23.2.2009

Kesken ruuanlaiton

-























Lautaspino käsissäni
jään tuijottamaan näkyä
Tuuletusikkunan rikkinäisistä sälöistä
saapuu siniharmaa huuru sisälle
Sekoittuu kiehuvan perunakattilan
lämpimän höyryn kanssa
Tanssii hetken yhdessä sekamelskassa

Ikkuna muuttuu sameaksi
Höyry tiivistyy pisaroiksi
jotka alkavat juosta kilpaa keskenään
kohti kulunutta ikkunalautaa
Nälkäiset saapuvat syömään
ja lumous katoaa
Havahdun laittamaan lautaset pöytään



-Una Reinman-










-

31 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

Hallainen kuva siinä :)

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Voi miten saat sanasi sopimaan hienosti tuohon arkiseen tunnelmaan.

Taika kirjoitti...

Tuollaiset lumoukset tekevät hyvää! :=)

Rita kirjoitti...

Keittiöfilosofin mietteet katkesivat kun proosalliset nälkäiset astuivat kuvaan :)

Hallatar kirjoitti...

Niinpäs on, Isopeikko. =)



Kiitos, Hannele. =)



Pitää pitää vaan silmät auki, Taika. =)





Juu, Rita, näin kävi! =)

Uuna kirjoitti...

Todella hieno runo, ehdottomasti yksi parhaitasi. Ehyt hieno kokonaisuus. Etäisyyttä, haavetta, salaperäisyyttä ja samalla arkista elämää.

Kuva myös erityisen hieno!
Wau ja Wau - molemmille!

Iinuska kirjoitti...

"Hei, eiks tää oo sun blogituttu?" kysyi mies eilen pöydän ääressä appelassa. Miehen käsissä oli Etlari ja siinä juttu lahtelaisista blogeista. Lopun varmaan tiedätkin.

PS. Saaks nimmarin, sä oot sentään nyt mediajulkkis?

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Uuna Leijonainen =)





Iinuska

Mitä ihmettä?
En ole edes tiennyt...
Ei meille tule Etlaria...
Täytyy käydä katsomassa jossakin vanhoja lehtiä...?

Hallatar kirjoitti...

PS: Iinuska:


Löysin lehtienkeräyslaatikosta k.o. lehden. =)

Sitä näköjään tietämättään saattaa joutua jopa sanomalehteen. =))))

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Kauneutta ja lumousta arjen keskellä. Pidän tästä.

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Tanssiva pantteri. =)

Reija kirjoitti...

Tässä on hyvä ja todellinen tunnelma. Kiitos runosta.

hanne kirjoitti...

utuinen, kaunis, lumoava kuva..onneksi kerkisit olla siellä hetken..
tarvitsemme vain pieniä hippuja kultaa arjen ihanassa tiimellyksessä..

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvä kuva-runoyhdistelmä. Oikein hyvä.

pantteri kirjoitti...

Tässähän se on vastaus haasteeseen. Luin tämän jo silloin aikaisemminkin ja tämä on tosi upea näkemys: sekä kuva että runo.

auringonkukka finland =) kirjoitti...

hieno kuva :) ja teksti!

Crane kirjoitti...

Mikä mystinen tunnelma kuvassa ja runossa. Ja naps; pudotus arkeen ....
Voi, että tykkäsin!

Leenukka kirjoitti...

Voi sua Hallatar haaveilija, taioit arkisesta keittiöstä lumoavan ja salaperäisen!

helanes kirjoitti...

Arjen juhlaa.

Inkivääri kirjoitti...

Niin kaunista ja runollista voi olla runotytön ruuanlaitto:)

SusuPetal kirjoitti...

Kaunis arjen hetki, täynnä lumousta.

savisuti kirjoitti...

Ihanaa kun voit joskus olla perunakattilan ääressä hetken unelmissa. Ehkä se jostain tuleva huuru ei aina ole puhtain mahdollinen mutta kuitenkin, unelma elää.

Inkataika kirjoitti...

Onneksi ei ollut savua ja mennyt ikkunasta ulospäin! Kiva idea haasteeseen! :)

Heli kirjoitti...

Kiva mysteeri tässä keittiössä!

Elegia kirjoitti...

Kauniisti höyryää. Toivottavasti ei keittiöhommissa tupa pala ;-))) Anteeksi, minulla varmaan palaisi, jos yrittäisin vääntää jotain :D

Marjut kirjoitti...

Ihana runo ja kuva sopii hyvin siihen ! Keittiössäkin voi unelmoida.

Maru kirjoitti...

Erittäin mukava :)

aimarii kirjoitti...

Pieni herkkä arjen hetki, jonka tunnelman olet vanginnut hyvin sanoihin

Hallatar kirjoitti...

-Ja alussa oli vain
rikkinäinen tuuletusikkuna. =)



Kiitokset herkistä kommenteista:

Reija
Hanne
Harmaasusi
Tanssiva pantteri
Auringonkukka
Crane
Leenukka
Helanes
Inkivääri
SusuPetal
Savisuti
Inkataika
Heli
Elegia
Marjut
Maru
Aimarii


<3 <3 <3 <3


*niijaa*

Genoveeva kirjoitti...

Arki yllättää. Vai yllättääkö.

Hallatar kirjoitti...

Genoveeva =)

Joskus yllättää. =)