Hallatar haaveilija

Paritkin rääppiäiset on pidetty.  Kynttilöitä pimeneviin iltoihin sytytetty...  Mustikoilla muutamaan otteeseen  tavalla tai toisella herkuteltu. Vieraita odotettu.  Pöytä katettu. Sitten ollaan  yhdessä naposteltu...  Ensimmäisessä kuvassa ihanien Laten tätien  tupari/häälahjaksi tuomat hauskat kynttilälyhdyt.  Toiseksi alimmassa kuvassa Miihkalin ja Satusen lahjoittama  kiva Ikea-suutarinlamppu keittiöön.  Kiitos ihanat!

  .•♥•.¸¸ . • ♥ • . ¸¸.•♥•.   Koti,  on paikka  jossa on jotain vanhaa  ja jotain uutta... Jotain lahjaksi saatua  ja jotain itse tehtyä... Jotain vaaleanpunaista  ja jotain harmaata... Jotain muualta ideoitua  ja jotain kaunista... Jotain lämmintä  ja jotain pehmeää...  Peilistä voi heijastua  jotain askarreltua  ja jotain maalattua...  ...keräiltyjä astioita, kuivattuja kukkia  ja seiniä tapetoituja... ...ja puhdasta rakkautta...  (Kuvituksena mm tupari-  ja häälahjoja.)

.•♥•.¸¸ . • ♥ • . ¸¸.•♥•. Me päätimme virallistaa yhdessäolomme  ja kipaisimme Laten kanssa maistraatissa 11.7. 2014.  Vain muutamat Muruset olivat läsnä kun meidät julistettiin mieheksi ja vaimoksi.  Hämärässä hiljaisessa huoneessa  naistuomari kysyi sen kuuluisan kysymyksen, - Tahdotko sinä Late tämän Unan aviopuolisoksesi?  Kun Hani vastasi reippaalla, kuuluvalla äänellään "- Tahdon" minulle tuli yhtäkkiä tosi herkkä fiilis. Tämä olisi nyt ihan totta. Tuo mies tuossa vieressäni oikeasti rakastaa minua niin uskomattoman paljon, että tahtoo juuri minut vaimokseen! Mietin kuumeisesti,  miten pystyisin itse sanomaan  saman sanan, koska kurkussa tuntui olevan  valtaisa karhea pala , joka ei nieleskelemälläkään  kadonnut minnekään.  Sain kuitenkin jotenkin sanottua oman vastaukseni,  sillä tahdoinhan niin minäkin  ja Late pujotti kauniin vihkisormuksen sormeeni,  remo...

. •♥•.¸¸. ✿ ¸¸.•♥•.   On jotain mikä yhä vielä hehkuu ja kukoistaa ja punkee uusia nuppujaan.  Minun äitini pelakuut.

Kylmät, jopa pakkasyöt ovat tehneet tehtävänsä. On tullut aika heittää vihreydelle hyvästit ja toivottaa ruska tervetulleeksi. Kesäkodit tyhjenevät... Maailma odottaa...  Ensi viikoksi on uhattu jo lunta?  Ei kai se vielä ole tulossa...  Eihän olla edes lokakuussa. 

. •♥•.¸¸ .•♥•. ✿ . •♥•.¸¸. .•♥•.  Vaaleanpunaisia Callistephus chinensis,  kiinanastereita. Tummanpunaisia kiinanastereita.  -Ja keltaisia yksilöitä.  Onneksi piha ei ole ihan täysin tyhjä jo kukkasista.  Näiden siemeniä toi Hani keväällä joka väriä yhden pussin Virosta työmatkaltaan.  Laitoin siemenet yksivuotisten kesäkukkien kanssa  samaan aikaan toukokuun alussa suoraan kukkapenkkiin.  Ne ovat hiukan hitaita ja siispä ne ovat nyt vasta kukassa.   Toisaalta siis onneksi, koska kaikki muut ovat jo kukkineet.  Mutta kannattaa kyllä esikasvattaa näitä ensin sisätiloissa.  Mie vaan sain nämä käsiini niin myöhään että  päätin testata ehtivätkö suoraan penkkiin kylvettyinä.  Ehtivät ne.  Pieni pakkasyökään ei ole niitä nujertanut.  Toissayönä kun pakkasta oli jo toista astetta... Sitä syysvuokkoa odottelen edelleen kukkivaksi......

. •♥•.¸¸ .•♥•. ✿ . •♥•. ¸¸.•♥•.  Rudbeckia laciniata, "Goldball". Kukka  joka on  nimensä  mukainen...  <3 

Terassin koristelua... Pakollista syyskukkien istutusta... Leipomista... Makujen testausta... Kukkapottien hoitelua... Kaikenlaista puuhaa on ennen juhlia...

. •♥•.¸¸. ✿ ¸¸.•♥•.  Mielestäni kaali on kuin jättimäinen vihreä ruusu  ja minähän pidän vihreistä ruusuista. Yhä kovin kaipaa erästäkin ruusua ...   Voihan se olla että kaalin kauneus on vain minun silmissäni  kun olen näitä millimetrin kokoisista siemenistä asti kasvatellut  ja kaikki vaiheensa aikuisuuteen nähnyt ja ihastellut... Kukat ovat kuin lapsia joille olet antanut vettä, ravintoa ja tilaa.  Kaikki ne joskus palkitsevat hoitajansa ihan vaan olemassaolollaan ja pärjäävät aikanaan omilla juurillaan. Joskus tuulessa huojuttuaan ne nojautuvat vielä sinuun tukea saadaksen. Ja siihenhän hoitaja on aina valmis suojelemaan hentoja nuppusiaan. -Una Reinman-     PS: Lehtikaalia voi kuulemma pakastaa. Se onkin tällaisille kellarittomille ainoa keino säilöä... Joten taidanpa kerätä satoni ja pakastaa sen talven varalle... =) Tai sitten en... Tuli testattua muutamaan ruokaa lehtikaalia ja se ...

Hani keksi keväällä rautakaupassa tällaisen lintujen juomatelineen,  joka on kiinnitetty paaluun, joka jäi ylimääräiseksi terassin rakentamisesta. Se on meidän toteemipaalumme. =)  Omintakeinen pihapatsaamme .  Paalun päällä oleva rautapallo löytyi vuosi sitten kun kaivoimme  maata uuden pihamökkimme alta pois.  Muutoin pyöreässä rautapallossa on jälki,  jossa on ehkä ollut silmukka tms.  Olemmekin päätelleet, että pallo on voinut olla  aikoinaan nuohoojan kuula? Tai sitten se kohta on vain jäänne rautapallon valusta?  Vai onko se naisten/lasten kuula? Joku palloa on kanuunankuulaksikin ehdotellut. Mitä sinä arvelisit?

Nostin keväällä kaikki vanhat tulppaanit pois penkeistään  ja niitä tulikin monta astiallista.  Kuivasin niitä varsineen kesän ajan pihamökissä.  Tässä eräänä päivänä kävin läpi sipulit ja siivosin ne istutuskuntoon.  Nyt sipulit odottavat paperipusseissaan uutta istutuspaikkaa,  ja kanaverkkoa ympärilleen f-linnun varalta.... Täytyy todeta vielä, että vain tämä yksi uros-yksilö on  tuhoajalintu...  Muut f-linnut eivät onneksi  ole päässeet kukkasipulien makuun.