Hallatar haaveilija

Yhteisessä läppärissämme on jostakin syystä kuviani vuosien varrelta. Niitä on tullut sinne tallennettua syystä tai toisesta. Keräsin niistä kuvista huvikseni tälle sivulle pinkkejä hetkisiä.

Rakastan tätä maata, mutta sen päättäjät ovat omituisia. Vaaliehdokkaina he tuntuvat järkeviltä mutta kun pääsevät virkaansa, heiltä katoaa järki ja todellisuudentaju.  Miten työväestön palkkojen leikkaaminen pakkolailla voisi nostaa Suomen nousuun? Suunnitelmahan heikentää entisestään kansan ostovoimaa ja Suomi on kohta kontusillaan, koska sitä vähemmänhän kallista kotimaista saadaan kaupaksi mitä vähemmän meillä on rahaa. Dilemma? Pienyrittäminen taas pistetään matalaksi suurten materiaalikustannusten muodossa.  Tavallisella työväestöllä, opiskelijoilla, lapsiperheillä ja vanhuksilla on muutenkin kaikkea vähän. Juuri siksikö heiltä saa kylmästi napata vielä lisää pois jo saavutettuja etuisuuksia? Heidän maailmansa ja vatsansa pitää vääntää ja tehdä tulevaisuutensa hyvin epävarmaksi?  Eikö juuri johtotaso jos mikä, olisi se instanssi , jonka mielettömiä palkkoja voisi leikata oikein rankalla kädellä? Monessa firmassa alaiset tekevät kaiken työn niukall...

  . •♥•.¸¸ ¸¸.•♥•. ✿ . •♥•.¸¸ . ¸.•♥•.  Pelargoni kestää ihan loistavasti leikkokukkanakin.  Syyskuussa kannattaa viimeistään kantaa jo pelargonit  sisätiloihin ennen kuin yksikään kylmä yö ehtii vaurioittaa niiden  rakennetta. Mikäli siis aiot säilyttää kukat talven yli  eli talvettaa.   Jotkut talvetettavat pelakuut olivat niin hirmuisen pitkiä että ne  oli pakko katkaista ja siten niiden kukat pääsivät maljakkoon.   Toisaalta saatoin haitata talvettamista kun menin tässä vaiheessa  katkomaan kasveja... Mutta jäi minulle pari koskematonta  pitkäksi hujahtanutakin varastoon. En ota tätä  talvettamista liian vakavasti. Jos ne kestävät talven  kanssani, ne kestävät. Jos eivät niin sitten eivät.  Kannussa on vaaleanpunaisia mårbackoja  ja haalean violetteja prinssi Nikolaita.  Lisää tanskan kuninkaalliset -pelakuita  eli Kuningatar Maryjä, löytyy tuolta...

En näköjään voi vastustaa kukkasipuleita,  vaikka kuinka olin päättänyt että nyt riittää... Ylläolevat kalpeansinisen posliinihyasintin ja punavalkokirjavan pionitulppaanin kukkasipulit ostin Viron reissulta. Olin kuin lapsi karkkikaupassa  ja olisin varmaan parkunut  ja jalkaani lujasti polkenut,  jollen olisi saanut kainalooni  näitä kahta ihanaa pakettia  täynnä keväisiä lupauksia... . •♥•.¸¸ ¸¸.•♥•. ✿ . •♥•.¸¸ . ¸.•♥•.  Huomasin sitten toissa viikolla Facebookissa  Heikkisen puutarhan ilmoituksen, jossa kertoivat  kukkasipulilähetysten menneen mukkelis makkelis  autokyydin aikana , joten heillä oli myynnissä  nimettömiä mutta suuria kevätkukkasipuleita,  16 senttiä kappale ...   Minäpä ostin niitä komeita  mukkelismakkelissipuleita   sitten oikein todella suuren erän ja nyt vaan jännityksellä odottelen  seuraavat noin seitsemän kuukautta,  ...

Kaunopunahatuissa on jo korkeat  hatunkuvut... Kohta kylmät yöt vievät kasveista lehdet. Pinkit terälehdet sen sijaan roikkuvat kuvuissaan kiinni kuin henkikultansa kaupalla muuttuen tummanruskeiksi ja vaikka pakkaset jo tekevät tuhojaan terälehdet roikkuvat sitkeästi kiinni vaan. Voi miten minä surenkaan aina sitä kun kesä loppuu ja talven kylmyys tekee tuloaan.  Minä niin jäädyn talvisin kylmäallergiani kanssa... Ja nyt vielä uhataan kylmintä talvea tuhanteen vuoteen ja runsasta lunta...

Et kai luullut kaikkien ruusunkiulukoiden olevan samanlaisia? Ehei tokkiinsa! Joka ruusulajikkeella on omanlaisensa kiulukkaiset... Syksyisin ne kisailevat siitä  kuka on pulskin ja punaisin. No kuka heistä on sinun mielestäsi kaunein? =)

Pisaroista kasvaa meri sieluun, sydämeen... Jopa pihalle, kerääntyäkseen lätäköihin. Kumisaapas onkin kauden paras jalkine. Täällä meillä maalla kumisaappailla  voi käydä vaikka kaupassa  eikä sitä yhtään ihmetellä. Kunnon saappaiden lisäksi  en tietenkään unohda  myöskään sateenvarjoa.  Niin vähällä vaivalla  voi tuntea itsensä lapseksi,  sateessa vaeltamalla. Onneksi on vielä ehjät saapikkaat, keväällä remonttia varten hankitut. Tässä kuvassa banaanilla olen vasenta saapasta hangannut. =) Ensimmäisessä kuvassa tietenkin ruusunlehti,  toisessa gojimarjan oksa, jossa nuppujakin...  Kolmannessa akileijan syysoksia.

Ehkä syksy ei vielä huomanut näitä kerrattuja kosmoskukkia? Muualla syksy on runtannut leimansa innoissaan kaikkeen minkä se on löytänyt. Viimeisissä pihan kukissa soi hieman alakuloinen blues. Jokaikinen meistä tietää,  ettei kohta ole kukan kukkaa missään  pian puiden lehdetkin pois katoaa...  Koivuangervon syysasu. Pikku vaahtera  syysväreissään.  Pionit punastelevat tukiensa takana . Niistä kasvoikin tänä vuonna vahvavartiset. Kohta nekin nukkuvat. Kesäkukkien varsista on ollut puhetta ja niiden käsittelyn kanssa puuhailee kaksi koulukuntaa. Toiset siivoavat ja poistavat tarkasti kaikki kesän merkit kukkapenkeistään jo syksyllä. Toiset antavat kaiken vaan olla,  että lumi saapuisi, eivätkä kasvit paleltuisi  kun suojavaippa kukkien päälle kasaantuisi  suojaksi ensi kevään elämänaluille...  Siivoavat sitten keväällä.  Minä taidan tänä syksynä tehdä niin ja jätän tuuliaido...

 -Pussataaks!? -Pus...  - Mulla onkin hieno risu! Kuunteleksää?   Sä vaan kattelet jonnekin iha muualle... - No sit mä leikin täl risulla täällä...  -Hmh, mitä sää sanoit?   -Nii mull oli tällai risu!  Kato! Mä tuon sen tänne! Eikö oo upee? -Joo, niinpä näkyy risu olevan...  - No ku sua ei kiinnosta ni mä meen uittaa sitä  risua tonne rantaan!  -Hei oota nyt, mäki tuun!  -Paa ny se risu pois ja anna pusu... -Ai taas? Noh... mikä ettei... pus... 

Olen huomanut usein kuvaavani omalaatuisia autioituneita taloja,   pähkäillen mielessäni, mitä kaikkia remontteja kuhunkin pitäisi tehdä jotta siinä voisi asua. Taloja alkaa katsella ikäänkuin jonkinlaisin erityisin  remonttisilmin .   Tästä talosta tuli jotenkin mieleen koko perheen animaatioelokuva Up , jossa koko talo nousee ilmapallojen avulla lentoon ja vaihtaa paikkaa...  Silmät näkevät nykyään selvemmin  kaikkea, mitä taloissa pitäisi korjata, jo päällepäin. Ja voin arvata millaisia ongelmia taloissa on sisällä. -Silmäni eivät ole enää niin siniset... Ai niin, eiväthän ne koskaan ole siniset olleetkaan.  Joskus taloa ei voi enää pelastaa.  Pelastaminen tai edes sellaisen yrittäminen, maksaisi enemmän kuin kokonaan uuden rakentaminen.  Tämä talo oli hylätty ja lukittu. Jostakin syystä  silmäni erityisesti  etsivät taloressukoita, jotka huutavat rakkautta ja asukka...