Hallatar haaveilija

. Jalat on väsyksissä ja migreeni jatkuu. Sen välillä unohtaa, siihen tottuu, kunnes pää meinaa posahtaa. Olin Nunnukan kanssa yhdeksän tuntia töissä jalkojen päällä seisomassa. Oli ihan mukavaa olla ihmisten ilmoilla... .

. Miulla on usein migreeni. Voin kertoa, että se on varsin ikävä tuttava. Sellainen tilapäisesti invalidisoiva. Olisipa silloin olemassa pimeä hiljainen huone... Migre tulee kylään siinä vaiheessa kun kriisi tai kiire on jo ohi ja olisi aika rentoutua ja levätä tai huokaista helpotuksesta. Se on jonkinlainen elimistön vastaisku. -Et lepää vielä ennen kuin olet kokenut tämänkin... Ja taas päätä särkee. Niin kuin eilen ja toissapäivänäkin. Nyt se taitaa särkeä ennakkoon yhden työkeikan takia, josta kerron ehkä ensi viikolla. Sitten kun se on ohi. =) Toissapäivänä sain säryn hetkeksi kuriin nappaamalla särkylääkkeitä, migreenisuihketta ja lopuksi tölkillisen Nunnukan Batterya , (jonka tyttö muuten oli saanut ystävältään, joten olen siis velkaa yhden Batterynkin) Se juoma on muuten joskus ennenkin migreen auttanut. Nyt migre vain hetkeksi irrotti sormensa, muttei päästänyt mua otteestansa. . .

. Laitanpa jotain iloista vaihteeksi, eli taas kukkia: Lilium Martagon Vanha tuttu perenna, Varjolilja, tai vanhan kansan mukaan Martagon lilja, on aina kaunis katsella. Sen nuput ovat herkät. Kun mummo aikoinaan lausui sen nimen se kuulosti lapsen korvissa Marttako n liljalta ja mietinkin lapsellisesti, kuuluivatko nuo kukatkin joihinkin Marttojen juttuihin , kun mummo itse oli Marttojen riennoissa ja ompeluseuroissa mukana. =) Itse käytän kukasta mieluummin nimeä varjolilja. Olen sen nimen saanut tartutettua Mamillekin. =) Liljan kukat ovat ihanan kiemuraiset. Ja vieläpä siemenkodatkin jäävät kiinni viehättävästi kukkavarteensa talveksi. Linnuille talventörröttäjiksi tai meille askarteluaineksiksi. Jos hankit sen puutarhasi, älä hämmästy, sillä se saattaa kukkia vasta vuosien kuluttua. Sen täytyy saada ensin juurtua paikoilleen. Kerätä tietoa ja koota voimia. Vasta sitten se saattaa puhjeta kukkaan. .

. Koiperhosia ... =( Ja pyykkituvassa on sokeritoukkia. Vilistivät piiloon kun laitoin sinne valot aamulla, viedessäni omiamme ja esikoisen vaatteita pyykkipäivää varten paikalle. Yäh... Keittiön lattialla oli liikkuva kointoukka. Imuroin taas tarkasti koko kämpän. Kun myrkytys tehdään toisen kerran, vaihdan imurin pölypussin, pesen matot ja pidän ne poissa lattioilta niin kauan, kunnes kahden viikon varoaika on kulunut. Pesen lattiat ja laitan matot takaisin. En halua olla kauaa ilman mattoja, koska täällä kaikuu niin kovin... Yäh kakkonen... Ihanaa leijonat ihanaa... .

. Tuntuipa oudolta. Oikeastaan ilkeältä, nähdä lapsuudenkotinsa taas myynnissä välittäjän ikkunassa. Ihan sattumalta satuinkin pysähtymään uteliaisuuksissani koteja katselemaan juuri sen näyteikkunan taakse sunnuntaina Hanin kanssa. Vanha tuttuhan se siinä, uskomattomasti kuvajaisena mun edessä. Tuolla asuin nelivuotiaasta kunnes läksin kotoa. Otin välittäjän numeron ylös ja tarkistin. Soitin. Kysyin osoitetta ja muassaan talon numeron luettelin yhtaikaa miehen sanojen kanssa. Kerroin, että se oli aikanaan miun lapsuudenkotini. Ei miulla ollut muuta asiaa... Kuulemiin. .

. Kissa on leikkisä koko ikänsä. Se on haastava ja oiva kohde taiteilijoille. Eipä tässäkään tekstiä tarvita, vaikkei kyseessä olekaan oikea kissa kavereineen. Kuva puhunee puolestaan. Osallistuu kuvana Pakinaperjantain haasteaiheeseen Sanaton.

. Voisiko tämä kirja auttaa ongelmanratkaisuissa? Näkyi divarin ikkunasta... Mitähän A.A.Milne sanoisi? .

. On niin harvinaista käydä armaan kanssa kahvilla ihan ulkomaailmassa että se täytyi kuvata. Oi se oli onnellista! Sai juoda suuresta valkoisesta, kauniista kupista... =) Pöydän takaa oli turvallista kadulle katsella. Mukana muisto puistosta. Nyt yöpöydällä lasissa tuoksuva. .

. Kuvan ruusut tuoksuivat päivällä kaupunginpuistossa. Tekstit ovat Leijonaisen blogista napsittuja: Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. .

. Meidän vessaan syttyy tosi hitaasti valot. Siinä ehtii jo käydä pissillä ja heittää voltin, ennen kuin valo vasta alkaa räpsyä. -Miksi ihmeessä tytär nauroi hillittömästi kuultuaan miulta ääneen tuon kommentin? =) Nyt varmaan uskaltaa jo julkaista salakuvan suuresta sankaristani Wagnerista, kuvattuna Riihimäellä näyttelyssä maaliskuussa. En voinut vastustaa piileviä paparazzitaipumuksiani. =) -Ja miten miulle nyt vessasta tuo pikku possu tuli mieleeni...? =) .

. Tällaista, koristevadelmaa mie istuttaisin omankin puutarhani rajoille. =) Se kasvaa nopeasti isoksi pensaaksi ja kaupan päälle kukkii kauniisti. Olisi tietty bonusta, jos se tekisi lisäksi oikeita vadelmia... Mutta kaikkea ei voi kasviltakaan vaatia. Viime viikonloppuna ajelimme Hanin kanssa vanhoilla asuinseuduillani. Tahdoin nähdä paikan, jonne olin joskus istuttanut linnunlaulupuun , eli Terijoen salavan . Ajoimme vierestä, ja puu kasvoi komeana siellä yhä erään rivitaloasunnon takapihalla. Jonkun toisen ilona. =) Itse asiassa olen istuttanut toisenkin salavan eteläisempään Suomeen, erään keittiön ikkunan taakse. Mutta olisi liian pitkä matka vain lähteä katsomaan, onko se puu tallella. Istutettuamme puun, Miihkali, silloin 5 v, katsoi sitä keittiöstä ikkunan takaan ja kysyi: -Onko tuo sellainen linnunlaulupuu? - On se. Se se juuri on , mie vastasin Siitä pitäen olemme kutsuneet Terijoen salavaa sillä nimellä. Ilostuin tässä eräänä päiv...

. Ipomoea tricolor On kuin päivänsinin kukassa hehkuvassa keskustassa palaisi valo Onnellinen kajo Hehkulanka eläväinen Se hehkuu päivän verran Valaisten vain kerran Sitten se on jo poissa Siististi supussa Ikuisesti sammuksissa -Una Reinman- PS: Enkä tarkoita Markus Kajoa. ;D .

. Trollius Chinensis Välillä paetaan Maman puutarhaan takaisin. Jatkoa rentoakankaalijuttuun, sarjassani hassuja kukannimiä : kullero. =) Kesäkullero kestää pidempään kuin luonnonvarainen serkkunsa niitty kullero . Tosin tämä jalostetumpi versio on kukinnoltaan hieman yksinkertaisempi. Ja tästä kukasta voin kertoa, että se on joskus muinoin Maman entisen mökin puutarhaan hankkimani. Mama siirsi sen uuden mökiin pihaan jossa se hyvästi kukoistaa. =) .

. Antirrhinum majus Tiikeriä mosaiikkina kootessani mietin muitakin kissaeläimiä ja muistin samalla Maman vanhan rakkauden: Leijonankidat. Muistan miten iso kasvihuone oli täynnään tomaattia, kurkkua ja muuta hyvää syötävää, mutta aina löytyi paikka Maman monenvärisille leijonankidoille... =) Tuo Leijonan kita tv-ohjelma sen sijaan oli pelkkä viihdytysyritysviritelmäpläjäys. Ja kuinka moni menikään sinne innoissaan, oikeasti visio tulevaisuudesta mielessään... Mutta niinhän se usein on tv-formaateissa: tarkoituksena on saada vain suuria katsojalukuja. Ei muulla väliä. .

. Hani antoi kuin antoikin meille pitkällisen projektinsa, eli mosaiikkipöydän tehtäväksi. Olemmekin innokkaasti Nunnukan kanssa työstäneet sitä eteenpäin. Melko vapain sormin. =) Ja väliin ihan kipein kämmenin, sillä minikaakelinpalojen pilkkominen pihdeillä, on käsivoimia koettelevaa puuhaa. Onneksi kaikkia paloja ei tarvitse pilkkoa. Kokonaisvaltaisesti mosaiikin kokoaminen on erittäin hauskaa. =) Saapas nähdä, tuleeko tästä mitään... =) Ainakin yritetään! Tässä se nyt on sitten jo takaisin Hanin luo palautettuna. Se odottelee hänen varastossaan ensi kesää ja uusia jalkoja. =) Päivänvarjon reiän olisi voinut täyttääkin, mutta voi se siinä olla paikallaankin. Hanin idea oli, että pöydän ääressä istuja ei ihan heti edes hoksaisi, että pöydässä on jokin konkreettinen kuvio. =) Palajaon tiikerin ympärille olisi toki voinut tehdä toisinkin... No, ensi kerralla sitten toisella tapaa. Tää oli kokeilu. =) -

. Nappasin Arleenalta kylässä käydessäni mukaani Melitan vinkistä Halausrunoketjun pään, joka aloitti Unelmainen . Päätin itsekin kantaa vanhan runoni kekoon. Halaus Kukapa ei halausta kaipaisi? Kukapa ei siitä voimaa saisi? Kaikki -jotkut aivan salaa- kaipaavat Sitä tunnetta elintärkeää Ihon puristusta Ihan kevyttä -Una Reinman- Halauksia ei koskaan ole maailmassa liikaa. Vai onko olemassa joku, joka inhoaa haleja? =) Erityishalauksen, ihan varovaisen, lähetän tänään Tarjuskalle . .

Sooloilija oli käynyt asioilla ja huomasi tullessaan mustan paidan olevan väärinpäin päällään. Oi. Kerroin sen olevan jossakin päin muotia. Olen telkusta nähnyt. Ihan oikeesti! ;D Miulle kävi pari päivää sitten huonommin, tai oikeastaan niin sattui käymään peräti kahtena päivänä peräkkäin: Olen rikkonut jo kahdet mustat pitkikset polkupyöräillessäni. (Nyt on sitten vaan yhdet enää olemassa.) Pyörän satula syö housut puhki. =/ -Näin käy Miihkalillekin. Tai sitten meillä on liian vähän vaatteita ja ne kuluvat siksi käytössä liiaksi. Ohueksi. Noh, anyway, housut olivat puhki ja puntti miltein poikki puoleen reiteen takaosastaan, enkä tuntenut mitään koska oli lämmin päivä. Olin kävellen liikkeellä ja ihmettelin kyllä hieman, miksi ihmeessä takaa ohittajat, minua kovempaa kävelijät ja pyöräilijät vilkaisivat ohimennessään naamaani. Kotona huomasin housuja riisuessani, jotta puntti oli katkipoikki. Melkein. =) Laitoin housut sivuun ja päätin leikata puntit pois lopullisesti ja tehdä niis...

. Ei se mitään haittaa vaikka välillä sataa Kesään kuuluu sadekin Ei se pakkaamme saa sekaisin UR .

. Ajuga Reptans Kukahan huumoriveikko, -varmaankin miespuolinen sellainen- on keksinyt tälle kukalle nimen? Rentoakankaali kuulostaa kyllä niin huvittavalta. =) Kasvi leviää nopeasti ja on ihan soman näköinen. Vai mitä? Kukkii näin nätisti juhannuksena Etelä-Suomessa. Mukava maan peitto kasvi.  Ellei peräti ihan täkki. =) .

. Kaupassa, päivänä eräänä, ihailin tuollaisia mukeja. En ostanut. Tietenkään. Niiden kuvitukset vaan toivat mieleeni yhden ihanan maan. Siskopieni kävikin hiljattain taasen Italiassa. Jääkaapin ovessa komeilee kaunis postikorttikuva sieltä unelmamaasta. =) .

. Ystävänpäiväkortti joka ei hevillä taivu. Tämän peltisen kuvan voi laittaa vaikka ulos näkyville sään armoille. Jos raaskii. =) Tärkeä muistutus. Joka pitäisi olla itsestään selvää mutta kaikille ei ole sitä selvyyttä suotu... .

. "Oi villiruusu sä varo vaan Jos metsämiehen sä satut kohtaamaan Hän ruusun taittaa ja pois sen vie Luo uuden ruusun käy metsämiehen tie..." tjsp. -En löytänyt sanoja, kun muistelin mummon laulua... =) .

. Clampanula Glomerata Palaan taas Maman puutarhaan puuhapäivän jäljiltä, sinikukkien pariin. Ainakin kuvien kautta. Idän peurankellot ovat tuttuja jo ammoisista ajoista mummolan pihasta. Kastuin tänään kaupungilla yhtäkkisessä sateenpuuskassa, mutta vaatteet kuivuivat päälleni byrokratian rattaissa odottaessani eräässä virastossa puolitoista tuntia vuoroani. =) Kaikki mahdolliset pyykitkin ovat taas pestynä. Osa on kuivana pinoissaan ja odottaa huomista ja vaatekaappeihin laittoa. Osa roikkuu pyykkitelineellä olohuoneessa. Parvekkeen kosteudessa ei taitaisi kuivua. Paitsi huomenna kun on luvattu kuulemma hellettä. Joku oli sutannut koko pyykkitupa- varauslistan... Toivottavasti ensi tiistaille tekemäni pt-varaus välittyy huoltomiehelle sen sotkun alta? Alan kaivata omaa konetta. .

. Symphytum officinale "Maalari maalasi taloa sinistä ja punaista illan tullen sanoi hän nyt mä lähden tästä talosta pois..." Ken kukan tunnistaa hän halin multa saa... PS: Anonyymi kommentoija tunnisti kasvin Rohtoraunioyrtiksi , vanhaksi lääkekasviksi. Sillä on paranneltu haavoja ja ruhjeita. Ulkoisesti. Ei sovellu sisäisesti nautittavaksi. Ano sai halin. =) .

. Hirsisiä kuvalkulmia. Lapsena maalla, meillä oli pihapiirissä monta vanhaa rakennusta. Oli aittoja ja latoja. Oli myös Maman ansiosta museoksi muutettu vilja-aitta, jota koko lähikoulun luokkani, yhden lempiopettajani kera kävi katsomassa. Vähänkö olin silloin iloinen. Aittojen lisäksi pihamiljöössä oli "lasipalatsi", heinälato, luuva, hevos- ja traktoritalli, navetta vintteineen, puuliiteri, viljankuivaamo, puimalato,verstas, jne. Ennen kuin vanhimpia rakennuksia ryhdyttiin purkamaan pois. Eräästä pihasta puretusta luhtiaitasta hirsien välistä, sammal- ja räsytilkkeiden joukosta löysin kerran pitkän tumman letin. Toisesta päästä se oli kuin juuri poikki leikattu. Letin toisessa päässä oli musta nauha rusetilla. Kuka oli katkaissut lettinsä ja laittanut sen hirsien väliin? Vai mitä oli tapahtunut? Kukaan ei tiennyt. Toiko letin katkaisu onnea tupaan? Oliko kyseessä perinne, vahink...

. Pilvibongarina lauantai-iltapäivänä harsohattarapalloja metsästelemässä. Hanin kanssa pikku järveä kiertelemässä. Pilvipälviä löytyi kuvajaisena vedestä koivun juuresta jopa sydämen muotoisena Ja täyteläisinä palloina peltojen päältä. .

. Rypsi - ja rapsi pellot hehkuvat niin erikoisenvärisinä, että niitä on ihan pakko tämän tästä pysähtyä kaikilla reissuilla ihailemaan. Ja vanhan lapsuudenkodin ohi kulkeva tie tuo mieleen aina haikeita muistoja. .

. Leijonainen sekä Celia lähettivät kauniin sinisen lahjan kesäpäivän kunniaksi. =) Kiitos teille, molemmille. =)))) SÄÄNNÖT 1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa. 2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait. 3. Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi. 4. Laita niiden blogien linkit sivullesi. 5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi. Tämän saa napata ken haluaa mukaansa. Onnellista kesää kaikille. =) ,

. Mää taidan olla tän perheen musta lammas. Tai hevonen. Kuva Vääksystä, Lauran kaupasta

. Lupinus polyphyllus Tähtilehtiset lupiinit koristavat ojienpientareita juhannuksena. Monille ne aiheuttavat huokauksia. Joillekin ilon-sellaisia ja toisille kauhistuksenhuudahduksia. Kaikki nääs eivät moista kukkaa huoli omalle tontilleen. Mut mie tykkään. On se kaunis sekin. Ja sen lehdet ovat kauniit. Oikeasti, kuin vihreät tähdet. Ne kukoistavat kauan vielä kukan lakattua kukkimasta. Heräävät keväällä aikaisin ja ovat sitkeitä. Mitä muuta suomalaisessa kukkamaassa, lyhyessä kesässä kukkivilta kasveilta voi toivoa? Meillä on tähtihetkiä, kun komea sotilaspoika Miihkali on palannut viikonlopuksi lomille kotiin. =) Flunssaisena tosin. Yritän syöttää hälle joka ruuassa valkosipulia... Jakekin oli ilonamme viikonloppua viettämässä. =) Samoin Nunnukka saapui saarireissultaan. Olinkin lievästi sanottuna monta päivää ja yötä sydän syrjällään kun kolme tyttöä oli keskenään saaressa jossa kännykät oikuttelivat, ja mennessään vielä tytöt unohtivat soutumatkan tärkeimmät asiat, eli pelastusl...

. Palaan hetkeksi Maman puutarhaan. Siellä kukoistavista lukemattomista kukista tämä Clematis eli Metsäköynnös on on aika suloinen ilmestys. Harvinaisen kaunis sininen sävy siinä. Itsekin viime vuonna kelloköynnökseen ihastuneena pidän kärhöillään takertuvista, kiipelevistä kasveista. Niin kuin villiviinistä ja köynnöskuusamastakin. Lapsuudesta tutuista köynnöksistä. Kohta meilläkin on olohuoneen ikkuna puoliksi piilossa, kun parvekkeella kiipeilevät ikkunan takana omat köynnöksemme eli ne muutonkin kestäneet ja sitkeät elämänlangat . Niiden siemenet olivat värisekoituksia, ja toistaiseksi elämänlangat ovat kukkineet niin ikään sinisinä ja violetteina meidän nurkissamme. Kuvaa en ole niistä ehtinyt napata, koska se kukka kukkii niin nopeasti. ;) .

. Mean postauksesta puolestaan tuli mieleeni tähän asuntoon hylätyt/jätetyt tavarat, joissa luki IKEA. Ensimmäiseksi mainittakoon vinkkelivonkkeli-sahakuvio-hyllykkö. Sellai lastulevyinen, valkopintainen. Oli heitettynä vaatehuoneen ylähyllyjen päälle. Ensin Nunnukka ihastui siihen ja tahtoi sen seinälleen, kunnes huomasi, miten hutera hyllykkö oli. Siihen ei oikeasti voisi laittaa yhtään mitään. Ehkä höyheniä ja untuvia ja niitähän ei meidän huushollissa saa olla muutenkaan. Lisäksi taustan kovalevy oli kastunut joskus... Pois vaan. Pinoon ja kierrätykseen. Ne valkoiset pienet kulmaraudat ja ruuvit laitoimme omaan talteen. Toinen ikea-esine oli alaosastaan hiukan repaleinen keittiön riisipaperinen tötterökattovalaisin. Se sai jäädä. Miulle tuli siitä mieleeni joskus omistamani keltainen kesy undulaatti, joka piti omassa huoneessani olleesta riisipaperipallovalaisimesta. Ja riisipaperisesta rullaverhostani. Se söi niihin reikiä vapaana ollessaan. =) Parempi ...

. Kahvista tuli mieleeni, kun tässä viime viikolla soittelin taas yhteen kahvilaan, ja kyselin töitä. Tosi harvoin soittelen. Yleensä käytän nettiä. Tällä kertaa jostain syystä otin luurin ja soitin. Kerroin että olen kahvilassakin töissä ollut, omaan hygieniapassin ja olen käynyt yrittäjäkurssin, ja haaveena ois joskus vaikkapa omistaa oma kahvila. Tosin olen freelancerina tehnyt ihan toisenlaisia hommia viimeiset vuodet. Tipoittain. Silloin tällöin. Tarvitsisin siis työkokemusta kaffila-alalta. Luurin toisessa päässä oli hetki hiljaista kunnes naishenkilö tokaisi jotta ei hän tarvitse työntekijää, -...mutta osta sie koko kahvila. Se on myynnissä. Tuu katsomaan! Ja minä hihkuin Nunnukalle, jotta mennääs katsomaan myytävää kahvilaa ja kohta olimme jo paikan ovella. Kiersimme omistajan kanssa kahvilan tilat ja tutkimme tiskit, altaat, koneet ja hetken mie hymyilin itekseni. Tässä olisi se tilaisuus! Olisiko se tässä? Kuvittelin itseni siihen tiskin taakse essuineni ...

. Lisää lehmiä eri paikoista viime viikonlopulta. Öh, siis tuo nainen osui pahasti juur kameran tielle.... =) Eikö ookkin romanttisia lemmyjä? =) PS: Onpa tosi outoa olla kotona ihan yksin. Nyt vasta illasta huomasin, että miehän voin soittaa jopa musiikkia, jota nuoriso inhoa. =D Esimerkiksi tuota voin soittaa ja hoilata mukana. ;D Tai tällaista herkempää kitarasooloa. =) Tai jotain tällaista ... Tai Italomusicaa. =) .

. Matkan varrelta viime viikonlopulta. Lemmyt kokoontuneina laumaan suviselle niitylle. Ympärillä ihana vihreys ja kattona sininen taivas. Nunnukka on kohta bongannut kaikki Lahden katukuvaan sijoitetut peltilehmät . =) Mie vasta muutaman. Niitä ei kehtaa enää kuvata kun jotkut ovat piirrelleet ja sotkeneet niitä ressukoita ja kiskoneet niiltä sarvet pois... =( .

. Olen unohtanut hyvän likapyykkikorini eilen pyykkitupaan enkä saa sitä pois sieltä ilman tiettyä avainta. Seuraava pyykkitupavuoro ois vasta ensi viikon tiistaina. Toivottavasti se kori pysyy tallessa tuvassa siihen asti. Tai jos se katoaa, niin voin viedä tuon sen kannenkin sinne pyykkitupaan, ja kirjoottaa lapulle jotta tää unohtu. Vai pitäiskö mun nyt ottaa ja kirjoottaa kirje huoltomiehelle, jotta voi hyvä mies, miun korini jäi lukittuun pyykkitupaan, ja mää tahtoosin sen takaasin. Aamulla tuholaismyrkyttäjä soitteli ensin summeria. Kun ketään ei kuulunut ovelle, kurkistin ovesta ulos ja pelästyin. Se mies kun olikin hiipsinyt hiljaa rappuja eikä tullutkaan hissillä ja kun mie kurkistin varoen oven taa siellä seisoi parimetrinen mies myrkkysäiliö mukanaan. Nunnukka-murunen oli siinä vaiheessa jo matkalla kaveriensa kera mökkeilemään. Mies myrkytti lattialistat, vessan, roskakaapin, vaatehuoneen ja mie seurasin vieressä. Ihmettelin kun hänellä ei olut mitään hengityssuojainta. San...

. Tänään kymmenen maissa saapuu tuholaismyrkyttäjä asuntoomme ja myrkyttää kaikki lattialistat. Sama toistetaan neljän viikon kuluttua uudelleen. Jospa sitten kuoriaiset ja koipeliinit yms mönkiäiset vähän aikaa olisivat poissa. Vanha talo. Vanha talo... Nunnukka-tyttönen onneksi menee kaveriensa mökille muutamaksi päiväksi, niin hänen ei tarvitse hengitellä myrkkyä joka on haitaksi mm astmaatikoille. Ja tietty lemmikeille, etenkin linnuille. Onneksi ei oo lintuja. =) Mutta valitettavasti ei oo muitakaan lemmikkejä. Vaikka kissakaipuuni onkin suurensuuri... Itse olen järjestänyt itselleni menoa pariksi tunniksi, että ainakin kahden tunnin varoaika tulee vietettyä jossain muualla kuin * kotonassa . *Nunnukka sanoi noin pienenä, tarkoittaen kotia. PS: Enpä muistanut pussata tota sammakkoa. Sen ilme ei jotenkin houkutellut mua... ;D PS: Uusintamyrkytys suoritettiin 15.8.2008 ja koska ötököitä oli yhä näkynyt, myrkyttäjä totesi että olisi pitänyt myrkyttää koko talo. Ei ainoastaan yhtä a...

. Sain onnea tuovan hevosenkengän Melitalta . =) Kiitokset Taikalampun alle! Toivottavasti kenkä tuo onnea myös antajalleen. =) Sen saavat poimia muutkin tästä ja laittaa blogiovensa yläpuolelle. Muistakaa laittaa se oikein päin, ettei onni karkaa pois. .