Hallatar haaveilija

Olimme eilen koko perheen kera kylässä eräässä ihanassa kyläpaikassa! Kaikki viehätti silmää... =) Kiitos kyläpaikan emännälle ja isännälle kovastipaljon! Viime aikoina olen käynyt kylässä monessakin aivan ihanassa kyläpaikassa... -Emmää sit enää taida niin erakko ollakaan! ;D Onnea tämänkin blogin kautta vuoden vaihtumiselle ja uudenvuoden vastaanottajaisille kullekin. Meillä taidetaan raketteja katsella turvallisesti ikkunasta tai parvekkeelta. *omaa niin karmeita lapsuudenkokemuksia uudenvuodenraketeista, ettei koskaan osta raketteja...* =)

Mie aijon kohottaa (ruokakaupan) kuohuviiniä lasillisen uuden 2007 vuoden kunniaksi. Tasan kello 24 nostan maljan teille kaikille virtuaalisesti. Miten sinä juhlit? Edit: Varokaa sitten nakkiähkyä! =D

Monta miljoonaa kynttilää on tänään palamassa. Heille kaikille...

Eilen, jouluaattona, tuli MTV3:lta Jim Carreyn tähdittämä, Ron Howardin satuleffa Grinch , joka varasti joulun. Sen olen joskus kerran aiemminkin nähnyt ja herättelin henkiin leffan iki-ihanan tunnusmusiikin toisen blogini joulukalenterinluukku 10:ssä , eli Faith Hillin esittämän; Where are you Christmas. Keräännyimme kaikki katsomaan eilen leffaa. Jossain vaiheessa kylän pikkutyttö Cindy Lou Who (Taylor Momsen) alkaa ihmetellä miksi Grinch on ilkeä, ja miksi hän ei asu kylässä muiden kanssa ja hän saa kuulla Grinchin syntymästä ja lapsuudesta ja tapahtumista, jotka tekivät Grinchistä erakon, joka vihaa joulua... Elokuvan takaumissa Grinchiä lapsena esitti pienikokoinen, lapsenomainen näyttelijä... Kun hän nauroi, havahduin: tuon tarttuvan naurun olen kuullut ennenkin. Ja hänen kasvonsa... Grich-meikin altakin näkyivät kauniit sielukkaat silmät ja kasvot joissa oli jotain tuttua... -Sehän on Timmy, mie huudahdin. Ja puheääni varmisti asian. Sen täytyy olla Timmy! Ja kesken elokuvan...

Muistakaa iloita. Muistakaa levätä. Muistakaa, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä, edes jouluna. -Una Reinman- Kuva: www.freetime.dk

        Eräs bloggaaja haastoi miut kertomaan, mistä blogini on saanut nimensä... Hmmm... Olen aina ollut sellainen haihattelija. Haaveilija... Runojen ja tarinoiden väsääjä... Olen elänyt mieluusti ulkopuolella ruumiistani, kirjojen sivuilla, toisissa elämissä, tai elokuvien hahmojen kautta... Eino Leinon runot tietenkin ovat sydäntä lähellä... Varsinkin Vesa-Matti Loirin esittäminä . =) Elegiassahan Hallatar haastaa.. Ja ehkäpä Hallatar -nimi kuvaa mua: olen rönsyilevä niin ajatuksissani kuin teoissani ja toooooosi jäätävä ja kylmä tyyppi... ;D Haastan kaikki halukkaat kertomaan, mistä heidän bloginsa nimi tulee... Nappaa siis haaste ja kommentoi miulle... =)        

Valokuvatorstain viime viikon aiheena oli epäonnistunut ... Nämä pupukaverukset olen onnistunut kuvaamaan epäonnistuneesti. Muunmuassa... On niitä muitakin... Esmes tua alempana olevakin...

Nunnukan koulukaveri kertoi tyttärelleni eilen, ettei ollut saanut nukuttua koko edellisenä yönä, kun hän oli muistellut mun leipomia korvapuusteja ja niiden makua...  - Mulla on ikävä teidän äitin pullia!   =D (((((Ihana lapsi!))))) Niinpä lähetin hänelle Nunnukan mukana, sunnuntaina vieraitamme varten leipomiani pullia.  Ovat tällä kertaa vaniljapullia, mukana kirsikkaa, kanelia ja rusinoita...

Tällaisen sydänrisukranssin väsäsin eilen... Lähikuva sydänkranssista. Punaiset helmet ovat kuin kypsiä punaisia viinimarjoja. Olen vuosi sitten saanut tuon helminauhan ystävältäni Leenalta. Idea kranssiin tuli tuolta , hiukan mukaeltuna...

Kuuraa syksynlehdissä.... Rantaa aamuauringossa. Kaislat huurussa, auringon kilossa. Uteliaat sorsat tulivat koko ajan kurkkimaan, onko meillä niille ruokaa. Jäätä rannassa...

Minut haastettiin mukaan blogeissa kiertävään tarinameemiin, jonka ideana on koota pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastani blogista ja haastajan blogista ottamalla yksi lause jokaisesta. "Haasta sitten lainaamiesi blogien kirjoittajat tekemään oma tarinansa, paitsi sitä joka sinut haastoi." Minut haastoi mukaan ainakin neljä eri henkilöä: Sukulaissielu , Aurinkoon , Angela sekä ReKomposti . Itse tein kompromissin ja haastoin puolestani yhdeksän muuta. ;D -Tällainen tarina syntyi kaikkien, niin haastajien kuin haastettujen lauseista, kuin jonkun päiväkirjaa... Nanni kirjoittaa punehtuvin poskin kirjettään ja vie sen sitten tuulikaapin maton alle, jotta joulutonttu löytäisi sen yön pimeinä hetkinä. H käytti viehätysvoimaansa ja ehdotti, että hankittaisiin jonakin vuonna erilainen joulukuusi. Äiti lähtee kohta ylitöihin, kunhan Isä vaan ensin saapuu teitä hoitamaan. Ajattelitko pysyä siellä kauankin? Revin tämän laatikonpohjan pois, niin sitten voin tulla. Osaa ei vo...

. .

Enkeleitä teille kaikille tutuille... Ja tuntemattomillekin... Kuva: www.momsbreak.com

Olin tänään yhdessä työpaikkahaastattelussa iltapäivällä. Siellä odotellessani lueskelin syyskuun ET-lehteä , ja mieleni teki repiä yksi sivu siitä lehdestä. =) Siis ei suinkaan siksi että olisin ollut raivoissani. Päinvastoin! Olisin napannut yhden kirjoituksen mukaani... ET-lehdessä ranskalaistunut Juhani Mäkelä pakinoi kaamoksesta. Hän kertoo, ettei etelä-Ranskassa tosiaankaan ole mitään kaamosta talvisin, mutta että hänpä aikoo kuitenkin murjottaa marras- ja joulukuun! ;D Varmuuden vuoksi! Hän toteaakin, että moinen alakulo on meillä geeneissä. =) Näinkö on? Kauheasti oli venäläisiä Lahdessa tänään... Minultakin kysyivät neuvoa, enkä muistanut paljon mitään yläasteen valinnaisesta venäjästäni... =) Vasta kotimatkalla yhtäkkiä paukahti mm päähän, mikä numero 21 oli venäjäksi... Sitä olisin tarvinnut tuntia aikaisemmin... ;D Olenko vähän hämäläinen? ;D PS: Ja siitä työpaikasta tuskin enää kuulen... Mutta mie olenkin hakenut yrittäjäkursseille... =)))))))))

Nunnukalla on muuan ihana opettaja, joka merkkaa koepaperiin pisteiden kohdalle hauskoja iloisia hymiöitä, kun vastaus on ollut aivan oikein tai erityisen hieno vastaus. Kiva opettaja! Ja opettajista puheenollen, meidän paikallislehtemme keskustelupalstalla on kirjoiteltu muutama kuukausi enemmän ja vähemmän innokkaasti siitä, saavatko opettajan alusvaatteet, tässä keskustelun tapauksessa naishenkilön stringit näkyä vaatetuksen alta niin, että niiden "värin voi nähdä"? -Ja että 9-vuotiaat tytötkin ovat alkaneet noudattaa tämän henkilön esimerkkiä ja pukeutuvat samallalailla... Mitä isot edellä... Mutta kuten tuo bloggaukseni alku kertoo, joskus on hyvä aikuisen paneutua nuorten maailmaan... Vai mitä?

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen armaan...? Männävuotiset Jysk -porot on kaivettu esille. Ai miksi niitä on kolme? Nuorisoni kaivoi lehtienkeräyslaatikosta kaksi mainoslehteä lisää omamme lisäksi ja haki kaupasta kupongeilla kukin ihan omat porot... Porot ovat olleet erityisen pidettyjä. ;D Tuolla ne seisoskelevat nuorisolla, heidän omilla työ/koulupöydillään jouluntunnetta tuomassa... Tänä vuonna kyseinen Jysk-kauppaketju mainostaa uutta joulupehmonallea: "1 kpl/talous ja vain yli 18 vuotiaille." ;D Hmmmm.... ? =D

On tullut aika etsiä joulukoristeet esille sulostuttamaan tätä pimeää vuodenaikaa. Tämä enkeli ei sulostuta meidän asuntoamme, mutta olen joskus ostanut sen Mamalleni. Enkeli muistuttaa kasvoiltaan jotakuta... ? Dianaa...? =)

...oli Tarjuskan lähettämässä joulupaketissa, " laitetaan joulumieli kiertämään ", jota en tietenkään malttanut olla avaamatta! Miulla on paha tapa: jos saan joululahjan yms ennakkoon, en voi kestää kiusausta vaan miun on pakko avata se... ;D Tarjuska oli tehnyt miulle monimutkaisella salomoninsolmutekniikalla ihanan kaulahuivin! Miten lempeän pehmeää lankaa! Ja mikä vaivannäkö, tehdä miulle kaulahuivi....! =) Mukana paketissa oli myös aivan valloittava pikku lasienkeli! Ja joulukuuseen sain ihanan vanhanaikaisen enkelin koristamaan tulevaa, (mahdollista) kuustamme. =) Kortissakin koreili kaunis, herkkä enkeli... =) Olenkohan jossain mahdollisesti joskus maininnut, että pidän enkeleistä...? =D Mukana oli elintärkeitä elinluovutuskortteja postikorttimuodossaan. Tämä oli aivan ihana lahja... Kävi sydämeeni. =) Voi kiitos Tarjuska vielä hirmustipaljon! =) Olet itsekin sellainen lämminsydäminen enkeli! =) Kiitos!

Eteläsatamaa Lahdessa. Tuolla vastarannalla on meidänkin koti... Vesijärvi on sulana ja tämäkin vene voisi tehdä vielä monta reissua... Mutta siellä ovat veneet tiukasti sidottuina paikoilleen ja odottavat kevättä.

Sinivalkoisen päivän sävy oli täälläpäin Suomea kyllä hiukan harmaa... Mutta jotain väriä löytyi tähänkin päivään: Pikku-Vesijärven soivat suihkulähteet, eli vesiurut ... Täytyy joskus mennä myöhempänä ajankohtana kuvaamaan niin näkyvät nuo värit paremmin. Pikku-Vesijärvi on varsinaisen Vesijärven kupeessa.

Vaikkapa ensin tätä itsenäisyyspäivää varten, seisoo torilla juhlatunnelmaa tuomassa todella sopusuhtainen ja uhkea joulukuusi...

Maailmanrauhaa? Rakkautta? Terveyttä? Rahaa? Tavaraa? Lapsia? Ystäviä? No... Mie olen niin maallinen. Mää toivon kirsikkasuklaata ... ;D Suklaakuva tästä osoitteesta