Hallatar haaveilija

. . Toiset ihmiset saavat puhtia vastoinkäymisistä. Ne ovat heille haasteita jotka he haluavat ja osaavat selvittää ja suorastaan nauttivat tilanteista. He hierovat innoissaan käsiään yhteen: - Yes! Tästä tulee jännittävää! Saavat niistä kai kicksejä, poweria ja endorfiineja ja ovat elämänsä voimissa? -Miksi mie sitten menen vastoinkäymisistä lukkoon? Ja tahtoisin vain kiivetä suuren nallekarhun syliin turvaan, piiloon kaikkea? Ja ajattelen vain laulun sanoin: "Niin pelkään Toivon Ja valvon Mä pelkään..." Saija Varjus/Sanat Risto Asikainen Tänään luin hyvän viisauden: "Kokemus, on se mitä saat silloin kun et saa mitä haluat." -Tuntematon- Olen spontaanisti empaattinen kanssaeläjilleni vaikka oma sydän itkisi. Itse haavoitettuna voin kyllä kantaa toista haavoittunutta. Olenko oppinut jotakin omista haasteistani ja kokemuksistani? Olenko minä siis heikko vai vahva? . .

. . Ellit Plazan testi kertoo, oletko matkalla kohti valoa -vai pimeyttä. Miun vastaus oli: "Huh huh, selvisit tuomiotestistä puhtain paperein. Vastaustesi keskiarvo huitelee elämäänsä tyytyväisen ihmisen lukemia, vaikka satunnaisia ääripäitä elämässäsi varmasti onkin. Kenties perhe-elämä kukoistaa, mutta töissä menee huonosti? Tai nautit työstä, mutta fyysinen kunto on rapistunut. Hyvähkösti menee siis, ensi viikolla ja ensi kuussakin. Ihan kympin arvoista tulevaisuutta sinulle ei testin perusteella kuitenkaan voi luvata. Kunhan petraat joissakin osa-alueissa, huominen näyttää sitä paremmalta. Ai mistäkö testi sen voi tietää? No, tarkasti ohjelmoitu testituloslaskuri tietää, että joidenkin kysymysten kohdalla olisit mieluusti valinnut jonkin toisen vaihtoehdon. Se kertoo, ettet itsekään ole ihan tyytyväinen kaikkeen." Sarastaa siis hiukan.... (Meinasin kirjoittaa, että sairastaa... ;D ) PS: Uutisissa luki jotta ulkomaalaisperäinen nimi saattaa estää työhönoton..? Näinkö ol...

. Nunnukka hyräili huoneessaan tuota, ja se jäi soimaan miunkin päähäni. Soikoon se nyt teillä muillakin... =) Bryan Adams - Everything I do... Edit: Oh... Joulukuussa hän on kuulema taas Suomessa... =) .

. Eräänä päivänä tuosta paikasta ohi kulkiessani vilkaisin niemekkeelle... Olisi tullut riipaisevan ihana kuva. Siellä mies ja nainen halailivat ja suutelivat toisiaan seisten tuossa kauniissa maisemassa. Teidän täytyy vain kuvitella heidät tuonne. Pieniksi, ohikiitäviksi hetkiksi. Niin kuin minäkin heidät näin. Vain hetken. Kunnes käänsin pääni pois. Kuin häveten. Sehän oli heidän hetkensä. .

. Riite. Se hento. Ritisevä. Peittänyt kertaalleen tänäkin syksynä tämänkin järven lahdelmia. Yrittänyt pysäyttää aikaa. Minulla on ollut tänään ylimääräistä aikaa istua koneella Saamatta aikaiseksi mitään tärkeää. Ehkä olen odottanut ihmettä? Mutta ehkä näitäkin päiviä tarvitaan. -U.R.- .

. Pitää hiukan kehua kuvataikuria: Lukion kemian opettaja oli antanut luokalle tosi pitkän ja vaikean kemian kaavan ratkaistavaksi. Opettaja itse sanoi tuhlanneensa ratkaisuun puolitoista A4:sta paperia... Ja hän lupasi koko luokalle aamiaisen, -jos joku ratkaisee tehtävän. Viime maanantaina Miihkali näytti opettajalle oman, yhden sivun ratkaisupaperinsa ja opettaja sanoi, että hyvältä näyttää, tai siis pahalta hänen kannaltaan. =) Ja viime perjantaina, seuraavalla kemian tunnilla, koko luokka sai nauttia Miihkalin ansiosta kahvia ja opettajan itse leipomaa pullaa. =) Edit: Kuvasta taustatietoa: Kyseessä on siis kumirukkaseen jäädytetty vesikäsi, joita luulimme vuosi sitten tarvitsevamme, kun Nunnukka piti Halloween-juhlat. Jääkädet piti laittaa punaisen mehu- boolin sekaan... ;D Mutta kumirukkasista jäi jääkäsiin niin hirveä haju, että luovuimme ajatuksesta. En siis suosittele tätä jääniksiä booliin... ;D .

. Jopa tuokin vaikka siinä onkin mukana valkoista... Ja valkoinen suklaahan ei oikeasti ole edes suklaata . ;D " Suklaata pidetään usein hyvin romanttisena aineena." Öh. Miten mä taas tähän aiheeseen päädyin!? =D PS: Kuinka moni kävi heti suklaakätköillä? Kenties pukinkonttiin tarkoitetulla? ;D Tai lähti kioskille hakemaan suklaatia? Hih hih! .

. Niin kuin muuallakin , niin myös täälläpäinkin Suomea, on joulukausi avattu. Kuusi tuotu torille ja joululaulut raikaavat jo liikkeissä ja reippaat tavaratalo- mainosäänet houkuttelevat ostamaan sitä sun tätä. Ja voi niitä suklaavuoria kaupoissa! ;D Ihanasti pimeyttä valaisemassa näkyy lamppuja ja jääpuikkoja parvekkeilla ja kuisteilla... Meillä tosin ei ole mtn koristeita esillä, kun en tiedä, missä olemme jouluna. Me vaeltajat... Silti lämmin tunnelma saapuu sydämeen. Joulun aika ja taika. Ei ne lahjavuoret, vaan se tunne. Kynttilä pimeässä... Sitä on joulu. Hymyä. PS: Tuo kuusikuva on kyllä viimevuotinen muttei sitä kukaan hoksaisi, sillä tämänvuotinen kuusi on aivan samanlainen. Ehkä lamppuja on nyt vähemmän, mutta muuten kuusi on yhtä mahtavan upea! ;D .

. Nyt voi huoletta käyttää tuota sanontaa, sillä tätä hattua voi syödä. =) Nunnukka kävi luokkansa kera taidematkalla pääkaupunkiseudulla tässä männä viikolla. Tuo pieni Murunen toi mulle tuliaisiksi tämän hauskan Hattu-suklaapötkön. =) Mutta enhän mie raaskinut sitä yksin syödä -vaikka hyvää olikin- vaan laitettiin pötkö kolmeen osaan Miihkalin ja Nunnukan kanssa. Kaikki saivat kaksi palaa. =) Nam... Tuota hattua voisi mutustaa useamminkin. .

. Esikoinen ilahdutti käynnillään. Ja vaikka ulkona rätki räntää, niin poika polki sitkeästi polkupyörällä. Hän oli löytänyt tällaisen hauskan kissa-videon , sekä muokatumman version edellisestä. Ja tämä on kanssa hauska; rokkaava kisu . =) Poika tykkäisi kissasta, mutta se astma... =/ Miustakin piti tulla vanhapiika, joka kasvattaisi pelargonioita ikkunalaudalla ja hoitaisi kissoja... ;D Kävimme kahtomassa tänään jälleen erästä asuntoa, josko siitä tulisi tuleva koti. Taas Nunnukka erityisesti ihastui paikkaan. Jonnekinhan meidän on pakko päästä majoittumaan ennen vuoden loppua... Vuokrasuhde kun lakkaa silloin nykyiseen asuntoon. Nunnukkakin voi jo paremmin. Hän voi pahoin ja pyörtyi perjantaina... Satutti samalla häntäluunsakin... -Olisiko anemia, alhainen verenpaine tms? Testataan nyt rautatabletteja ja salmiakkia. Soitan lääkäriajan hänelle huomenna. Kotona meillä oli juhlaruokaa sunnuntain kunniaksi. Niin kuin usein sunnuntaisin. Oli piknikpossupaistia ja ranskalaisia, salaatt...

Edellisen postauksen hopea-sanasta mieleeni muistui pappani...  Minulla oli vain yksi isoisä, jonka tunsin henkilökohtaisesti lapsena ja murkkuikäisenä.  Ja hänkin oli isoisäpuoli...  Kun olin kolmevuotias, hän saapui katsomaan Mami-äitiäni joka isäpuoleni kanssa, miehen suvulta salaa, oli mennyt juuri naimisiin. Pappa toivotti Mami lämpimästi sukuun tervetulleeksi. Ja minut, pienen vaaleahapsisen tytön, hän nosti polvelleen ja sanoi olevansa nyt minun pappani. Ja sitä hän oli. Aina. Mummopuoli inhosi minua koko ikänsä, mutta pappa oli rakas ja ihana.  Pappa jopa esti poikaansa antamasta minulle selkäsaunaa!  Muistan papan valkoiset hiukset, jotka tarinan mukaan valkenivat yhdessä yössä, kun yksi hänen pojistaan ilmoitti postikortilla ulkomailla ollessaan tappavansa itsensä ja lähetteli kortissa "hyvästit isälleen ja äidilleen." Seuraavana yönä papan hiukset muuttuivat valkoisiksi, vuosikymmeniä ennen aikojaan... :(  Poika aikanaan palas...

. Mihin sinä kiinnität huomiosi tässä kuvassa? Minä katselen noita pikku puita... Ne viehättävät silmää. Toivon voivani laittaa niiden taakse kuin kulissiksi vaikka metsäisen ja vaaraisen, mäkisen maiseman. Maaperä olisi sammaleista, pehmeää astella... Jonkun toisen silmissä nuo talot ovat se pääasia. Mutta mie tahdonkin metsän keskelle pieneen piilomökkiin maalle... .

. Mihinkähän aikaan se talvi tänä vuonna saapuu? Nyt vai tammikuussa? Ainoa paikka jossa on enempi lunta (sekin keinotekoista) taitaa olla nua hyppyrimäet. Tai siis tua suurmäki. Joskus kesken oppitunnin, tuolla toisessa koulussa, voi nähdä pienen pisteen syöksymässä alas rinnettä ja katoavan sitten kattojen taakse. Tuo pahuksen piippu vain on tiellä... =) .

. Tämän päivän kuvasatoa bussipysäkillä kuvattuna. Tavallisuudesta poiketen olen jo aikaisemmin kotona. Kaikkihan kaipaavat (ainakin joskus) hemmottelua. Kuka mistäkin syystä. Tai toisesta. Muistakaa välillä hemmotella rakkaitanne. Miulle tuli migreeni. Tumma suklaa auttaisi...

. . "Toivomusten ja siunausten lähettäminen toisille parantaa omatkin kolhut ja naarmut. Voit tehdä kotona pienen seremonian: Istu alas, sytytä kynttilä ja rauhoitu. Hengitä syvään kynttilän lämmintä valoa. Uloshengityksellä toivota mielessäsi kaikkea kaunista maailmaan. Palauta mieleesi elämänpiirisi ihmiset ja toivota heille rakkautta, terveyttä ja rauhaa. Toivota siunausta ihmisille, joita et henkilökohtaisesti tunne, mutka jotka parhaillaan kärsivät jossain päin maapalloa. Toivota lopuksi itsellesi kaikkea hyvää. Ajattele rakastavasti kaikkia puoliasi. Niitä joista olet ylpeä ja niitä joista olet vähemmän ylpeä. Siunausta päivääsi." Yoga Journal October 2007 Voi hyvin 7/07

. Harhailin aamusella, ennen kouluun menoa järven rannalla ottamassa kuvia ihanasta aamusta. Punervasta taivaasta. Puista. Ja aivan hennonherkästä riitteestä jään päällä poukamassa. Miihkali tuli hieman myöhemmin bussi- pysäkille, ja kysyi olenko ottanut auringonnoususta kuvia. Enpä ollut. Niinpä hän itse otti kuvan marrasaamusta, ihan toisesta suunnasta. Mutta mie kahtelin mieluummin järvelle. Tai oikeasti senkin taakse, jonnekin kauas. Muualle. Taivaanrannalle. Mutta komian kuvan Miihkali nappasi. Ja miun järvikuvat haaveilupaikastani. Ja kohta bussi tuli ja me lähdimme päivän valoisaksi ajaksi opinteillemme. .

. Aamulla maa oli valkoisena ja illalla vetisenä. Ja valkoiset sukat mustuivat mustissa saappaissa. Koulun kahviossa 70 cnt + 70 cnt väitettiin olevan 1,50 e... =) Väitin vastaan. Ja voitin väittelyn. =) Opinko tänään mtn? No ehkä sen, mitä kaikkea koulutukseen tulee kuulumaan. Aikaa se vie... Ja työssäoppimispaikkakin on jo... Enkä joutunut puhutteluunkaan perjantaista. Vielä ainakaan... =) Kuvia räpsin tänään koulun käytäviltä, mutta parhaimman kuvan jouduin jättämään pois, koska oma haamuni näkyi siinä. Eihän semmoista kuvaa voinut julkistaa. ;D .

. Ken kertoisi, JOS nyt olisin -vaikka jouluksi viiniä ostamassa niin millä ihmeen nimellä -hienostuneesti tuota viiniä kutsuisi? Onko se ihan vaan pasqua? =D .

. Koulutuksessa meille tuli kertomaan ravintola-alasta mies joka kehui itseään puolitoista tuntia ja luetteli ulkomailla vuosia duunaillessaan näkemiään politiikan vaikuttajia ja vankilassa olleita ja kuin ne istui samassa pöydässä politiikan vaikuttajien kanssa . Nimien kera... Ja kuinka hän näki julkkiksia ja kuinka oli mennyt pyytämään ruokailevilta julkkiksilta nimikirjoitusta yms... Kuka tapasi ketä ja missä paikassa jne... Niin tunnetteste näitä ihmisiä ja tunnetteste näitä paikkoja??? ja kuinka hän antoi sen ja senkin nimikirjoituksen kaverille ja nyt tänä päivänä se nimmari olisi tuhansien eurojen arvoinen ja nyt jäi suuret rahat saamatta... (Ja mua alko haukotuttamaan AIVAN järkyttävästi.) Ja kuin hän viimein palasi koto-Suomeen hän ensin oli suurten paikkojen palveluksessa mutta sitten se ja se henkilö veti senkin paikan konkurssiin, jne... Ja hän päätyi itse henkilöstövuokravälitysfirmaan ja on työskennellyt päivän siellä ja toisen täällä ja tuolla kolme, ja jopa sie...

. Patruuna tahtoo tehtaan äveriäästi rakentaa Sukupolvi seuraavasta seuraava hökötyksen pois purkaa Tahtoo paikalla juuri tuolla kalliisti asua Sukupolvi jälleen seuraava kaavailee aikanaan rahoilleen vastinetta Paikalle, samalle jotain aivan uutta Eikä tästä kaupungista tule koskaan valmista -U.R.- .

. Vastauksena Inkiväärin blogin haasteeseen: "Sinut, joka juuri tätä luet, on haastettu! Ota kamera käteesi ja mene lähimmän ikkunan luokse ja n appaa kuva!" Mie otin omat kuvani tosin jo päivällä. Meillä päin on lunta, mutta vain hiukan... .

. Ei ole leijoja Helsingin yllä vain pilviä Lahden yllä. Tämän ja pari muuta kattokuvaa nappasin jälleen ruokkiksella. Muut alkavat jo tottua siihen, että tiirailen kameran läpi jotain. En ihmisiä. Vaan yleensä ihan jotain muuta. Tänään meninkin vasta puolilta päivin koulutukseen, sillä aamupäivä oli atk:n alkeita... Ehkä mää ne jotenkuten osaan. =) Kävin siis lekurissa ja siellä lekuri oli kaksi tuntia myöhässä... Joten miekin hiukan myöhästyin koulutuksesta. Muttei se mtn sillä sain muut kiinni pian. Piti kertoa mikä ruokalaji olisi t . Piti kirjoittaa se ja kertoa muille. Nopeastihan mää kirjoitin toista sivua, ja kerroin olevani sunnuntain lohipaloja kermakastikkeessa. (Siihen kalaan vaan koskee raakana joku muu kuin mie.) Sunnuntaina syödään paremmilta lautasilta, pöytäliinan päältä, koko perhe yhdessä. Kaikki kolme poikasta omilla paikoillaan... Enpä tiedä mitä se minusta kertoi. Mikä ruokalaji sinä olisit? Ai niin, päivän parhaiten mieleen jäänyt oppi oli: Jos annat ihmiselle ka...

. Nyt ois tärkeää tankata lisäC-vitamiinia... Näkymättömyysviittakin olis omiaan... .

. Tänään kuvasin ruokkiksella seiniä. Tämä oli paras: "Kaikki liika on pahasta, mutta liika samppanja on juuri sopivasti" Mark Twain Piti laittaa oikee kehykset sille. =) Tää oli aika hyvä slogan. =) Ja tätä ei kukaan usko... Mut ei se haittaa . *Ruokkis = ruokatauko, eli söin omia eväitä luokassa. Ruokalassa ruoka ois 5e... .

. Meilläkin paisteltiin ekat oikeat joulutortut. Hyvin tekivät kauppansa. Oma mielenvire ei ole oikein jouluinen. Soon alakuloinen. .

. Aamulla näytti tältä... Päivän koulutusantia oli istua leuka mustana . En ruvennu edes selittämään ettei mua oo mukiloitu -enään- Sain väsättyä kolme runoa ja muutama piirros on vihossa. Ja kuuntelin. Monta tuntia kuuntelua. Ja paikallaan oloa. On se vaikeaa... Olla paikoillaan. =) Kameralla tänään otettuina vain sinisiä kuvia... .

. Vähän erilaisesti alkavat aamut jonkin aikaa. Ei jouda kaffeekupin kanssa nyt lamppunsa prismoja katselemaan. .

. Räntää rätkii... Viime yönä näin painajaista. Olin mukamas Ozzy Osbournen monikerroksisessa talossa kuin apartamentoshotellissa, ja tehtäväni oli laittaa ruoka- annoksia Ozzyn ystäville. Olin siis kokkivaatteissa keittiössä. Tein hiki hatussa annoksia ja tarjoilija tms toimitti ne eteenpäin ja siinä sivussa kesken jättihellan ääressä hikoilun mää juoksentelin jokaisessa talon kerroksessa ja siivosin ihan hulluna kaaosta, joka oli saatu aikaan jokaiseen huoneistoon. Siellä oli oma keittiö joka huoneistossa ja keittiöt varsinkin olivat sotkuiset ja suorastaan kaamean homeiset. Unessani jopa TIESIN, ettei siivoaminen kuuluisi mun töihini, mutta mää siivosin vaan, adrenaliinin voimalla. Olin yksin ja mun oli SAATAVA kaikki kuntoon ja mää siivosin hulluna minkä ehdin ja mätkin roskaa mustiin jätesäkkeihin ja taas tuli puhelimitse kutsu annoksia tekemään, ja juoksin raput alas keittiöön ja väsäsin annokset ja taas ylös johonkin toiseen huoneistoon siivoamaan kuin paniikissa! Huoneet oli PA...

. Tutustumassa kaikenlaisiin taloihin. Keltaisiin taloihin... Punaisiin taloihin... Maaseutuun ja traktorinmuniin... =) Yksinkertaisiin ja luonnollisiin (unelma)taloihin... .

. Kollektiivista surua... Millä sen opettaisi ihmisille, niin nuorille kuin vanhoille, että on se kipu sitten varpaassa -tai sielussa- niin siitä on kerrottava. Haettava apua... Avun hakemisessa ei ole mitään häpeällistä. Se on inhimillistä. .

. Sydän on pakahtua tämän päivän tapahtumista... Niin monessa perheessä suunnaton suru... Monta pientä liekkiä Parvekkeella Melkeinpä pientä pakkasta Monta kynttilää palamassa Kaikki niin herkkiä Henkäyksestäkin pois hiipuvia Hiljaa Sanomatta hyvästejä -una reinman- Edit 12.11.2007: Kurssitusta Ensimmäisenä koulupäivänä Ensimmäisenä paikalla Katselen ikkunoista Näen paljon nuoria ihmisiä Mietin heidän tuntemuksiaan jotka joutuivat viime viikolla lasien läpi pakenemaan omista luokistaan Ihan toisaalla Mutta kuitenkin lähellä Ainakin sydäntä Luokkaan saapuu muitakin enkä ole enää ajatuksineni niin yksin Mutten silti lakkaa suremasta heitä kaikkia miettimästä Uutisia ajattelemasta Kynttilärivejä lammen rannalla yhä mielessäni näkemästä Varsinkin kun päivän Hesari lojui käytävän penkillä Täynnä surua -una reinman- .

. My Heart was Home Again .

. Tie mittaamaton edessäni on... Viikonloppuna oli hetken maa valkoisena. Viime yönäkin luonto lumisuutta ja talvea kovasti yritti. Mutta vesisade taas kaiken sulatti. Aamulla VARMASTI moni mietti mitkä kengät jalkaan laittaisi? Tuo otsikko tulee suoraan lainauksena mummoni sanonnoista. Mutta... Onko kukaan koskaan edes NÄHNYT Kalosseja? Minen ainakaan... Kenkätehtaat voisivat "keksiä" ne uudestaan. Tai... Tämä Suomen sää vaatisi kumisaappaat harva se päivä. Voitaisiinkin ruveta kutsumaan TÄTÄ maata saapasmaaksi. Nimittäin KUMIsaapasmaaksi. =))))

. Tosi huijausta toi Relaxant-jalkavoidemainos! Mä ostin sellaasen purkin, ko näyttää niin ihanalta se, ko se mies sillai levittää voidetta istuvan naisen jalkateriin... Mutta vaik mää kuin istuin sohvalla ja purkki ootteli sohvapöydällä, ei sitä miestä tullu sivelemään Relaxanttia mun jalkoihini! Siinä sitten odotellessa nukahdin sohvalle toooosi pahaan asentoon. Ja herätessä särki muutakin kuin jalkoja. .

. Burana 800 on aika hyvä särkylääke. (Noin niin kuin harvoin käytettynä.) Kun leukaluuta ja tikattua monttua alkoi vihdoin särkeä puudutuksen lakattua, (sainkin mielestäni tosi paljon puudutetta!) otin ensin ekan antibiootin jota viideksi päiväksi määrättiin ja päälle buranan. -Ja nukahdin sänkyyni. Oman käsivarteni päälle. Heräsin, kun Nunnukka saapui työharjoittelusta kotiin. Olin kuolannut veriseksi oman puseronhihani. Nunnukka oli rikkonut astioita harjoittelupaikassaan ja söi kotiin tullessaan Miihkalin varaaman viimosen aprikoositortun. (Joita tein viikonlopuksi.) Pieni sota meinasi syttyä, muttei onneksi syttynytkään. -Miehille luvattuihin herkkupaloihin ei saa muut koskea... =) Ja miun tarvitsisi vaihtaa pusero, etten itse näytä sodassa olleelta. PS: Nyt ois lisää aprikoositorttuja. Ei tarvii niistä enää tapella. -Ja oli leipojalla jo puhdas paitakin. =) PS2: Nua meidän aprikoositortut on oikeasti siis Myllyn Paras-torttutaikinasta tehtyjä tähtitorttuja, joihin laitan keskel...

. Oli aika, jolloin kuuntelin jatkuvasti tuota miestä... Kun tuli tilaisuus, menin kuuntelemaan oikein livenä ja sain nimikirjoitukset kahteen cd-levyyni. Nyt ne levyt ilahduttavat jonkun muun cd-kokoelmaa. Mutta yhä tulee haikea olo, kun Tauski tuon biisin vetää... Ja löysinpä vielä toisenkin saman aikakauden biisin joka oli sen ajan, sen aikakauden tärkeä kipale: Hausmylly... *fiilistelee* =) PS; Uskoisitteko, että Hallatar on ollut joskus DJ:nä ? =) On se totta.... =) .

. Ei kukaan vois tulla pitämään kädestä? Kohta on hammaslääkäriin lähdettävä... .

, Pi. Ihana mieheni on suukottanut minua ovella ja lähtenyt ansiotyöhänsä. Olen vilkuttanut kouluunlähtijöille, antanut kisulle aamupalan ja se putsaa ahkerasti itseään katsellen välillä lintujen lentelyä ikkunan takana olevassa syreenissä. Se taiteilee pitkin koipineen sohvan selkänojalla istuen. Koko jalka pitää tietenkin nuolla puhtaaksi ja tassut myös. Linnut vievät tarkkaavaisuuden pesutuokiosta ja niille pitää hetken hiljaa väristyttää alaleukaa ja inua. Hassu kissa. Hörppään loput aamukaffeet ja kerään astiat koneeseen, siivoan pöytäliinalta leivänmurut, ja siivoan muutenkin pikapikaa sohvatyynyt ja shaalit paikoilleen ja suuntaan ylimpään kerrokseen, omaan ateljeeseeni. Koirimus istuu jo ulkona vahtipaikallaan yön sisälläolon jälkeen. Sen juoksuvaijeri ulottuu tontin laidasta toiseen ja sen lämmin koppi suojaa sitä tämän päivän tuulelta. Mitähän tänään tekisin? Kirjoittaisinko vaiko maalaanko? Kudonko poppanaa muutaman metrin? Vai menenkö kahvilaani ...

. Tässä lupaamani Allyn ihana kortti. (Kuvataikurini vaan oli vähän vinon kuvan ottanut.) Ihana ajatus kortissa ja onnenhetken se lähetys tosiaan tarjosi! Kiits... .

. Ihana Allyalias oli lähettänyt miulle ihanan kilpailupalkinnon ! Löysin sen kun saavuin asioiltani kotiin tuulisesta kaupungista. Ovea avatessani kynnyksellä nökötti ihana jouluinen paketti: Tällaista ihanuutta! Suklaatia, kynttilöitä, ja enkelitikkareita!!! Kiitos Ally, ihan mahdottomasti! *niijailee* Kaupungille mennessäni näin pienen heiveröisen vanhemman naisen, joka nojasi seinään ja piteli rintaansa. Menin ohi mennessäni kysymään, tarvitsisiko hän apua? Ottaako häntä sydämestä? Nainen nyökkäsi että ottaa, mutta ei tarvitse apua ja että hän asuu ihan lähellä. Emmin kuitenkin. Nainen painui kyyrympään ja piteli edelleen rintaansa. Kysyin onko hänellä lääkkeet mukana. Ja ne tietenkin olivat unohtuneet kotiin. Hänellä oli vieressään maassa ostoskassi. Sanoin, että voin auttaa hänet kotiin, kantaa ostokset puolestaan. Hän vastasi: mutta tehän olitte menossa ihan toiseen suuntaan ja minä asun tuollapäin. Mie siihen että ei haittaa, minä voin kulkea mihin suuntaan tahansa. Ja hän ant...

. Harmillisesti video jää kesken... Mutta ennen loppua on kaikki hyvin... .

. Myrskytuuli herätti. Unen selätti. .

. .