Hallatar haaveilija

Ihan kauhea kesä! Miltein kahdeksan viikkoa on ollut välillä aika tuskaa. Nyt ollaan märkätila- ja putkiremontin paremmalla puolella. Monta viikkoa eteisen ja märkätilojen kohdalla oli vain suuri ammottava aukko. Tuosta aukosta me raahasimme ulos talosta yli viisi tonnia entisiä rakennusmateriaaleja, ja varmaan toinen mokoma uutta takaisin sisälle... Pääsemme jopa tänään suihkuun 50 päivän tauon jälkeen kylpyhuoneeseen,  joka tosin ei vielä ole valmis mutta voi siellä jo peseytyä. Uurastus jatkuu yhä... Sauna on ihan kesken, samoin eteinen. Myös keittiöön tuli remontoitavaa kun vesiputket menevät senkin seinillä. Voi miten monesti auttavaa käsiparia olisikaan näinä viikkoina kaivattu... Minun käteni taisi sanoutua irti näistä vuosien remonteista. Oikean käsivarteni lihakset ranteesta kyynerpäähän ovat yhä tosi kipeät tästä viimeisimmästä uurastuksesta ja nyt toisinaan koskee nostaa jopa maitopurkkia... Hiljattain oll...

Ihanasti nämä ovatkin kestäneet. Viileä sää on ollut niiden suojelus.  Kuumassa säässä ne olisivat jo aikaa sitten heittäneet viimeisen henkäyksensä.  Onpa ollut ihastuttavaa,  suorastaan ylellistä, saadessani hakea nuutuneen kukan tilalle  pitkän aikaa joka päivä  uuden ihanan pioninkukan.  Vielä viikonloppuna pioneista sekä muista pihan kukista olisi voinut tehdä kimppuja muillekin.  Mutta kaikella on kuitenkin aikansa.  Nyt jäljellä on vain niitä muita. Suojeluksesta ja päivänvarjosta huolimatta aika tekee tehtävänsä. Monen monituiset kymmenet nuput ovat nyt kukkineet ja on vihoviimeisten pioninkukintojen aika aueta.  Snif. 

Talvisin unohdamme mitä kesä oikein on Siitä lakkaamatta haaveilemme läpi pitkän harmaan syksyn Jouluna hetkeksi luovuttaessamme hellitelläksemme talven ihmemaan suomaa valkoista iloa mielissämme Elämme kuitenkin talvenkin jonkin muun kaipuuna Kunnes uusi vuosi kallistuu keväiseen linnunlauluun ja jälleen sydämessä pirskahtaa Kesä on kesää vaikka sataisi hellettä en koskaan kaipaisi Vain poutapäiviä pyydän yöksi hiukan kastetta ja lempeitä tuulia Makeita mansikoita ja mustikkasuita Paljaita jalkapohjia Vaalenneita hiuksia ja kesakoita Lisäksi satoja oman rakkaan suukkoja Uimavettä lämmintä Se riittää Siinä on kesää -Una Reinman-

Olisipa meilläkin riippumatto.  22.7.2015 olisi Riippumattopäiväkin...  Kyllä minäkin siinä joskus levätä ennättäisin...  Kuvassa Bossanova champagne perheriippumatto Riippumattoshopin sivulta . Ah, miten ihana! BOSSANOVA champagne, Perheriippumatto BOSSANOVA champagne, Perheriippumatto BOSSANOVA champagne, Perheriippumatto BOSSANOVA champagne, Perheriippumatto

Sunnuntaina vielä odoteltiin kyläilijöitä joiden piti saapua viikonloppuna.  Teimme samalla näitä remppahommiamme, kuulostellen toisella korvalla koko ajan  josko he kohta saapuisivat.  Parin litran lettutaikinakin odotti toista vuorokauttaan jääkaapissa...  Puoleen päivään mennessä sunnuntaina vihdoin päättelimme, ettei kukaan  tule, söimme mikroruoka-annoksemme ja ristimme kätemme,  siis siksi, että eräs tärkeä etappi oli tullut remontissa tehtyä valmiiksi.  Märkätilat oli käsitelty asianmukaisesti kosteusulkuaineilla viimeisen kerran ja nyt ne saisivat kuivua ihan rauhassa.  Koska meitä ei tarvittu kotona, emmekä olleet aamupäivän viimeisen kosteussulkutelaus  sulkeisten jälkeen kauhian hikisiä emmekä likaisia, päätimme hypätä autoon, tankata sen ja ajaa kauas pois ...  Meidän kauas pois- reissumme oli loppujen lopuksi sellainen maakunta -kiertue .   Ensin piti päästä kahville jonnekin...

Mun silmäni lepää maaseudun rauhassa ja vehreydessä,  ei lainkaan kaupungissa.  Tänään on Tikkukaramellipäivä ... 

Ruusuja  ei voi koskaan  olla liikaa... 

Pihassamme kasvoi jo puretun, n. 1920 rakennetun pihamökin paikkeilla jännä vihreä tupsukka, eräänlainen lehtiruusuke, jonka ensin viime kesänä ajelin vain ruohonleikurilla ylitse. Aloin sitten tutkimaan puskaa tarkemmin. Se oli sellainen erikoinen lehtiruusuke jollaista en ollut aiemmin nähnyt ikinä.  Siksipä siirsin kasvin kukkapenkkiin viime syksynä katsoakseni, mitä lehtiruusukkeesta kuoriutuu.  Kasvi kasvoi ensin pituutta ruokomaisesti miltein metrin korkeuteen saakka,   teki sitten kesäkuussa suipot kukkien alut, ja avasi pian yksinkertaiset keltaiset kukat. Itse kukinto sinällään muistuttaa syysmaitiaisen kukkaa, mutta kasvi itse muistuttaa heinää ruokomaisella kasvutavallaan ja heinämäisillä suipoilla, teräväreunaisilla lehdillään...? Kukkien lakastuttua terälehdet menivät suppuun uudelleen  heinäkuussa, samoin kuin olivat olleet ennen kukintaansa, ja avasivat pian merkillisennäköiset koreat kook...

17.7. - 24.8.2015 voit ihailla yötaivaalla  Perseidien meteoriparven tähdenlentoja.  Kuva Timo Kantola lainattu sivulta Perseidit 2010 videosummakuvia . Saisinpa itse noin hienoja kuvia tähdenlennoista! Mutta minä itse olen niin illantorkku, että taitaisin nukahtaa, vaikka makuupussissa tähtiä taivaalta pihalla tuijottaisin...  Kävisi samoin kuin tuossa 13.8.2009 kirjoittamassani runosessa: Minun piti eilen valvoa nähdäkseni tähdenlentoja Nukahdin liian aikaisin  viereen oman aurinkoni  -Una Reinman-

Viileän kevään ja juhannuksen jälkeen nämä suorastaan purskahtivat  aniliininpunaisiin kukkiinsa ja nostivat alakuloisetkin suupielet väkisin ylöspäin. Tästä alun ihanasta kukoistuksesta ovat sittemmin  rankkasateet hieman kurmoottaneet kukkia. Tässä niitä ihan ensimmäisiä ihanuuksia.  Tuommoinen ruusuvuori meillä on pihassamme.  Voitte kuvitella, kuinka   ulkona yhä tuoksuu  ruusun tuoksu... =)  Ihan kaikkia voikukanlehtiä yms en ole ehtinyt siivota pois,  koska remontti on teettänyt aika ympäripyöreitä päiviä. =( Kuvaamaan ehdin silloin tällöin kuin  miehellä on ollut tuumaustauko siinä,  mitä sitten tekisimme...  `♥•.¸♥¸.•♥´   Vuosi sitten tein valamonruusuista ruususiirappia . Sitä on yhä jäljellä yksi purnukallinen. Nyt en ehtinyt keitellä siirappeja...

Nyt, viidentenä kesänä tämä piha jossa ei aluksi kasvanut yhtään mitään, on herännyt henkiin. Pihalla hehkuvat suuret ruusumaiset pioninkukat nyt uusissa tuissaan,  kuin ne olisivat aina kasvaneet juuri näin. Remonttiin saa ihania pieniä vahvistustaukoja kun kirmaa toisinaan ihailemaan pioneja.  Tai jotain muuta pihassa. Tai vaikka käyn ajamassa nurmikon... Tuet suojaavat sateellakin suuria kukkia, etteivät ne alkaisi nuokkua. Sateen jälkeen pionin kukka on painavimmillaan.  Lisäsateensuojaksi olen viritellyt pionien päälle vanhan päivänvarjon. Hauskasti toisen tukiportin kohdille tuli vaaleita pioneja ja toisen kohdille hieman  tummemman punaisia kukkia. Kaksi pioneistani kukki tänä vuonna vasta ensimmäisen kerran  ja paljastui siis tummemmanpunaisiksi. Tai pinkeimmiksi, kuin toisen portin kukat. Kauniita nämä pinkitkin ovat.  Suloisia suorastaan.  Molempia olen raas...