Hallatar haaveilija

Teekuppi lämmittää käsiä ja nämä sivuaukeamat sielua... 

Kuinka pysyä lämpimänä : Kyllähän me vielä tarkenemme, mutta kuinka on Vaeltajanaisen laita... (Klikkaa otsikkoa...)

 Lähde mukaan talviselle automatkalle.   Hani ajaa ja mie etupenkillä tapani mukaan kuvaan...   Maisemat vilahtelevat ohi.   On mäkiä..   On notkoja...   On laaksoja...   Ja suoraa tietä...   On peltoa...   On järviä...   On metsää...   Eläinten reittejä.  Kettua, jänistä, oravaa, ilvestä...   Kun toinen auto hurahtaa vauhdilla ohi  jäädään hetkeksi lumisumuun.  Kyyhkyset palelevat sähkölangalla  kun ollaan jo kotimatkalla. Kiitos kun olit kaverina kyydissä. =) 

Sofia Tanninen lähetti miulle haasteen aiheesta: Jos minä saisin valita. Mietin, mitä tekisin jos saisin valita, jos minulla siis olisi valtaa... -ja tällainen siitä listasta sitten tuli: Jos minä saisin valita, ihmiset asuisivat leveämmin, niin että eri sukupolvia eläisi sulassa sovussa samassa talossa. Isovanhempien tarinat ja viisaudet siirtyisivät sukupolvelta toiselle ja tarinat jäisivät elämään, suvun sanalliseen kronikkaan. Jos minä saisin valita, kaikilla olisi jokaisena elämänsä päivänä ainakin yksi asia joka saisi heidät hymyilemään. Mieluummin tietenkin ihan nauramaan sydämensä kyllyydestä, ilman, että joku käskee heidän olla hiljaa... Jos minä saisin valita, jokaiselle olisi olemassa ainakin yksi rakas ystävä, jolle voisi kertoa huoletta, ilman arvostelun kohteeksi joutumista omat ilonsa, ne intoa tirskuvat sekä surunsa, ne sydäntä pakahduttavat eikä maailmassa olisi enää niin paljon sydänkipuja. Jos minä saisin vielä ...

Katulamppujen valossa näyttää kuin taivaasta sataisi varovasti timantteja Pehmeitä sellaisia Timantit takertuvat lempeästi kaikkeen Maahan Minuun Puihin tien reunoilla Olen lumitimanttien koristamana kuin huippurikas nainen Astun sisälle virastoon Kaikki paukuttavat kengistään lumipaakkuja lattiaan Huitovat kiivaasti vaatteistaan kaiken taikansa kadoksiin Annan kauniiden timanttien sulaa olkapäilleni Sallin niiden kastaa hiukseni Suudella otsaani Haihtua kengilleni Kohta kovin palelen Lumen taikatimantit eivät kestä sisätiloja -Una Reinman- 

  Sinun seitasi on kiveä kiven päällä  julmettuna rakennelmana  maasta taivaisiin  Pohjoisesta etelään  Idästä länteen Täältä ikuisuuteen  Oma seitani on huomaamattomasti täällä  mukana aina sydämessäni  Vain kolme pientä kiveä  Yksi kivi elämälle  Toinen rakkaudelle  Kolmas naurulle  -Una Reinman-

 Tänä hyytävän kylmänä aikana,  kun jopa silmäripsetkin jäätyvät tönköiksi ulkoilmassa,  on ihastuttavaa löytää kuva-arkistostaan  hiukan lämpimämpiä kuvia. ♥   Tuossa kuvassa eivät silmät  sentään ole jäässä. =)  ♥    Eivät miun eikä Hanin. ♥  Minulla on jo niin kovin ikävä uutta ruusujen aikaa...  ♥  Mutta minä olenkin kuulemma kovin malttamaton...  ♥  ♥ Tässä eräs pinkki ruusu,  jota olin kantanut  koko yhden heinäkuisen päivän korvani takana,  ja joka jäi lahtelaisessa Sinuhen kahvilassa viimein  nuutuneena kaffeekupin aluslautaselle...  ♥ 

Maailman harmaaksi iskevän lumimyrksyn aikana  voi vain kuvitella,  kuinka kaunista on taas sinä päivänä,  kun sen lumimaailman kunnolla näkee.  Sen sinisen ja valkoisen satumaailman. 

 Kyllä tämä talvi  sai jo viime talven hetkessä kiinni.  Lumenpaljoudessa...   Arvaa mitä tässä on?  Lumista jänisverkkoahan siinä on kaikkien kolmen babyomenapuun oksia suojaamassa... Sen alapuolella runkoa vasten on myyräverkkoa...  Ja pajut taipuvat  lumen painosta...  Lähdenkin tästä heti  kopisuttamaan noita  ylimääräisiä lumia pois,  ennen kuin on liian  myöhäistä... 

  En päästä haaveita liian isoiksi Haaveeni kutistuvatkin monesti aivan suklaarusinoiksi -Una Reinman-  PS:  Haluatko kuulla vitsin suklaarusinoista?   Se menee näin:  Pitkällä bussireissulla eräs mummo tuli bussin etuosaan rusinoita nyrkissään ja kysyi ottaako kuski rusinoita?  No, kuski otti rusinat, kiitteli ja mutusteli pois ja mummo kantoi hänelle uusia rusinoita vähän väliä, jotka nekin kuski kiltisti söi.  Viimein kuski jo kysyi, miksei rouva-hyvä itse syö niitä?  Mummo vastasi topakasti, jotta ei, hän ei tykkää rusinoista!   Hää vaan imeskelee sen suklaan pois niiden päältä...  Hih hih! =) 

Viimein jouluksi hankitut valkoiset  amaryllikseni , nuo ihanat amat, aukesivat. Enkä ole lainkaan pahoillani että nyt vasta...  Onnellinen olen kukistaan ihanista...  

Vuodenvaihteen jälkeen   jotain viisasta  puoliksi pakotettuna  kertomaan...    Minähän lupaan:  Lupaan  edelleen  nauttia  pienistä  hassuista  -minulle rakkaista-  yksinkertaisista asioista...  Monille  huomaamattomista.  -Una Reinman-

Nii-in, voi valokin tuoksua. =) Se sama auringonvalo elävöittää sisätiloihin talvehtimaan jättämääni keijunmekkoa, Rhodochiton atrosanguineus , joka varmaan onkin jo uneliaasti ihmetellyt valon suurta puuttumista ja nyt herää horroksestaan. Ai että, tämä ihana kukka jaksoi jopa vielä marraskuussa kukkia ihanasti meidän ovenpielessämme. =)  Ensi kuussa voinkin kylvää viime kesän keijunmekon talteenotetut siemenet multaan ja toivoa parasta... <3  Joitakin jouluisia koristeita ei raaski millään laittaa vieläkään pois. Pitänee miettiä niiden poistamista sitten Nuutin-päivänä ...? Paitsi että siihenkin päivään on vain muutama vuorokausi... Vieläkö jossain päin Suomea kierrellään Nuuttipukkeina ja syödään seudun taloista kaikki viimeinenkin muronen jouluruokia pois? Vai miten sitä Nuuttia nykyään vietellään? =)

Runokorttina... <3

Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen joka ei tuhlaa aikaansa sinuun. Älä tuhlaa rakkauttasi ihmiseen joka ei tuhlaa rakkauttaan sinuun. Älä tuhlaa kyyneleitäsi ihmiseen joka saa sinut itkemään uudelleen ja uudelleen, valuttamatta itse yhtäkään sinun vuoksesi. Hymyile ihmisille jotka saavat sinut hymyilemään, luota heihin jotka ovat sen arvoisia, tuhlaa aikaasi heille jotka sitä arvostavat, ja muista, että jokainen ihminen tekee oman onnensa valitsemalla lähelleen he ihmiset jotka saavat hänet hehkumaan! -Tuntematon-

Mr Charmantti ei ole koskaan pitänyt melua lahjoituksistaan. En tiedä kenenkään muun presidenttiehdokkaan tai edes presidentin antaneen omistaan näin paljoa kuin hän on tehnyt pyyteettömästi:  Kansanedustajan palkkio hyväntekeväisyyteen  Sauli Niinistön piti kansanedustajaksi palattuaan nostaa vuosia suurpalkkaa Euroopan investointipankista. Hän kuitenkin lahjoitti kansanedustajan palkkionsa kokonaan hyväntekeväisyyteen.  "Niinistö saa Euroopan investointipankista vuosien ajan siirtymäkorvausta, joka on selvästi kansanedustajan palkkaa suurempi. EIP:n siirtymäkorvauksen suuruus riippuu Niinistön muista ansioista. Kansanedustajan palkkio ei sitä syö, mutta esimerkiksi ministerin tai puhemiehen palkka pienentää korvausta. Niinistö sanoo ymmärtävänsä hyvin, ettei kaksoispalkkausta pidetä hyväksyttävänä. Hän korostaa arvostaneensa ja tukeneensa erityisesti SPR:n toimintaa Thaimaan tsunamin jälkeen.  - Toinen vaihtoehto kansanedustajuudelle oli, että oli...

Minä rakastan puita  Rakastan nuoria puita  Rakastan vanhoja puita Rakastan kukkaan puhkeavia puita  Rakastan vihreän vehreitä puita  Rakastan lehdettömiä puita  Rakastan lumisia puita  Ei puita  voi olla rakastamatta  -Una Reinman- 

Pihapuu...  Jäinen piha...  Vuolaana virranut oja jäätyi...  Tällä maanviljelijällä on jääneet hommat vähän kesken.  Tainnut talvi yllättää... ? =)  Tulihan se talvi jo näin tammikuussa... =)  Jäinen kävelylenkki sunnuntain pakkasviimassa. Ja sitten kävi vanhanaikaisesti... Akku loppui kamerasta!

Lumi on tuiskuttanut joka sopen lunta täyteen.  Se on peittänyt ulkorappusten callunatkin.  Pihamurattikin on viimein jäätynyt,  siihen callunan vierelle talviunille...