Hallatar haaveilija

Minun olisi pitännyt syntyä kauan, kauan sitten, Romantiikan aikakautena! Silloin kun naiset olivat viellä naisia ja miehet miehiä. Ja uskottiin taikoihin ja ennustajiin, tietäjiin ja velhoihin. Silloin kun linnanherrat orjuuttivat köyhää kansaa, joka söi puuroa ja velliä ja kerjäsi armoa ja almuja. Mutta, olisinko itse ollut niiden likaisten rääsyläisten seassa, ja elänyt isöäidin ja ainoan lehmämme kanssa samassa, pienessä pahaisessa hökkelissä? Vai asustanut reumaa tai kihtiä potevana, kylmässä ja vetoisessa kivilinnassa? Olisinko minä sitten ollut se linnanrouva, upeissa puvuissani? Keikaillut koruillani ja korkeilla tukkalaitteillani? Kulkenut koppavana ja ylpeänä raahaten mutaisilla teillä painavan pukuni savisia helmoja mukanani, hovipoika perässä muita tavaroitani raahaten? Tai kikattavat hovineidit suojeluksessani kainoina kulkien? Vai olisinko ollut vain mitätön keittiöpiika, jonka tehtäviin olisi kuulunut savuttavien takkojen putsaaminen ja halkojen lisääminen niihin? Ja ...

Penkkariajelu on sitten ohi tältä päivältä ja vuodelta, ja abiturienttini oli onnellinen! Hän kertoi, että animeharrastajat olivat TUNNISTANEET asun Vashin takiksi! =) Oli kuulemma "niin näköinen". ;D Hih! Hyvä juttu. Aamulla viellä tupeerasin ja lakkasin pojan hiukset pystyyn kuin alkuperäisellä Vashilla on ja laitoimme valkoisen pannan pojan korville hiusrajaan, jotta korvat ei palelisi ja jotta tulisi efekti vaaleista hiuksista... =) Hienoo että kelpasi =) Tänään olen seilannut jälleen pitkin kaupunkia asioita toimittamassa. Työvoimatoimistossakin käväsin kahtomassa Pestin työpaikkatarjontaa. Laitoin hakemuksen kolmeen kohteeseen... Kotona söin sitten eilisiä riisijauhelihasekoituksiani ja syvennyin uusimpaan Kodin kuvalehteen. Se onkin tällä hetkellä toinen kahdesta tilaamastani lehdestä. Se toinen on Kotivinkki. =) Kummassakin on mielenkiintoisia ja älykkäitä juttuja. Ja ideoita. Ja viihdettä. Ja erinomaisia valokuvia! Sen juorukaman, eli keltaisen lehdistön jätän ilo...

Abi kokeilemassa takkia parvekkeella... Koko eilisen, ja osan tätä päivää tappelin ompelukoneeni kanssa, joka teki froteeta, yritti heittää koko puolakotelon ulos sisuksistaan monta kertaa, pamahteli kuuluvasti kesken ompelun, jurisi ja kuumeni, katkoi neuloja ja heitteli neulanpätkiä päin näköä... AAAaargh! Monta kertaa teki mieli heittää koko rakkine alas parvekkeelta!! ;D Mutta mää tyydyin kiskomaan välillä töpselin seinästä ja annoin koneen, (ja kuumien tunteideni) jäähtyä! ;P -Ja taas kohta jatkamaan... Se tuo Jaken penkkaripuku... kone ei suostu ompelemaan kohdista, joihin olen laittanut kovikekangasta... Eikä se kone suostu juur muutenkaan ompelemaan. Oikuttelee pahemmin kuin kukaan tuntemani ihminen! ;D Nyt on vihdoin melkein ompelut ommeltu, paitsi pari kohtaa pittee kiinnittää. Tänään olen naputellut tytär seuranani- takkiin neppareita... joita sitten tulee yhteensä noin 50 kpl! ;D Lauloimme Aki Sirkesalon musan tahtiin ja naputeltiin niin että jos alakerra...

Katselin YLE:n ykköseltä luontodokumenttia hylkeistä. Naaraat imettävät poikasiaan, eli kuutteja noin nelisen viikkoa. Sinä aikana poikasen paino nousee runsasravinteisen ja rasvaisen maidon ansiosta kymmenisen kiloa viikossa. Naaraan paino putoaa vastaavasti 20 kiloa viikossa. Yhteensä siis 80 kiloa neljässä viikossa! Naaraat saavat elämänsä aikana suurinpiirtein 20 poikasta. Ne lihovat jälleen kantoaikanaan tuon vararavinnon verran. Yhteensä yksi naaras pudottaa painoaan elinaikanaan noin 1600 kiloa! Voittaa meidät naiset jo enemmän kuin hylkeen mitalla! Sanoisin, että valaan mitalla! :D