Hallatar haaveilija

...   Vain tämä yksi kukka jaksaa enää nostaa päätään keväänkeltaisesta narsissijoukkueesta joka hiljattain kukoisti olohuoneessamme. Nostin kuihtuneiden sipulikukkien ruukut takapihalle ja auringon pilkahdettua eräänä taannoisena päivänä nappasin kuvan tuon viimeisen kukan hehkusta. Vaikka se onkin orvon näköinen ressukka näin yksinään, laitan sen näkyville. Ehkä alitajunta yrittää jättää jollekin asialle jonkinlaiset jäähyväiset... Ajattelin nyt kyllä ottaa käyttöön viimein joululahjaksi saamani ihanan lahjakortin kukkakauppaan ja hakea sieltä jotakin kaunista mieltä piristämään. Silmien iloksi. Ja jos vaikka Muruset sattuisivat pääsiäisenä piipahtamaan luokseni, hehkuisivat kukat heillekin. Toivottaisivat tervetulleiksi. Halaisivat joka katseella. Käteni tuoksuvat muurahaismyrkylle, vaikka olen ne moneen kertaan pessyt. Yöllä mustat muurahaiset yrittivät valloittaa nukkuessamme meidän keittiömme. Juuri muutenkin kaikkia elukoita painajaisunessani nähneenä menin viiden ...

... Maisemassa on tällä hetkellä pääosin harmaan eri sävyjä. Ilonpilkahdus vesisateessa oli mustarastaan huilumainen luritus, joka kantautui sisätiloihinkin suljettujen ikkunoiden lävitse aamuvarhain. Sitä huilua oli pakko mennä teekuppi hyppysissään kuuntelemaan yöpaituli päällä takakuistille. Väriläikkä eiliseltä vesisateiselta kauppa- + asiointimatkalta. Samaa harmautta Tampereella, Miihkali-pojan kuvaamana ... ...

... Nyt, aika monta tuhataikaa niitä kaivattuani, olen saanut vihdoin jääkaappimagneettirunoutta. Ah. Hani osti minulle sanoja Savonlinnan reissulla. Hän näki kun huomasin niitä yhdessä pysähdyspaikan rihkamakaupassa, kun tarrasin pakettiin kiinni ja virnistin ihastuksesta paketille, pidellen sitä kuin suurta aarretta. Hän luki ilmeestäni että siinä olisi jotakin jolla voisi tehdä minut hyvin onnelliseksi, otti paketin käsistäni ja vei kassalle. Nyt kirjoittelemme toisillemme viestejä jääkaapin oveen. Minun runoseni ovat Hanin mielestä hassuja ja Hanin runoset ovat minun mielestäni hassuja. Runo avautuu lukijan mieleen lukijan oman fiiliksen mukaan... Toisinaan mieli ei ole vastaanottavainen millekään sanoille. Toisinaan se kaipaa sanoja. Joitain tiettyjä sanoja kenties. Toisinaan on pakko kirjoittaa sanoja. Vaikka niitä ei lukisi eikä ymmärtäisi kukaan muu, kuin kirjoittaja itse. PS: Jos omistaa kovin pienen jääkaapinoven, tulee hankaluuksia säilyttää varasanoj...

... Tulta ja vettä yhtä aikaa. Aurinko paistaa takakuistin jääpuikkoihin häikäisten valoon tottumattomia silmiä. Pohdin, jaksaako jäinen muratti herätä eloon tämän talven jäljiltä. Talven iloksi tehdyistä asetelmista alkaa olla jo puhti poissa. Luonto odottaa hiljaa jotakin tapahtuvaksi. Kuistin lattialaudat paukahtelevat askeleistani Pikku pakkasessa sukkasillani pujahdan kuuntelemaan mustarastaan iltalaulua -Una Reinman- ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ...

... ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Herttainen ja aina valoisa Harakka ojensi minulle tällaisen kauniin palkintoplakaatin. Mie niijasin Harakalle ja hymyilin. Pieni taputus selkään lämmittää jokaisen mieltä ja rohkaisee. Nostaa leuan pystyyn uudelleen, jos vaikka se olikin jo alakuloisna taipunut kohti maata. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Sydämellinen kiitos Harakka-pieni. Samoin kiitos Inkiväärille joka myös antoi palkinnon minulle. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Minä tahdon ojentaa palkintoplakaatin seuraaville, omaa blogiani viime aikoina kommentoineille: itselleen Harakalle, Melitalle, Tuija R:lle, MK:lle, Virvalle, Arleenalle, Arjaannelille, Cranelle, Hannelle SuviAnniinalle, Hannalle, Hannelelle, Annalle, Kutuharjulle, Marjatta H:lle, Minnalle, Inkiväärille, Marjaisalle, Pionille, Lumiomenalle, Susannalle, Thildalle, Villiviinille, Anna Amnellille, Tarjuskalle, kahdelle Ritalle, Aamulle, Krisselle, Trinalle, Anskukalle, Siskolle, Allulle, Tialle, Kaarnikalle, Kii...

... Hakatornit ja Radiomastot Tästä jo aiemmin vinkkasinkin , niin kuin varmasti sadat, tuhannet, toivottavasti kymmenet tuhannet muutkin blogistit kautta maailman, kansainvälisestä mediasta puhumattakaan, mutta siis uudelleen muistutukseksi: 27.3.2010 maapallolla yritetään herättää huomiota valottomalla valomerkillä, ilman valoja. Edes hetken. Edes yhden tunnin. Osallistutko Sinä maailman suuriimpiin valojensammutustalkoisiin ? Tietoa kampanjasta Earth Hour on maailmanlaajuinen ilmastokampanja, jossa ihmiset ympäri maapalloa sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä. Kampanja haluaa innostaa ihmisiä toimimaan itse maailman tulevaisuuden puolesta ja ilmastokriisin torjumiseksi. Earth Hourin tavoitteena on myös vaikuttaa maailman päättäjiin niin, että ilmastonmuutoksen torjunta otetaan vihdoin tosissaan. Tavoitteemme on saada ainakin kolme miljoonaa suomalaista osallistumaan Earth Hour -kampanjaan. Maailmanlaajuisesti Earth Hour pyrkii innostamaan mukaan jopa miljardi ih...

... Olin itsekin bloggaajana mukana tässä tutkimuksessa: ”Teinityttöjen pitämät muotiblogit” on myytti, joka ei pidä paikkaansa. Suomessa blogeja kirjoittavat aikuiset naiset, iso osa iältään 31–40-vuotiaita. Bloggaaminen on tärkeä ja aikaa vievä harrastus, josta myös toivotaan tienestejä. Tiedot ilmenevät Viestintätoimisto Deskin tekemästä blogikyselystä. Blogikulttuuri on kasvanut räjähdysmäisesti Suomessa. Varovaisestikin arvioituna blogeja on maassamme kymmeniätuhansia, ja uusia putkahtelee päivittäin kymmeniä. Blogit ovat myös erittäin seurattuja, suosituimmilla blogeilla on tuhansia lukijoita. - Osa lukijoista vertaa blogeja aikakauslehtiin, eli niiden parissa vietetään aikaa usein samoin perustein kuin aikakauslehtien parissa, kertoo Viestintätoimisto Deskin markkinointijohtaja Tiina Hosiokoski. Tyypillisesti blogeja on pidetty teinityttöjen hömpötyksenä, mutta mielikuva ei pidä paikkaansa. Viestintätoimisto Deskin tekemän blogikyselyn mukaan bloggaajat ovat pääsä...

... Peilit eivät kaiu Mielemme vain kuiskivat Kuvia näyttävät Askeleista Menneistä Haamuina Unikuvina -Una Reinman- ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ...

... 1. 2. 3. 4. Tämä on loskaista aikaa Toivottavasti se ei kestä kauan ...

... Punatulkut huhuilevat haikeasti rantapuissa. Kävelen hiljaa armaani kanssa ja yritän metsästää kameran objektiivilla korkealla puiden latvoissa häilyviä punarintaisia pikkulintuja. Linnut pakenevat kuitenkin muualle puun alle ehtiessämme. Naakat toitottelevat hyvää iltapäivää toisilleen joka puolelta rantaa ja kokoontuvat kaikki museon katolle vaihtamaan päivän juoruja. Uusi, vetinen lumi tiivistyy omien kenkien alla pieniksi jääkentiksi joka askeleella. Kuulen ensimmäisen lokin kiljahduksen tänä keväänä. Kamerasta sammuvat akut. Vara-akkuja ei muistanut pakata reissukassiin mukaan kumpikaan. Hetken harmistumisen vie menneessään kaihoisa tunne, joka saapuu vanhaa linnaa katsellessa. Ehkä sitten seuraavalla kerralla onnistumme liikkumaan linnan luona sellaiseen aikaan, että pääsen jopa kurkistamaan tuon kivisen seinämän sisälle. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ . . PS: "Olavinlinna on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna..." -Wikipedia- ...

... Olavinlinnan seutuvilla piti kävellä ihailemassa viikonloppureissulla Savonlinnassa... Olavinlinnan ympärillä vallihaudassa vesi virtaa kuin silloin aikoinaan kun linna oli tärkeä hallintapaikka. Rannalla ei saa syöttää lintuja, joten sorsat olivat ihan aloillaan käydessämme niitäkin katsomassa. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Ystäväni Isopeikko keksi edellisestä postauksestani, jotta siinähän on sydänpipareita. =) Ruskeat piparkakut, tai pepparkakut niin kuin eräs armas ystäväni niitä kutsuu, ovat sellaisia lohtupipareita , joita voi syödä aina, silloin kun tuntuu että nyt on niiden aika, ovat ne sitten muodoltaan sydämiä, pilviä, kuun puolikkaita, muumeja, hevosia, kuusia, kukkia, enkeleitä, tähtiä tai tähdenlentoja. Kardemumma, inkivääri ja kaneli vievät mukanaan... Tai voi tehdä vaalean piparitaikinan tai suklaisen... Pipari kuin pipari. Etsin esille ex tempore kaikki piparimuottini, kun tuo maisemakin muuttui eilisen ja yön aikana taas niin talvisen ( jouluisen, sori , oli ihan pakko... =) ) lumiseksi ja valkoiseksi. Olen antanut lapsilleni piparimuottejakin mukaan matkaan heidän opiskelubokseihinsa, jotta jatkaisivat kukin puolestaan piparien valmistusta, ja yhä on itselläni jäljellä 29 muottia. 27 metallista ja 2 muovista. En ole niitä mitenkään erityisesti keräillyt. Ne ovat vaan ke...

... Narsissit kukkivat jo kaikki mahdolliset kukkansa ja jäljellä on vain kauniin vihreät varret. Keväisenä väriläiskänä. Pysyen pystyssä (kuvien oton jälkeen ylemmäksi siirretyn ja kiristetyn) rautalankakehikkonsa varassa. Asetelmassani lienee sekaisin joulua ja pääsiäistä, mutta haittaneeko se ketään? Jouluiset rautalangat ostin joulun jälkeen ale-laarista Tiimarista. Jouluhan pitäisi laulun sanojen mukaan elää joka päivä... ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ...

... Huokailen auringon mahtia. Lumet ja jäät katoavat hurjaa vauhtia. Kauppamatkan voi tehdä painavien kirppismiestentalvikenkien sijaan jo omat keveät lenkkikengät jaloissaan. Ai mikä tunne, kun tuntuu etteivät jalat paina mitään. Toisin paikoin pitää olla silmät varpaissa ettei lähde liukumaan kävelytiellä jään muotojen mukana siinä, missä tielle ripotellut hiekkajyväset ovat jo hautautuneet auringon lämmittäminä täplinä jään sisään. Samoin täytyy pitää silmällä ettei astu koirien kasoihin joita koiranulkoiluttajat unohtavat läjittäin jopa keskelle kävelytietä. (Syvä huokaus!) Puut ovat karistaneet uuvuttavia lumikuormia harteiltaan ja nostaneet oksiaan ryhdikkäämpään asentoon. Lumiset puut alkavat olla jo kaunis valkoinen muisto, joita ei enää löydä muualta kuin kuvatiedostoistaan. Minulla on auringon kanssa yli vuosikymmenen kestänyt viha-rakkaus-suhde. Tammikuisena pakkaspäivänä ilostun tuon taivaankappaleen ilmestymisestä valaisemaan valkoista ihmemaata. Tänään laitan vahvaa auri...

... Tietoliikenne takkuilee meillä jostakin syystä. Pitänee kaivaa ajankulukseen esille oikeita kirjoja. Vaikkapa keittokirjoja. Hyvä ruoka, parempi mieli... =) ...

... Sää, oli kyllä pikkupakkasta, mutta sisätiloissa olin suojassa koko viikonlopun. Nyt tässä mutustelen Hanin tuliaistobleronea (Da Capo-pakkaus saa vielä odottaa vuoroaan!) , kun hänet kutsuttiin reissuun ilman minua, mutta mies tuli kotiin mukavien tuomisien kanssa. Minä sain puolestani viikonloppuna valloittaa auton ja ajelin sillä sinne tänne ja viivähdin tutussa kodossa Maman huomassa tovin. Se oli se suojaisa turvasatama. Viikonloppuun kuului murheellisiakin uutisia. Elämä on vuoroin iloisia, vuoroin apeampia päiviä. Sitä kun varsinkin omiensa puolesta toivoo, että heillä elämä sujuisi onnellisesti... Suurimmasta osasta vastoinkäymisistä selviää kyllä suomalaisella sisulla jonka saamme jo äidinmaidossamme. Joskus selviäminen vie aikaa, mutta se päivä tulee, jolloin helpottaa ja jaksaa nostaa leukansa pystympään ja hymyillä. Miettiä eilisen olevan mennyttä, tämän päivän olevan ok ja tirkistellä uteliaana huomista. *lähettää voimahalauksen kaikille voimia tarvitseville* ♥ ♥ ♥ ♥...

... ♥ Minä lähetän sinulle tämän Pienen risuisen lumisydämen -Una Reinman- ...

... Oi, mikä ihana valkoinen ja valoisa peitto oli leijunut yöllä tuon jo likaantuneen keväisen lumen päälle. En minä vielä raaskisi luopua tästä ihanasta talvesta... ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ...

... Ainakin minä seuraan luontoa ihan automaattisesti. Jos sinäkin seuraat, voit osallistua jo ensi viikonlopusta lähtien Luonto-Liiton Kevätseurantaan ja ilmoittaa miten ja missä järjestyksessä maailma muuttuu ympärillä kesäisemmäksi tänä keväänä. "Kevätseurannassa tarkkaillaan kahta asiaa: ensihavaintoja ja lajien runsastumista. Ensihavaintoja voi kirjata milloin vain. Lajien runsautta arvioidaan kaksiportaisella asteikolla seitsemänä kevätseurantaviikonloppuna : 13.-14.3., 27.-28.3., 10.-11.4., 24.-25.4., 8.-9.5., 22.-23.5 ja 5.-6.6. Kevätseurantaviikonloppuina kannattaa lähteä ulos retkelle ja tehdä havaintoja kevätlajeista." Luonto-Liitto ...

... Tulella voi hypnotisoida Tanssivia liekkejä on pakko ihailla -Una Reinman- Muistathan maailman suurimman valojensammutustempauksen 27.3.2010? ...

... Iloinen aurinko kurkistaa Auroran-päivän kunniaksi sisään ikkunoista. Aurora, valon lapsi. Aamurusko kreikkalaisen taruston mukaan. " Eos ( muinaiskreikaksi Ἠώς ) eli Aurora (lat.) oli kreikkalaisessa mytologiassa Helioksen eli auringon jumalattareksi olennoitu aamurusko. Eos ajoi aamulla nelivaljakkoa. Eos avaa idän portit aamuisin aurinkovaunuille. Jumalattaren rakastaja Tithonos sai lahjaksi ikuisen elämän, mutta ei valitettavasti ikuista nuoruutta. Muututtuaan vanhemmiten kaskaaksi entinen ylkä haikailee pensaikoissa lyhytaikaisiksi jääneitä rakkauden ilojaan ." -Wikipedia- Oravapari juoksee puunrunkoa ympäri toisiaan tavoitellen ja vuoron perään toistaan pakoillen. Varikset kantavat lentäen oksia nokassaan. Harakat nauravat varisten puuhille ja matkivat niitä salaa omilla tahoillaan. Tiaiset ovat saaneet lauluäänensä takaisin ja harjoittelevat soolojaan ahkerasti. Roskapussia viedessäni olen liukastua räystään jääpuikoista sulaneeseen jäätikkökenttään. Kuunte...

... Tuulikaappimme seinässä on tauluna muisto lapsuudesta. Venäläisen suklaarasian ihmeellinen fantasiakansi kultaisia omenoita kasvavine puineen, siroinen ratsuineen ja suloisine satumaisine ihmishahmoineen. On aika merkillistä että rasia on enää tallella ja ehjänä. Ettei se eromyrskyissä ja monituisissa muutoissa kadonnut. Se on ollut niin siunattu ja suojeluksessa, ettei siihen iskeneet edes Homeisen talon rihmastotkaan pitkine myrkyllisine sormineen. Rasia on pieni ihme. Lapseni muistavat tuon rasian olleen olemassa aina. Välillä se oli Nunnukankin aarteena, mutta tyttö antoi sen jossain vaiheessa takaisin, koska sillä ei ollut hänelle samanlaista tunnearvoa kuin minulle. Kun täällä asunnossa otin rasian esiin muuttolaatikosta, se oli täynnä kullanväriseksi maalattuja kuivattuja tammenlehtiä. Siirsin lehdet muualle askartelutarvikkeisiin ja mallailin laatikkoa monelle eri seinälle. Taulu siitä oli selkeästi tulossa. Minulle rasiasta tulvii yhä mieleen makumuisto kookkaista tummista...

... Jotain kauniimpaa piti päivittää tänne, vaikka aluksi pidin itse tuota alemmassa postauksessa olevaa tiiliseinää ihan viehkeänä, niin ei se nyt oikein sointunut Naistenpäivään. Niinpä tässä on uusi yritykseni kuvittaa ja kukittaa tätä päivää. On ihanaa nähdä lehtivihreää. Ja kukkaan puhkeavia nuppuja... Oli erityisen mukavaa avata päivän lehtikin tänään... =) ...

... Päin tiiliseinää? Ei, vaan kohti uutta päivää... PS: Joka sattuu olemaan Naistenpäivä . Hyvää päivää siis, miten tahansa sitä vietätkään. ...

... Tänään meillä vähän herkutellaan. Aina löytyy syitä kakkuhetkeen. Kakkua riittää. Jos poikkeat mä lupaan että sinutkin kakutetaan... ♥ ♥ ♥ ...

... Maljakossa muutamia lohduttavia tulppaaneja. Kuin rivi purppurasydämiä. Vaaleanpunaisia unelmia. Herttaisia... Syleilyynsä sulkevia... ...

... Viheliäinen migreeni. Eilinen voimakas tainnuttajani. Luulin sen jo yöllä selättäneeni. Takaisin aamulla palasi. ...

... Muscari sp Kuukauden päästä saammekin viettää pitkää pääsiäislomaa. Kukkakaupat ovat näemmä jo varautuneet juhlaan herttaisin kevätkukkasin. Kukkakaupan ohi kulkiessani huomasin... Tämä kuva on jo vuoden takaa... ...

... *Nimensä kuultuaan nousee lavalle hämillään ottaa vastaan molemmat palkintonsa ja halaa sydämellisen palkintojenjakajan. Pyyhkäisten onnenkyyneleen pois poskeltaan, kääntyy kohti yleisöä...* Kiitos, kiitos sydämestäni tästä upeasta palkinnosta. Kiitän erityisesti taustajoukkojani jotka ovat jaksaneet kestää kärsivällisesti tietokoneella istumistani, kasvavia tiskiröykkiöitä ja lattioiden murisevia villakoiria. Kiitän myös kaikkia lukijoitani ja tummaa suklaata siitä että olen saanut potkua jatkaa tätä työtäni... *Virnistelee ja heiluttelee palkintojaan ja lähettelee kaikelle kansalle lentosuukkoja* =D Kiitoks ia Anna Amnell sekä Hanna huomionosoituksistanne. =) Minä tahdon jakaa tämän eteenpäin kaikille muille bloggaajille! =D Ottakaa omanne mukaanne ja jättäkää käynnistänne pieni puumerkki. Olkaa hyvät. =) *nousee suosionosoitusten pauhatessa hakemaan toisenkin palkinnon...* Tuija R ojensi hehkuvan aurinkoisenkeväisen kukkakimpun, jonka kukista yhden niin ikään jaan täten kaikil...

... PS: Tuoreilla mansikoilla annos olisi vetävämmän näköinen... =) Ihan totta, ei sen puuron tarvitse olla mannapuuroa. Kaurapuuro on nannaa, samoin hiukan vielä jäiset mansikat. Tää hupsu haluaa mukaan vielä keiju-silmänkin, jos floora on lopussa. Siinä on jonkinlaista oikeenlaista kemiaa ... ♥ ♥ ♥ ...

... Eilen aamulla kolasin lumet taloyhtiömme pihasta ja olin juuri portilla siistimässä tietä nostellen lumikolalla auran jättämää jäisten lumilaattojen korkeaa kynnystä tienreunan penkalle, kun aura meni tietä pitkin uudestaan. Kuljettaja hidasti vauhtiaan pysähdyksiin saakka siinä kohdallani, avasi ikkunansa ja mie nostin päätäni ja katsoin uteliaana, hymyilläkin taisin. Kai kuvittelin että kaikki ovat iloisia , koska hetkeä aikaisemmin naapurimies ainakin oli iloisesti tokaissut: Hyvä, hyvä!  kun näki minut lumikolan varressa, aamun lehteä postilaatikostaan hakiessaan.  Kuvittelin, että auraajamies tokaisee jotakin runsaasta lumesta, tai sanoo vaikka että onpas keväinen päivä!   - Pitäkää ne lumet vaan siellä omalla tontillanne , mies äkisti ärähtääkin äkeissään korkealta ikkunastaan. Minä katson miestä epäuskoisenihmeissäni ja kiskon pipoa takaraivon kautta pois silmiltäni.  -Ai... jaa... saan sanottua vastaukseksi.  Mies murisee jotain muutakin,...