Hallatar haaveilija

. Viime vuonna Nunnukalla oli omat Halloween- partyt. Nyt me otetaan rauhallisesti. Poltellaan kynttilöitä ja muistellaan menneitä... Ne ovat sitten kaupatkin kiinni huomenna, joten ruokaa on haettava viikonlopuksi kotiin tänään. Tai, eivät kaikki kaupat huomennakaan kiinni ole. Liiottelin. Sorii. =) Pitää vaan osata etsiä ne aukiolevat. Postipaketin voi lähettää söpöstikin roosaan tapettiin pakattuna, mutta en tiedä, minkä näköisenä vastaanottaja sen sitten sai, jos tuo nauha tarttui muihin posteihin tai postin häkkikuljetustelineisiin, -mitä lienevätkään nimeltään... =) PS: Paketin saajan palaute huutis.sivuillani oli: "Nopeasti oli kirja perillä, ehkä parhaiten paketoitu lähetys ikinä =) Kiitokset kaupoista!" =) .

. Vaikka vedestä pidänkin, niin nyt sataa jo ihan liikaa! Kuulostaa siltä kuin oikein rakeita ropisisi ikkunapeltiin. Onneksi ei satanut päivällä, kun juoksin monessa paikassa asioilla. Sateenvarjo on tietenkin aina mukana olkalaukussa, joka ei pysy mun luiskalla olallani koskaan kunnolla. Aina saa olla kohentelemassa ja nostamassa mokomaa. Pitäisikö hommata olkatoppauksia joka takkiin, kuin kasarivaatteissa? Sellaisia tarroilla vaatteesta toiseen siirrettäviä? Saako naisella olla kunnon hartiat, vai ovatko luiskat olkapäät paremmat? Naisellisesti sopivaisemmat? Kuvituksena on nyt ne mun callunat parvekepurkeissaan ja hiukan silkki- kukilla koristeltuina, jotka on ostettu lähitukun varaston mylläyspäivänä kun ison muovikassin sai täyttää kaikella mahdollisella helyllä, kymmenellä eurolla. =) Sehän oli köyhälle pikkujoulu! (Se tämänkin vuoden ainoa. ;) ) Migreeni yrittää iskeä mua kavaljeerikseen. Enkä mää nyt tahtoisi... Suklaata tekisi mieli. Toisten päänsärky alkaa suklaasta. Mun el...

. Luin Katja Tanskasen blogista ajankohtaista asiaa siitä, onko netti vaarallinen nuorille . Varsin tärkeää pohdintaa. Itse Internet ei ole vaarallinen vaan se, kuinka sitä saatetaan käyttää ja manipuloimistarkoituksinkin hyödyntää. On todella vaikeaa valvoa, missä lapsi tai nuori netissä seikkailee. Varsinkin jos nuorella on oma huone ja oma tietokone. Aluksi miekin yh-perheessäni, yhden tietokoneen taloudessa yritin tarkasti valvoa mitä pelejä lapset pelasivat, niin koneella kuin pleikkarillakin. Joskus tosin joku lainaili heille epämääräisiä pelejä, joita ei meillä kauaa katseltu. Nettiyhteys tuli meille kotiin vasta viitisen vuotta sitten. Oli pakko. Jo pelkästään koululäksyjen vuoksi, joissa oletettiin jokaisessa perheessä jo olevan Internet-yhteys ja sieltä piti etsiä tietoja. Netin tullessa sovittiin aikaraja, koska ja kuinka kauan saa olla koneella ettei kone vienyt kaikkea elämää. Mutta ei kukaan voi vahtia koko aikaa koneen äärellä, mitä lapsi tai nuori sieltä näkee ja etsi...

. "Älä karehdi niiden iloja joiden suruja et tunne." -Tuntematon- .

. Ulkona ei pärjää enää ilman hanskoja Pellon yli talsiessa savi jää saappaisiin paakkuina Puista tippuu ilkeästi niskaan vettä Oksat risahtelevat poikki kauas kaikumalla märässä metsässä Sisällä tarvii jo villasukkia Tää taitaa olla syksyä -U.R.- .

. Oli ihan pakko laittaa tähän tämä kakku! Huomasin armaan Angelan blogissa kuvan (synttäri?)kakusta, jonka takana niin ikään oli kynttilä. Itse otin tämän kuvan eilen, sunnuntaina, jälkkärisukliskakustamme. Kuvat olivat niin samanmoiset, että jo Angelalle asiasta mainitsinkin. =) Kakun väsäsin omasta päästäni, gluteenittomista jauhoista, joten on turhaa kysyä ohjetta . Ripaus sitä ja loraus tätä ja paljon Van Houten- kaakaojauhetta, jota muutes Tukholmassa näkyi olleen Pienessä suklaapuodissa myytävänä tosi ISOSSA paketissa! =) Tässä kuvassa puolestaan on vahinko-ostos, eli Lidlin halpoja keksejä jotka olivat niin söpöjä . =) Mutta niin pahoja, ettei niitä kukaan voinut syödä. Tällä kertaa kun ei kaupassa katsottu montako E:etä näissä oli, niin se kostautui. Mutta ne käyvät hyvin joulukuusenkoristeiksi. Ja noilla säilöntäainemäärillä ne kestävät ikuisesti. =) Sori muruset. En osta enää tuollaisia keksejä. Ikinä. =) .

. Jos näen kadulla makaavan ihmisen, mie menen ja katson, hengittääkö hän. Soitan paikalle ambulanssin ja odotan, että asiantuntevaa apua saapuu. Autan kaupassa minulta jotakin kyselleitä. Jos en tiedä, otan selvää jolloin tiedän sitten itsekin. Pidän ovea auki muille. Annan paikkani minua vanhemmalle jonoissa, busseissa. Kerron rattijuoposta virkavallalle, joten juoppo ei pääse jatkamaan matkaansa humalassa. Puutun homeiseen kuivaushuoneeseen. Kerron siitä isännöitsijälle ja jää hänen asiakseen tehdä jotain sille, etteivät käyttäjät saa astmaa... Mutta mie en katsonut kansalaisvelvollisuudekseni mennä äänestämään jotakuta kunnallisvaalilupauksia antanutta. Siksikö, etten usko enää byrokratiaan ? Voi olla... Eikä ole mielestäni kovinkaan hetkauttavaa vasta muutama viikko ennen vaaleja ilmestyä tyhjästä naamajulisteineen ja vakuuttaa olevansa hyvä ja uskottava. Ihmisystävä. Kansanrakastaja. Ja vielä epäuskottavampaa on, että nämä ehdokkaat hyökkäävät koskettelemaan sinua toreilla ja tu...

. Sauniot ovat valloittaneet pellot, niityt ja ojanpientareet ja kukkivat parhaillaan varmaan toista kukintakauttaan jopa kaupungissa. Laitumiltakin vielä erottaa peltosaunion , koska lehmäkään ei sitä syö. =) Jos rohdoksi etsii kamomillaa, näitä kahta kukkaa ei pidä sekoittaa. Sitä paitsi on olemassa vielä kolmaskin saunakukka, joka kasvaa meren rannoilla. Tänään alkaa talviaika. Muista siis pikkuisen huokaista ja lepää arjesta. Nauti tästä päivästä. Kesän viime hetkistä. .

. Saanen suositella jännityksen ystäville Eagle Eye -leffaa. =) Kävin Hanin kanssa katsomassa sen. Hani sai joululahjakseen 2 leffalippua jotka olivat voimassa tämän kuun loppuun. -Aika kauan hän mietti sopivaa elokuvaa. Eikä kai tuostakaan pitänyt, mutta miusta se oli jännittävä. Enpä spoilaa enempää... =) Perjantaina muuten tuli tv:stäkin hyvä leffa, Tapaus Antwone Fisher . Itkin taas jälleen Hanin paidan märäksi, kun puoliorpo päähenkilö löysi kadonneita sukulaisiansa. -Niin voi käydä vain elokuvissa... PS: Paitsi serkkutytön saattaa löytää ihan nettimaailmastakin. =))) .

. Alcea No niin ja kun kukkakaupoista tuli puhetta, niin löysin takaisin tänne kukkien maailmaan. =) Jo poispäin Vanhasta kaupungista kävellessämme, ihan omaa reittiämme ja postilaatikkoa etsiessämme näimme usean talon ovenpielessä salkoruusuja . Kauniita. Samanlaisia kuin oman Maman puutarhassa. =) Salkoruusu on kaksivuotinen kukka, joka ensimmmäisenä kesänään tekee vain lehtiä ja kokeilee miltä se kasvupaikka tuntuu ja seuraavana kesänä se kasvaa pitkäksi, oikein kukkien kera. .

. Ihania kukkia! Edelleen reissulta naapurimaasta. Kukkien hinnat eivät olleet päätähuimaavia. Vai mitä sanot siitä että vaikkapa pitkiä, ihania gladioluksia saisi 10 kappaletta n: 5 eurolla?!!! Minä sanon että ihanaa! Voisi aina olla tuoreita kukkia maljakossa, niillä hinnoilla. Toisin kuin meillä Suomessa... Meillä selkeästi on entisiin markka- merkintöihin vain vaihdettu euromerkki kukkien (kin) hinnoissa. Surullisenkallista ja kalliinsurullista. Ja yleensä kun totean tuon, saan vastauksen: -Nyt ei saa enää ajatella markkoja! Nyt käytetään euroja! Ja minä sanon että saapas. Kukapa ei vertailisi? Euroon siirtyminen nosti kaikki hinnat pilviin. =/ Kukkia, noita herkkiä mielenpiristäjiä pitäisi olla useammin jokaisen pöydällä. Niin kotona kuin töissä. Tuolta ois voinut tuoda parvekkeelle talvikukkia. Halvalla. Mutta en rahattomana kehdannut sanoa Hanille mtn... Ostin sitten toissapäivänä paikalliselta torilta 2 callunaa , kun tililläni oli vihdoin hiukan rahaa. Syön sitten taas pari p...

. Hansun ihanassa käsityöblogissa on arvonta. Innolla kurkistelin Hansun kauniita käsitöitä. -Siitä naisesta kuulemme vielä! =) Mää ihan karehdin teitä monitaitureita, joiden blogeja listaltanikin löytyy. =) Mutta enhän mää voi osallistua siihen arvontaan! Aatteles nyt, kun mää ensin voitin ton matkan, niin mullahan on tietty voittoputki päällä ja sit mä voitan sen arvonnankin ja sit kaikki suuttuu... ja, ja, ja... ;D Kerran kauan sitten mulla oli nääs voittoputki päällä. =) Olin Oriflame-esittelijänä, (joo, sellaistakin on tullu tehtyä) ja olin yhdessä kokouksessa jossa esittelijöiden virkistyspiristeeksi suoritettiin arvonta... Olin ostanut kolme arpaa ja voitin niillä kaikilla jotain: itsetehdyn kuivakakun, meikkejä, jne, ja kun sen kolmannen kerran hain ihan nolona palkintoani niin yleisö melkein buuasi. ;D Ekakerralla he taputtivat. Tokakerralla hymyilivät ja taputtivat: -Wau, sä sait toisen palkinnon! Kolmannen palkinnon kohdalla miulle jo huudettiin: -Voi ei! Taas toi! Vietkö ...

. Voisin hyvin kuvitella että Elsa Beskowin sadut Täti Vihreästä, Täti Ruskeasta ja Täti Sinipunaisesta ovat voineet syntyä vaikkapa näitä taloja katsellessa. =) Tukholmaa sanotaan Pohjolan Venetsiaksi. Ainakin puluja siellä ruokitaan tällä aukiolla kuin konsanaan Pyhän Markuksen torilla. Pulut tulevat jopa kädestä syömään. Ihan kuin miun käsistäni lapsena meidän paikallisella torillamme, kun olin myymässä maatalomme pellon antimia. Aukiolla seisoi ihana vanha kaivo tallella... Ken voisi kertoa sen tarinan? .

. Tukholman vanhin rakennus, entinen vankila, toimii nykyisin idyllisenä kahvilana. Hiukankin huonompijalkaisella ei sinne tosin ole mitään asiaa, sillä se on alempana kuin kellarit konsanaan. Ja raput ovat hyvin kapoiset ja jyrkät... Ihmeellisen paljon siellä kuitenkin oli asiakkaita, vaikeasta sijainnista huolimatta. =) Kun laskeutuu hämärään kellarikahvilaan on kuin yhtäkkiä joutuisi keskiaikaan, sillä kynttilät ja tyyliin sopiva musiikki ottavat tulijan heti huomaansa. Me istahdimme pienenpieneen, pyöreään, vahtikopin näköiseen muurattuun huoneeseen. Kahvi oli hyvää ja täältäpä löytyi jopa gluteenitonta piirasta. Keskiaika ja nykyaika kohtasivat. =) PS: Kellarikuvat aukeavat klikkaamalla... .

. Nobel-museon lähettyvillä katson askeleitani kapealla tiellä. Koen deja vu:n. Jokavuotisen. Tutunoloisen. Kuitenkin joka kerta tunteen ihan uuden. Se on syksy. =) .

. Tästä pikku puodista, josta löytyi larppivaatteita ja muuta ihanaa, osti Hani Nunnukalle ihan pienen tuliaisen. Jos miulla itselläni olisi ollut rahaa olisin vielä jotain lohikäärmeisiin liittyvää ostanut... En tiedä, miksi olen niihin jotenkin tykästynyt. Ja niin on Nunnukkakin... .

. Kello löi puoli kaksitoista. Olisi puoli tuntia aikaa kuninkaalliseen vahdinvaihtoon. Mutta se aika hujahti kujia kierrellessä ja puoteja ihaillessa. Kaikki paikat eivät ole luokseenhoukuttavia ja kutsuvia. Noiden paalujen kohdalla ihan selvästi aisti jotain synkkää ja painostavaa. Niiden lähelle en halunnut mennä... Vahdinvaihto ehti alkaa ja loppua ennen kuin ehdimme könytä takaisin paikalle monen korttelin päästä. Porukkaa oli niin muurina, ettei vahdinvaihdosta saanut mitään kuvia. Ainakaan näin lyhyt tyyppi, kuin mie. Huvittavasti abba-musan tahtiin soitteli torvisoittokunta vahdinvaihdon. -Mihin mikäkin maa näköjään Money money money -verorahojaan tuhlaa... =) .

. Ulkoapäin sen jo huomaa että tässäkään ei ole ihan tavallinen huusholli. Tavallisella ovella kun ei seiso yleensä vartijaa. =) Tätä taloa ei pääse sisäpuolelta kurkistamaan kuin pääsymaksusta. Tuo koululais lippu löytyi lippuluukun edestä, lattialta. Se kelpasi minulle muistoksi. =) Otin siis kuvia vain porstuasta. Aulasta? Eteisestä? Ja moneen suuntaan vievistä rappusista. Oli hienoa päästä edes noin upean palatsin eteiseen. =) .

. Ei erikoisuuksia tarvi edes tavoitella Se riittää kun on vettä ja leipää -una reinman- Pakinaperjantaihin...

. Lisää näitä kujia joiden tunnelma oli hengästyttävän mykistyttävä. Kuin olisimme olleet aikamatkalla... Varsinkin ihan aamusta, kun muuta porukkaa ei ollut vielä paljoa paikalla, ja tuon polkupyöränkin saattoi kuvitella mielessään ihan näkymättömiin. =) Virnistelin kujien ja talojen kauneuden hilpeyttämänä ja kuvasin innolla monet akut tyhjiksi kamerasta. Pyörin pokkarini kanssa kapeilla kujilla kuin Liisa Ihmemaassa. Lopuksi akkusyöppökameraani oli lainattava Hanin repusta lisää akkuja omien ladattujen jo loputtua. Talot vaan kertakaikkiaan olivat niin ihania, että niitä oli pakko kuvata. Onko se niin, että koditon mielellään kuvaa koteja ja taloja... Tai sitten se on se tunne, että olen ollut joskus aiemmin jossain muualla? PS: Jo pelkästään nämä kolme kuvaa olisivat olleet reissun väärttejä. =) Olen niistä hyvin onnellinen... .

. Näitä kuvia olen jo pidätellyt. Mutta nyt ne pääsivät irti. Ah... Nuo kujat hurmasivat miut! Niin samanoloisia kuin vaikkapa Italiassa... Ihastuttavia! Kapeita tarinankertojia... Ihanasti on osattu säilyttää vanhaa ja huoltaa ja korjata nykypäivän tarpeisiin. Karehdittavan tunnelmallista! Saatan kuvitella kuinka ihanaa täällä on vaikkapa jouluna. Löytyyhän kaupungista jopa oma tonttupuoti. Ja kesät-talvet meitä turistitonttuja. =) .

. Seuraavaksi kapeaa kävelykaistaa pitkin muiden turistien seassa kipitystä kohti Vanhaa kaupunkia. Matkan varrella piti kuvata sitä mustanpuhuvaa kallionpalaa , jonka päällä ne kauniit vaahterat helottivat. Mihin ihmeeseen paikalliset ovat roudanneet vuosisatojen kuluessa loppuosan siitä kalliovuoresta? Lohkoneet pieneksi paloiksi ja kuskanneet jonnekin muualle vai rakentaneet siitä tämän sataman eller hur...? Rannalla kohtasimme pari puhumatonta turistia, jotka tahtoivat meidän, käsieleillään viittoen, ottavan kuvia itsestään heidän kamerallaan. Minä pidin kii omasta pokkaristani ja kuvasin hassua patsasta ja Hani otti heistä kuvia heidän kamerallaan hassun patsaan vierellä. Tuo talon kattokerros näytti kertakaikkisen Halloween maiselta joten miun piti ottaa siitäkin kuva. Selitin kummitustuntemustani Hanille ja sanoimme yhtäkkiä yhtaikaa ääneen: -Oo! Spooky, jolla saimme muut ohikulkijat nostamaan päänsä ja vilkaisemaan niin ikään tuota mustakattoista taloa. =) Ja mukana oli noita ...

. Nuo kiiltävät kaiteet tuli monta kertaa kuvattua. Mennen tullen. Ihmettelen kyllä laivahenkilökunnan pitkämielisyyttä. Suorastaan kävi sääliksi. Miltähän heistä tuntuu katsella ja kuunnella, kuinka asiakkaat alkavat jo parissa tunnissa käydä erittäin humalahakuisiksi. Meteli oli korviahuumaava. Vaikka maksuvälineenä on euro, eivät enemmistöasiakkaiden juomatavat ole kyllä kovin eurooppalaiset. Eniten ihmetytti, miksi pienetkin lapset viedään yökerhoon katsomaan ja kuulemaan sitä menoa... Kukin tehköön tietty tavallaan. Minusta se vaan ei tosiaankaan ole mikään lasten paikka. Hani tarjosi miulle Midnight Coffeen yökerhossa jo ennen keskiyötä. Ihailimme kuutamon puolikasta kannella ja pelasimme pelikorttia hytissä. Seuraavana aamuna yökerhon tilat olivat muiden tilojen lailla kammottavassa kunnossa. Lattiat olivat tahmeina kaikesta niihin kaadetusta, ja sotkun seassa oli roskaa ja lasinsirpaleita. Oli kuulema tyypillinen Ruotsinristeily? Tukholman satamassa emme päässeet poistumaan la...