Hallatar haaveilija

Anna laittoi miut ajattelemaan toive-ostoslistaa, ja sepä onkin mietityttänyt kovin... Kokeillaas: 1. Lämpöä läheisille. Talvi tulee olemaan pitkä ja kylmä... 2. Herkkuja läheisille... 3. Rakkautta rakkailleni. <3 4. Iso ruoka pöytä Pikkutaloon... 5. Kulkuneuvo , joka ei olisi yhtä kylmä ja vaarallinen talvella, kuin polkupyörä on... =) Ai liian kallis? No, uusi jalkaraspi korppukantapäille sitten, kiitos. =)  6. Villalankaa määrättömästi. 7. Linnunruokaa pihan tirppanoille... 8. Rakkaalle ja itselleni voimia ensi kesänä jatkuvaan taloremonttiin... En tiedä miten monta kohtaa tässä pitäisi olla mutta koska Annallakin oli kahdeksan, miekin laitan kahdeksan. =) Kerro Sinä nyt oma listasi. Nappaa tämä haasteeksi tästä ohikulkiessasi. =)

Ihan muutaman päivän kuluttua alkaa joulukuu,  mutta lumesta ei ole tietoakaan.  Silti miekin laittelin jo joulukoristeita esille.  Hanin kuvaama pihaorava <3 on niin jo somasti talviasussaan... =)

Se hiipii nurkissa Pakastaa kaikkea Säilöö kesää mieliin Puree punaiset posket Jäätää sun sormenpäitä  Pian sen oikkuihin turrut  Tunnet kaikki talven merkit     Kohta et edes huomaa näitä -Una Reinman- 

Kesä oli kuin viini  mutta nyt se on lopussa  Kaatuneen pullon pohjalla  ei ole enää mitään jäljellä  Vain muistot  ja tuoksua korkissa  -Una Reinman- 

...Sinä olet aava ja rannikko Sinä olet tuulia latvoissa Natiseva silta ja nauloja...   Zen Cafe - Ihminen- 

    Tee niin kuin orava  Huoletonna  yhdellä ohkaisella oksalla  orava voi rentona huilata Turkkinsa päivittymistä raporankana odotella  -Una Reinman-  Valokuva- ja Runotorstain aiheena tänä torstaina oli ääni,  jonka kukin viimeksi kuuli kodin ulkopuolelta . Minä kuulin, kuinka Pikkutalomme ns uuden osan katon alle useana iltana suojaan nukkumaan kavunnut orava kolisteli alas ulkoseinää pitkin pihalle aamulla seitsemältä. Siihen aikaan se on tuntunut heräävän joka aamu. Tasan seitsemältä.  =)

Voihan se lihamestari olla joku Ari...? =)

Miten voisin kuvata  marraskuista torstaita? Onko se täynnä toivoa? Vai pelkkää toivottomuutta? Onko se haikeaa haikuilua? Kesän kaipuuta?  Vai talven odotusta?   Vaiko pakkasen huurtamia oksia?  On se.  Sitä se juuri on. Tänään torstaina on päiväni täynnä marraskuun pakkashuurua. Villaisia sukkia. Lämpimiä kintaita. Toppatakkeja  kaivettuna esiin komerosta. Kynttilä palamassa lyhdyssä. Kuppi teetä höyryämässä. Mieli täynnä  lämpimiä jouluisia ajatuksia. -Una Reinman-   

-Täällä ei ole mitään nähtävää, kiljui luonto tänä aamuna. -Mene sisään ystävä hyvä,  äläkä palelluta itseäsi. Minä olin toista mieltä. Ihailin, kuvasin ja palelin. Siperianpallo-ohdakkeet, ruusut ja sormustinkukat, ruohot, lehdet ja enkelipallot, olivat kaikki aivan jäässä. Soon talvi nyt ja toppatakkiaika... 

Nyt menee jo leipomoita nurin...

Miksi tehdä asiat yksinkertaisesti,  kun ne voi tehdä monimutkaisestikin? 

Mustavalkomaanantain aiheina oli pelottava, kammottava, hirvittävä ja kauhea. Sellainen kuva olisi vaikka kuva jostain kuolleesta eläimestä niin kuin olen jossain nähnyt, mutta miulla ei ole sentään sellaisia kuvia, koska en todellakaan edes ottaisi sellaisia kuvia!  Mie pysyttelen talo-aiheissa koska tämän kuvan miljöö oli kaikkea tuota haettua kuvien painajaismateriaalia joskus... 

Koti on siellä missä rakkaus ja lämpö halaavat toisiaan Ja sinua -Una Reinman- 

Miau! Tämä katu on minun, minun, minun. Tämä talo  on minun, minun, minun. Tule lähemmäs, niin sinäkin olet minun, minun, minun...                                       -Una Reinman-