Hallatar haaveilija

Joka arkiaamu, kun hyvästelen töihin lähtevän rakkaani, vedän samalla sisuksiini raikasta kevätilmaa ulkorappusilla.  Nyt ilmassa tuoksuukin vahva kevät. On sielua rauhoittavaa katsella vihreää pientä palaa maata, jota ainakin hetken saamme hoitaa.    Pihlaja kantaa vielä viimevuotisten  marjojensa ruuppanoita  alkaessaan pian kukkia tämänkesäisiä kukkia. Aamu-usvaa syreenin takana.  Viime talven myrskyt miltein tuhosivat muovisen kasvihuoneemme. Se saa olla vielä paikoillaan jeesusteipillä paikattuna,  mutta syksyllä se puretaan pois.  Nyt siellä on vielä kesän verran kasveja.  Katsotaan tilannetta syksyllä uudestaan. Aikansa kutakin. 

Voin samaistua tähän, meille turisteille suunnattuun viestiin, jonka kuvasin erään Barcelonalaisen rakennuksen ovesta. Ymmärrän, että turismi on toimeentulomuoto, mutta totta kai se on myös suuri rasite, sekä yksittäiselle ihmiselle että kokonaisille maille, monellakin tavalla. Joissakin maissa (ei nyt juuri tässä kyseisessä) tuntuu, että länsimaiset ihmiset ovat alistaneet sen maan kansalaiset ikään kuin alamaisten rooleihin. Toisten ihmisten maahan mennään usein remuamaan ja riehumaan tavalla, jollainen koskaan kotimaassa ei olisi sopivaa? Me turistitkin kulutamme, aiheutamme sotkua, liikennettä, pyykkiä ja roskaa. Meidän pitäisi ulkomailla kunnioittaa enemmän sen maan asukkaita ja tapoja ja muistaa koko ajan olevamme siellä kylässä. Kuin vierailijoina, joiden omasta käytöksestä riippuu, olemmeko me toivottuja sinne maahan uudestaan.  Jopa linnut kantavat ihmisten jätteitä omiin pesiinsä, tulevie...

Tässä penkissä on kerrattuja vaaleanpunaisia  tulppaani-ihanuuksia. Minulla oli tosin muistikuva, ja sen tukena pahvinen pakkauskin jäljellä,  että ne olivat näitä,  mutta ovatkin kauniimpia!  Tervetuloa-kyltin kohdilla pitäisi kasvaa  viime kesäinen fuksianpunainen jaloleinikki .  Saapa nähdä onko se selvinnyt talvesta mullan alla.  Ainakaan vielä ei näy mitään...  Toukokuinen aamu ennen kello seitsemää näyttää tällaiselta.  Linnunlaulun voit vain kuvitella taustalle. =)  Kerratut vaaleanpunaiset tulpukset  ovat myös ihmeellisesti monilapsisia.   Jokaisessa varressa on vähintään kaksoset  suuremman emokukan seurana. <3  Tällaiselta ne näyttivät  ennen kuin yksikään oli  kunnolla auki.   Tänään olisi Kastele kukkasi -päivä . Totta kai kastelen! =)  

 Kiitos Barcelona! Viikossa ehtii reissupaikasta nähdä vain pintaraapaisun, niin kuin mieheni sanoo.  Seuraavalla reissulla menemme ehkä johonkin pienempään paikkaan, kukaties, jossa turismi ei ole niin vallannut kaikkea.  Casa Milà, La Pedrera . Kiitos tästä matkakokemuksesta. Matkailu aina antaa sielulle jotain uutta. Parc Güell. Parc Güell.  Parc de la Ciutadella.  Jardines de la Tamarita On hyvä nähdä välillä miten muualla eletään, haistella uusia tuoksuja, maistella uusia makuja, nähdä kaikkea kaunista ja ei niin kaunista... Voihan sitä vaikkapa vertailla maailmoita, ja huomata ettei niitä oikeastaan voi verrata. Maassa maan tavalla...  PS:  Näet kaikki reissukuvat  kun klikkaat tuosta postauksen alaosasta  Hakusanojen Barcelonaa ja aina sivun tullessa alareunaansa, oikealta alhaalta kohtaa vanhemmat tek...

 Kun menee kukkakävelylle pihalle,  sieltä löytyy jo vaikka mitä! Esimerkiksi näitä valkoisia kirjopikarililjoja.  Samoja punaisina.  Joidenkin mielestä nämä ovat violetteja.   Pikkusiskon antamat helmihyasintin sipulit talvehtivat  hyvin ja nyt ne kaikki kukkivat  ja täplittävät vihreää nurmea sinisin terveisin. Nämäkin ovat lahjasipuleita.  Ihania sellaisia!     Kukkapenkeistä löytyy  ihania erilaisia tulppaaninkukkavariaatioita.  Nämä tulppaaninsipulit keräsin viime keväänä kuivumaan  ja syksyllä istutin ne kaikki uuteen paikkaan.  Ja näin nekin innostuivat kukkimaan. 

Mitä me sitten toimme tuliaisina  jos emme löytäneetkään muiden blogistien lailla  upeista kalliista pikku-putiikeista mitään? No esimerkiksi lentoasemalta näitä keksejä... Tänään olisi muutenkin Keksipäivä ,  joten eiköhän siskot leivota?!   Tällaisia erilaisia manteliherkkujakin toimme tuttaville ja itselle. Sopivat hyvin energiapatukoiksi... Tämän Hani osti minulle intialaisten nuorten miesten isännöimästä liikkeestä. Emme päässeet ulos ilman lumisadepalloa. Yritimme kyllä, mutta myyjät alkoivat itse tinkimään hintaa alas jotta saisivat meidät ostamaan tämän.   Mitäs menin liikkeeseen  koskettamaan tätä palloa.  No mutta on se kyllä ihana. Yksi lisää lumisadepallokokoelmaani. Ensimmäinen sellainen, jossa on edes   häivähdys jotakin kaupunkia. =)  Arvaa mitä nämä ovat? Una on nuoleskellut pipareista reunat,  keksipäivän kunniaksi  ja jättänyt rippeet...

Olisipa ihanaa jos tänä syksynä saisimme edes maistaa  mille tämän puun kirsikat maistuvat.  Räksät ja harakat syövät ne jo raakileina pois,  joten emme ole kertaakaan yhtäkään saaneet omaan suuhumme.   Nyt täytyy laittaa rastasverkko mahdollisten kirsikoiden varalle.  Kamala tuulikin riipi kukkia jo ennen kuin ne olivat  kunnolla ehtineet katsella maailmaa...   Pölyttäjiäkin on ollut aika heikonlaisesti liikkeellä.  Lähinnä ollaan nähty vain erakkomehiläisiä ja nekin hassut  tunkevat itsensä saunan ikkunanväliin eivätkä pääse omin avuin pois sieltä.  Niille on tekeillä hyönteishotelleja... Vesisade ja tuuli piiskasivat näitä valkoisia narsissejakin.  Auringossa kukat jälleen loistavat hohtavina.   Ne ovat mielestäni ihania!  Olen koettanut  - huonolla menestyksellä -  etsiä myös runoilijanarsisseja ...  Ne...

  Sitruunapuu kukkii samaan aikaan kun siinä on jo valmiita, syötäviä, kypsiä hedelmiä. Olisipa ihanaa jos olisi oma sitruspuu terassilla ruukussa! Mutta... Suomen talvi ja kuiva sisäilma eivät ole eksoottisille kasveille herkkua.  Sinisade eli Wisteria on oikeastaan köynnös, mutta lisään senkin blogin omistajan oikeudella tähän. =) Näitä on minullakin ihan pienen pieninä taimina... Harmi kun Mallorcalta aikoinaan siemenenä tuotu Johanneksenleipäpuumme kuoli viime syksynä. Tuskin se olisi Pikkutalossa kukkinut kuitenkaan koskaan.  Vaikka kesäisin raahasinkin sen ulos ja siitä se piti... Snif. Appelsiinipuita näimme sekä kukkivina että hedelmiä kantavina.