Vaikka ollaan sadetta paossa, ja ihan kaikki hengityssuojaimet on lopussa, emmekä nyt tällä nimenomaisella hetkellä pääse jatkamaan remonttia, niin silti ei me kauas kotoa lähdetä. Työvaatteet hetkeksi sivuun ja takkaan tulta, kiskotaan villasukat jalkaan, ettei palelisi kesken kesäkuun viileyden, menneitä kesiä muistellen... Jouduimme siis remontista eräänlaiselle pakkolomalle ... Kyllä meillä olikin jo mm selkä kipeänä, mutta jäämme jälkeen omassa suunnitelmassamme. Onneksi huomenna ovat taas jo kaupatkin auki ja saamme lisää hengityssuojaimia joita ilman emme voi kaivaa maa-ainesta tuolta märkätilan lattian alta vielä pois noin 7 pölisevää kuutiota... Katselen telkusta Hurja remontti -ohjelmaa ja itken, koska olen onnellinen heidän puolestaan joita ihana ohjelmatiimi ja kokonaiset yhteisöt auttavat.