Lapsuuteni hyvän-miehen-malli, oma enoni, jonka mukaan esikoiseni sai nimensä, nukkui pois viime yönä. Eno olikin ollut mielessäni kovasti. Viime yönä näin enosta unta. Jossain unen kohdassa olin itse enon silmien takana, katselemassa sairaalaa siitä pedistä käsin jossa eno vaikeasti hengittäen lepäsi... Arvasin mitä on tapahtunut kun puhelin soi aamulla varhain ja kuulin äitini surullisen äänen... Kun kerroin uneni, äitini kuiskasi minun olleen saattamassa enoa matkaan... Eno oli vuosia ollut hyvin sairaana ja kauan vuodepotilaana, muiden avustettavana. Hän oli muutama päivä sitten sanonut äidilleni omaavansa vain yhden toiveen: Kunpa saisi sulkea silmät eikä tarvitsisi enää herätä. Voi eno! Tiedän, ettei sinulla ole enää kipuja, ei piinaavia sairauksia, olet kaikista maallisista kahleista vapaa. En voi silti olla tuntematta suurta surua. Yksi lapsuuteni kiinnekohta on poissa. H...