Hallatar haaveilija

* Ou, niin vaan taas se joulukuu   tulla jolkottelee ihan väkisin ulkonäkymiä myöten ja hirveällä vauhdilla.  Valkoinen kuorrutus ei meinaa pysyä joka paikassa kun tuuli puhaltelee kinoksia sinne tänne suorastaan tolkuttoman harkitsemattomasti. Ulos uskaltautuu juuri ja juuri tai vain kulkeakseen  pakolliset ulkonaliikkumiset pikapikaa.  Tällaisellä kelillä pitäisi oikeastaan antaa ihmisille ulkonaliikkumiskielto. =)  Mie hiukan jälkijättöisesti muistin vasta muutama  päivä sitten kerätä metsästä käpyjä, (ovat yhä saunassa kuivumassa)  pihasta sammalta ja jäkälätupsun sekä  junaradalta juurineen pienen kitukasvuisen  bonzai-kuusen, joka oli sinnikkäästi kasvanut tuollaiseksi  aika somaksi,  meille juuri sopivaksi  pikku kaunistukseksi.  Olohuoneen ikkunaan väänsin hiukan rautalankaa ja helmiä sekä ainokaisen lamppunauhamme. Ajaa ihan asiansa vaikka ei olekaan täydellinen...

♥

♥  ♥   ♥   Jaahas, Pekka Pouta sanoi myräkän tulevan keskiviikkona.  Ei tullut. Entäs torstaina.  Ei tullut  No perjantaiksi sitä myräkkätä on nyt sitten luvattu  oikein roppakaupalla...  En anna lumen vangita meitä. Olen varustautunut  rikkinäisellä lumikolalla, hajonneilla vaelluskengillä, kierrätystoppatakilla  ja italialaisella lumilapiolla... 

♥

♥ Mistä sen tietää että joku hetki on onnellinen?  Joskus sitä ei tiedäkään sillä hetkellä,  vaan vasta myöhemmin.  Surullista kyllä, usein hetken onnellisuuden tajuaa  jopa vasta vuosien päästä.  Sitä käy niin, että muistaa sattumalta  juuri SEN sekunnin murto-osan,  jolloin kaikki oli hyvin.  Voiko aamulla jo päättää,  että siitä päivästä  tulee onnellinen?  Luulen että voi.  Joskus vaan arki ja todellisuus  vie onnellisuuden mennessään  itsestä riippumattomista syistä.  Joskus onnellisen hetken ONNEKSI tajuaa juuri sillä hetkellä  kun se tapahtuu, ihan livenä. Niin kävi miulle viime viikon torstaina. Olin kasannut monta juoksevaa menoa samalle päivälle Lahteen,  ja käynyt siinä niiden juoksevien asioiden välillä aikaa tappaakseni kirjakaupassa, josta bongasin ensi vuoden taskukalenterin jonka sivut alkoivat juosta jo  viime viikosta, juuri sopivas...

Aamukuudelta Hanin tehdessä töihinlähtöä näimme suurinpiirtein kaakon taivaalla suurensuuren tähden.  Vai satelliittiko se oli? Ihan järkyttävän suuri ja maagisen mystisesti hohtava taivaan tulipallo...  Sitä ihaillessani ja ikiomaa rituaalinomaista lähtösuukonjälkeistä aamun vilkutushetkeäni odottaen ulkorappusilla oven raossa  yöpaidassa paljain palelevin varpain, näin yhtäkkiä tähdenlennon. Samassa mies, joka oli raappaamassa tuulilasistaan jäätä, lakkasi raapimasta.  Hetken kuului vain lämpiämään käynnistetyn auton hurinaa.  -Näitkö ton? mies hihkaisi. -Näin!  Tietääkö jotain hyvää  jos näkee yhtaikaa rakkaansa kanssa tähdenlennon? Toivottavasti.  Vaikka siinä hetkessä en ehtinytkään toivoa mitään.   PS:  Ekat tähtitortut on jo maisteltu. =)

Vaikka tuo miun mies-rakas ei tykkää yhtään jou-lusta , olen saanut hänet sietämään sitä, että väsään tupaamme aina jotakin omatekoista koristusta ja härveliä. Mie sanonkin jotta taas mää nyhjään tyhjästä . -Niin teet, mies tokaisee. Ihan ymmärrettävää.  Tehdään ite, mitä tarvitaan. Kumpikin vallan vähissä rahoissa kun ollaan.  Siksipä ex-viiniköynnös kiertää nyt kranssin ja sydämien muotoon  taivutettuna ja valkoiseksi maalattuna muutamaa kattoa. Sellaisessa roikkuu olohuoneen puolella prismoja ja sinisiä lintuja  sekä keittiössä sydämiä ja suuri huopapallo...  Kesällä rempataan taloa.  Seuraavaksi yleensä sitten syksyllä hajoaakin auto  jonka korjaukseen menee jälleen muutama tuhatlappunen joten ylimääräistä ei jää.  Siispä talven tullen taas nyhjätään...   Leikataan, ommellaan, virkataan, neulotaan... Kannetaan välillä puita takkaan ja mietitään mitä seuraavaksi nyhrätään.  ...

♥   Pihalla huuruiset ruusuprinssit kurkistelevat kruunujensa alta toisiaan ja auringonvaloa joka armahtaa ne ainakin hetkeksi jäisestä olomuodostaan Mutta vain hetkeksi Korkeintaan iltapäiväksi Illalla kuura työntää olkapäällään auringon tieltään Saapuen jälleen kylmyyttä hyytävin pitkin sormin syytämään jäätä punaposkisten prinssien kruunuihin  -Una Reinman   ♥ Syreeni jätti kesälle  sydämellisen viimeisen tervehdyksensä,  talviuneen käyden.      Sisällä onneksi  on jotain lämmintä.  Niin kuin esimerkiksi tämmöistä... ♥ ♥        

♥

Talvi  tuli takaisin...

Populus tremula  Haavat saivat lumikuorrutuksensa  vaakatasossa sataneesta lumesta.

2.11.2012 joutsenia kuvattaviksi etsimässä... Ei löydetty kuin kaksi paikassa johon ei voinut pysäköidä... Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän... 

Rauhaisaa Pyhäinpäivää . Itse olin mukana kun Mama laittoi kauniit seppelet isänsä ja äitinsä, eli pappani (jota en koskaan ehtinyt nähdä) ja mummoni haudalle. Ja tädilleen. Pitkään palavat kynttilät jäivät sinne valaisemaan synkkää yötä... (Video vaihdettu 9.11.2012) 

16.6.2007