Hallatar haaveilija

, Ronjuska laittoi haasteen kertoa kuudesta omituisimmasta tavastani. Hmmm... 1. Teen kuulema kaikesta laulun. =) Ihan totta! Paha vika... ;D Lalalaa täämää on oomituinen tapa lalalaaaa... 2. Tykkään kylmästä (Saarioisten) maksalaatikosta. =) 3. En "muista" avata pakkauksia pussinsulkijoista (esim leipäpussit) vaan revin reiän pussin kylkeen, jota muut sitten ihmettelevät. Samoin jos paketissa lukee: "Avataan tästä," mä ehdin leikata paketin auki ihan jostain muualta... ;D 4. Syön omenat niin tarkasti, ettei niistä jää kuin kanta... 5. Saatan viettää päiväni yöpaitulissa, jos ei ole pakko mennä minnekään. =) 6. Joskus en pariin päivään muista harjata hiuksiani... =) Joo, ihan omitui erakko... =) Kaikille tuli mielikuva A. Einsteinin oloisesta pystytukasta? Just! Ihan oikein! Mulla ei vaa o sellasia viiksiä. -Vielä... PS: Tämän haasteen saa napata ken haluaa... .

. Kerääväthän miehetkin pikkuautoja, lentokoneita, laivoja ja tekevät pienoismalleja ja pelaavat pleikkaria ja pc-pelejä, jne... Eivät vain miehet ole "ikuisesti poikia", vaan naisissakin elää aina ja ikuisesti se pieni tyttö. Aikuiset naiset voivat keräillä nukkeja, kenkiä, pehmoleluja, posliinia, lasia, astiastoja... jne. -Ja koota nukkekoteja. Miniatyyriasuntoja, joissa kaikki on hyvin. Joissa kukaan ei sotke paikkoja eikä örvellä. Jossa ei ole kotiväkivaltaa, avioeroja, sairauksia, köyhyyttä, ongelmia, riitoja, eikä muitakaan pelotteita. Jossa nukkelapset ja nukkeaikuiset elävät vuodesta toiseen sulassa sovussa, muuttumattomina ja tasapainoisina... Se on harrastus siinä missä moni muukin. Siksi kai Blogistaniaankin näyttää iskeneen ihana nukkekotikuume, joka valtaa päivittäin uusia naisia uhrikseen. Mutta uskon, että nuo naiset ilomielin antautuvat -tuon kuumeen valtaan. Miniatyyriasuntoja rakentaessaan ja sommitellessaan saa nainen palata takaisin lapsuuden poluille, si...

Tuoreet Viestimiehet menossa kasarmille Juhlallinen vakuutus-tilaisuudesta... Ensi viikolla saa tietää, kuinka kauan Jake joutuu siellä olemaan. (Äidin näkökulma. =) ) Tai kuinka kauan Jake saa siellä olla. (Pojan oma näkökulma. =) ) -Jos pääsee AUK :uun, saa ottaa kannettavan kasarmille. Kuulemma. =) Monta, monta piikkiä on vielä Jaken aamukammassa. PS: Miihkalillekin saapui perjantaina Puolustusvoimista kirjeenä käsky kutsuntoihin syyskuussa... Edit 26.2.2007 klo: 17.05: Tyytyväinen esikoinen soitti. Ensi viikosta alkaen hän on aliupseerioppilas. =) ********************************* Lapsena kuuntelin, kun Mama aina pyykkejä silittäessään lauloi kaikkia ihania lauluja. Tätäkin usein: Lemminkäisen äiti Tuima on tuuli ja pimeä on taivo, suuri on ulapalla aaltojen raivo. Lahti on tyyni ja selkeä vaan. Kussa mun kotkani kulkeekaan? Joudu jo kotihin ja lentosi heitä! Taikka jo ajeletkin aaltojen teitä, poikani pieni ja hentoinen. Lahti on tyyni ja rauhainen. Heitä jo haukkojen sotak...

Siipirataslaiva jäässä... Kannella loistaa mainos: "AURINKOTERASSI" =D Valokuvatorstaissa oli aiheena vastakohta.

...osuivat Salpausselän kisojen lopetusilotulitukset miun syntymäpäiväni iltaan. =) Asuimme siihen aikaan tuossa lähikunnassa. Sinä iltana isäpuoli pakkasi koko perheen autoon ja lämpimästi pukeutuneina seurasimme jostain kisapaikkaa lähellä olevalta nyppylältä tms noita hurjia ilotulituksia. =) Eli aina lapsenakin hiihtoloma ja syntymäpäiväni osuivat yhteen. Ja nyt jo kokonaista 15 vuotta, olen viettänyt syntymäpäivääni yhdessä Nunnukan kanssa, joka on miun ikuinen syntymäpäivälahjani. Syntynyt syntymäpäivänäni. =) Ja edelleen hiihtoloma seuraa meidän syntymäpäiviämme. Harmillista asiassa Nunnukan kannalta on se, että suurin osa hänen ystävistään lähtee perheineen hiihtolomaansa viettämään etelään... Onneksi eivät kaikki. Ja olikos se niin että kun väki vähenee niin pidot paranee? =)

Kaikenlaisia jälkiä... Oli järven jäällä eilen... Kuvat otettu hetkeä ennenkuin Teippikamera teki lakon. Lakkasi tarkentamasta...

Puhelimen asetuksissa on aikalailla turhaa. Muistissa nimiä ja numeroita, joita ei koskaan tarvita. En soita niihin numeroihin. En laita viestejä. Niistä numeroista ei myöskään minulle tule puheluita, eikä mitään viestejä. Ehkä ne numerot ovat olleet olemassa ja asetuksissa ja sim-kortissani jo vuosia. Ja tottumuksen voimalla pidän ne puhelimen muistissa edelleen. En uskalla repäistä, ja poistaa niitä numeroita, vaikka itse puhelimen ulkokuori vaihtuisi. Olen kyllä joitakin numeroita poistanut. Ikuisiksi ajoiksi. - Ne nimet ja numerot olen poistanut myös elämästäni. Enkä koskaan enää toivokaan niistä numeroista saavani mitään viestejä. Jotkut numerot taas, olen tuskaa sydämessäni tuntien hävittänyt, ajatellen, että se oli itselleni parhaaksi... Jotkut numerot ovat olemassa siksi, JOS vaikka jonakin päivänä niitä tarvittaisi. Ne ovat hätänumeroita, sen virallisen hätänumeron kumppaneita. Mutta jotkin numerot, vaikka niiden omistajien kanssa ei olisi aikoihin ollut missään tekemisissä, ...

...voi ihailla vanhaa arkkitehtuuria. Mennen, tullen... Ja ihmetellä uudempaa... ;D

Täällä piilossa. Kylmältä suojassa. Kotona. Erakkona. Taas tänä viikonloppuna.

Jake on armeijan metsäleirillä... Kotiin emme ole kuulleet mitään. Jake jätti kännykänkin kasarmille. Toivottavasti kaikki on ok...

Miihkali oli komea nuoriherra. Ja daami oli kaunis nuorineito. Oli lukion Wanhojenpäivän tanssit. Ja mikä pukuloisto! =)

Silmäilin aikani kuluksi kilpailuarvontoja ja niiden palkintoja. Kaikenlaisia juttui sitä palkinnoksi voikin saada! Listalta bongattuja palkintoja: "-Voita raskaustesti." Hehee! No just joo... "-Voita Muumi kylpytakki." Siis onko toi niinko Muumipeikon muotoinen? Sittenhän se sopisikin hyvin suomalaiseen vartalomalliin. =) Miksei vaikka Luhta ole huomannu tota mallia!!! =) "-Voita tanssilippu." Oispa se itsenäisyyspäivänjuhliin pressanlinnaan. =) Miksei sinne valitakin osaa kutsuvieraista juur näin: kilpailuttamalla? =) -Tarza!? =) "-Voita koiranruokaa" Mutku ei oo sitä koiraa... "-Voita auton vuosihuolto" Ei oo autoakaan. Tietty vois osallistua ja antaa voiton kaverin hyväksi. =) "-Voita easy kapaloliina." Voiskohan tota pitää päähineenä? Tosin yritin tuohon osallistua kun eräs frendi oli raskaana. -Mie oisin lähettäny kapalot sitten hänelle. En voittanu. -Damn... "-Voita Venetsian-matka tai roskapostia." Saako t...

Aaah, se jatkuu taas 1.3. ! Ensin Nelonen näyttää jo nähdyt jaksot ja kesäkuussa uusia... Ainakin näin lukee Nelosen sivuilla . =)

...näkyvät ikkunastamme. Näkymä vaihtelee. Se ei koskaan ole täysin samanlainen. Vai mitä? =) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Ei täällä mitään televisioita tarvitse, kun ikkunasta näkee koko ajan erilaisen luonnontaulun... =) Minkä taulun Sinä tahtoisit?

Kun muutimme tänne heinäkuussa, oli näkymä huvimajalle tällainen. Lehdet tippuivat ja saapui syys... Ja tänään näytti tältä.

Mutta silti pidän puista . =)

Hani yllätti takapihansa aidalta oravan. Mutta eipä Kurre kauaa malttanut paikoillaan linssiluteena pysyä. =) Päin mäntyä lähti tupsukorva kiipeämään...

Minä sitten olen ihastunut tuohon hopeapajukujaan . =) Vain harvassa paikassa kaupunkialueilla, on enää jäljellä vanhoja, suuria ja kauniita puita.

Joko kurssipaikalla ja meillä, on TOSI kylmää. Tai sitten mä olen vaan vielä kipee... =( Brrrr... Aina vaan palelee. Oispa takkatuli lähellä... Yritin hillostuttaa itseäni kurssitehtävällä. Mutta tehtävän aikaansaama kipinä, oli aika mitätön. Kiitos ihanalle Miss Tiille autokyydeistä tältäkin päivältä!!! =)

Tässä on jotain... =)

Leif Wager in puolisona tunnettu tanssitaiteilija Eva Hemming on myös poissa... Näin tänään useita päiviä vanhan sanomalehden kurssipaikalla, josta luin tuon uutisen. Meille ei tule sanomalehtiä... Minä siis aika vähän seuraan uutisia ja tapahtumia maailmalta. Erakothan elävät omassa kolossaan tiiviisti. Eilisen suru-uutisen Kirkan poismenosta, kertoi Hani meillä käväistessään. Sitäkään en olisi muuten tiennyt... Mutta Leifiin ja Evaan palatakseni: He tapasivat toisensa (näin ainakin tarina kertoo) ensimmäistä kertaa Katariina ja Munkkiniemen kreivi-elokuvan kuvauksissa. Eva Hemming tanssi baletti-osuuksissa ja Leif oli uljas kreivi Mauritz... Tuo kaunis satu oli lapsuuteni ihanin kotimainen elokuvaelämys ja elokuvan balladi saa aina mielen herkistymään... Minun suuri haaveeni oli, että edes kerran pääsisin kuuntelemaan ja katsomaan ilmielävää Leif Wageria näyttämön katsomoon... Sitä hetkeä ei sitten koskaan tullut... =( Hän oli varmasti hyv...