Hallatar haaveilija

. Tietokoneeni tilttailee. Sen eri koneiden osista kootut palaset eivät taida enää kestää toisiaan. Se pitää käynnistää moneen kertaan eikä se silti jaksa olla kaatumatta. Se on rasittavaa... Perjantaina tulee elokuva , jota Hanin kanssa katsellessani itkin hänen vaatteensa märiksi. Ja miusta tuntuu, että Hanikin pyyhki silmiään... Joka kohtausta en edes nähnyt, kun piti kääntää pää poispäin. Vaikka tämä on sotaleffa siinä on silti loppuun asti kantava tarina. Eikä elokuva tosiaankaan sovi lasten silmille. .

. . Minulla on viharakkaussuhde. Se toimii joskus loistavasti. Joskus se ottaa päähän ihan vietävästi! Nimittäin tuorekelmun kanssa. Että se on välillä konstikas!!!! Tavallisesti yritän tässä kotona delegoida jonkun muun hoitamaan tuon ikävän homman, eli ruokien tms, kelmuun käärimisen. Ja peltipurkkien avaamisen. -Toinen inhokkini. Kun aikoinaan yritin opiskella kokkialaa meillä oli opiskelupaikassa sellai hieno leikkuripöytäpaikka jättirullalle tuorekelmua. Mutta mä sain sen kelmun siinäkin sekaisin! Solmuun! Kurttuun! Inhosin sitä. Sekä laitetta että kelmua. Ja yritäpäs veitsen kanssa sohien ihan itseksesi virittää parvekkeelle kelmua multapurkkien päälle... Se ei leikkaudu! Se ei pysy! Se menee kurttuun! Se ei tartu! Aaargh! Nimimerkki: Yksi haava kädessä. Elmu-kelmu meinasi lentää parvekkeelta... =) Kuva on vuoden vanha...

. Tein muutaman päivän töitä ja siirsin vanhasta blogistani, hieman sensuroituna ja vähän karsittuina päivityksiäni tänne bloggeriin. Hauskaa, mutta puuduttavan aikaavievää. =) Kurkistelin blogiarkistostani, että ollaan vuosi sitten Hanin kanssa niin ikään heiluttu kameran kanssa. Eli minä olen lainannut Hanin kameraa. Kuvannut aukeavia puunsilmuja... Ja kaksi vuotta sitten näkyy olevan kevään merkkejä kirjattuna. Kuinkas muuten. Jos vertaa noihin kahteen aiempaan vuoteen, niin taitaa tänä keväänä kevät olla paljon edellä. Eilen kylvin partsille multapurkkeihin elämänlankaa, hajuhernettä ja sinipellavaa. Ja nyt vaan odottelen Sisällä ne eivät mahdu kasvamaan. Täällä on niin ahdasta. Itävät sitten tuolla ulkona, kun on tarpeeksi lämmintä. Niinhän nuo tekevät luonnon oloissakin. Saavat sitten kiipeillä pajukartioissa ja pelkissä pajunoksissa ja naruissa ja valloittaa koko partsin ja tehdä siitä pikku viherterassin. Jos nyt onnistuvat edes itämään. =) Uuden elämän alku ja syntymä osaa ...

. Varjoisessa kuusikossa ei ollut kettua häntä kainalossa vaan pari niin punervaa sinivuokkoa että nimitimme niitä punavuokoiksi. Siellä ne keimailivat auringolle muiden sinivuokkojen seassa. .

. Vuokot valtaavat hetkeksi maisemaa Hurmaavat hennolla kauneudellaan .

. Aluskasvillisuus on paljastunut lumesta .

. Ihan pian nämäkin rannat vihertävät Kutsuvat piknikille .

. . Vaikken kuljekaan Hakaniemen rantaan, niin sielussa soi kevät: "Sinä tarjosit vain salmiakkia, jne..." Onpas kaunis lauantai. Tätä ei saa tuhlata sisällä istumiseen... .

. Olisiko Finlandia-hymni parempi kansallislauluksemme. Sitä ei sekoitettaisi minkään muun maan kansallislauluun. Sen säveltäjä Jean Sibelius tuo edelleen maallemme kunniaa. Olisi kunnianosoitus tuolle edesmenneelle suurelle miehelle, jos hänen intohimoinen sävellyksensä edustaisi maatamme, MUTTA ehkä se pitäisi esittää NÄILLÄ SANOILLA. Ja ajatelkaa naiset, miten tuo mies onkaan rakastanut Aino-vaimoaan , kun on antanut hänen nimensä talolleenkin. Ainola oli rakas paikka säveltäjälle, joka aikanaan jopa haudattiin Ainolan syliin. Sen puutarhaan. . .

. Naiset ovat joskus hupsuja. ;D .

Kaikille Markku-nimisille! Onkohan se ainoa nimi, jolle on perustettu ihan oma yhdistys: Markkuliitto . =) .

. Kesken kiireen on hyvää stressiterapiaa sotkea taikinaa ja leipoa perheelle jotain. Vaikka korvapuusteja. Niitä lempeämpiä kuin luunappi-tillikat. Ovesta saapuu sisälle iloisia ihmisiä, kun heille jakaa tällaisia tillikoita. Ja vaikka kaneli ja hieno sokeri sattuisivat olemaan loppu, niiden sijaan voi käyttää vaikkapa kaakaotomusokeria. Nämä ovat siis oikeastaan suklaapuusteja. =) .

. Näin toissa yönä unta intiaaneista Päivällä katselin taivaalle Kuin joku metsän takaa olisi lähettänyt savumerkkejä Yrittäiskö huutaa kaiulle -Mitä asiaa? -Asiaa... -asiaa... (UR) .

. Puun takana, piilossa voi salaa maailmaa tiirailla Puun kosketus antaa voimia Ajatuksille harmoniaa Muttei puun takana kauaa näkymättömissä olla saa On pakko maailmaan palata Lähtiessä hieman puuta halata (UR) .

Laitoin tämän pätkän jo yhteen kommenttiin, mutta palasin itse videota katselemaan.. =) Kun se näyttää niin hauskalta! Paluulta lapsuuteen! Tai umpirakastuneelta!!! =) Varmaan -tosiaan- oikeasti poliisi saapuisi paikalle, jos noin tekisi sateella... =) .

. Kopisevien korkojen sijaan otinkin lenkkarit ja hain polkupyörän varastostaan suunnistaen kohti keskustaa. Kun nostin silmäni ylös polkimilta olin ajaa innoissani suoraan järveen. Isomman järven lahdelmakin oli sulanut! Ei ollut vielä eilen. Nyt se on taas vapaa soljumaan. Ei muuta kun kamera repusta ja kuvaamaan, ja vasta sitten asioille keskustaan. Lokki-ja tiiraparvet huutelivat ihan innoissaan. Sibeliustalon lähettyvillä, aallonmurtajalla, lokkeja oli taas ihan pelottavan paljon. Kuinkahan siinä lähellä asuvat ihmispoloiset saavat edes nukuttua? Meteli on korviahuumaava. Tunnelma on just kuin Alfred Hitchcockin elokuvassa Linnut. Aallonmurtajalla asustaa kuulemma Sisä-Suomen suurin naurulokkiyhdyskunta. Isokoskelopariskunta oli sukeltelemassa rannassa, mutta ei niitä tuollaisella pokkarilla kuvata, joka miulla oli mukana... Tuota kuvaa klikkaamalla näkee, että ihan vasemmalla, kalliopohjukassa on vielä ohut jääpeite jonka aallot toivat rantaan. Mutta paria tuntia myöhemmin pal...

. Tänään kengät tulevat kopisemaan jälleen mukulakiveyksillä. Kunpa en nyrjäyttäisi nilkkojani. Eikä kukaan muukaan niin tekisi! =) Tälle päivälle toivon jokaiselle siivet kantapäihin, tai selkään . Muutamalla tiedän sellaiset niissä konkreettisesti tai tatuoituna jo olevankin. Kannatelkoot ne askeleitanne. PS: Muutamaa viikkoa myöhemmin nuo korkokengät hajosivat. Kopsuttelinko liikaa? Ovat nyt suutarille menossa. Tää tahtoo taas uudet siivet... .

. . Mies pokaa naisen vislaamalla sille : D Ne ihastuu ja tykästyy ja alkaa seurustelemaan. Vihellys toi tytön miehen elämään. Ollaan yhdessä ja suunnitellaan kihloja. Sitten ne riitelee ja mies rupeaa laulamaan naiselle sovinnonmerkiksi Nainen inhoaa miehen ääntä ja lähtee pois. Mies saa kirjoittaa sata ja yksi rakkaustekstiviestiä, ennen kuin nainen lupaa tavata miehen torikahvilassa seuraavana päivänä. Mies ja nainen tapaavat pulujen keskellä torikahvilass a. -Rakas. Lupaa yksi asia. -No? -Älä laula enää. -Okei. En laula! Oli niin sua ikävä! -Niin mullakin sua! Ja he palaavat yhteen ja suukottelevat ja kanssakulkijoiden ällötykseksi jopa pussailevat keskellä kauppatoria. Löytyi tietokoneeltani. Kirjoitti Nunnukka -tyttäreni, joskus muutama vuosi sitten, muttei suostunut laittamaan tätä omaan blogiinsa. =D .

. Puisto houkutteli eilen luokseen minua ja Hania, ihastumaan kukkien sineen. Sinisyys häikäisi ja loisti. Taivaskin oli sininen sinä päivänä. Sinililjat kilpailivat sinisyydestä toistensa kanssa. Tervaleppä nuokkui kevyesti jäässä olevan järven rannalla. Tänään tuo järvi olikin jo aivan sulana. Lepän oksalta etsi västäräkki lounasta. Liekö jo liikkeellä lentäviä hyönteisiä? Ja sinivuokot, nuo lapsuuden tutut kevätkukat, toivat kevätmielen sydämeen. .

. Viikonloppuna hemmottelin rakkaitani lettusilla, mansikkahillosydämellä ja kermavaahtohippusella. Rakkailla lapsillahan on aina monta nimeä. Letutkin voivat olla lettuja, plättyjä, lättyjä, räiskäleitä, lettusia, ohukaisia... Millä nimellä niitä kukin haluaakaan nimittää. Kaikilla nimillä ne ovat yhtä hyviä. =) .

. Viikonlopun kevennykseksi Tarjuska haastoi mukaan kepeään kyselyyn: 1.) Paljonko kello on ? -14.32 3.) Minkä väriset pitkäthousut/hame tmv. sinulla juuri nyt on ? -Mustat pitkikset. 4.) Mitä musiikkia kuuntelet ? -Josh Groban laulaa, "When you say you love me... " =) 5.) Mitä teit eilen illalla ? -Rupattelin Hanin kanssa kun hän käväisi, istuin hetken polvellaan, tein sitten riisipuuroa iltapalaksi nuorisolle, katsoin telkkua, menin nukkumaan... 6.) Mitä olet viimeksi syönyt ? -Bulgarianjogurttia ja banskun (tän päivän lounaani) 7.) Millainen ilma on juuri nyt ? -Aurinko paistelee, mutta tuulee kylmästi 8.) Kenen kanssa olet viimeksi puhunut puhelimessa ? -Mamin. Äsken. =) 9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ? -Hampaisiin. Hymyyn. Silmiin. Tuoksuun. =) 10.) Pidätkö tämän viestin lähettäjästä ? -Oikein kovastipaljon!!!! =) 11.) Kuinka voit tänään ? -Hyvin... Juur lääkärin puheilla kävin... 12.) Mikä on lempijuomasi ? -Vesi se on parhainta 13.) Suosikkisi...

. Se kaikki palasi taas takaisin. Mediamylläkkä käänsi sen esiin. Kunpa se ei koskaan toistuisi. Kaikki voisivat uskoa niin päiviin tuleviin... Voimia kaikille sureville. Suru on... .

. Olen saanut viestejä että valokuvani on esillä Fazerin Sininen Hetki -näyttelyssä. Kiva! =) Ja kiitos ystävällisille ilmoittajille! Olemme kisassa luovuttaneet kaikki oikeudet kuviin Fazerille. Tietty suklaanystävänä odotin -ihan salaa-, jotain ihanaa tummaa Äffän sinistä palkinnoksi, mutta näyttelyyn pääsykin on ihan ok. Minua vaan vaivaa, jotta mikä kuvistani siellä on, sillä itselläni ei ole harmainta aavistusta kuvavalinnasta. Kuvat ovat vielä Tampereen Koskikeskuksessa huomiseen asti ja menevät seuraavaksi Turun Hansaan. Tuo oli yksi kisakuvistani. Otettu melkein vuosi sitten... .

. Tästä päivästä meni puolitoista tuntia hammaslääkärin tuolissa. Ensiksi ihmettelin, kuinka hoitaja saattoi muistaa helmikuisesta käynnistäni, että olin samana päivänä menossa yhteen työhaastatteluun. Kysyi, sainko sen työpaikan. No en saanut. Harmittelivat, ja puheemme kääntyi nuorisoon, joilla myös on vaikeaa saada töitä, edes kesätyöpaikkoja. Hammaslekuri kertoi että hänkin aikanaan haki jopa ikkunoidenpesijäksi, muttei päässyt. Ja mun päässäni alkoi soida Miljoonasateen 506 ikkunaa , ja se soi ja soi koko ajan. En sentäs hyräillyt. ;D Alkuun puudutus ja sitten suuhun kuminen suojus juurihoidettavan hampaan ympärille ja puoliksi naamalle. Hammaslääkärini juttelloo aina lupsakkaasti koko ajan hoitajan kanssa niitä näitä ja välillä kyselee potilaalta mielipidettä johonkin asiaan. Vastaa siinä sitten kun ne kaikki härvelit ovat suussa. Ihmeen hyvin lääkäri kuitenkin ymmärtää, mitä potilas yrittää sanoa. Hammaslääkärit ovat kouliintuneet kuuntelemaan potilaan mupellusta, josta edes its...

. Rannat sulavat vauhdilla. .

. Niin, nyt mekin saimme sen. Digiboxin ihmeellisen. Mutta TV-kuva näkyy katkonaisena kuin Chaplinin mustavalkoelokuva. Ja boxista kuuluu vallan ihmeellisiä ääniä. Se naksuttelee kuin olohuoneessa olisi orava! ;D Toisinaan se mussahtelee ja kluksahtelee, kuin joku pussailisi lähellä TOSI äänekkäästi. =D Väkisinkin sille tulee vastailtua samanlaisilla pusuäänillä tai oravan naksahduksilla. =P -Smak- -Kiltti laatikko! Nyt mää nään taas kaunarit, emmentaalit ja lostit. Ja iso halipusu myös Miihkalille joka laatikon meille ostit! =D .

. Ei siinä ole mitään väärää jos on vapaa ja rakastaa. Jos lähettää rakkaakseen luulemalleen viestejä. Sanoja. Kaikesta maan päällä. Mutta kehen sitten voimme enää luottaa -jos jopa rakkaaksemme luulemamme- kerää viestit ja sanat taltehen ja luovuttaa medialle. Hyötymistarkoituksissa. Ne intiimeimmätkin... -U.R.- .

. Tahdoin edes himpun verran maata lähettyvilleni. Edes pienen ruukullisen. Tai oikeastaan kolme ruukullista. Niihin multaruukkuihin upotin kaksi outoa siementä matkamuistokivien rasiasta. Ja timjamia. Ja keltaisen paprikan siemenen. Ja punaisen paprikan siemenen. Ja chilin siemeniä. Ja itämään lähteneitä valkosipuleita. Ja yhden keltasipulin. Sipulien varsista saa mukavaa tuoretta vihreää sipulinmakua vaikkapa köyhän munakkaaseen. =) Ja voin leikkiä, että minulla on minipuutarha. -Jonka tiskipöydällä olemassa oloa tosin muu perhe hiukan ihmettelee... .

. Laitetaan nyt jotain kaunista esille ettei mieli mene ihan murheiseksi. Miihkalin kuva kaktuksestamme, joka sitten osoittautui aniliininpunaiseksi. .

. Sataa lunta sataa vettä sataa pieniä rakeita, jotka sulattavat lumikasoja. Nunnukan ihana ystävätär kävi viikonloppukylässä ja toi miulle tummaa gluteenitonta leipää ja kaurakeksejä tuliaiseksi sekä muille ihan sallittua ruisleipää ja muitakin herkkuja. Olin niin otettu tuon neitokaisen meille tuomista tuliaisista... Voi sitä lasta! =) Tosi huomaavaista! Oli muuten eka kerta kun edes maistoin sitä leipää. En ole raaskinut ostaa. Mie olen elänyt riisikakuilla ja ne alkavat hiukan jo tökkimään, reilun vuoden niitä pupellettuani. Kahviloissa yms pilataan mikroaalto- uunissa ne gluteenittomat, mätkäisemällä ne paistumaan tehokuumennukselle ja tuodaan sitten pöytään se kuuma, kivikova kuiva käntty josta pyydetään -viis euroo, kiitos. =) Ja edelleen sataa... Ja on harmaata ja aamuherätys tuli naapureiden taholta jo viiden aikaan, liian varhain... Taidan mennä takaisin nukkumaan. Leikisti en oo tänään herännytkään. Enkä kirjoittanut mitään. =) .

. Eilen käväisimme tuolla . Ihailin siellä mainoksia ja kuvia. Kävelin tiiviisti Hanin vieressä. Katselin ja kuuntelin messumainoksia, talopaketteja, kotihaaveita... Ja nyt olen istunut ja miettinyt vakavia. Maannut käsi poskella ja haaveillut kaihoisana. Loikonut kyljelläni ja muistellut murheisena. Ja nenän alla on ollut mainoksia taloista. Kodeista. Hirsisistä ja kivisistä. Se satuttaa välillä niin, ettei saa henkeä kun miettii Kotia. Nuorisonikaan ei saa henkeä. Miihkali opettelee käyttämään kortisonisuihketta pdf-testiään varten. Viikonloppukylässä käyvä Jake pitää omaa astma- lääkettään tiskipöydän kulmalla. Siitä sen aamuin illoin muistaa. Nunnukkakin on saanut vihdoin oman astmapiippunsa. Ja tämä kaikki heille tuli sen edellisen "kodin" myötä. Sieluun sattuu, kaikkien heidän, mun rakkaitteni puolesta. Mielessä soi taas " Kotiani etsin vaan ..." Ja sitten soi Aki Sirkesalon Koti-ikävä-kipale: "Mihin ikinä meen se tarttuu takinliepeeseen. En pysty pakene...

. Sää on painostava hiljainen ja harmaa Sataa solkenaan Jos olen aivan hiljaa voin kuulla harjun humisevan Kuin Heathcliffin ja Catherinen itkuisesti kuiskivan Kutsuvan toisiaan Yhä uudestaan ja uudestaan -Una Reinman- Inspiraationa: Emily Brontë - Humiseva harju

. Tässä päivänä eräänä törmäsin yhdessä paikassa keskusteluun tansseista Ja aloin haaveilla Kuinka kauan siitä onkaan kun sain viimeksi tanssia Mahtaisinko enää osata edes liidellä valssia Täytynee ihan salaa tanssia kotona piilossa Ettei kessään herätä naurunpyrskähdyksiä -U.R.- *kessään = kenessäkään, jossakussa .

. Ihana Inkabella sekä Risulintu huomioivat uudella kunniamaininnalla, ja yllätti iloisesti. Kiitos. =) Säännöt: 1.You have to nominate 5 blogs, which havent has awards before. 2.Each of the blogs must have a purpose! 3.The nominated blogs must make a link back to this page! 4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog. Suomennettuna: 1. Jaa tämä tunnustus 5.lle blogille, joilla sitä ei vielä ole. 2. Jokaisella blogilla tulee olla jokin tarkoitus. 3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle. 4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin. Lähetän maininnan kaikille tutuille, koska kaikella on tarkoituksensa. Kaikilla blogeillakin on jokin tarkoitus. Maininnan saavat siis kaikki tästä sivulta kopioida halutessaan. Olette kaikki sen ansainneet. =) .

. Ei ehkä lääkettä. Lohtua kyllä. Hunajateen ohella. .

. Mitä flunssaisena jaksaisi tehdä? Pitäisikö leipoa? Sekin olisi mahdollista. Jos jaksaisi... Tekisi vaikka pari peltiä piparia. Odottamaan peltipurkkiin Miihkalin lakkiaisia... Tuollaisia samanlaisia, kuin Mami teki jouluksi. Apuja kyllä löytyisi. Yksi leivontakirja suorastaan huutaa mikroaaltouunin vieressä: Ota minut mukaasi ja ala töihin! Mutta kuume painaa petiin. Ajatuksetkin ovat kohmettuneet... Kuume voittaa ohjekirjan. Ei nyt. Ei jaksa. Moottori ei pelaa. Joskus myöhemmin. Odota leivontakirjanen. .

. Flunssa mokoma on mörkö painostava Ei sen kainalossa jaksa kuin nukkua Lukea kirjoja Vesisadetta kuunnella Etsiä runojen lähdettä Painella särkevää päätä Ottaa särkylääkettä Keittää kuumaa vettä Ja hörppiä hunajateetä -U.R.- .

. Ulkona on harmaata. Aurinko ei meinaa päästä paistamaan pilvimassan läpi. Sen kajon saattaa kyllä aistia lämpövalona ikkunan takaa. Ulkona ei ole käyty. Flunssaisia kun taas ollaan. Napa ryskyy, kun se on saanut alleen perunaa ja makkarakastiketta sekä punajuuria, joita näin jo sieluni silmillä kaupassa eilen aineksia ostaessamme lautasannoksissamme. Liekö aterian ulkonäkö perua jostain kouluateriasta tai lapsuudenkodista? Punajuuret ikään kuin kuuluvat pottujen ja makkarakastin kanssa samalle lautaselle. Punajuuria oli kaupassa tarjolla kuutioina, suikaleina, lohkoina ja kokonaisina. Me kuitenkin tartuimme viipalepurkkiin. Se on se tutunomaisin punainen purkki. Mmmmmmmm... Joskus punajuuriin tulee himo. Niinko uuniperunoihinkin. ;) Jälkiruuaksi saisi tulla suklaahimo. =) -Tulikin päiväunikaipuu. =) PS: Illemmalla aurinko läpäisi pilvimassan ja paistoi hetken lämpimästi. Kiitos sille. =) .

. Pikkusiskon luona oli levollisen kaunista. =) Siskon värimaailma on samanoloinen kuin omani ja samoin Maminkin värimaailma. =) Eilen ja tänään olin ensin Mamin luona häsläämässä. Mami teki voileipäkakkuja, mokkapaloja ja täytekakun siskolle. Mamin Vink-vink: Täytekakun kokoa voi kohottaa vaikkapa kääretortulla. Palat paikoilleen ja päälle kermavaahto-vaniljarahkaseosta. =) Karambola sopii boolien lisäksi myös koristeeksi ainakin viileisiin ruokiin. Lämpimiin ruokiinhan sitä ei suositella. Tähän tähtikakkuun karambolan tähtiä tuli koristeeksi yhtä monta, kuin synttärisankarilla on nyt vuosia. =) Ja niin kuin kuvasta näkyy, kakun kokoa voi lisätä runsaiden koristeiden lisäksi myös jälleen kääretortun viipaleilla, jotka tekevät sen uhkeaksi. =) Tässä pienempi voileipäkakuista juuri valmistuneena tekopaikassaan. ( Isommasta en saanut kunnon kuvaa. ) Tällä pienemmälläkin, lohivoileipäkakulla...

. Me nimitimme tuota latoa Lasipalatsiksi. Se ei ollutkaan mikä tahansa lato. Sen eteläseinä oli kokonaan lasia, josta nimikin juontui. Lasiseinämän ansiosta siellä saattoi keväisin idättää perunoita laatikoissaan. Suuri kaksiosainen ovi aukeni pihalle ja ladon, ei vaan Lasipalatsin takaseinä oli aivan pellonreunassa. Viljanpuintiaikaan oli jännittävän hauskaa olla sisällä ladossa, kun koko rakennus kumisi puimurin mennessä rymisten ohi. Lasipalatsi oli alun perin rakennettu maakellarin päälle siksi, että siellä olisi helppoa listiä vaikkapa porkkanoita, joita mummon ja papan aikana oli pelloilla kasvatettu valtavia määriä. Samoin lanttuja, kaaleja, perunoita ja papan herkkuja: nauriita. Lasipalatsissa oli puisia pikkujakkaroita, joissa talkooväki syksyisin sai istua ja rupatella sateelta suojassa. Miehet kantoivat porkkanoita naatteineen naisväelle listittäviksi, ja siirrettäviksi kourua pitkin alas kellarin puulaatikoihin ja laareihin. La...

Ei väsyspäivä... =) Eilen, ensin, yritin väsätä suurin odotuksin pajunoksista pajupalloa. Se ei kyllä oikein onnistunut... -Siitä tuli littana soikhio , joka muistutti räjähtänyttä rugby-palloa . =) Sitten väkersin pajukartion. Se seisoo kallellaan. Odottaa, että jotain vihreää kietoutuu sen ympärille parvekkeelle kasvamaan, ihan pian. Silloin ei haittaa, vaikka kartio onkin vino. Seuraavaksi näpersin rautalangasta, siskolle synttärilahjaksi korua ja vähän muitakin koruja, mutta sain vain sormenpäät helliksi. =) Vaikka miulla on pihtejä aikas monta kappaletta niin vaistomaisesti sitä yrittää omilla sormillaan vääntää kaiken. Ja sehän kostautuu. kipeillä sormenpäillä ei sitten voi edes kirjoitella. Kaulakoruja tehdessä kannattaa ensin tarkistaa, että koruun aikomasi lukko toimii... Ennen kuin hienosti saat sen paikoilleen, paremmin kuin koskaan ennen, ja joudut sitten katkomaan korun harmissasi poikki... -Ja jos korvakoruista on kadonnut toinen, jäljelle jääneestä voi tehdä kaulakorun,...