Hallatar haaveilija

... Joskus ei jaksa kuin nuokkua pöydän ääressä. Silloin katselee maailmaa sokeriastianjalan perspektiivistä. © UR

- Melita-pieni tarinoi ihanasti, soitelleensa erästä kappaletta poikansa odotusaikoina ja että nykyään hänen poikansa kertoo hänelle tulevan hyvällä tavalla outo olo siitä kipaleesta. =) Miekin olen kanssa aina laulanut ja vihellellyt masuasukeilleni. Varsinkin pyykkiä silittäessäni. Niin kuin teki oma Mamanikin aina lapsuudessani, mankeloidessaan tai silittäessään pyykkejä. Esimerkiksi aina kun kuulen Anita Hirvosen kipaleen Itke vaan jos helpottaa, muistan Maman usein silitysraudan suihkiessa vaatteita sileiksi sitä laulaneen. Lapsena tosin säälin laulun heppua, jota varmaan sattui syöksyessään sementtiin ... -Taisin itse laulaa samaa kipaletta sitten vuosia myöhemmin. Jatkoin perinteitä. =) Ensimmäiselle masuasukille tuli laulettua eniten. Sitä silitti vatsakumpua ja lauloi tähdet silmissä tulevalle lapselleen... Toiselle ja kolmannelle ei ollut aikaa masuasukkina varsinaisesti paljoa laulaa, paitsi mitä nyt tosiaan aina olen askareita puuhatessani muiden korvia rasittavasti jotain...

Huomio: Kohta on huhtikuu... PS: Eikös tämä sovikin hyvin lama-lauluksi? =)

... Voitto jostakin Talven selkä taittuu Sittenkin Valo saapuu UR ... -

... Ylempi kuva on kuin eräästä painajaisunestani. Alemmassa on mukana jo lämpöä ja valoa. ...

... Tällaiset näkymät alkavat olla harvinaisia edes aamuisin näin etelässä enää tänä keväänä. Pitkän maamme pohjoisosassa pakkaskuvioista saa vielä kauan nauttia. Aamuvarhaisella pakkasasteita oli kuusitoista. .

... Päivä paistaa risukasaankin. Ihan väkisin... ...

... Joskus rauhoittavan hiljaisuuden voi kuulla muiden hengityksenä Pimeässä yössä Itse katkonaisessa unessa valvoskellessa Se on turvallista ääntä Lohdullista tuhinaa Ja elämänpyörä heilahtaa -Una Reinman- Itse olen nyt ihan out of order ... -

... Vauhdilla ne lumet katoavat kun ovat katoamisen alkuun päässeet. Nuokin jäälyhtyjen rippeet ovat hetken kuluttua vain muistoj a tästä talvesta. ...

- Haluaisin kirjoittaa tänne vain positiivisia asioita, mutta nyt Crohnin taudissani on hiukan vaikeampi vaihe menossa. (...sensur-sensur...) Haamuilen kotona sairaslomalaisena verkkareissa ja makailen kipukohdan päällä. Se helpottaa. Hiukan. Aina hetkeksi. Samalla sisimmässä on huoli sairastelevista lähimmäisistä. -

... Huomista odottaessaan sitä tarttuu kaikkiin toivonkipinöiden säteisiin ja pitää niistä kii -Una Reinman- -

... Auttaakohan punainen väri kevätväsymykseen? Miten keväällä edes voi väsyttää, kun kaikki luonnon ihmeet aloittavat ihan pian kiertokulkunsa alusta? Se kaikki kaunis puhkeaa kukoistukseen ja kukkaan. Mikä siis väsyttää? Talviko, joka pian on jo takana? Karhutkin alkavat jo heräillä talviunestaan ja ihmisiä vaan nukuttaa. Vai pitääkö puhua vain omasta puolestaan? =) Miun tietokoneenikin on väsyksissä ja toimii vain pät-kit-täin. A-joit-tain. Har-vak-sel-taan. Näyttö liian kovaäänisesti huristen. -

... Kesänkaipuussaan voi katsella kesäpilvikuviaan. Vaikkapa hetkeltä ennen virkistävää kesäsadetta... Minulla taitaa olla oikea jalka vasenta lyhempi, koska aina järvi- ja merikuvani ovat vinossa. Meret ja järvet kallistuvat aina oikealle... Olisin toki voinut muokatakin tuon kuvan, mutta se ehti jo tuohon. Oli nopeampi kuin ajatukseni. Soon elokuinen naturale-näkemykseni. =) Viime viikonloppuna tuolla järven päällä Raksa -messujen aikaan leijaili suuri kuumailmapallo... -

... Ja sisällä: Kaktus valkoinen päätti ilahduttaa näin mua aivan yllättäen. -

- On se sydän, vaikkei siltä näytä. Sydänkynttilä. Rakkaudenpilkahdus arjessa... =) Kaunista viikonloppua jokaiseen sydämeen. PS: Kiitos ystävälle tapaamisesta sekä viikonlopun ihanasta tummasta suklaaherkusta! Suklislevy on eilen aloitettu ja sitä on vielä tänäänkin jäljellä. =) -

- Näitä voisi vaikka ihailla kauemminkin. Mutta ne kummasti katsellessa katoavat jonnekin... Suklaataikaa Suklaalla on ihmeellinen taikavoima joihinkin meihin naisiin. En tunne montaakaan miestä jotka suklaasta tulisivat onnellisiksi . -Una Reinman- .

-                 Sähköistä sinisyyttä sisätiloissa.                          Ja kaupungin torilla...                            Eikö aina ajatella, että sähkö on sinistä? Eikö se sininen savukin kuulu niihin sähkölaitteisiin ja sitten laitteet hajoavat kun savu tulee niistä ulos? Tai sitten tietsikan näytölle tulee tällainen sininen viesti. -Yes or No? :D Sinistä sävyä saimme lisää kotiimmekin hiljattain ystävältäni, joka toi mattoja ja muita sinisiä tekstiilejä, sekä ripauksen liilaakin tullessaan. Nunnukka ihastui suurimpaan osaan tuliaisista ja ne tulevatkin koristamaan aikanaan hänen opiskelijaboxiaan, ja jäi jotakin Miihkalillekin, mutta ihan meille kotiinkin jäi yksi ihanuus: paksu sininen kylpyhuoneen matto, sellainen upean upottava, jollaisesta mie olen aina haaveillut. =) Kiitos. =) Kylpyhuo...

- Näin tässä eräänä yönä outoa unta; Olin käymässä tuttavapariskunnan luona, mutta rouva oli mennyt jonnekin toiseen huoneeseen piiloon ja lähetti miehensä mukana minulle vain paperilapuilla viestejä. Vastasin unessa ääneen niihin viesteihin kunnes aloin ihmettelemään, miksi hän ei itse tullut esiin... =/ Omituisia voivat unet olla. Usein unien selityksien portti pysyy suljettuna. Vaikka yritänkin aina kirjakauppaan päästyäni salaa lukea unien selityksiä niistä opuksista... ;D Kuva: Radiomäki

- Salpausselkä tarkoittanee usean, jääkauden jälkeen syntyneen harjumuodostelman yhteisnimitystä. Yksi näistä muodostelmista sijaitsee Lahdenkin alueella, jatkuen Hollolaan, jopa Hämeenlinnaan ja itäpuolelle Nastolan kautta Kouvolaan jne. (Mainitsin nuo muutamat kunnat siksi, että olen näköjään näiden harjujen seuduilla melkein aina asustanut, tai alueet ovat muuten liittyneet jotenkin miun elämääni. ) Toki itse Salpausselät jatkuvat koko Etelä-Suomen poikki ja pohjoisempana Jyväskylän seudulta länteen maassamme on vielä oma lyhyt harjumuodostelmansa. Toimittajat ja uutistenlukijat käyttivät tuota Salpausselkä -nimitystä kisauutisoinnissaan niin paljon, että aloimme jo naureskellen laskemaan kuinka monta kertaa se kuuluikaan. "xxx tuli Salpausselällä toiseksi." "Suomi sai xx-sijan Salpausselällä." "Salpausselällä nähtiin tänään..." Ihan olisivat voineet käyttää suomeksi Lahti-nimitystä. Kisojen ni...

- Tämä on jo vanha tuttu juttu, mutta tuli mieleeni, kun kuvasin jääkaappini ovessa hehkuvaa ystävänpäiväsydäntä. Kuvaa oman jääkaappisi ovi. Tai osa sitä. -

- Asioista saa leikkaamalla ja rajaamalla ihan erilaisia. Riippuu tietenkin tapauksesta, kannattaako rajata ja kertoa vain osa vai kertoako koko story. Kumpi ompi parempi? Ylä- vai alakuva? Sopiiko näkyä, että sitruunamelissasta on käyty nipistämässä oksa pois, kynttilä on valunut ikkunan vedossa mahdottomasti ja kulahtanut pöydän reuna on esillä ilman peittävää pöytäliinaa...? Vai onko parempi rajata kaikki häiritsevä pois otsaa turhaan rypistämästä? -

- Vastamaalatuille keittiön ja eteisen seinille ei raaski ripustella enää sitä kaikkea tavaramäärää joka niillä oli ennen maalausoperaatiota, niissä valmiiksi seiniin isketyissä nauloissa ja ruuveissa tai niiden jäljissä... Minä paklasin ruuvien ja naulojen jäljet, hioin ne parhaan taitoni mukaan ja maalasin kaksi- jopa kolme kerrosta maalarinvalkoista lateksia päälle. Nyt ne muut tavarat odottelevat pahvilaatikossa löytyykö niille enää sijaa seiniltä. Niiden sijaan ihan etuoikeutettuna keittiössä lekottelee ja tikuttelee aikaa Pikkusiskolta lahjaksi saamani lasinen harmaa kahvikello. Se näyttää milloin Cappuccinoaikaa... Milloin Mocca-aikaa... Espressotovia... Sekä Lattetuokion. PS: Teetä voi juoda mihin aikaan tahansa. Vaikka nyt aamuseitsemältä, hörppiä punaisesta Taika-mukista... ;) -

- Nunnukka-tyttäreni on joskus sanonut: -Parasta sinussa on se, että sinut saa iloiseksi niin pienillä asioilla. Niin nuo ruusutkin, yksi joka maljakossa, sairaalan kahviossa, saivat ikävän sairaalakäynnin katoamaan ja ajatukset valoisiksi. Odottamaan kevättä. Iloa mielenpohjalle... Kiitos hänelle, joka laittoi kukat pöydille... =) Minut saa myös kiukkuiseksi, vaikkapa viemällä netissä jotain omaani. Kopioimalla. Kuvan tai jutun kertomatta nappaamalla. Jopa minuuttani matkimalla... Tai selkeästi jotakuta muuta kopsaamalla... Tai Real lifessa asioitani vääntelemällä. Kertomiani asioita kääntelemällä. Sekaisin väännellyt asiat silmilleni, purkuneena vyyhtenä heittämällä. Silloin auttaa, kun palaan arjen pieniin kauniisiin asioihin, jotka rauhoittavat. Etsin lootusasentoni ja hymisen. Karkotan ikävät ajatukset. Tai ainakin yritän... Ommmmm... -

- Viime viikolla, tyttären talvilomalla päätimme vaihtaa makuuhuoneita. Niin pieneltä kuulostava asia sai ikään kuin muuttokaaoksen aikaan koko huushollissa. Tosin maalasimme samalla muutaman seinänkin, joten enemmänkin kuin meidän huoneiden tavarat, piti siirrellä olohuoneeseen pois tieltä ja jaloista. Hanikin sanoi että täällä oli hiukan kaaos . Nunnukan Harry Potterit ja osa muista kirjoista odottelemassa uuden huoneen ikkunalla kirjahyllyyn pääsyä. Nunnukan koristesaapikkaat samoin, uutta paikkaa vailla... Tyttären huoneeseen menossa... Miun entinen huoneeni, ihan kotvan kuluttua Nunnukan omistuksessa. Tässä jo muokkautumassa... Ja tässä tyttären sininen huone valmiina. Kaikki ylimääräinen pois karsittuna Koriste-esineistä tytär päätti laittaa suurimman osan laatikoihin odottamaan pääsyä hänen omaan opiskelija-asuntoonsa ja lasivitriiniinsä. Vain tarkoin valitut esineet pääsivät tähän uuteen pikku-huoneeseen ja tytär sanoi pitävänsä huoneestaan kovasti. Tiedän, että se on valoisam...

- Posti toi mukavan yllätyksen blogiarvontavoittona aurinkoisen Auringonkukan luota. =) Minusta tuntuu että vien nämä kasvamaan Maman puutarhaan... Kuvaan niitä sitten tänne taasen esille, niiden Maman pikku paratiisipuutarhan muiden aarteiden ohella. =) Kiitos Auringonkukka!!! =D -

- Eilen iso tulppaanikimppu piti jo heittää pois joten hain tyttärelle pienen, uuden kimpun. Tyttären synttärijuhlien pääväri oli siis punainen. Punainen hehku on rakkautta. =) -

- Pikkusisko ja Mamapieni ojensivat perjantaina meille valtavan yhteissynttäritulppaanikimpun. Tulppaani on sellainen herkkä kevääntuoja. =) -

-               Kokeilin The body shopissa tänään ihan uutta hajuvettä. Nyt se leijuu ympärilläni outona. Ei ollenkaan tuttu tuoksu... Ei tunnu omalta. Taidan mennä suihkuun.  Eräänä päivänä Lidlissä pakatessani ostoksiani ikkunaseinän pakkaustasolla viereeni -tosi liki- ilmaantui mies, josta tulvahti hajunystyröihini todella miellyttävä tuoksu. Hmmm... Partavesi tai deodorantti tms. Se tuoksu oli niin mukava yllätys pahojen hajujen kakofoniassa johon tavallisesti kauppojen kassajonoissa törmää, että teki mieli sanoa miehelle, että hänpä tuoksui hyvälle.  No, en tietenkään sanonut. Mutta hymyilin vaistomaisesti tuosta mukavasta tunteesta, että jokin yllättävästi tuoksuu miellyttävälle, ja mies sattui vilkaisemaan minua.  Mie seurasin hetken silmiään, mutta en sanonut mitään. Siis tuoksusta. Tai mistään. Lähdin vain pois kaupasta. =)    Hanilleni on muokkautunut käyttöönsä tuoksuja joista mie pidän. Hän itsekin toki pitää niis...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Onnea tyttärelleni, omalle rinsessalleni, ja ikuiselle synttärilahjalleni, synttäreiden johdosta! Tänään on se päivä kun voimme taas onnitella toisiamme. =) ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

- Kaappini kultareunaisista kupeista on juotu kahvia monissa juhlissa jo toisessa sukupolvessa. Ehkäpä tänäänkin? Ja huomenna? Maman poppanaliinalla. Suklaatortun seurana. Suklistorttuohje .