Hallatar haaveilija

- Jos jättää jonkin liian pitkäksi aikaa... ...paikoilleen... ...voi olla että joku muu valloittaa sen. Hauskaa vappua kaikille! © UR

- Sininen kauteni jatkuu yhä... © UR

- Kaunis, ihananpunainen sydämellinen tunnustus ilmestyi blogiini yllättäen ja hymyyn herättäen. Kiitos siitä Inkiväärille . =) *kiitoshali* Alunperin tähän haasteeseen kai kuului laittaa se eteenpäin viidelle. Mutta mie teen aina kaiken vähän eri tavalla kuin muut,joten miepä laitan rakkaudenpunaisia pieniä sydämiä eteenpäin yhdelle ja toiselle ihanalle blogitutulle: W:lle MK:lle Hannelle Annalle Hullukaalille Hansulle Inkabellalle Hannalle Mehtäsielulle Teijalle sekä Melitalle *puhaltaa sydämenmuotoisia saippuakuplia kaikille* -

PLEASE KEEP HER GOING Tämä nainen marssii rintasyövän puolesta. Lähetä hänet matkaan maailman ympäri, niin että hän pääsee perille. Tee se tukeaksesi kaikkia niitä naisia, jotka ovat sairastuneet tähän vakavaan tautiin. Hän kulkee maailman ympäri – blogistaniassa! Lähetä hänet jatkamaan matkaa - paina copy-nappia nyt! Liitä kirjoitukseen ja julkaise! Löysin tämän Annalta ... Nappasin mukaani... -

- Katso maailmaa sillä hetkellä kun taivaan ja maan välillä on vain hiuksenhieno sinen sävyero ja koivu odottaa kevättä © UR 28.4.2009: PS: Nyt lähijärvi on jo jäätön. Salaa olivat jäät kadonneet jonakin päivänä...

- Tässä yksi päivä kaupungilla ja kaupungin reunamilla kävellessäni ihailin leskenlehtiä mutta ei ollut kameraa. Eilen oli kamerakin matkassa. Kun kuljin hiekkaa silmissä. Rautatieaseman lähistöllä on kait lumiauraaja tyrmännyt puun alut ja niiden tukipuutkin. Sen sekasotkun vieressä hehkui leskenlehtijoukkue. Tuo ylin oli heistä suurin. Äiti aurinkoinen ja aurinkotenavat harmautta poistamassa? © UR

- Hanne sekä Saila E haastoivat kertomaan tuntomerkkejä itsestäni... =) Hmmm. Mitä lie tähän nyt kertoisi? Hiukseni ovat tätä nykyä lyhyet, blondatut ja kikkuraiset Viihdyn valkoisissa vaatteissa ja auringonpaisteessa. Kuvaan kännykkäkameralla mielelläni... Viihdyn kaikissa maistiaistapahtumissa erinomaisesti. Hakeudun ihmispaljouteen osaksi massatapahtumia. Käytän sinistä kynsilakkaa. Myös varpaankynsissä... Silmälasien sangat niin ikään ovat siniset kuin Mikko Alatalolla. =) PS: Tai sitten KAIKKI nämä tuntomerkit voi lukea ihan päinvastoin... =) -

- Anemone hepatica, Hepatica triloba, tai Hepatica nobilis ,  eli sinivuokko on   Hämeen  maakuntakukka.  Olen taas omassa elementissäni, kun maa vapautuu lumitaakasta ja pakkasista.  Kiertelen metsiä ja kuuntelen laululintuj a .  Sinivuokot ovat suloisia kevätihanuuksia. Maaperästä riippuen ne saattavat olla jopa harhaanjohtavasti valkoisia tai ihan punaisia, kuten kuvan punainen yksilö. Valkovuokotkin aloittavat juuri kukintaansa, mutta ei se kukka sykähdytä niin paljon, kuin tämä sininen serkkunsa... © UR

- Acer platanoides Sorbus Salix Lempipuitani: Vaahtera ja pihlaja. Paju on kuvassa siksi, kun sen takaa mukavasti näkyy toinen radiomastoistamme... =) © UR

- Nämä näkymät ovat Vesijärven Kahvisaarelta , jossa saattoi eilen ihailla saaren itäpuolen sulaa järvenlahdelmaa ja kääntyessään länteenpäin näki jäisen järven. Saaren korkeimmalla kohdalla on ihana sininen huvila... Vastapäisen Ruoriniemen rantaa. Aallonmurtajalla varis katseli maisemia omistajan elkein. Löysi välillä rannasta mutusteltavaa ja ajoi paikalle lennähtäneet kalalokit matkoihinsa. -Hus. Tiehenne! Tää on mun, se huusi niille selvästi... Pikkukalaparvi näkyi veden pinnan läpi rauhassa uiskentelemassa verkkaista vauhtiaan, toistensa liikkeitä matkien. Ihan kuivilla sammalilla saattoi istuksia ihan T-paitasillaan (vilukissakin tarkeni) ihailemassa kaunista kevätpäivää. Sai hörppiä termospullosta kahvia, haukata suklaakeksiä ja nautiskella mukavasta retkiseurasta... =) Paikoitellen sulaa Paikoitellen jäätä Kevät ja talvi tapaavat Kättä päälle lyövät Ystävinä eroavat © UR

- Tältä Fellmanninpuisto näyttää keväällä. Se odottaa kevätsadetta joka toisi värit, silmut, lehdet ja kukat esiin. Sadetta joka pesisi kivet ja kadut, patsaat ja puut. Antaisi tilaa kehkojen hengitellä. Jäisi astmapiiput vähemmälle. Ja että penkeille saapuisi istuskelijoita. Jalkojensa lepuuttelijoita. Puiston ihailijoita. Kaikenikäisiä. Ehkä matkastaan hiukan väsyneitä. Puiston monituisista penkeistä ilahtuneita. Ehkä Katakin on sitten taas täällä? Tai joku joka joskus häntä kovin kaipasi tuossa jälleen istuisi? Odottavan aika on joskus niin pitkää ja hidasta että hämiskin ehtii kutoa odottajaan seittinsä... © UR

- Eilen aurinko paisteli suorastaan sokaistuttaen ja päiväkävelyä ilahdutti suloinen sinitaivas. Nämä Hakatornit kiehtovat silmää. Niissä voisi nykyisellään olla mukava asua, koska ne remontoitiin vastikään. En ole bongannut kameralla yhtään joutsenta tänä keväänä joten nämä Fellmanninpuiston kivilinnut korvatkoot kevätlintubongauskuvani. © UR Edit: Vappuna pääsinkin Hakatorniin kylään, mutta enpä ottanut kameraa mukaan. =) Oli kaunista ja nykyaikaistettua kaikessa. Hienosti on rempattu! =) Patsas: "Ylös kirkkauteen Tekijä: Jussi Mäntynen Paljastettu: 1961 Missä: Fellmanin puistossa Mitä: Kolme lentoon lähtevää pronssista joutsenta Tausta: kaupungin hankinta, toinen valos Turkuun vuonna 1958 pystytetystä veistoksesta Arvot: Lahden kehittymisen symboli, romanttinen kaipuu kauas." ESS - Lahti, patsaiden kaupunki

- Kun on jo kesää ja mansikoita ikävä... Olisipa niitä oikeasti olemassa Haltijattaren järjestettävissä Kesäiltoihin taiottavissa Kukkaniityillä odottamassa Ahomansikkaisia heiniä Tuosta vain poimittavissa Syötäväksi nostettavissa Maku maiskuteltavissa Lopuksi huulet nuoltavissa Keväistä viikonloppua. =) T: © UR

... Onko kansanedustajien palkka tosiaan viikossa 1200 euroa? Sehän on minun kolmen kuukauden tuloni...? Ilmankos miun rahani eivät millään meinaa riittää yhtään mihinkään. Onko sinun valitsemasi kansanedustaja/kunnanvaltuutettu tehnyt mitä vaaleissa lupasi tehdä? © UR

- Elämä on Epäreilua En näe sinua © UR PS: Vuosi sitten jäät olivat jo tähän aikaan poissa...

- Kerään aina kaikki saamani ruusut kuivumaan. Ne ovat kuivina ihania yhä... Hauraita ja täynnä kauneutta. Muutoissa niistä tosin usein täytyy luopua sillä ne ovat liiankin hauraita liikuteltaviksi paikasta toiseen. Mutta uudessa asuinpaikassa alan taas säilyttää noita ihania kukkia, jos niitä satun saamaan... Aamun uutinen Susan Boyle n hurmaavasta laulusta sai sydämen hymyilemään. Hänen laulunsa oli taas hyvä muistutus siitä, näinä ulkonäköpainoitteisten muoti-ihanteiden vääristäminä aikoina, miten ulospäin ei näy, (ainakaan välttämättä) mitä me oikeasti olemme sisimmässämme. Kaikki eivät mahdu keinotekoisiin in-up-top-muotteihin tai niinkuin Nunnukka-tyttäreni sanoo: ahdasmielisiin kategorisointiluokkiin. Eikä meidän onneksi ole edes pakko niihin luokkiin sopia. On rohkeutta kulkea omia polkujaan laumasielujen joukossa Maailmaa pitää osata katsella oman sielunsa silmillä © UR -

... Hammaslääkäristä kotiin tuulessa kävellessäni havaitsin jotakin ihanaa eräässä kerrostalon ikkunassa. En yleensä todellakaan kurkistele ihmisten asuntoihin, mutta jokin sai tuon ikkunan kohdalla miut nostamaan päätäni ja näin jotain ihanaa: Valkoisen bougainvillean mahtavassa kukassa! =) Oi... Se oli ihana näky. Siitä tuli mieleen etelänreissut ja Välimeren alueen valloittavat sateenkaarenväriset ihmeköynnökset... Itse en ole sitä köynnöstä saanut koskaan ruukussa viihtymään. Valitettavasti... Kuvituksena Miihkalin maaliskuussa kuvaama sinisorsapariskunta. Miihkali itse on tällä hetkellä Niinisalossa leireilemässä armeijan vihreissä. On kuulemma komeat maisemat. Nunnukka matkustaa huomenna junalla Kajaaniin , joten hänkin näkee muunlaisia maisemia muutaman päivän ajan. Vaihtelu piristää. =) © UR

... Niin, en se minä ollut... =) Sitä tuikkukynttilöistä viimeisintä säästää sinnikkäästi pimeän päivän varalle, muistamatta kuitenkaan lisätä tuikkuja kauppalappuun. Ja kun niiden kynttilöiden valo on niin tärkeätä. Kuvassa ihanat Juulialta lahjaksi saamani Iittalan Kivi-kynttilälyhdyt . =) Viikonloppuna tosin kynttilöitä olisi hetken tarvinut, kun sulake posahti. Sellainen vanhanaikainen. Jollaisia meillä ei edes ollut tallessa, kun ollaan uudemmansorttisissa taloissa välillä asusteltu. Onneksi keskimmäinen ripeänä poikana käväisi hakemassa uusia sulakkeita kaupasta ja vaihtoi mokoman. Ja zum. Sekin sulake simahti. Suljimme sähkölaitteita ja poika vaihtoi jälleen sulakkeen, joka tällä kertaa peräti pysyi toiminnassa. Vanha talo, ja liikaa sähkökuormitusta. Pitää laittaa muistiin, ettei tv, pyykinpesukone ja tietsikka voi olla yhtaikaa päällä... Kynttilänliekin tanssiessa katsoja lumoutuu Aika pysähtyy Niin on tarkoituskin -Una Reinman- © UR

... Jonkun jääkaapin ovessa. © UR

- Kuvia viikon takaa... Ja minä kun niin vannoin , ettei meillä pilkahda pääsiäisenä muu keltainen kuin persikkarahka ja banaanit pöydällä, -sekä jotkut karkit Nunnukan koristelemassa pääsiäiskakussa ... Niin oli kuitenkin narsissejakin keittiössä väriläimäsköinä. Pikku aurinkoina. Ei koskaan kannattaisi vannoa. Sanoa, ettei koskaan... No joo mutta mitään muuta keltaista ei sitten ollutkaan. -Tai oli kyllä salaatissa keltaista paprikaa. =) Syksyllä tehtaanmyymälän penkojaisista ostamani pääsiäiskanapöytäliinankin olin unohtanut pöytäliinojen väliin niin piiloon, että vasta tänään sen löysin esille, kun oli jo melkoisesti liian myöhäistä. Joten laitoin sen takaisin. Odottakoon ensi vuotta. Ihan rauhassa. Miten sipuli omaakaan niin paljon voimaa ja taikaa? Kätkee sisälleen erilaisia kauniita salaisuuksia. Muratitkin ovat muuten jo vihdoin ruukuissaan. Varastoa siivotessani löytämissäni. Jonkun muun kukan vanhoissa mullissa, mutta murattihan on aikas vaatimaton kasvi... Ruukuissa t...