Hallatar haaveilija

. Pelargonium Nyt kiireellä kaikki ruukuissaan olevat kukat sisälle turvaan. On tulossa kylmä syksyinen yö. .

. Murheellisten aatosten vastapainoksi pitää ajatella kaunista luontoa. Se helpottaa. .

. Lathyrus odoratus Selailen vaatevarastoani. Huomiseksi tarvitsisin edustavan asun. Kaivan pitkät mustat housut pyykkikorista ja laitan ne viikattuna parvekkeelle tuulettumaan. Toivon, ettei naapuri aivan älyttömästi herkeä tupakoimaan jotta housut oikeasti tuulettuisivat. Pyykkitupapäivä on vasta tiistaina ja jos pesen housut käsin ne eivät kuivu huomiseksi millään näin kosteassa ja viileässä kämpässä. Eivät ne ole likaiset. Vain polvipussiset... Syvällä sydämessä tekisi mieli peruuttaa koko huominen meno... Miun puseroni, joita katselin silitysrauta toisessa kädessä, ovat auttamattoman vanhanaikaisia hippi-retro-Jane-lookia. Ilmankos tässä kerran, kun menin yhden tuttavan luo, jotta lähdettäis hiukan illanviettoon, kun en vuosiin ole yhtään missään käynytkään, totesi hän mukaan ottamani vaatteet nähtyään, että taidetaankin vaan istua kotona ja katsoa telkkaria ja juoda hänen valmistamaansa (vatsankääntävää) kotiviiniään. Loppuilta menikin sekovatsaisena mukavasti vessassa... =) M...

. Lathyrus odoratus Tuli jo aika siivota parvekkeelta pois kesäkukat. Ne viimeiset tuoksuvat oksat kerätä maljakkoon keittiön pöydälle. Kesän muistoksi. Hyvästeiksi. U.R. .

. Yksi ovi olisi raollaan Yksi ovi aukeaisi Jos uskaltaisin avata Pelkään siihen koskea Jos se onkin liian painava U.R. PS: Ovessa oli minulle liian vaikea lukko .

Tytär söi kiltisti kaurapuuronsa mansikkahillosilmällä ja lähti opiskelemaan ammattia itselleen. Mie jäi kotiin yskimään. Mitä muuta sitä yskäisenä tekisi kuin vesisadetta kotonaan pakoilisi? Voisi vaikka tehdä kransseja . Pitää kranssipäivän. Levittää kaikki tarvikkeet keittiön pöydälle. Ja kuunnella musiikkia. Pitää jaloissaan villasukkia. Ja haaveilla tuosta Vuorelman seinävaatteesta... Se muistuttaa entisaikojen rekipeittoja. Mitä rikkaampi talo, sen upeampi rekipeitto näkyi reen takana tulijoille. =) Mie käyn usein ihailemassa tuota peitettä ja sen yli 200 e:n tarvikepaketin hintalappua. Aion tehdä vastaavan jossain vaiheessa. Kuva olkoon esikuvanani. Haen kankaan kangaskaupasta ja langat marketista ja pingottimen kolmannesta paikasta. Ja joskus, mie lupaan, miulla on tuon tapainen peite seinälläni. =) Ja siinä on mukana lapsuudesta tutuksi tulleita rekipeiton kuvioita... PS: Kaksi tilattua kranssia sain aikaiseksi. Syksynvärisen... j ...ja jouluisen. Piti odottaa, että Nunnukka ...

. On valkoinen sorsakin tallella. Uiskentelee pokkana kirjavampien kavereidensa vanavedessä, tuossa lähipikkujärvessä. Toivottavasti näitä sorsia ei kukaan sorsastaja löydä. Flunssa yrittää lytistää ajatukset. Huomasin, että noin vuosi sitten olen niin ikään flunssaillut. Nyrjäytin reilusti eilen nilkkani niin, että melkein koko pohja koko kesän käyttämistäni saapikkaista irtosi. Kärjestä jäi vähän kiinni. Kävelin varoen kotiin, ettei koko pohja pudonnut. Nyt sitten kahdet saapikkaat odottavat suutaria. Vasta noin 13 vuotiaat saapikkaat ja nyt jo rikki. Muistan hyvin sen syksyn kun ostin ne... Minulla oli rikkinäinen sydän ja pikkuisen ylimääräistä rahaa ja ostin kahdet saapikkaat. Mustat ja ruskeat. Ei se sydäntä korjannut vaikka kokeilin naisellisesti shoppailla. Mutta aikas kestävät popot ovat olleet. Toivottavasti suutari saa ne vielä kuntoon. Mies-parka tikahtuu nauruun ne nähdessään... =) Uudet maksavat aivan liikaa. Eikä mulla nyt ole ylimääräistä rahaa eikä sydän onneksi rikk...

. Kotimatkalla Puiden luo täytyi takas palata ihan salaa niitä halata U.R. .

. Rhodochiton atrosanguineus Ensi kesänä minäkin haluan kokeilla viehättävää keijunmekkoa . =) En päälleni vaan parvekeelleni. =) Vaikka tosin jo vannoin etten tuolle helteiselle partsille laita mitään oikeaa kasvia. -Pelkkiä silkkikukkia. =) Tai voinhan viedä keijunmekon vaikka Mamalle silmäniloksi. =) Siellä näen sen sitten itsekin. Kuva: Bongattu eräältä takapihalta. .

. Kahvilassa, keskellä arkea, sain kuulla olevani tärkeä. Sain kymmenen kappaleen kimpun oransseja ruusuja. =) Ne kainalossa marssin päivän toiseen työpaikkahaastatteluun... =) Toivottavasti ne toivat hyvää onnea... PS: Coloria.netin mukaan oranssi väri merkitsee viehätystä ja kymmenen kappaletta kukkia puolestaan tarkoittaa: haluan tehdä kaiken hyväksesi PS2: Olisin saanutkin sen työpaikan jota nuo ruusut mukanani hain... .

. Tähän aikaan vuodesta jopa miullekin tulee halu neuloa ja virkata. Saada jotain lämmintä aikaiseksi. Onko meissä naisissa jokin sisäänkasvanut geeni: tulee kylmä, on pakko väsätä lämmintä päällepantavaa pesueelle ja itselle? Ja ihan omin käsin. Itse. En koskaan ole hingunnut kesäaikaan tuota puuhaa, kun muutenkin on kuumaa. Mutta nyt voisi taas kurkkia lankoja, omia varastojaan ja monituisia puikkoja, koukkuja ja neuloja... Sellaisen pitsihaarukan mielelläni jostain löytäisin... Pesulahenkarista taittelemani ei oikein toiminut. =) Kuvassa 11-vuotiaana Espanjasta ostamani, yhä ahkerassa käytössä oleva hartiahuivini, jollaisen haluaisin tehdä jostain muunvärisestä langasta... =) .

. Parthenocissus Syksy on alkanut salaa hiipiä kohti Hanin takapihan villiviiniä... On aika kaivaa esiin käsineet ja kaulaliinat ja sukat lämpöiset, villaiset. Lattiat kämpissä ovat kylmiä, varsinkin kerrostaloissa, koska lämmityskausi ei niissä ole virallisesti alkanut. Mutta epävirallisesti on jo viileää. Ja jos täytät kylmän asunnon märillä, kuivuvilla pyykeillä on vielä viileämpää... .

. Näissä maisemissa olimme tänään sienimetsällä Maman kanssa, ja löysimme kunnon herkkutatteja ja kanttarelleja hurjasti, mutta Miihkalin kamera kieltäytyi yhteistyöstä kanssani, joten miulla ei ole niistä kuvaa. =) Piti siis turvautua vuoden vanhaan maisemakuvaan siltä seudulta. Sienestys on mukavaa puuhaa, vaikka oma vatsa ei sienistä pitäisikään niin aina löytyy joku, joka tykkää syödä sieniä. =) Sieniä on mukava kerätä, kuin harrastaisi aarteenmetsästystä. =) Vink: Tatteja löytyy kuusimetsistä ja kanttarelleja koivumetsiköistä... .

. Jaken tyttöystävän kisu oli esikoisen asunnolla tutustumassa, ja heittäytyi hetken ihmettelyn jälkeen jo näin tuttavalliseksi, ettei meinanut esikoista päästää hampaitaan pesemään. ;D .

. Lauantai-iltana kullan kanssa kävelyllä lähipikkujärven rannalla. Hopeapaju makaa melkein vetten päällä. Ja lehmukset tanakasti taaempana. Miltei joka kerta kun olen Hanin kanssa jossakin, joku hänen laajasta suvustaan sattuu paikalle. =) Joku, jonka nimeä en koskaan muista. Tai joku suuresta tuttavapiiristään. =) Niin nytkin. No, mie vaan kuvasin ja annoin miesten höpöttää keskenään. Kotona sain viestimies Miihkalilta toruja ylivalottuneista kuvista... Juu, Miihkalilla oli vala perjantaina. .

. Kukkaiskielessä keltainen ruusu tarkoitti joskus ennenmuinoin Viktoriaanisella ajalla mustasukkaisuutta tai hiipuvaa rakkautta. Ja jos Venäjällä ( Colorian.netin mukaan), poika vie keltaisia ruusuja tyttöystävälleen, se tarkoittaa että tämä haluaa jättää hänet. Sen sijaan meillä nykypäivänä keltainen ruusu kuvaa iloa, ystävyyttä ja sympatiaa. Tummankeltainen ruusu kertoo kiinnostavuutta sekä viehkeyttä. Hääkimpussa se merkitsee ystävyyttä. USA:ssa se on Teksasin osavaltion symboli. Mamani rakastaa keltaisia ruusuja ja tämäkin ruusu on hänen puutarhastaan. Minkä värisen ruusukimpun sinä haluaisit? Tai millaisen kimpun antaisit jollekulle? Montako ruusua siinä saisi olla? Vai kenties jotain muita kukkia? Olisiko tuosta mitään apua...? =) Hani kuulemma antaisi miulle (ei tiennyt etukäteen kukkaiskielestä) kahdeksan punaista ruusua! =D Erityinen lempiruusuni Coloria.net/ Päivi Hintsanen

. Minulla oli hyvä haltija, mutta se on kadonnut. Olen sen suututtanut. Pois karkottanut. Ja nyt on liian hiljaista -U.R.- .

. Eilen kastuin ukkosmyrskyssä käväistessäni postilaatikolla viemässä yhden kirjeuoren. Vettä tuli niin, että sateenvarjokin hajosi käsiin ja joutui jo kadulla roskiin. Ja nyt minulle on tainnut tulla flunssa. Jompikumpi iski, virus tai vesisade ja kiusasi minnuu koko yön. Tyhmä, kuumeinen olo, ritisevät keuhkot, kurkkukipu ja tukkoinen nenä, yskästä puhumattakaan. Enkä kello viittä enempää jaksanut sängyssäni pyöriä. Tuntuu että pystyssä on paree hengittää. Näin sekavaa unta Viisaasta Miehestä joka istui kanssani tyhjässä kylpytynnyrissä, siis kaikki vaatteet päällä. =) Seurassamme istui myös iäkäs, uurteinen intiaani joka poltteli koko ajan hiljaisena piippua. Heräsin välillä kai siksi yskimään. Mutta uni jatkui hassusti taas nukahdettuani. Viisas Mies kertoi tarinoita ja minä kuuntelin, samoin teki intiaani, kuunteli vain. Kunnes vedin taas intiaanin piipun savua ilmasta keuhkoihini ja yskin itseni hereille. Ei ois kannattanut kastella kenkiä, t-paitaa ja jakkua... Ja minulla olisi ...

. . Tämmöinen mainoskyltti näkyi tässä pari viikkoa sitten kadulla. Se toi heti mieleeni mr Charmantin. =) Osallistuukohan hän seuraaviin pressanvaaleihin? Postissa oli jokin aika sitten myynnissä kortteja, joissa oli julkkishahmojen kuvia ja nasevia tekstinpätkiä ikkäänkuin puhekuplina. Mutta just Sale-kortit oli vedetty pois myynnistä. "Niissä oli lukenut jotain epäkorrektia", kertoi postineiti. .

. Nyt sotilaspoika-Miihkali on petipotilaana intissä. Tokeneekohan lie perjantain valatilaisuuteen? Pitkänpitkä flunssa vaati veronsa... =( Ja miun kamerani on Nunnukalla, joka opinnoissaan tarvitsee digikameraa... Olen kuin orpopiru Kalajoen markkinoilla ilman kameraani. Miihkalin kameraa en uskalla kuljettaa mukanani. Vaikka olenkin saanut pojalta luvan kuvata sillä. Vaan kun se kamera on niin arvokas, niin tarvitsisin bodyguardin mukaani. =) Nunnukka aikoo yöpyä oppilaitoksen viereisessä asuntolassa uuden ystävänsä luona. Kokeilla, miltä siinä talossa tuntuisi asua... Siinä on kuulemma tosi matala vuokra. -Ihmeellistä nykypäivänä. Ja se tietää lisäpäivän ilman omaa kameraa. Nyyh... Täällä kaikuu ilman mattoja. Meillä on kahteen kertaan nyt myrkytetty ötököitä ja eilen pesin kaikki loputkin lattiamatot, mitkä helteillä jäivät pesemäti. Ettei missään enää olisi niitä riivatun turkiskuoriaisia yms... Osa matoista roikkuu yhä kuivumassa. On liian kosteaa että kuivuisivat kunnolla. Va...

. . On onnellista nähdä omat poikasensa tyytyväisinä. Silmissään tyyneys ja lempeä lämpö. Oli syy mikä tahansa. Silloin sykähdyttää sydäntä olla äiti. -Una Reinman- Pakinaperjantain aiheesta hieman muokattuna... Kuva Maman mökiltä. =)

. Jake-esikoinen ilahdutti eilen tuomalla näytille ihanan tyttöystävänsä. =) Viidettä viikkoa flunssainen sotilaspoika Miihkali, lähtee illalla lomiltaan takaisin kasarmille. Ja Nunnukka on päivät opiskelemassa. On vaikeaa taas tottua arkeen ilman edes Hanin läsnäoloa. Nyt saan taas olla yksin. Mutta onneksi osaan iloita pienistäkin asioista. Niin kuin nyt noista vesipisaroista arkistokuvan kasvin lehdillä. Hellyyttäviä. =) Voisin ehkä hakea sellaisen palovaroittimenkin, kun tässä talossa on niin rauhatonta että talon roskalaatikotkin talon kellarissa, on yritetty sytyttää palamaan... =( Pitäisiköhän ostaa samalla köysitikkaat parvekkeelle? Meillä haisee muuten yhä savulle . Varsinkin kun laittaa mikroaaltouunin käyntiin... . .

. Elämänlangan koukeroiset kärhöt tavoittelevat puutarhakalusteita Kietoutuvat niiden ympärille Luovat taidokkaita punontoja sinne tänne Ihan rauhassa Koska kellään ei ole aikaa eikä halua niissä tuoleissa istua -Una Reinman- .

. Viikkoon on mahtunut monenlaista. Huippuhetkiä on ollut päästä ulos syömään Hanin kanssa, kun esimerkiksi Manhattan steak house kutsui meitä luokseen herkuttelemaan. Pihvitalo on nimensä veroinen. Sinä päivänä ei tarvinut mitään muuta ruokaa. =) Moisen tuhlauksen vastapainoksi piipahdimme Patinaan , josta sai kerätä kankaita, kenkiä ja astioita muovikassillisen kahdella eurolla . Hurahdin oikeisiin korkkareihin, jollaisia miulla ei ole koskaan ennen ollutkaan. =) Miltein käyttämättömiin ja tosi korkeisiin... =) -Salaisena toiveena tietenkin, että joskus pääsisi jonnekin jossa sellaisia kenkiä tarvittaisiin... =) Mutta hinta ei siis ollut päätä huippaava. Löysin myös herkkää kangasta vaikkapa huiviin. Lopun muovipussista täytin mukeilla, lautasilla ja juomalaseilla ja selitin kotona Nunnukalle, että onhan mun alettava keräämään hänelle ja Miihkalille jo astioita ja muuta tavaraa, kun, jos te... Mutta Nunnukka ei halunnut kuulla vaan tokaisi: -Joo, joo! Mä muutan pois vuoden päästä! ...

. Kävimme kurkistamassa paikallisessa Kotieläinpihassa , onko siellä nyt yhtään frettiä paikalla. Jostakin syystä mie olen ollut aina ihastunut siihen elikkoon. Oli tavallisia maatalon elukoita, joista en viitsinyt kuvia ottaa. -Vaikka tiedänkin, että jopa sika on jonkun mielestä varsin ihmeteltävä otus, lehmästä puhumattakaan. ;D Maalaistalon kasvattina kaikki ne olivat tuttuja. Varpuset parveilivat lörpötellen kaikkien eläinten ruokakipoilla syömässä, isoina parvina. Pieneläinten puolella oli pieni keltainen käärme, kaksi cinchillaa, undulaatteja, deguja yms mutta ei ollunna yhtään frettiä... Nuo pihan kukka-asetelmat vanhoissa tarvekaluissa olivat viehkoja. Tuollaisia Mamikin aikoinaan laitteli lapsuudenkodin pihalle. Kukkia hevoskärryissä jne... Ainoa ihmetys Kotieläinpihassa oli kanalaan rakennettu teline, josta roikkui tutteja ? Ei kehdattu keltään kysyä, ovatko ne kenties lasten vasiten sinne jättämiä tutteja? Me kun Hanin kanssa emme juur höpöttele muiden ihmisten kanssa. Käv...

. Silloin kun meillä oli suurempi asunto, mietin sijaiskotilapsien ottamista. Halusin hartaasti tarjota turvasatamia rannalle jääneille. Rakastaa heitä, jotka olivat jääneet vaille rakkautta. Siipirikkoja. Itsensä satuttaneita. Pelkkä hoitolapsienkin perhepäiväkoti työnä kävi useasti mielessäni. Lasten kanssa olisin saanut olla oma hupsu itseni. Kokata. Laulaa. Lukea. Askarrella kanssaan kaikkea. Pöytäni ympärillä olisi ollut ihanan paljon ruokailijoita... En kuitenkaan rohjennut. Mietin, riittäisinkö heille? Olisiko pelkkä rakkaus riittänyt? .

. Elokuun Glorian kot i -lehdessä on Kaj Kalinin kolumni kodikkuudesta. Se on hänen mukaansa perusturvaa. Niin se on... Kalin kirjoittaa: "Edustava koti on yleensä tyylikäs mutta onkohan se kodikas? Myytävä asunto voi löytää ostajansa helpommin avaraksi stailattuna. Tyylikäs koti tuntuu hyvin pukeutuneelta. Kotoisa koti lekottelee pelkässä kylpytakissa. Kun koti on lokoisimmillaan, se on myös yksityisimmillään. On kuin omaa sydäntään asuisi ." Ja jatkaa: "Asuinsijojen kaipaaminen, löytäminen, rakentaminen ja sisustaminen ovat lasten ohella ihmisen ainoa keino voida tietää, miltä tulevaisuus näyttää ja tuntuu. "Oman lapsuudenkodin varhaisimmat ja parhaimmat muistikuvat ovat yleensä olemukseltaan turvallisen pesämäisiä." Ja sellaista kotia sitä jää sitten etsimään. Lopun elämää. Tuolla miehellä on mun luonto. Allekirjoitan nuo hänen mietteensä mielelläni. =) .

. Lahdessa paraikaa pelattavaa Lacrossea eli haavipalloa otellaan EM-tasolla, mutta eipä kaupunki eikä maakuntalehti tästäkään kansainvälisestä tapahtumasta ole juuri pukahtanut. (Kuten ei esim Historic Rallystakaan, paitsi viimeisenä päivänä.) Paljon monenlaisia mahdollisuuksia jää käyttämättä, jos paikallismedia keskittyy vain tiettyihin lajeihin... Me Hanin kanssa olemme käyneet parina päivänä kurkistelemassa eri kentillä peliä, eikä siellä ole ollut kuin kourallinen katselijoita... Nekin melkeimpä pelaajien omia kannustajajoukkoja. Eikä Hani lakkaa ihmettelemästä, miten ihmeessä haavin kanssa voi heittää palloa... =) .

. Postiljooni oli toissapäivänä jättänyt asioilla ollessani lapun, ettei suurikokoinen lähetys mahtunut postiluukusta ja että se olisi noudettavissa postista. Kipitin eilen postiin hakemaan aamupäivällä lähetystä mutta kortissa lukikin että se olisi postissa vasta klo 15 jälkeen. Se oli kuulema lajittelukeskuksessa. Höh. Unohdin paketin eilen illemmalla ja muistin vasta tänään puoli kuuden maissa illalla ja eikun äkkiä Hanin avulla postiin, josta sain vihdoin tuon salaperäisen paketin. Se oli Juulialta , joka miun piti treffata jo viime kuussa mutta treffit peruuntuivat. Hän päätti sitten lähettää tuliaisensa miulle postitse. Voi sentäs! Paketissa oli kaikkea kivaa! Kiroileva Siili-kortti on ihan ensimmäiseni! Ja runokirja toinen laatuaan! =) Ja pieni suklaakirja oli aivan ehdottoman hurmaava! Kiitos hirmusti Juulia! Olit sadepäivän valontuoja! *miettii, mitä itse voisi lähettää vastalahjaksi* "Hyvä aviomies kohtaa aviokriisin lujalla otteella -suklaalevystä ja kukkakimpusta....

. Kaikkea voi ihailla. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Ei edes koskettaa... Vain kaukaa katsella. .

. Näin omituista unta. Istuin lentokoneessa. Katselin ikkunasta hämärää, valoläikkien reunustamaa rantaviivaa kaukana alhaalla. Taivaanranta oli yhä vaaleana. Tuntemani, ystävänäni pitämäni ihminen jutteli jossain. Tunsin hänen äänensä, hän puhui vierustoverilleen. Näin hänen kuvajaisensa edempänä, hänen ikkunalasistaan. Hän näki jotenkin minut, sen heijastuksen kautta. Selvästi silmämme kohtasivat. Hän vaikeni, veti ilmeettömästi luukun ikkunansa eteen. Minä heräsin... U.R. .

. Osallistun tällä Pakinaperjantain haasteen : Ja samalla onnittelen tänään syntymäpäiväänsä viettävää Vinttiä . =) Olkoon päiväsi onnellinen. =) .

. Celia kertoi nasevasti siitä, kuinka oli syönyt ensimmäiset ja hänen mukaansa myös viimeiset ravut hiljattain. =) Minusta tuntuu, ja Celian kirjoitus antoi siihen lisävahvistusta, että minä en tule koskaan kyseistä kannibaali- (kyllä vaan, niin se rapuruttokin tarttuu) raadonsyöjäsaksiniekkaa popsimaan. Miun puolestani se otus saa edelleen vaeltaa missä haluaa. Olen aina ihmetellyt kovin tuota rapukouhotusta. Status kai sekin jollain lailla. Kyllähän nyt rapujuhlat pitää järjestää joka tönössä . On eri asia, onko niiden pyydyksiinkään edes muistettu hankkia lupaa, kun se ravustus on niin muotia ja mertoja saa halpahallista parilla eurolla. Jee; syödään yhdessä kuivaa paahtista, jossa pari murua ravunlihaa, kaulalappu kaulassa, laulaen ruottalaisia juomalauluja... =) -Ja jo pelkkä ajatus minkä tahansa elävältä kiehuvaan veteen heittämisestä... =( Mutta huvinsa olkoon kullakin. Te, jotka ajattelette laillani, syökää kalaa. Se on terveellistä. Sitäkin voi tarjota punaisella kattauk...

. Luin toissapäivänä sairaalan odotushuoneessa kuvalehteä. Luin montaakin, kun menin sinne jo hyvissä ajoin. Hermostuksissani. Eräässä lehtikolumnissa kerrottiin ilmiöstä nimeltä downshifting . Vain se nimi jäi päähäni soimaan, sydän jännityksestä pamppaillen luetuista nopeasti selailluista lehtien tekstinpätkistä. Downshifting on USA:sta lähtöisin oleva aate, jossa siirrytään villistä oravanpyörästä pois ja eletään yksinkertaisemmin. Tavarataivaan ja kulutushysterian vastapainoksi kulutetaan vähemmän, eletään enemmän. Nautitaan ajasta. Elämästä. Tästä hetkestä... Se on hyvä suunta. Kuulostaa hyvältä elämältä. Paremmalta, kuin statuksien ja vallan tavoittelu kaiken muun kustannuksella. *Laittaa heti lisää omaisuuttaan kirppikselle ja kierrätykseen* .

. Epilobium angustifolium Sinnikkäitä nuo rentunruusut, elikkäs maitohorsmat ! Jaksavat kasvaa ihan pienessä asfaltin kolosessa, jonne saattavat juuri ja juuri juurtua täällä betoniviidakossa... Tämän päivän Ajatusten aamiaisesta : "Jos sinä haluat nuotion, tarvitset puita; jos sinä haluat ilmaa renkaaseen, tarvitset pumpun; jos sinä haluat onnistumisia elämääsi, tarvitset myönteisiä ajatuksia." Koetan heittää mielestä pois negatiiviset ajatukset. -Joskus se vaan on hiukan vaikeaa. On mielessä muutes yksi iso positiivinenkin asia: Mie voitin yhden pienen matkan. =) Päästään Hanin kanssa vähän reissaamaan! =) Jee! .

. Pakinaperjantain aiheena oli tulevaisuus. Eikö ystävyys ole sitä, että voi sanoa toiselle rehellisesti, mitä ajattelee, sen toisen siitä pultteja heittelemättä? Voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä? Niin vakavasti kuin vitsinä. Allekirjoittaneella ainakin on sellaisia (kin) ystäviä. Yksi ihan ylitse muiden, vaikka onkin varsin tuore ystävä. Viisas ja järkevä. Jalat maassa pysyvä. Opin häneltä aina jotain uutta. Joka kerta, kun hänet tapaan tai kanssaan viestittelen. Hän on kuin isosiskonen. =) Uskaltaa reilusti sanoa jos jotenkin teen jotakin hassusti. Kritiikki kannattaa avoimesti kuunnella. Jotain uutta oppia, erilaisia näkökohtia huomioimalla. Toista kunnioittamalla. Asioita miettimällä. Entä, jos ei uskalla sanoa jollekulle, mitä ajattelee? Jos kauan miettii, että sanoisin tämän jos vaan rohkenisin ? On kuunnellut toisen ystävän ongelmia ja vaikeuksia. Ja on vuosia ollut vain se nyökyttelevä olkapää lausumatta ääneen ajatuksiaan? ...

. . Miun armaani otti Jyskälän rallien aikaan muunlaisiakin kuvia autojen lisäksi. Mie ruinasin kolme kuvaa itselleni ja tässä on niistä yksi. Aamu-usvaa järvellä... Kaunista. Silittää murheellisten sieluja kauneudellaan. .

. Farmarimessujen päteviä niksejä. Tänään on taas se päivä. Nuo kaikki pitäisi tehdä kyllä heti. Paitsi tuo alimmainen. Siinä kohdassa luen punaista tekstiä. Ja ei kun pyykkituvalle. Hmmm... vasta kahdeksalta, mutta kun en saa unta... .

. Ja migreeni palasi takaisin vaikka eilen sen hetkeksi kadotin Se on kai mun ystävä ikuinen .

. SPR:n oven luona seisoi kyltti joka julisti: Nyt on aika kääriä hiha. Hätä on tämän näköinen: Tarvitsemme heti A ja O-veriryhmien luovuttajia. Mie satun olemaan O. O, on kirjain tai nolla. Ihan miten vaan. =) Viime viikolla kyselin paikallisesta SPR:n veripalvelusta verenluovutus kelpoisuuttani ja sain tietää, että nykyinen särkylääkkeeni ei enää estäkään luovuttamista, niin kuin edellinen teki. Miut toivotettiin vaikkapa samantien lepäämään kaltevalle tuolille ja verta luovuttamaan. Meinasinkin, mutta muistin samalla kysellä, -Koskas teillä olikaan se ruusuviikko ? -Ruusuviikot alkavat täällä 4.8. alkaen, miulle vastattiin. Ja sanoin tulevanikin sitten silloin: -Saan siten edes yhden ruusun vuodessa, kun tulen teille. Näin on. Vuoden ainoa ikioma ruusuni on nyt tässä. =) Kävin aamusella luovuttamassa osan elämännestettäni. Ja sain kauniin ruususen. Ruusuja SPR on jakanut luovuttajille nyt jo 20 vuotta. Sain mukaani rautalääkkeitäkin. Hb:ni oli melko alhainen, muttei onneksi estänyt ...

. . Lähetettyäni varmaan 600 työpaikkahakemusta kaikkialle, tein toissaviikolla viimein tosi vapaamuotoisen hakemuksen ja hain Farmarimessut-2008 karkkimyyjän paikkaa meilinä, johon lisäsin hakijaksi myös Nunnukka-tyttäreni, koska kojumyyjän paikkoja oli kahdelle.  Ja ihme tapahtui: Miulle saapui heti Avernialta meili jossa kyseltiin asiakaspalvelukokemuksiamme. Kerroin jotta tytär on osallistunut koulunsa karkkikioskin myyntitöihin kahtena vuonna, sekä ollut  koulunsa myyjäisissä myyjänä ja onhan tytöllä kokemusta kahden tet-kahvilapaikan töistä ja on hän miun mukana ollut kirppismyyjänäkin. =) Oheen liitin lisäksi oman sekalaisen cv:ni, ja kutsu keikalle tuli. Nunnukka toi siis hyvää onnea. =) Torstai oli vilkasta ja asiakkaita riitti. Monella oli varmasti kesäloman viimeinen päivä. Illalla meidän molempien jalat olivat kipeinä mutta suolainen jalkakylpy ja jalkavoide lääkitsivät kummasti, niin ette...