Hallatar haaveilija

Siksi parempaa,  jos tässä menneessä vuodessa jotakin valittamista oli. Vaan jos se mennytkin vuosi  oli ihan loistava niin sitten toivon sinulle  vuoden toisen samanmoisen. Kellot siirtykööt  uuteen aikaan... Ja kaikki eilinen  on muistoa vaan...

Nimittäin sivupohjan vaihtelu. Mutta nyt tekstit ovat ihan hajallaan...  Korjaan ne, jakkas tämänkertainen migreeni hellittää... 

Tuolla lisää joulukuvia ja se toinen, vielä palamaton joulukynttilä. =)

Tällainen paketti jatkoi aamulla matkaa... <3 Mustavalkomaanantain aiheenakin oli lahja... Tässä sama kuva oikeissa väreissä.

(Judy & Finn) Jouluenkelien kosketuksia Helliä kuiskauksia Piparin tuoksuisia taikoja Onnellisia jouluaikoja -Una Reinman- 

Kun katsot aamulla ikkunasta pihallasi on vieraillut kymmeniä punalakkeja tonttulasta. Ne hiippailevat pihamaalla kurkkien joskus sua salaa myös joka ikkunan takaa.  Ne lunta lyhtyysi heittelevät nuo tontut hassut, hihittävät.   Pihavalosi usein sammuttavat.  Lumiukkosi ne kumoon kaatavat,  käsi kädessä sen kanssa tanssivat yöllä tonttumaiset kuutamohumpat. -UnaReinman 

Varsinkin jos käyttää viisi euroaan viisaasti.  Vaikkapa vanhoihin ajan patinoimiin ruusukuppeihin ... <3

Hehkukoon tänään päiväsi  joulunpunaisen kauniin kukan  sekä aamuruskon lailla. Kukasta lisää tuolla...

Miten olinkaan voinut pitkäksi aikaa ne unohtaa?  Rakkaat sanakivet!  Sanoja voi pitää sormissaan. Sanoja voi tunnustella. Sanat antavat voimaa.  Sanoilla voi leikkiä ja rakastaa,  satuttaa ja lohduttaa    -Una Reinman- 

Uusvanha lampukka valaisee rakkaiden valokuvaa... <3

Älä stressaa... 

Jokaisella pitäisi olla oikeus pahojenhenkienpoismanaajaan. Peikkomaiseen, huonohampaiseen omituiseen höpöttäjään, joka kesällä saapuisi pyynnöstä kylään. Kävelisi päiväkaudet, nukkuisi yöt taivasalla. Ulvoisi kuuta pihakuusen alla. Juttelisi vahtikoirille. Tupaan tullessaan kaivaisi esille hassusta säkkimäisestä repustaan omituisia pieniä luunkappaleita, kirjavia höyheniä ja lapinrumpunsa, jotka levittelisi ympärilleen sohvalle. Hän nyökkäilisi, hymyilisi lakkaamatta ja kuuntelisi, kun talonväki kertoisi hänelle murheensa. Kellä oli huono onni kesän sadon kanssa laajojen sateiden vuoksi. Kellä taas surua kun ei jälkikasvua ala kuulumaan. Kellä oli lehmänavetassa liian monta ehtynyttä lemmyä. Kenellä oli vaimo lähtenyt ja penskat kaikki äijölle jättänyt. Kuka poti kipeää selkäänsä, noidannuoleksi mainittua. Kellä särki alati hammasta. Kellä oli ilkeä anoppi aina selän takana pahaa puhua pajattamassa. Jollakulla rahahuolet mieltä painamassa ja mitä sitä nyt kullakin saattaa harmia ...

Mitä se onkaan  jota kukin odottaa Kuusen koristelua Lahjojen paketointia Hyasintin tuoksua Lanttulaatikkoa Ketä tai mitä Sinä odotat?

Anna laittoi miut ajattelemaan toive-ostoslistaa, ja sepä onkin mietityttänyt kovin... Kokeillaas: 1. Lämpöä läheisille. Talvi tulee olemaan pitkä ja kylmä... 2. Herkkuja läheisille... 3. Rakkautta rakkailleni. <3 4. Iso ruoka pöytä Pikkutaloon... 5. Kulkuneuvo , joka ei olisi yhtä kylmä ja vaarallinen talvella, kuin polkupyörä on... =) Ai liian kallis? No, uusi jalkaraspi korppukantapäille sitten, kiitos. =)  6. Villalankaa määrättömästi. 7. Linnunruokaa pihan tirppanoille... 8. Rakkaalle ja itselleni voimia ensi kesänä jatkuvaan taloremonttiin... En tiedä miten monta kohtaa tässä pitäisi olla mutta koska Annallakin oli kahdeksan, miekin laitan kahdeksan. =) Kerro Sinä nyt oma listasi. Nappaa tämä haasteeksi tästä ohikulkiessasi. =)

Ihan muutaman päivän kuluttua alkaa joulukuu,  mutta lumesta ei ole tietoakaan.  Silti miekin laittelin jo joulukoristeita esille.  Hanin kuvaama pihaorava <3 on niin jo somasti talviasussaan... =)

Se hiipii nurkissa Pakastaa kaikkea Säilöö kesää mieliin Puree punaiset posket Jäätää sun sormenpäitä  Pian sen oikkuihin turrut  Tunnet kaikki talven merkit     Kohta et edes huomaa näitä -Una Reinman- 

Kesä oli kuin viini  mutta nyt se on lopussa  Kaatuneen pullon pohjalla  ei ole enää mitään jäljellä  Vain muistot  ja tuoksua korkissa  -Una Reinman- 

...Sinä olet aava ja rannikko Sinä olet tuulia latvoissa Natiseva silta ja nauloja...   Zen Cafe - Ihminen- 

    Tee niin kuin orava  Huoletonna  yhdellä ohkaisella oksalla  orava voi rentona huilata Turkkinsa päivittymistä raporankana odotella  -Una Reinman-  Valokuva- ja Runotorstain aiheena tänä torstaina oli ääni,  jonka kukin viimeksi kuuli kodin ulkopuolelta . Minä kuulin, kuinka Pikkutalomme ns uuden osan katon alle useana iltana suojaan nukkumaan kavunnut orava kolisteli alas ulkoseinää pitkin pihalle aamulla seitsemältä. Siihen aikaan se on tuntunut heräävän joka aamu. Tasan seitsemältä.  =)

Voihan se lihamestari olla joku Ari...? =)

Miten voisin kuvata  marraskuista torstaita? Onko se täynnä toivoa? Vai pelkkää toivottomuutta? Onko se haikeaa haikuilua? Kesän kaipuuta?  Vai talven odotusta?   Vaiko pakkasen huurtamia oksia?  On se.  Sitä se juuri on. Tänään torstaina on päiväni täynnä marraskuun pakkashuurua. Villaisia sukkia. Lämpimiä kintaita. Toppatakkeja  kaivettuna esiin komerosta. Kynttilä palamassa lyhdyssä. Kuppi teetä höyryämässä. Mieli täynnä  lämpimiä jouluisia ajatuksia. -Una Reinman-   

-Täällä ei ole mitään nähtävää, kiljui luonto tänä aamuna. -Mene sisään ystävä hyvä,  äläkä palelluta itseäsi. Minä olin toista mieltä. Ihailin, kuvasin ja palelin. Siperianpallo-ohdakkeet, ruusut ja sormustinkukat, ruohot, lehdet ja enkelipallot, olivat kaikki aivan jäässä. Soon talvi nyt ja toppatakkiaika...