Hallatar haaveilija

 Tatuointi saattaa vaikeuttaa  lääketieteellisiä toimenpiteitä.  Tatuointiaineiden epäpuhtaudet ja/tai metallipitoisuudet saattavat vaikeuttaa jopa mm epiduraalipuudutteen annon synnytyksessä, tietokonekuvauksen, tiputuksen. Tatuointi voi peittää luomen  ja mahdollinen melanoomadiagnoosi  voi viivästyä.   Kuka vastaa lisäksi siitä että tatuoijan laitteet ovat hygieeniset  ja värit turvalliset?  Ei kukaan. "Ammattitatuoijat käyttävät koneita, joissa neula pistää aina samaan syvyyteen verinahkaan. Kotitatuoinneissa neulanpistojen syvyys vaihtelee huomattavasti. Kummassakin menetelmässä neula vie mukanaan värin, joka jää pysyvästi verinahan kollageenisäikeiden väliin. Kotitatuoijat käyttävät värilähteenä milloin kuivamustekynää, milloin tussia tai mustetta.   Ammattitatuoijien värivalikoima on laaja.  Musta väri voi olla hiiltä, rautapigmenttiä tai keskiamerikkalaisesta Haematoxylon cam...

Ihan varmasti pilvessä  OLI  sydämenmuotoinen vaalea aukko,  kun lähdin sisältä hakemaan kännykkää,  mutta taivaan ilme muuttui kun pääsin takaisin ulos. 

 Tulee kalliiksi kasvatella kukkia, yrttejä jne raahaamalla ensin tammikuussa kotiin erikoismultaa,  kaikenkokoisia ruukkuja ja purkkeja, hankkia niille keinovalaistusta ja samalla pitää taimihuoneessa tiettyä lämpöä yllä, hoivata hentoisia pikkutaimia kuukausitolkulla oma sydän syrjällään,  kantaa vettä vinttiin pikku purnukoille,  jossain vaiheessa höösätä kaikki purkit alakertaan,  jatkaa samaa hössötystä niiden kanssa alakerrassa,  kunnes tulee aika raijata kaikki kasvit kasvihuoneeseen  ja pihalle, jossa sama höösäys jatkuu koko kesän niille kasveille, jotka alkumetreiltä hengissä selvisivät...  Edullisempaa on ostaa valmiina ison kasvihuoneen  tuottajalta kukka, yrtti tms valmiina taimena  sitten kun sen voi huoletta laittaa kevätkesällä pihalle.  Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta nyt ainakin pidän multapurnukkapuuhasta taukoa. Meillä ei oikeastaan ole tällaiselle harrastukse...

Syksyisennäköisten puna-apiloiden haikeaa hyvästijättöä kesälle.  Kyllä ne kesäkukat vielä himpun verran tuoksuvat, mutta ihan pian ruskeiksi nuutuvat,  kunnes kokonaan katoavat. Onneksi taivahalta tulee jälleen tämän kuivan jakson jälkeen vettä, niin luonto ei ihan vielä muutu kokonaan oljenkeltaiseksi. Tässä valkoapiloita ja sinisiipiä muutaman kesän takaa...

Näimme viime viikonloppuna osan Murusista. Piipahdimme lauantaina Tampereelle, kun veimme esikoisen kotiinsa sinne kaupunkiin. Samalla pääsimme hakemaan ikeasta pari harkittua juttua kotiimme  ja teimme sitten treffit uudelleen esikoisen ja avokkinsa kanssa,  kun meille kehuttiin jotta   Pyynikin näkötornin kahvilasta  saisi maailman parhaimpia munkkeja,  jopa gluteenittomia sellaisia! =D   Siellä pihassa oli tuollainen hauska kyltti.  Mahtavat näköalat oli kyllä Pyynikillä, maailman suurimmalla jääkauden aikaisella soraharjulla.  Itse torniin en kavunnut...   Erityisesti minun silmääni pisti se, ettei maastossa ollut  yhtään ainoaa roskaa. Kaikki oli siistiä ja puhdasta. Pointsit siitä!!  Ja entäs ne munkit sitten?  Ne olivat oikeasti aivan mahtavia!  Niin gluteenittomat kuin  gluteenillisetkin! Niistä Pyynikki sai tuplapointsit!! =D  Kuvassa glut...

Tämä Orange Fizz Geranium pelargoni tuoksuu sitrukselle,  tai siis nimensä mukaisesti appelsiinille  lehtiä hiukankin hypisteltäessä.  Tämän pelargonin lehtiä voisi jopa syödä ,  esim salaatissa,  mutta enpä minä raaski riipiä sen lehtiä meidän ruuaksemme,  kun oikeaa salaattiakin on olemassa.  Nämäkin kaksi pelakuuta ovat Plantagenin pikkuruisista kevättaimista. Näiden kukkimisen odottaminen on ollut hartaan pitkäaikaista. Miten kesän viileys ja pimeys vaikuttikin niin ihan kaikkiin pelargoneihini,  ettei mikään niistä meinanut kukkia millään, ennen kuin nyt vasta elokuussa. Kasvoivat vain pituutta kamalasti. Nyt ne vihdoin ihan varovasti kurkistelivat ensin,  uskaltaako tänne kukkiaan laittaa lainkaan. Onneksi vihdoin uskalsivat. Osa pelakuista onkin jo nostettu sisätiloihin ikkunalaudoille lämpimään, nuppujaan avaamaan, koska yöt ovat jo aika kylmiä, siitä huolimatta e...

...tässä lisää Kuningatar Maryn kuvia. He ovat muuttaneet terassilta sisään ikkunalaudalle, huoneeseen josta tulee nyt peräkammari ja jakkas saadaan sisustettua se, niin näytän huoneesta enemmänkin. Oma Mamani tänään käväisi ja ihastui huoneeseen. Äiti-pieni oli kerännyt minulle punaisia, mustia ja valkoisia herukoita, kun en itse ehtinyt viikonloppuna mennä niitä keräämään, ja toi ne sitten minulle. Olin ihan hämilläni kun tiedän, miten Maman jalat ovat kipeät ja miten kauan marjojen keräämisessä aina menee. Vaikka jopa istuisikin  kerätessään, niin herukoiden keruu on aina hiukan tylsää, juu-juu ainakin oli lapsena... Siksi tässä pihassa ei ole yhtään herukkapensasta. =) Mama toi myös ihanan vahvasti tuoksuvan jättimäisen liljankukan, tuon suuren. Se peittoaa minun pihaltamme sisään jo toissapäivänä hakemani meidän pihan suurimman liljan... =) Mepä istuimme siis puolivalmiissa peräkammarissa kaffeella... Herukoista tehty mehu on kyllä ...

Näistä olenkin jo hieman aiemmin vihjaillutkin: Kuningatar Mary on valkea, hieman vihreään vivahtava pelargoni. Kuningattarien alut olen keväällä hankkinut Plantagenista, silloin taimet olivat pikkuriikkisiä, n kolmen senttimetrin kokoisia. Nyt ne kuukausien odottelun jälkeen vihdoin kukkivat.  Ikinä ei ole kesällä ollut näin vähän kukkia pelargoneissa,  kuin nyt, kun kasvukauden ajan oli pimeää, harmaata ja viileää. Pelargoni rakastaa aurinkoa  lämpöä ja vettä  mutta sopivassa suhteessa.  Nyt se suhde on ollut karikolla.  Remontin aikana kuningattaret olivat ensin kasvamassa kasvihuoneessa, jossa ne venähtivät vain pituutta.  Nyt kuningattaret - tässä vielä niin ihanan nuppuiset - kurkistelevat terassilta elämää pihassamme, ja nyökyttelevät maltillisen majesteetillisesti kaikelle.

Ihan uusi tuttavuus ikinä, oli tämä erikoisenvärinen Fuchsia blue satin verenpisara, joka lähti mukaamme keväällä mini-minitaimena Plantagenista. -Samoin pari lajia pelargoneja, joista myöhemmin enemmän.-    Ensin kaikki minitaimet olivat keittiön ikkunalla kasvamassa noin  1½ kuukautta. Kesäkuun alkupäivinä siirsin ne kasvihuoneeseen.  Kolmisen kuukautta kasvihuoneessa kasvettuaan ne viimein puhkesivat kukkaan. Odottavan aika on joskus pitkä.  Pisaraisena nuppuna kukan väriä  ei oikein voi edes arvata...  Mutta kun se avaa vaaleat terälehtensä  ja sininen sisus paljastuu, saa katsoja haukkoa henkeä. Ihan epätodellinen väriyhdistelmä!  Kukka kasvaa kukkalaatikossa, mutta olen hieman sitonut yhteen sen oksia  ettei se harottaisi kovin leveälle alueelle, ihan sen omaksi parhaaksi,  ettemme ohi kulkiessamme vahingossa katkoisi sen ihania kukkalatvoja. ...

Tämä kellokukka on kuin aikuisten värityskirjaan  puuväreillä väritetty eikö vain? =)  Miten meinasinkin melkein unohtaa mainita  tämän kevään ihanan kukkapenkkini uutuuden,  hajulaukan, Allium siculum . Näin ensimmäiset hajulaukat Maman puutarhassa, jossa ne ovat mukavasti päässeet leviämään. Tykästyin kovasti kasviin ja niinpä viime syksynä tilasin sitä sipuleina nettikaupasta, ja istuttelin sinne tänne, meidän pihaamme. Keväällä kukkapenkistä ilmaantui ensin suippoja pitkiä lehtiä, ja niiden perässä kohta pitkänhuiskea kukkaputki, joka kukki ihanasti kesä - ja  heinäkuussa.  Kukan nimi ei ole mitenkään mieltäylentävä,  mutta itse kasvi on mielestäni mielenkiintoisen ihana. Kasvin nimi tulee kuulemma siitä , "kun kasvin lehtiä murskaa  niin ne haisevat pahalle."   Paitsi että   kenen mieleen nyt tulisi mennä  murskaamaan kukkien lehtiä!!!?  Itse olen havainnut muutaman kukan...

Olen sen ennenkin todennut, miten  mausteisen punaisesta väristä  saa voimia, esimerkiksi väriin pukeutumalla  tai kaikkea punaista katselemalla. Puutarhalehden mukana keväällä saapui pussillinen  ihan meidän talon värisiä punaisia koristekrassien siemeniä. Kiitos lehdelle! Kuvista näkee varsin helposti, mitkä kukista ovat kasvaneet ulkona ja mitkä kasvihuoneessa, tillien kainalossa.    Punainen krassi onkin tosi kaunis.  Aamu-usvaa samettisella pinnalla...  Nyt vihdoin olen oppinut, etteivät krassit  kiipeä , vaikka niin siemenpussin kyljessä ehkä luvataan.  Mutta ne voi istuttaa avomaalle jolloin kasvi  saa vaeltaa maanpeittokasvina pitkin maan pintaa  niin kuin villit krassit etelän maissa, tai voit  sijoittaa ruukussa krassit jonnekin korkealle,  jotta sen versot voivat riippua alaspäin.  Laitan loppuun vielä hehkuvan punaisen silk...

Antonovka-omenapuumme ei keväällä tehnyt kukan kukkaa.  Viime sunnuntaina mies huomasi  ohikulkiessaan puussa olevan nyt juuri  kauniita valkoisia omenankukkia. =D Eivät taida nämä kukat ehtiä kehittyä omeniksi  vaikka kuinka olisi lämmin ja pitkä syksy.  Tosin  ovathan ne mehiläisetkin  vasta nyt uskaltautuneet esille.  Mutta melkein tässä taitaa käydä kuin sen yhden  tv-sarjan nimessä: omenankukissa lunta... 

Tertturuusu Rhapsody in Blue.   Sain sen juurakon keväällä kaupanpäälle,  tilattuani Viherpeukaloilta pihaamme pensasaitataimia.  Tämä siemenistä kasvattamani kookas  valkoinen kellokukka lienee sitten se ukonkello?  Aika huonosti itäneiden kosmoskukkien ensimmäinen  js toistaiseksi ainoa auennut kukka...  Ostan yleensä kevättalvella jostain nettifirmasta kukkien siemeniä ja  taimia jne seuraavaksi kesäksi ja samalla tulee kokeiltua sekin, kannattaako siitä firmasta koskaan enää mitään tilata. Viherpeukalot on hyvä firma ja tuotteet luotettavia, mutta melkein kaikkiin muihin on usko mennyt...  Kosmoskukkia ostin monenlaisia mutta huonolla menestyksellä, (ei Vp:sta vaan jostain aivan muualta)  vaikka olin toivonut salaisissa haaveissani loppukesän  kosmoskukkapaljoutta pihaamme. Nyt se ei valitettavasti toteudu,  mutta niinhän haaveet usein  jäävät ilmaan roikkum...