Hallatar haaveilija

... 22.9.2009 Näen nämä pari puuta aika usein. Keväällä ihastelin niiden pikkuruisia hiirenkorvaisia lehtiä. Kesällä hurmaannuin vihreydestään. Viime tiistaina huomasin, että nekin ovat jo syksyn valtaamia. Sulkasatoisia ja lehtikatoisia. Taivas ja pilvet olivat taas niin kauniita. Veivät melkein huomion puilta. Mutta vain melkein. Kyllä mie aina puut huomaan... 25.9.2009 Samaa puurivistöä viime perjantailta, hetkeltä, kun taivas oli kokonaan pilvessä. Heti värit katoavat maailmasta, kun ei näy aurinkoa... No daa, tosikoille se on itsestäänselvyyttä. Ei siis niin mitään uutta. Minunlaisilleni maailmantarkkailijoille sekin on ihmetyksen aihetta arkeen, sävyerot taivaassa ja maassa. On kaupungissa toki vielä lehtiä puissa. Joissakin paikoissa. Toissa päivänä ja viime perjantaina kuvattuina. Eikä kaupungissamme aina ole näin autiota. =) Ihmismäärä riippuu vuorokaudenajasta. Mie sitäpaitsi yleensä odottelen, että tienoo on vapaa, että en kuvaa ehdoin tahdoin ihmisiä nettiin... © Una Reinm...

... Aronia mitschurinii Kuin pensaat ja puut olisivat hetken hiillostavassa tulessa... © Una Reinman PS: Olen kerran saanut pullollisen kotiviiniä joka oli tehty marja-aroniasta ja omenasta ja se oli ihanan joulun punaista ja hyvää. =) Suosittelen siis viiniin marja-aroniaa. On se mehunakin hyvää jos seassa on jokin muukin maku... =) PS2: 6.10.2009 illalla tämän talon syyssiivoustalkoissa katkoivat kaikki marja-aroniat ja muutkin pensaat pihasta raivaussahalla... Piha tuli aution ja kylmän näköiseksi. =(

... MTV3:lla menee tunteisiin vetoava ohjelma Kadonneen jäljillä . On hyvä, että maailmassa on olemassa vielä inhimillisiä ohjelmaformaatteja, kaiken kyynisyyden keskellä. Kaikilla meillä on joku, joka on kaivattu, mutta poissa, kadoksissa jossakin. Luulenkin että suurin tunnekuohu tulee niistä omista tunteista: Sitä ei voi olla ajattelematta, mitä jos minäkin vielä hänet joskus tapaisin... Jotkut ovat kadonneet paikkaan josta ei voi palata muutoin kuin kaipaavan unessa Jotkut olemme kadottaneet tietoisesti Jotkut tahtomattamme Jotkut ovat vain unohtuneet maailmalle Mitä heille sanoisi jos heidät nyt tapaisi Varmasti tavatessa itku arvaamatta saapuisi - Una Reinman - Kaipaatko sinä jotakuta? Minä kaipaan... Esimerkiksi häntä ... Hänkin kaipaa: Antti Tuisku: Lämpö ...

... Quercus robur Tammi. Kasvaa hyvin hitaasti. Seisoo paikoillaan vankasti. Vaikka maailma muuttuisi. Mitä tahansa ympärillä tapahtuisi. Aivan maailman tappiin asti... - Una Reinman - Iltapäivällä seurasimme kylässä piipahtaneen tyttären kanssa tuulisella bussipysäkillä seisten, kuinka tien toisella puolella orava teki retkiä pienehköön mutta runsasterhoiseen tammeen. Jonnekin se aina vei saaliinsa piiloon, ressukka huiskahäntä. Minä en tiennyt kumpaa enemmän ihailla. Tomeraa oravaa vai vierellä seisovaa kaunista tytärtä. -No tietenkin omaa rakasta tytärtä. =) Alimmassa kuvassa näkyvät vesiurutkin... ...

... Acer platanoides Minä rakastan syksyssä kauniita värikkäitä vaahteran kahisevia lehtiä... © U na Reinman PS: Eräs FB:n leikkimielinen testitulos: Ilmankos... ...

... Acer platanoides Ihan hetki sitten vielä oli kevät Edes siihen en ehtinyt mukaan Vai ehtikö kukaan Herään tuulen ulvontaan Nyt jo lehdet kellastuvat On kadonneet tutut kukat Kaivan kätköistään villasukat © Una Reinman Villasukkia on onneksi sukkalaatikossani paljon. Mun rakkaan, Mamani neulomia. =) Sellaisia ihania, lämpimiä ja herttaisia, kuin tekijänsä. Tästä päivästä alkakoon virallinen villasukka-aika. PS: Viime yönä oli jo pientä pakkasta ja aamulla kasveissa jäähuurua... ...

... Aamulla Tasan seitsemältä Hetkellä juuri ennen päivänkoittoa Kohta maapallo hieman pyörähtää Alkaa uusi päivä © Una Reinman ...

... Tässä jokin aika sitten ihailin eräässä blogissa kiviä joissa oli sanoja. Blogin kirjoittaja luki kommenttini rivien välistä täydellisesti, ja kertoi voivansa toimittaa kiviä minullekin. Oi. Ihana ajatus. Ihastuin kiviin jo kuvana hänen sivullaan. Nyt, tiistaina postiljooni soitti ovikelloa, koska hänellä oli niin suuri kirjelähetys ettei se mahtunut postiluukusta. Ja minä arvasin. Ja postiljoonia kiitin ja avasin paketin. Siinä ne vihdoin olivat. Ihanat sanakivet. Olen ihan sanaton ja samalla minulla on sanoja näin paljon. Asettelen kiviä erilaiseen järjestykseen. Uudelleen ja uudelleen. Sanoissa on paljon voimaa. Sanakiviä oli 14. Kaksi kertaa seitsemän tärkeää sanaa. Believe Peace Love Trust Live Laugh Hugs Niin paljon ihania sanoja että annoin puolet eteenpäin lahjaksi. En minä itse niin paljoa tarvitse. Muutaman sanan. Nämä kuuluvat nyt ehdottomasti lempitavaroihini. =) Olen näistä sanakivistäni hirmuisen onnellinen. Suorastaan rakastan näitä. =) Kiitos ihana W. =) *niijaa k...

... Pussillinen tuikku-kynttilöitä ostettu tarpehiksi. Riittävät muutamaksi viikoksi tunnelmaa tuomaan meidän omaan leikki-mini-mini-puutarhaan, jonka ihana villiviini tosin ihan pian kadottaa nuo punaiset herkät lehtensä. Köynnöksen pudonneita lehtiä näkyy jo terassin puulaatoilla ja maassa... Väistämätön syksyn tulo on uskottava. Sama lyhty tuntia aikaisemmin samana iltana. © Una Reinman Arkistosta: noin vuosi sitten kirjoitettua

... Näin eilen taivaalla pilven joka muistutti hohtaen kuin sulkamaista pehmeää jättijoutsenen siipeä Näin siiven enkelistä ja tiesin kyllä Oikeasti Se oli suojelusenkelini  Aivan minun omani Niin yksinäisenä viivähti sinitaivaalla Kunnes tuuli vei sen kuin siipisulkiaan repien Näin siiven enkelistä ja tiesin kyllä Oikeasti Se oli suojelusenkelini  Aivan minun omani Lehahti kerran viimeisen mulle hyvästiksi vilkuttaen Se oli kaunis hetkinen Jota muistan hymyillen Näin siiven enkelistä ja tiesin kyllä Oikeasti Se oli suojelusenkelini  Minun oma veljeni © Una Reinman Tämäkin on jo muutaman vuoden ikäinen runonen.  Kirjoitin sen poisnukkuneelle isoveljelleni.  Tässä olen ollut Lahden rautatieasemalla pilviä bongailemassa 20.9.2009. Arkistosta: 22.9.2007 ...

... Viola ...Viola Kirjoitin johonkin blogiin kommentin, jotta kukkien kauneudesta saa voimia. Kuin suklaasta, mutta eri tavalla. © Una Reinman Kaksi vuotta sitten ihastuin häneen . =)

... Chrysanthemum Löysin pallomaisen valkoisen ruukkukrysanteemin tavaratalo Hong Kongista kahdella eurolla! Nyt se kukkii somasti pation pöydällä. Malva alcea Maman puutarhassa hohtaa vielä valkoisia malvoja muuten liila-ja violettipainotteisten syyskukkien keskellä. Rosa rugosa Lähikioskin parkkipaikalla sinnittelee kurttulehtiruusun valkoinen versio. Kukkaa oli ihailemassa pari minua pienempää ötökkää... =) © Una Reinman Vuosi sitten tapasin ihanan Julian... =)

... Parthenocissus Ah. Kaikenkirjavat lehdet häikäisevät väriläiskinä auringon lailla ja vetävät suupielet väkisin virneeseen. Ihana hetkinen ennen loka- ja marraskuun valotonta synkkyyttä. Tästä hetkestä pitää muistaa ottaa kaikki irti. Ruska on ihan ilmaista värienergiaa kaikille kaunosieluille. =) © Una Reinman Samanlaisissa ajatuksissa olen ollut vuosi sitten. =)

... Syyshämärä saa aikaan reaktion, jossa etsitään kynttilälyhdyt esille ja vipuillaan ne ulos sopiviin näkösällä oleviin paikkoihin, joissa lyhdyt luovat somasti valoa . Moni lähteekin tässä vaiheessa tuikkuostoksille, koska ne entiset ovat kadonneet jonnekin. Kuka lie käyttänyt? =) Tukkivien valojen on aika tehdä tehtäväänsä juuri nyt. © Una Reinman 18.9.2008

... Kuvassa Iris pseudacorus lehtiä Vihreys viehättää jo pelkkinä lehtinä kaiken kokoisten puiden Värinä pensaiden Runkoina kukkien Varsina perennojen Heiluntana heinien Vihreä rauhoittaa silmiä Kokoaa harhailevia ajatuksia © Una Reinman Vuosi sitten metsäköynnöksestä kirjoittamaani...

... Rudbeckia laciniata, Goldball Tämän päiväsi iloksi keltainen kultainen kukkapallo. Hehkukoon niitä monta sinun sielusi puutarhassa. Uusi nuppu aina poistuneen tilalle auetkoon. © Una Reinman Vuosi sitten postaamaani... Ja kaksi vuotta sitten postaamaani...

... Hedera helix Muratti ja sitruunamelissa piristyivät silmissä kun kuukausi sitten pääsivät tänne Hanin takapihalle. Nyt ne kilpaa kukoistavat siellä 2-vuotiaan villiviinin seurana. Sitruunamelissa on tehnyt paljon suurempia lehtiä kuin koskaan sen ollessa luonani. Sain sen vuosi sitten Mamalta ja silloin se tosin oli komea mutta kärsi talvella edellisessä asunnossamme. Muratti kurkottelee täällä pation kattoa. Ovat ihan villiintyneet valosta ja ulkoilmasta. Tuuli tuntuu vahvistavan niiden oksia ja aurinko suurentaa lehtiä. Upean käyttämättömän näköisen kreikansinisen kukkaruukun bongasin taloyhtiön roskakatoksesta. Roskapussimme jätelaatikkoon laitettuani otin tuon katoksen betonilattialle hylätyn suuren ruukun kainalooni ja kuiskasin löytäneeni sille uuden kodin. Hani ihan pikkuriikkisen hiukan ihmetteli, mitä ihmettä mie oikein taas kannan mukanani. Hän alkaa kyllä jo tottua siihen että kurkistelen kaikkiin mahdollisiin roskalaatikoihin, josko niissä olisi jotakin käyttökelpoista...

... Branta canadensis Hekin ovat jo varmasti jollakin muulla järvellä Kuukausi sitten olivat vielä tässä ihan lähellä... Ja saimme heitä ihan vierestä tiirailla. Hanin mummo nukkui ikiuneen lauantaina... Hänkin matkusti pois jonnekin... © Una Reinman Vuosi sitten postaamaani. ...

... Sorbus Pihlaja pellon vartija Katsellen ensin kuinka vilja taas korjataan luovuttaa pian omat lehtensä tuulten mukana Loputonta elämän kiertokulkua © Una Reinman Minulle pihlaja soi aina Tamaran kappaleessa . Kappale on tuttu jo lapsuudesta kun Mamani sitä usein lauloi. =) (Tähän Youtube- esitykseen olisi sopinut jokin kevyemmin sormin soitettu instrumentti. Pois piano ja basso, pois raskas haitari. Vain kevyesti saisi soittaa, eikä marssiversiona, jos ja kun solistin ääni on näin huilumaisen herkkä. Tuo herkempi haitarin soitanta olisi riittänyt... ) Kaksi vuotta sitten postaamaani ...

... Pieniä sinisiä sydämen sykähdyttäjiä © Una Reinman Vuosi sitten postaamaani Aiemmin juuri tästä kukasta postaamaani... ...

... Jokainen päivä  Täynnä sanoja  Huomaamattomia valintoja  Pitää valita se oikea    -    Una Reinman    🐦 

... Metsän äänet hiljentyneet Lintupesueet kadonneet Pesäpöntöt odottavat uusia laulajia Oksat pieniä linnun varpaita tummina vaiti vartoovat © Una Reinman ...