Hallatar haaveilija

Olen aivan rento  Sormenpäittesi kosketus hento  Tärkein elämässä  on juuri tässä  Sun sormenpäissä  -Una Reinman-  Päätin laittaa tästä päivästä lähtien  tänne omaan blogiini  omia runosanojani  viikonloppujenne eväiksi.  Sanaset löytyvät myös FB:n puolelta...  Onnellista viikonloppua.  Pitäkää sateenvarjo koko ajan mukana... 

Sukujuhlissa  on vaikeaa En kuulu sukuun pieneen enkä  muutamaan suurempaan En mihinkään  -Una Reinman-  Uusioperheessä lapsi voi saada  paljon uusia sukulaisia.  Hänellä tulee olemaan -ainakin teoriassa- laumoittain verisukulaisia sekä puolisukulasia.  Joskus verisukulaiset eivät pidä enää ikinä  mitään yhteyttä eronneeseen puoliskoon,  eikä hänen siihen sukuun kuuluviin lapsiinsa,  joten lapsi ei tule tuntemaan lainkaan sitä  sukuhaaraa.  Sukukäsite, serkut, tädit, sedät, enot, isovanhemmat jne  jäävät hänelle tuntemattomiksi. Se uusi suku, johon hänet on vanhempansa uuden  siteen kautta liitetty, saattaa karsastaa  sukuun tavallaan kuulumattomia,  myös lapsia,  monin eri tavoin.    Aikuisena tuosta lapsesta  voi tuntua hyvin juurettomalta...

 Kynttilälyhdytkin ovat puoliksi täysiä.  Vettä nimittäin... Tuuli vei mennessään telttakatoksen  ja hajotti muutenkin ohikulkumatkallaan kaikkea minkä ehti.  Muun muassa yhden koivun se pisti puoliksi...  Ja koko ajan sataa... 

Keijunmekot   ♥ ♥ ♥   Torstain ja perjantain välinen yö oli tosi kylmä.  Aamulla maan pinnalla kaarteli usvamuuri,  joka katosi auringonpaisteessa.  Aurinko sulatti pian jäiset näkymät suliksi jälleen... Onneksi kasvihuoneessa paloi paksu kynttilä lyhdyssään koko yön.  Silti vihreät tomaatit pitänee varmaan kerätä jo sisälle  terttuineen. Kesän kasvukausi alkaa olla ohi.  Meil on huurua maassa Villasukat saappaissa  Nenu nuhaisena  Vilunväreitä ilmassa 

Anemone coronaria Viimeisiä valkoisia anemonioita  maljakossa.  ♥ Nämä olivat sateen piiskaamia ja yön kylmyyden haurastuttamia nuppusia jotka aamulla keräsin ihan kylmänhuurteisina maljakoon keittiöön. Ja ne jaksoivat avata kukkansa ja ilahduttaa olemassaolollaan. =)

Suppilovahveroiden putsaustalkoissa Maman luona.  Syysruno... 

Yöllä tuuli itkee Se tahtoo sisälle mun ikkunoista Repii ruuveja saranoista Voin aistia sen kylmän henkäyksen mun käsivarsilla jotka ovat peiton alla paljaana Kaikki vaaleat ihokarvat unestaan kohottautuvat suojaamaan mua maailmalta Ikkunan takana itkevältä tuulelta  -Una Reinman-

Jos olen kuin en olisi sen arvoinen - Rakkauden - Muutkin näkevät sen Arvottomuuden tunteen Pitää itseään rakastaa Vähän salaa halata Ei se muilta ole poissa Olen minäkin siten olemassa Maailmalle näkyvissä Tässä  -Una Reinman- 

Minä olen minä Ihan ainoa Kun kuolen lakkaan olemasta Ajattelemasta Enkä enää tiedä tästä maailmasta Nukunko silloin vaan ikuisuudessa leijaillen Näenkö uniakaan Vai synnynkö uudestaan -Una Reinman- PS: Kun ihminen on ainoa eläväinen joka tietää olevansa kuolevainen...

Elämä on sellaista kuin pyöräilisit soratietä Joskus mukavan tasaista Joskus välttyä ei voi kuopista Tiekään ei voi olla niin silmänkantamattomiin pelkää hymyä ja alamäkeä On oltava tavoitteita Ylämäkiä raskaita Pää hiessä mäkiä kapuat Kunnes alamäen savutat Tuuli hien kuivaa Palkinnoksi saat jatkaa matkaa taas tasaista ja nauttia vauhdista -Una Reinman- 29.10.2007

 On taas  se aika vuodesta kun maailman  pitäisi olla näin värikäs.  Mutta ikuinen sade  on vesittänyt   tämän syksyn  kaikki värit...  Onneksi vanhoja syyskuvia löytyy arkistoista  pilvin pimein... Kuvat vuosilta 2008 ja 2009. 

Olin pari päivää Mamani seurana ja löysimme Lambin talouspaperirunoudesta  yhden miun runoseni. =) Siksi kehtasin lisätä kuvaan oman nimeni. =) PS: Seuraavana päivänä (15.9.2012) Siwasta löysin vihdoin Lambin runovessapaperia, joista yhden pakkauksesta loisti silmiini oma pieni runoseni: "Elämä heittelee välillä kaiken kokoisilla kivillä joskus ei ehdi väistellä"     ja sen alapuolella oli loppuosa yhdestä runostani: "Rakkaani ajaisitko jo partasi?" Siinä ne sitten taisivat olla. =) Kiitos Lambi. =) Oli hauskaa metsästää omia sanojaan pehmopapereista. =) PS2: Pehmeisiin paperinenuliinoihin runotekstit sopisivat mielestäni hyvin... <3

Anemone hupehensis on uusi ihana tuttavuus kukkapenkissämme.  ♥ Olin miltein unohtanut sellaisenkin viime syksynä istuttaneeni,  kunnes se eräänä sateisena päivänä avasi ensimmäisen kukkanuppunsa.   Aika viehko ja suloinen se onkin. Pitänee odotella vielä kukan kunnolla avautuvan... ♥ Ja mikä onni, että se viihtyy savipitoisessa maassa... ;D 

Pisaroiden taikaa Taikapisarat maailmaamme muuttavat Kiireinen ei niitä huomaa Mutta huomenna taas sataa  -Una Reinman- 

Lilium Muscadet  Liljoista vain kolme  on jaksanut tehdä kukkia mutta oi,  ne kolme ovat ihan ylittäneet itsensä!  Upeita, huumaavalle tuoksuvia suuria kukkia...  Kukat ovat suurempia, kuin oma käsi  sormet levitettyinä!  ♥   On niin harmi, kun kuviin ei saa tuoksua mukaan.  Tosin tuoksu on niin vahva,  että se täyttää koko asunnon,  jos yhdenkin liljankukan tuo sisälle maljakkoon. =)  PS: Mutta yksi kukka oli ihan PAKKO  tuoda sisälle... ♥  

Tämä kesä meni talovanhustamme remontoidessa, opetellessa kasvihuonekasvatuksen saloja, ihaillessa kesäreissulla naapurimaan unikkoja sun muuta ihanaa, juhliessa välillä perheen kera ottaen kaikki kirppisruusukupit käyttöön, sekä istutellessa ja ihaillessa uusia kukkia puutarhaksi joskus muotoutuvaan pihaan. Kollaasissa aiheena ihmiskäden työ vs luonto. Kesä juoksi ohitse ja vilkutti mennessään. Sillä oli kai kiire jonnekin muualle. Kevät Kevät iskeytyi sydämiin sykkiviin suurena sysäyksenä Onneksi sinä  olet vakaa peruskallioni    Eivätkä sinua sysäykset hetkauttele ♥ Kesä Kesä kruunasi lapset valkoisilla päähineillä   Äidin silmiin hiipi kyyneleitä vaikka en kuullutkaan suvivirttä Se tunne kun tietää:  Kyllä ne poikaset pärjää ♥ Aurinko ja vesi Aurinkoko se niin  hektisesti  lämmitti pari viikkoa vihreää ruohoa ja minua Molemmat  kaulaamme kurkottelimme Kaipasimme vettä  Uneks...

 On jo aika etsiä tuikkukynttilät esille.  -Sytytellä lyhtyihin kynttilöitä  valonsäteiksi pimeille syysilloille. ♥ -Kerätä pihlajanmarjoja pakastimeen  joulumarmeladikarkkien raaka-aineeksi... ♥ -Ilahtua siitä, että vielä joku jaksaa  kukkia viileästä säästä  ja ikuiselta tuntuvasta sateesta huolimatta... ♥  PS: On myös tullut aika  etsiä lämpöiset, tuulenpitävät syyskauden takit  kaapeista esille ja ne kaikki ihanat kaulaliinat.  Ja neuloa muutamat uudet villasukat...  ♥  

  Anemone coronaria  Eli kruunuvuokko. ♥   ♥  Näissä kuvissa olen ollut syysateessa  violettien anemonioiden lumoissa.  Alimmassa kukassa viherludekin  saattaa olla ihan hurmoksissa. 

Kesäkuun alkupäivinä lähikaupan alelaarista  bongaamani hiukan erilaisen gladioluksen sipulit Gladiolus murielae   ilahduttivat sitten kuitenkin monen monituisilla kukillaan.   ♥  Suosittelen tätä kukkaa, sydämellisesti.  Ehtivät, onneksi, kukkia näin ihanasti.   Ja ah, mikä tuoksu näissä on!  ♥ Tutummat, tavalliset miekkaliljat  ovat vielä sitkeästi enimmäkseen vasta lehtivaiheessa  ja vain muutama nuppusena ja kukassa.  Näiden piti olla vitivalkoisia  mutta ovatkin sisimmältään hieman keltaisia.  Ihan kauniita nekin.  Violetteja yksilöitä odottelen yhä kukkiviksi,  sekä valkoisia liljoja, joita tilasin keväällä  ison läjän postimyynnistä,  mutta joista vain kolmessa on nuppuja.  Saa nähdä miten nämä hirmuhurjat sateet  vaikuttavat kaikkiin vielä kukkiviin.  Kunpa ne voisi pelastaa  erilaisten kukk...