Hallatar haaveilija

... Oxalis acetosella Ketunleipiä ihailemassa... © UR

... Petunia surfinia Toivotan erittäin kaunista helluntaita. Pääskyset kiljukoon riemusta ja varpuset höpöttäkööt teidänkin lähistöllänne. Niin ne tekevät täälläkin. © UR

... Hybridspirea Maman leikkaus on takana ja voimme kaikki huokaista helpotuksesta. © UR

... Convallaria majalis Parikymmentä hentoa kieloa vesilasissa herkästi tuoksumassa. Onnea matkaan toivottamassa: -Sairaalaan joutuneelle Mamalle. -Kevätjuhlaa viettävälle tyttärelle. -Armeijan leiriltä kotiin palaajalle. -Suurisydämiselle esikoiselle. -Matkalle lähteneelle rakkaalle. -Ja kaikille muille onnea tarvitseville... Edit 28.5.2009: klo 18.48 Sydämeni on aika syrjällään Mamani huomisen leikkauksen vuoksi... Kaikki läheiseni ovat niin liki syrjällään olevaa repaleista sydäntäni. © UR

... Kevät on päässyt jo pitkälle Minä en Minä vain haistelen Kevättuulia hitaasti maistellen © UR Kuvattu Tykkimäellä Kouvolassa 24.5.2009

... Pteridophytina Saniaiset ihanaiset pienet täydelliset rullille kerääntyneet Valon aistivat Nuokkuvat Päänsä nostavat kohti aurinkoa © UR Kuva Maman ihanasta puutarhasta...

... Viola Orvokinsinisiä ajatuksia... © UR Kuva Maman ihanasta puutarhasta...

... Ihan vielä näillä leveysasteilla ei ole omenapuun kukkien aika. Puut vasta heräilevät. Silmujaan availevat ... Tuomissa, kirsikka- ja luumu- sekä koristeomenapuissa näkyy jo ihania kukkia... © UR Kuva Maman ihanasta puutarhasta...

... - Mitäpä ajattelit tänään tehdä kisuseni? - En mitään erikoista. Ajattelin vain nuolaista huuliani, tipuseni... © UR

... Dicentra formosa Kävin alkuvuodesta Hanin kanssa katsomassa Baz Luhrmannin Australia -leffan ja itkin Hanin olkapään märäksi... Se ihmeellinen pikkupoika Nullah sai minut kyyneliin. Rakastan onnellisia loppuja. Niitä ei ole koskaan liikaa. Näin eräänä menneenä yönä ikään kuin "jatkoa" tuolle elokuvalle unissani... Siinä seikkailivat jälleen Kidman, Jackman sekä Brandon Walters in esittämä Nullah, - joka mielestäni on pääroolissa koko elokuvassa. =) En muista enää (pitäisi aina heti herättyään kirjoittaa unensa ylös paperille tms) mitä kaikkea vauhdikasta pölyävässä Australialaisunimaailmassa hevosineen laukkaaville unihenkilöilleni tapahtui... Sen punertavan pölyävän maan ja iltaruskomaisemat muistan ja varsinkin sen, että aivan unen lopussa Nullah on aivan edessäni, katsoo minua ihmeellisillä lumoavilla silmillään ja kuiskaa: - Walkabout!  Ja siihen minä herään... Alitajuntani on sekoittanut keskenään elokuvan sekä Australian turismimainoksen "Sometimes, we hav...

... Queen Elisabeth Kerta kiellon päälle vielä roosaa väriä ja rakkaita ruusuja testaamaan. © UR

... Fragaria pink panda Osallistuinpa Inkiväärin pinkkiin kollaasiin sekä Siskon kesäkorttihaasteeseen . =) © UR

Bergenia crassifolia Vuorenkilpi siellä mummolan pihan perällä onkin oikeasti salaa puutarhan kaunotar. Se on vaan niin tavallinen näky, että harvempi katsoo sitä kahta kertaa tahi lähempää. Moni ei huomaa, mikä kauneus piileekään tuon vaatimattoman kukan yksityiskohdissa. Tavanomaisuudessaan se onkin aika sievä. © UR

... Puistosta ja sinisestä tuli mieleeni: Matkalla puistoon lauantaina miltei tyhjällä kadulla polkee liian pienellä potkulaudalla pitkä laiha mies, joka on pukeutunut silmiinpistävän värikkääseen ihonmyötäiseen asuun. Hänellä on päässään iso sähkönsininen kypärä jonka alta pursuaa sekainen samaan sävyyn kypärän kanssa sointuva sininen kiharainen tekotukka. Selässä miehellä jotenkin keikkuu muovipussi jossa on jotakin... Yleensä en tuijota ihmisiä mutta nyt salaa aurinkolasieni suojasta saatoin kurkistella hämmentyneenä moista sirkuspellen oloista miestä. Jatkan kävelyäni kohti ilmestystä ja hän potkuttelee vastaan. Kohdallani hän tokaisee: - Otatko banaanin? Olen revetä nauruun, tipauttaa aurinkolasini ja saada hikan, mutta saan hillittyä itseni ja toistan vaan kysyvällä intonaatiolla: -Banaanin? - Joo. Mä myyn banaaneja, mies selittää ja ajelee samalla sinne tänne ympyrää sillä ihan liian pienellä potkulaudalla kuin pikkupoika. - Ahaa. Ei mul oo nyt rahaa mukana. En mää nyt, selitän ...

... Nurmikolla siellä täällä Sinistä Pieninä väriläiskinä Sininen silmää viehättää © UR

... Puita kuvailemassa... Puukuja vihertää jo hennosti. Vapun sotkut on siivottu. Kaikki on kauniina kesää varten. Jotkut puiston puut itsepäisesti pidättelevät yhä lehtiään. Näkymä Pikku-Vesijärvelle puistosta. Vastarantanäkymä noille kuville . © UR

... Tänään vietetään kansainvälistä keliakia päivää. Täällä Lahdessa sitä vietettiin Päijät-Hämeen keliakiayhdistys ry :n toimesta reippaasti sauvakävellen iki ihanan Vesijärven ulkoilureiteillä ja lopuksi satamakahvilavierailulla. Paikalle oli saatu vieraiksi alueen kansanedustajista Jouko Skinnari sekä Tuija Nurmi, joille P-H:n keliakiayhdistys luovutti eduskuntaan tuliaisiksi vetoomuksen, jossa esitetään että keliakiaa sairastavien KELA:n ruokavaliokorvausta tulisi korottaa 35 euroon ja että korotus olisi sidottava indeksiin. Tällä hetkellä ruokavaliokorvaus yli 16 vuotiaille keliaakikoille on 21 euroa kuukaudessa. Näillä nykyeurohinnoilla se on aika pieni summa. Ihan tavallisillakin ruoka-aineksilla kauppakori on järkyttävän kallis, saatikka sitten kun kaikki tuotteet pitää tarkistaa gluteenin varalta ja ostaa keliaakikolle erikoistuotteita... Mitä on keliakia? Kts Keliakialiitto PS: Mukana olleille lähetän pyynnöstä kuvia sähköpostitse. Laita kuvapyynnöt osoitteeseen hallatar.ha...

... Kadulla vastaan kävelee kaksi tummapintaista miestä pahvilaatikoita olkapäillään kantaen. Kohdallani toinen heistä laskee laatikkonsa alas ja sanoo minulle oikein leveästi hymyillen pehmeästi l-kirjaimia korostaen: - Hellou! Ja minä tietenkin seisahdun paikoilleni ja vastaan automaattisesti jotta "Hellou" hänelle ja se hänen hymynsä tarttui minuunkin ja hymyilen takaisin. - Hyvää iltapäivää, mies sanoo seuraavaksi suomeksi johon vastaan - Kiitos samoin. Mies vaan edelleen hymyilee leveästi silmiinsä asti, ja toteaa seuraavaksi: - You look very happy! Johon mie hetken päästä tyhmästi (ensin epäuskoisena mielessäni ihmetellen, minäkö näyttäisin onnelliselta mutta hymyilen silti) ja epäkorrektisti sinkautan kohteliaisuussäännöt tyystin unohtaen: - You too! - Thank you! vastaa mies salamana ja nauraa makeasti ja mie hymyillen ja äkkiä hämilläni käännyn ja jatkan matkaani, vielä kauan itsekseni virnistellen. Ehkä murheistani huolimatta olen kuitenkin sisimmässäni tyyppi on...

... Kaunista viikonloppua ja vaniljahalauksen kaikille. © UR

... Ollaan reilusti kuun puolessa välissä Sää on koleankylmää Ulkona tarvitsisi toppatakin Jos vaan kehtaisin sen päälleni laittaisin Kuka rontti se ennusti lämmintä kevättä? Näpit jäässä pyörälenkin jäljiltä en ole samaa mieltä -Una Reinman- ....

... Rakkaudesta jää meihin jälkiä Silmien väritys Askeleen keveys Hiusten kiharuus Otsan kaarevuus tai hassu varvas Hymykuoppa tai kaks Tahi vino hammas Hiusten heilautus Naurunremahdus Kaikki ovat muistoja esivanhempien rakkaudesta -Una Reinman- © UR

... Piti käydä vilkaisemassa. Heiluvalla laiturilla tuulessa suosikkivenettä kuvaamassa. On se taas paikoillaan satamassa. Jonnekin kohta menossa. Kauas pois seilaamassa... Ihananniminenvene. Ilostuin sen nähdessäni. Olikin ollut sitä näkyä jo pikkuisen ikävä. Olen ottanut sen suosikkivenenäykseni. - Purjeveneiden lisäksi- joita ei tosin montaa ole vielä paikoillaan. Lama laittanut veneet myyntiin? © UR

... On sekin kaunis. Ainutlaatuinen. Pajun kukkanen. =) © UR

--------------------------- Tällaisen herttaisen sydämen lähetti miulle Tarjuskainen : Kiitoksia hirmuisesti! I Love your blog too! Tästä sen saa napata mukaansa kuka tahansa blogikirjoittaja joka mielii itselleen sydämellisyyttä. ---------------------------

... Juuri kun meitä hemmoteltiin lämpimillä kevätpäivillä ja leppeällä tuulella ja vähensimme vaatetta niin ulosmennessä kuin sisällä kotona ja töissä, niin sää muuttuikin viileämmäksi ja rakkaat villasukat pitää ottaa jälleen käyttöön kotioloissa. Lohduttamaan. Kynttilä pitää sytyttää illalla pöydälle. Sadepilvien tuomaa hämärää karkottamaan. Mutta hei, en valita. Mää pidän villasukissa hiippailusta ja kynttilän valosta. =) PS: Muitakin villasukkien vannoutuneita käyttäjiä on ilmoittautunut. Esimerkiksi Blogisisko pitää villasukista, samoin Anna sekä Jarna . Mymskäkin pitää sukkasista, sekä Arjaanneli , kuin myöskin Tarjuska sekä MK , joilla miun laillani on villasukat yölläkin jaloissaan. =) © UR

... Sunnuntain iltapäivä kului leppoisasti Felipen kanssa reissatessa pitkin Etelä-Suomea. Pilvet muuttuivat hattarapilvijatkumoista vähitellen kaiken kattavaksi tummaksi pilvimassaksi, josta tuli vettä ihan kiitettävästi luonnon ylle. Selkeästi maailma on nyt vihreämpi, helpommin hengitettävä, ja tienpientareet kukkuroillaan valkovuokkosia ja voikukkasia, ihan kaikkien silmien iloksi. Jännittävä episodi oli joutua poliisin ratsiaan, johon tosi moni muukin autoilija oli pysäytetty tsekattavaksi. Hyvä on kun tarkistelevat. Autoilijoitakin on niin moneksi. © UR

... Miekin sain herttaisia ruusuja, kun äiti kerran olen. Kiitos kaikesta, muruset! =) Ja kaakkuakin tuli syötyä. Niin kotona kuin kylässä. © UR

- Anemone nemorosa Lapsena kävimme etsimässä Pikkusiskon kanssa joka äitienpäiväksi valkovuokkoja äiti-Mamalle. Ojensimme hakumatkalla hikisissä sormissa nääntyneet vuokkoparat niistä aina yhtä paljon ilahtuvalle Mamalle, joka sai ne virkoamaan jälleen henkiin maljakoissaan, hellässä hoidossaan. Kaunista viikonloppua kaikille. © UR

... Voi surku. 14 vuotta palvelleet saapikkaat hajosivat ihan osiin ja vielä kaksin parein. Samoja saapikkaita korjautin suutarissa muunmuassa vuosi sitten ja pidin niitä jaloissani viime kesänäkin. Viime syksynä pohjat jällehen liimattiin saman suutarin toimesta vielä kertaalleen paikoilleen. (Oli muuten jo aikas mones kerta...) Nyt en niitä enää kehdannut kiikuttaa mihinkään. Olisi suutari vaan nauranut partaansa. Kuluneet olivat niin jo muutenkin ihan surkeiksi ja reikäisiksi... Viime viikonloppuna valkovuokkoja kuvatessani saapikkaat keräsivät puoli metsää mukaansa ja tarttuivat jokaiseen maasta irvistävään juurakkoon ja miulle sanottiin jotta heitä ne saappaat jo roskiin ! Mutta enhän mää silloin vielä raaskinut... Piti yrittää niillä vielä kävellä kunnes eilen toisen saapikkaan pohja jo rötkötti irtonaisena aikas pahasti. Nauratin sillä saapikkaalla lähikaupan kassaneitiä. =) Tänään kaivelin esiin sen toisen saapasparin ja kuin ollakaan, sama saapas oli niissäkin vailla po...

... Miun silmiini ei ole kaupoissa sattunut noita ihania litteitä, sileitä kiviä, joissa on sanoja kaiverrettuina. Jäin ihan ikävissäni sellaisia kaipaamaan kun kuulin ja blogeissa näin, että sellaisia on olemassa... Jääkaappirunosanatkin ovat kyllä ihania... Ehkä luppoaikani kuluisi mukavasti järjestellen kivisiä lauseita ja runoja. Ja kokkaukset palaisivat pohjaan kun siirtelisin sanoja runomittaan jääkaapin oveen... =) Aina kävellessä etsin kivisiä sydämiä... © UR Miulla oli edellisessä asunnossa ni jopa kiukaankivinä muutama maasta löytynyt sydämen muotoinen kivi. Taisivat jäädäkin sinne kiukaalle... Mutta muunkinlaisia kiinnostavia kiviä saattaa matkallaan kohdata. Joskus miulle on sanottu jotta: -Et ota mukaan! kun kanssakulkija on nähnyt miun jäävän tuijottamaan liuskekivikasaa tjs. =D PS: Kuva on arkistosta...

... Hyvää Ruusun-päivää. =) © UR ...

... Satamissa on vielä hiljaista. Vain muutama vene ja purjeenmasto on vasta omilla kesäpaikoillaan kuin kiljuen kilpaa lokkien kanssa: - Olinko ekana? Tuo on ollutkin onnenkantamoinen. Varmaan markka-ajalta, kun neljällä oikein on voinut saadakin ihan kunnioitettavan määrän kahisevaa ja oman pienen laivan. Nykyisin Lotossa neljällä oikein saa 13 euroa 70 senttiä. Sillä ei saa edes kumivenettä. =) Usea laituripaikka vielä odottelee. Tämäkin köysi on vartonnut kiltisti omistajaansa koko talven... Me veneettömät tyydymme ihailemaan veden kiehtovaa liikettä Vedensineä Odotamme hetkeä kun laiturilta tarkenee uittaa varpaita vedessä Se riittää © UR -