Hallatar haaveilija

Huomasin, että muovitaskullisissa valokuva-albumeissa olevat valokuvani ovat alkaneet "sulautua" yhteen sen muovitaskun kanssa...!!! Hirveetä!! Siispä kaikki valokuvat pois niistä! Nyt ois ostettava semmosia vanhanaikaisia, kartonkisia, silkkipaperivälilehtisiä albumeja, joihin laitetaan niillä valokuvakulmilla kuvat kiinni... Hidasta hommaa, mutta kuvat voivat paremmin, ja kestävät kenties kauemmin! Kun kuvia selailin, päätin kysyä hanilta, voisinko lainata hänen skanneriaan ja skannailla digiaikaan muutamia kuvia. -Juu, sain skannata! Siinä tosin meni kuusi tuntia, kun valitsin aikas monta kuvaa skannattavaksi =) Mutta nytpä on digikuvina kuvia mamasta lapsena, nuorena, aikuisena, minusta ja sisaruksistani kuvia pieninä ja muksuista kuvia ja ihanasta Karviskissastani... Piirretystä esikuvastaan poiketen, minun Karviseni oli tyttökissa... Karvinen oli minulla muutaman vuoden... Sitten aloin odottaa esikois-vaaviani. Kaikki pelottelivat, että kissa ja vauva ei...

Kävin maman kanssa katsomassa sen Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa, ja tykkäsin ihan hirmusti! Nyt on ihan pakko hehkuttaa!!! Hienoja kuvakulmia, upea tunnelma, hieno lavastus ja puvustus ja tarina itse oli riipaisevanromanttisendramaattinen! Ikkutinhan mää taaskin ja ne nenäliinatkin unohtu ottaa mukaan... Näyttelijät olivat upeita ja sellaisena debytoinut Anneli Saaristo oli upea diivana, hänestä on moneksi! Ja Vesku Loiri, sekä näytellen että laulaen, sai taas sydämeni heltymään... Mukana oli enimmäkseen Loirin ansiosta myös huumoria, niin että sai välillä nauraakkin -kyyneleet poskilla! Tapio Liinoja oli suorastaan mahtava roolissaan. Eipä ollut jälkeäkään Lapinlahden lintujen pilailijasta... Tosin miespääosan esittäjältä (Leppilammelta) kaipasi alussa hiukan muitakin ilmeitä, -mutta kyllä niitäkin sitten jossain vaiheessa löytyi. Helena Vierikko, oli silkkaa herkkyyttä koko elokuvan ajan. Ja Koivusalon musiikki... Plussaa kaikki! Hyräilen mielessäni koko ajan leffan läpi kan...

Näin viime yönä unta... Oli kesä. Minulla oli pitkä, raidallinen puolihame päälläni, ja valkoinen pitkähihainen kansallispukumallinen (kaulukseton) paita, sekä hameen kangasta oleva liivi paidan päällä... Olin jonkinlaisen maatalon pihapiirissä, ja nojailin ulkona seisten, talon avoimeen ulko-oveen... Oli kaunis aurinkoinen päivä ja oli hyvä olo, hyräilin... Yksi tämänhetken kuulu kotimainen mieslaulaja (EN kerro kuka.. ) käveli pihapiirissä hymyillen suoraan minua kohti. Hänellä oli mustat saappaat, mustat housut ja valkoinen leveähihainen, röyhelöinen paita kuin 1800-luvulta... Hän käveli ihan eteeni, ja otti pääni käsiensä väliin ja antoi suudelman. Minä pidin koko ajan käsiäni selän takana.. Sitten hän otti kiinni oikeasta kädestäni ja lähdimme hymyillen kävelemään jotain ruohikkoista mäkeä ylöspäin... Oli kevyt ja onnellinen olo. Kävelimme korkean ja kauniin pitsihuvilan luo, menimme sisään, ja portaita ylös, ja juttelimme jotain ja minä korjasin saksien kanssa jonkin kat...

Yöllä johonkin aikaan muistin, että pahus, mulla on se hammaslääkäri tänään... Ensin ajattelin että perun ajan, kun vielä toipilaana oon ja näin räkänen... Mutta sitten meinasin että eikun menoksi, kun suussani on miltei puoli vuotta yhdessä oikealla olevassa poskihampaassa ollu sellai harmaa tilapäispaikka. Jospa ne sen sais nätiksi vihdoin!! Kun sitten kännyn häly herätti aamusella, niin ois NIIN nukuttanu... Vilkaisin hämärässä jääkapin ovesta mussukoiden yhteislukkarista, että vaan kaksi menee kahdeksaan. Nunnukan huoneeseen valot ja kuiskaus.:"Herätyyyyys!" ja sitten keskimmäisen ovi auki ja sama. Sillä erotuksella, että jostain syystä keskimmäisen huoneessa aina haisee oudolle... >" class="middle"> En tiä mikä se on. Onko se hiki? Vai jalkahiki? Vai hengitys? Miihu kyllä hikoilee kamalasti ja sen sukissa ja kengissäkin on semmoset aromit että huhhuhhhuuu Mutta aamuisin sen huone on kamala... mää en voi ainaskaan hengittää sitä ilmaa! Hih... Ei...