Hallatar haaveilija

Vadelma ( Rubus idaeus ) eli vaarain , vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot.  Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.  Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita, kivennäis- ja hivenaineista, etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia.  Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi....

No niin, moni innostuu Juustokakkupäivästä ,  sillä tiedän aika paljon ihmisiä jotka rakastavat  juustokakkuja.  On tosin heitäkin, joiden mielestä  juustokakku on ihan liian raskasta.  Mikä on mielimakusi juustokakuissa?  Tänään on myös Taskukirjapäivä !  Ah, muisto lapsuudesta kaikki  Disneypokkarit, Akut ja kumppanit.  Ostatko sinä koskaan itsellesi pokkareita?  Minä hankin yleensä muutaman sellaisen  ennen reissua jonnekin kauas, kun kerran  vuodessa karkaamme katsomaan maailmaa. :) 

Rakastatko sinäkin sateen tuoksua ?  Tutkimusten mukaan maaperän kastuneet bakteerit tuoksuvat silloin ilmassa eikä esimerkiksi happipitoisuus,  vaikka ennen näin uskottiin olevan.  Joku on uskonut haistavansa  otsonipitoisuuden sateen jälkeen...  Tänään on Sateen päivä .  Vaikka monet inhoavat sadetta, sen ansiosta  meidänkin pihamme puhkesi runsaaseen kasvuun ja kukkaan.  Sade on välttämättömyys.   Ilman sadetta ei ole elämää.  Mitä sinä teet sadepäivänä?  Luetko? Katsotko leffoja?  Minä yleensä silitän silloin pyykkiä. Paitsi jos ukostaa. Silloin en kyllä laita silitysrautaa päälle  vaan pistän koivuklapeja takkaan,    käperryn kirjan kanssa sohvalle ja vaivun nirvanaan kirjan tarinaan. 

Tänään on Maailman luonnonsuojelupäivä .  Miten sinä suojelet luontoa?   Kierrätätkö jätteet?  Se on yksi oiva keino säästää  ja suojella luontoa ja tätä  ainutlaatuista maapalloa.  Että se olisi kaunis ja ihana  seuraavillekin sukupolville.  Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen elin nk. luonnon säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua eliölajiin, elinympäristöön, luontotyyppiin, luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai koko maailman kattaviin järjestelmiin kuten meret, ilmakehä ja ilmasto. Luonnonsuojelulle rinnakkainen käsite on ympäristönsuojelu. Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä. Tämän lisäksi pyritään säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi. Lisäksi pyritään palauttamaan ihmis...

Kuin kesäniittyjä  näkyi ojien partailla...    Ja kun nostat katseesi,  näet peltojen kultaisia tuulahduksia. Jos jostain päin Suomen löydät vielä  niittämättömiä tien pientareita,  niin nauti näystä. 

Unikeonpäivä pohjautuu vanhaan  legendaan, jossa seitsemän nuorukaista  pakeni luolaan ja nukkui siellä 200 vuotta.   - 100 v enemmän kuin Prinsessa Ruusunen!   Aikamoiset unenlahjat...  Unikeopäivää vietetään 27. heinäkuuta .   Suomessa päivää on vietetty ainakin  1600-luvulta asti.  Unikeonpäivään liittyy kaikenlaisia  uskomuksia. Esim: Jos unikeonpäivänä  sataa, niin sitten sataa seitsemän viikkoa!   Viimeinen joka Unikeonpäivänä nukkuu,  joutuu leikillisen nimittelyn kohteeksi.   Unikekoja heitetään järveen tai mereen, jotta  he heräisivät.   Eri kaupungit valitsevat omat unikekonsa. Näkyvimmin päivää vietetään Naantalissa  jossa Unikeonkesteissä joku julkisuuden  henkilö herätellään heittämällä hänet  sängystään venesataman altaaseen.  - Toivottavasti hän on uimataitoinen...   Unikeko on myös e...

Kylässä hyvä  mutta kotona paras.  Niinhän se on... Vanhat kuivatutu ruusut  pääsivät vihdoin esille.  Tämä puutarhapenkki  on variksenpoikasten lempipaikka...  Muistoja pionien kukinnasta.  Nyt niissä on viimeiset kukat...  Muistoja Valamonruusuista.  Näissä ihanuuksissakin  on viimeiset nuput kohta  aukeamassa.  Kesä on aina niin viikoissa,  jopa päivissä ohi...  Pitää ehtiä nauttimaan niistä hetkistä.  Piha on muhkean vihreä ja  hyvinvoipa sateiden ansiosta.  Eikä ole onneksi paljoa  tuhoeläimiäkään.  Terassilla ei malta istua niin  paljon kuin siellä pitäisi! Petivaatteet olen kyllä ehtinyt  aurikoisina päivinä pestä  ja vanhanaikaisesti narulla  kuivattaa kesän tuoksuisiksi.  Talvitäkit ...

Tänään on Tätien ja setien päivä .  On varmasti ihanaa elämän rikkautta  jos ympärillä on paljon sukua,   tätejä, setiä, enoja, serkkuja jne...  Kaikenlaisten sukukiistojen,  avioerojen, jne vuoksi  kaikilla vaan ei ole  suurta sukua turvaverkkonaan...   

Kurkottele  niin voit nähdä sydämiä  taivaalla ja ihan vastasyntynyttä  uutta elämää puussa... 

Päätimme eräänä viikonloppuna  ajella hieman lähiympäristössä.  Tässäpä muutamia Pukkilan mainospukkeja.  Samalla reissulla näimme myös  eläväisempiä eläimiä laitumellaan.  Hauskannäköinen dalmatialaispukuinen poni  oli arka ja juoksi äkkiä kaverinsa luo.   Tässä se on jo hieman  rauhoittunut eikä piittaa enää  paparrazzista.  Hauskan ponin kaveri samalta laitumelta.  Pukkilan Kantelejärvi näkyy tuolla taustalla.  Kesällä se on sininen keidas vihreän  vehreyden keskellä.  Keväisin ajelemme katselemaan samalle järvelle, näkyykö siellä joutsenia.

  Ennen vanhaan Jaakon nimipäivää vietettiin vähän samaan tapaan kuin juhannusta ja päivä pyhitettiin  Ukolle  eli muinaisuskoisten ukkosen jumalalle, ja sitä kutsuttiin Ukkosen päiväksi.  Ukkosen päivänä ei saanut kolistella eikä muutenkaan metelöidä.  Äänekkäät työt oli siirrettävä seuraaviin päiviin, koska kova ääni saisi ukkosen äkeänä paikalle, minkä uskottiin pilaavan sadon. Ukkosen päivän aikoihin saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä. Vanhan, sitkeän kansanuskomuksen mukaan Jaakko heittää  25.7.  kylmän kiven järveen, jolloin järvivedet alkavat viilenemään.   Näin olikin, yli 200 vuotta sitten!   Vuonna 1753 tapahtuneessa kalenteriuudistuksessa tuli parin viikon eroavaisuus entiseen, joten Jaakon päivänkin  paikka muuttui.   Entisen Jaakon päivän tilalle  tulikin jo elokuun 5.s eli Salmen päivä.  Ja "tästä päivästä alkaen vedet jäähtyvät, kunnes ...