Hallatar haaveilija

. Koulu-urakka kahdelta nuoreltani nimittäin. =) Takana on paljon päntättyä tietoa. Satoja kokeita ja pistareita. Lukemattomia vähäunisia öitä ja monia kilometrejä koulun vuoksi. Nyt se on ohi hetkeksi. Kunnes uudet kujeet alkavat. Kirjoitinko kujeet? Siis uudet opinnot. Vakavat ja arvokkaat. =) .

. Naurulokki kirkuu jo aamusta Korkealla intonaatiolla oikein urakalla Poikasilleen saman opettaa Mikä ihme sitäkin vaivaa Parvena rantoja vaeltaa Aamusta iltaan huutaa Lintu niin kaunis ja sutjakka mutta ääni korvia piinaava Vielä ois moni tahtonut nukkua Satakieltä mielummin kuunnella U.R. .

. . Pitäisi olla huolissaan viikonlopusta, mutta en ole. Ainakaan vielä. =) Pitäisi ottaa kakkupohjat sulamaan pakastimesta. Otan kohta. Ihan justiinsa... Pitää ostaa huomenissa kermaa ja mansikoita. Pitää täyttää kakut ja pistää ne odottelemaan lauantaita. No, se hirvittää, että pitää viedä niistä tarjottavista osa kerhohuoneen jääkaappiin... Omaan minijääkaappiin kun ei mahdu kaikki. Ehkä se jääkaappi pitää ensin desinfioida... =) Olen köhinyt tänään keskustassa. On niin kuivaa, että pöly pyörii autojen perässä ja jalankulkijaa yskittää. Nunnukan asioilla käytihin ja näimme Jakenkin. Meillä oli hauska tuokio tavaratalossa. =) Paitsi että omatuntoni kilahti, kun näimme saman naisen jolle jo syyskuussa lupasin, että menen hänen luokseen joskus kylään... Kun Hanin kanssa ajellaan hänen asuin- paikkansa suunnalla, muistan hänet, mutta miksi en muista oikein erityisesti häntä mennä katsomaan? Nyt hän sai puhelinnumeroni ja mie löydän hänen numeronsa luettelosta. Ehkä nyt tapaamme. =) Y...

. Saimme toissa päivänä avaimen alakerran kerhotiloihin ja mentihin suurin toivein sinne Nunnukan ja Miihkalin kanssa. Meillä oli mukanamme astioita ja sokerit ja pöytäliinoja yms... Mutta jo ovella hymy hyytyi, kun se kerhotila oli kertakaikkiaan kamalassa kunnossa! Siellä haisikin tosi pahalle ja Miihkalilla kävi jokin henkeen. WC, lattiat, seinät, ovet, ikkunat ja huonekalut olivat tosi sotkuiset. Vuosien roskat oli tungettu allaskaappiin ja muihin kaappeihin ja vessassa oli jokin epämääräinen kookas roskaläjä, jonka sisällöstä ei edes haluttu ottaa selvää. Ei yksinkertaisesti viitsi eikä jaksa ruveta siivoamaan toisten sotkuja, kun ei ole pakko. Lisäksi se tila on jatkuvasti yleisessä WC-käytössä... Mistä tietää vaikka joku olisi ängennyt vessaan juur kun olisimme olleet kaffeella juhlapöydässä? Yäks... Päätettiin sitten nuorison kanssa, että pidetäänkin ihan tässä kotona vaan ne hulinat. Kai me mahdutaan. Sopu sijaa antaa. Lainaamme kerhotiloista vain paria penkkiä ja pöydän pa...

. Hetken aikaa hiljaiset purjeet vielä näkyvät. Ennen kuin kohta on hiukan nopeampien veneiden aika kisailla poukamassa. Silloin vesille ei ole pariin päivään muilla veneillä mitään asiaa kun F-ykköset jyräävät. .

. Haapana puolisoineen katsoi kiltisti vasemmalle sitten oikealle sitten taas vasemmalle. Jotta oisi turvallista astahdella maailmalle. u.r. .

. Oletko miettinyt minne sinivuokon kukat ovat kadonneet Siellä ne ovat yhä Vierellä sirojen lehtiensä Uudenlaisessa muodossa .

. Tienpientareilla vilahtelee yhä valkoisia vuokkoja . Tänä keväänä olen nähnyt niitä enemmän kuin koskaan. Pikkuhiljaa nekin painavat pystypäisen kukintansa alaspäin ja alkavat nuokkumaan. Valkoiset terälehdet tipahtelevat tuulen ravistamana maahan ja sekin kevätkukkanen kokee muodonmuutoksen. .

. Tänään kokeilin sitä itse. Pilkoin kuutioiksi hyppysissäni tuoretta kurkkua salaattiin. Ensin kurkun kolmasosa vasempaan käteen ja oikeassa kädessä olleella juuresveitsellä tein suorat, tasaiset viillot ensin toisinpäin kurkun leikatusta osasta kohti kurkun kantaa, joka lepäsi kämmenen kuppurassani. Sitten viillot toisinpäin ja lopuksi poikittaiset viillot suoraan salaattiastian päällä, jolloin kurkkukuutiot putosivat oikeaan paikkaansa, ilman välietappeja. Pilkkoessani tuli mieleeni kaksi naista, joiden olen nähnyt niin tekevän. Oma äitini ja ihana nainen josta joskus muinoin piti tulla anoppini. Heillä on taito pilkkoa esimerkiksi sipuli, omena, kurkku ja tomaatti omissa käsissään, ilman leikkuulautaa, suoraan sinne missä paloja tarvitaan. He ovat sukupolvea, joka on tottunut pitämään kaiken käsissään. Ja hallitsemaan hyvin sen mitä kulloinkin käsissään pitelevät. He luottavat omaan itseensä ja veitsikäteensä niin paljon, etteivät pelkää haavoja. Eivätkä he haavoja saakaan. Veitsi ...

. Kaikki kukat suorastaan huutavat lentäviä ötököitä pöllyttelemään niiden siitepölyjä. Mutta niitä lentelijöitä on näkyvissä hyvin vähän... Yhä liian kylmää? Vai ötökkäkatoko? .

. Sininen väri rauhoittaa On se sitten taivaansini Merensini Sininen esine Luonnon sinisyys Tai rakkaiden silmien sävy Joihinkin sinisyyksiin uppoaa .

. Vähävaraisuus on melkeinpä periytyvää sorttia eli jo lapsuudessani olimme aika rahattomia. Silloin tällöin kun oli riittävästi rahaa, teki mieli herkutella. Vaikka vain pelkillä ranskalaisilla perunoilla. Ei niitä ollut muistaakseni pakaste-esikäsiteltynä lähikaupassa myytävänä, vaan ne himottavat ranskikset olivat niitä lähigrillin rasvakeittimessä tiristettyjä. Olin ehkä 8-vuotias, tottunut kaupassakävijä. Mami antoi tehtäväkseni hakea kolme annosta noita harvinaisia herkkuja. -Etkä sitten anna niiden laittaa niihin ketsuppia sekaan! varoitti Mami. Lupasin etten anna laittaa ketsuppia ja pyrähdin pyörälläni grillikioskille. Siellä myyjä otti tilauksen vastaan ja keitteli annokset, ja kyseli, tulisiko niihin kenties mausteita? Kun en heti vastannut, myyjä kyseli pää ulkona kioskin luukusta: -Ketsuppia? Sinappia? -Ei ketsuppia, vastasin, ja hetken mielijohteesta lisäsin: -Sinappia vaan. Enkä tajua vielä tänä päivänäkään, mikä ihme miut sai sanomaan niin! Myyjä tietty rutisteli purki...

. Silmäniloja ja suuria aarteita, voivat olla vaikkapa kanankokoinen oviluukku. Jutussani on siis kananmentävä aukko. =) Kukkapenkin löytö... Tai niin ikään mullasta tupsahtanut jäänne menneiltä vuosilta. Melkein kuulee haitarin soiton ja näkee sielunsa silmin tanssilavalle kerääntyvät ihmiset... Silloinkin on takuulla ollut kesä kun tuo korkki on avattu. .

. Omenapuiden kukkanuput nukkuvat omenankukat kääriytyneinä vaaleisiin pehmohuovan riekaleisiin Nukkuvat niiden suojissa vielä Silmujaan unisesti raotellen Odotellen kevään käskyä Auringon silmäniskua Oikeaa hetkeä aueta -Una Reinman- .

. On ollut niin viileää, että tulppaanien kukatkin säilyvät kuin itsestään. Kauneudestaan saa nauttia tavallista pidempään. .

. Päivä Maman puutarhaparatiisissa saa voimaan heti paremmin. Siellä käynti on onnea. =) Siellä unohtaa murheensa ja hengittää voimakkaammin. Vapaammin keuhkoin, kuin kaupungissa. Kaupungissa hengitän kuin hyperventiloisin jatkuvasti. .

. Ollaan reilusti kuun puolessa välissä Sää on koleankylmää Ulkona tarvitsisi toppatakin Jos vaan kehtaisin sen päälleni laittaisin Kuka rontti ennusti lämmintä kevättä? Näpit jäässä pyörälenkin jäljiltä en ole samaa mieltä una reinman .

. On muuten ihana se mainos , jossa pikkutyttö ja pikkupoika laittavat leikisti ruokaa... Niin sielukas ilme sillä pojalla. -Ens kerralla mä oon äiti... =) Kuva täältä .

. Maanantait tuntuvat toisinaan kuin maailma ois ihan vinossa Mieli kallellaan aivan toiseen suuntaan Kuin uisi vellovalla merellä Vaan eiköhän porskuteta Etsitään saari tai ranta annetaan tuulen kuivatella Ja maailma on taas suorassa .

. Kunpa nämä kylmät yöt ja halla, eivät tuhoaisi marja- ja hedelmäsatoja... Se olisi suuri surku, jos niin kävisi. Miunkaan parvekkeellani ei ole tapahtunut kasvu- pyrähdyksiä eikä edistyksiä kylmän ajanjakson saavuttua. Ruukut pitäisi raahata sisätiloihin kylmää pakoon mutta meillä on niin ahdasta, ettemme itse mahtuisi tänne, jos raijaan vielä parvekeruukutkin sisään. =) Olkoon ruukut ulkona. Toivotaan vaan parasta. Sekä koristekasveille että ennen kaikkea luonnon antimille. Syksyn sadonkorjuulle... Ja koska tänään on viileä ja sateinen sää, on sopiva ruoka ilman muuta jokin lämmittävä keitto, johon voi kätkeä lämmittäviä yrttejä ja mausteita. Taidanpa kaivaa villasukat esiin uudelleen. Lämpöä sisäisesti ja ulkoisesti. .

. Pitää olla hiljaa Kakku on uunissa Muuten se ei kohoa Korkeutta saavuta Ei pöytää komista Jo ois juhlat pilalla -Una Reinman- On jo korkea aika oleskella siinä tilassa jota keittiöksi kutsutaan Saada jotain aikaan Rakkautta leipoa Jotain joka juhlistaa nuorisoni juhlapäivää Jotta parin viikon päästä voidaan herkutella isolla porukalla Kovin usein ei saa käydä noin ... =) Pakinaperjantain aiheena Tila

. Sähköpostiosoitteissani on kolmisenkymmentä nimeä jotka ovat blogistaniasta löytyneitä ystäviä. Teitä on siis paljon. Ja olette tärkeitä. =) Loput nimet ovat vanhoja tuttuja, ja osa jopa muualta netin kautta löytyneitä tuttavuuksia. Mitä tekisinkään ilman nettiyhteyttä! Tämä on todella tärkeä linkki maailmaan. Meillä Internet-liittymä, on ollut olemassa vasta nelisen vuotta. Nyt emme voisi olla ilman sitä. .

. Sooloilija kertoi Elämää ja elokuvaa-blogissaan elokuvateatterikokemuksiaan. Osittain samoista syistä kuin hän, en miekään halua mennä elokuvateatteriin katsomaan leffoja. Aina siellä kuitenkin on joitakin häiriötekijöitä... Mieluummin odotan, että elokuva tulee televisiosta tai vuokraleffana ja saan katsoa sen kotona. Tai Hanin kainalossa. Saan itkeä jos itkettää ja nauraa jos naurattaa. Yleensä elokuvateatterissa mie nauran kummiskin sellaisissa paikoissa, missä muut eivät. =) Tai sitten itken ripsivärit poskilleni. .

.               Oikeus lapsuuteen Leikkiin Turvalliseen aikuiseen Kotiin Turvalliseen yöuneen Ravintoon Terveelliseen elämään Pitäisi olla Jokaisella lapsella una reinman "3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen." .

. Mikä vaivaa mun vatsaa? Se ei huoli kuin kaurapuuroa bulgaarianjogurttia ja keitettyä perunaa? Löytyisikö luonnosta yrttiä parantavaa? Syötävää laastaria? .

. "... tuomien, valkoiset kukkaset. Terttuinsa peitos on puu. Lehdossa laulanta soi satakielien. Hiljaiseen yöhön, luo loisteensa kuu..." -Venäläinen kansansävelmä Tänä vuonna kevät ON edellä viimevuotista. Tänä vuonna Helluntaikin oli edellä viimevuotista, kun vertaa vajaa vuosi sitten postaamaani... .

. Jos ei saa yöllä unta voi aina katsella menneiden kesien kuvia -Una Reinman-

. Päivä Mamin luona antoi voimia. =) .

. Miten voi värikäs narsissin kukkanen olla tuoksumaton? Kuin olisi muovinen? .

. Elegia kysyi yhdessä postauksessaan voiko miehelle olla allerginen? Tuli siitä mieleeni, miten lapset kärttivät pieninä meille sisäkissaa, koiraa, yms. Mutta kun selitin että he ovat niin allergisia ettei me voida ottaa meille mitään karvaista lemmikkiä tokaisi Nunnukka, (silloin 6v), asioita hiukan mietittyään -Otetaan kalju mies! Sitten siekin saisit kaverin! .

...sunnuntaille. Hyvää viikonloppua ja äitien juhlapäivää, miten sitä taas vietättekään. =) .

. Kevät on jo niin pitkällä että tuomet kukkivat kaupungilla. Ovat vaihtaneet juhla-asun ylleen. Ovat muuntautuneet kesään. Muistuttavat morsiamia. Tuota puuta oli ihan pakko kuvata koska siinä oli tuollainen kiehtova mutkaoksa, jossa ihan varmasti mie oisin penskana istuskellut ja haaveillut. Vienyt vihkon ja kynän mukanani puun oksalle, nojaillut runkoon, hupsuja runoja rustaillut, jalkojani heilutellut... .

. Kolmen voimani kuopus, Nunnukka, lähti lähikaupunkiin pääsykokeisiin. Eilen hän oli kyllä vielä aivan epätoivon partaalla, tyttö-ressukka! Kas, kun hänen piti koulun jälkeen käydä ostamassa pääsykokeissa tarvittava A3:n piirustuslehtiö, ja otattaa kopiot todistuksistaan jo koulussa. No, hän muisti vasta koulusta päästyään ne todistukset. Hän soitti miulle harmissaan muistamattomuudestaan. Kanslisti ei olisi enää paikalla vaikka hän kääntyisi takaisin kouluun. Vaihtoehtoina oli käydä otattamassa kopiot joko kirjastossa, postissa tai kopioliikkeessä. Mietittiin siinä, että hän voisi ensin käydä ostamassa lehtiön ja sitten mennä kopioliikkeeseen. Se paikka voisi olla halvempi kopioille, kuin ne kaksi muuta. Niin kuin olikin. =) Jonkin ajan kuluttua tuli tekstiviesti: -Tiimarin lehtiöt: 5 e ruikku, 6,80 e paksu. Tekstitin takaisin: -Ota paksu. Kohta soi puhelin, -Kotibussi meni jo. Nyt pitäis odotella puoli tuntia. Mitä mä tekisin? Kehotin menemään vaikka ostamaan jätskin. Ja niinpä hän...

. Verhon takaa ikkunasta näkyy pala taivasta Veden pinnalla kajona kuultaa saiho laivasta iltaruskoon hassuttelemaan matkaavasta Vielä kuuluu musiikkia ja remakkata naurua Olisinpa minä mukana Edes tiskaripiikana -Una Reinman- Runo - ja Valokuva torstaille .

. Postiljooni toi ohikulkiessaan ihanan kuoren, jossa saapuivat tosi pikaisena postituksena tilaamani ihanat kortintekijä Magin kutsukortit. =D Kiitos niistä ja bonuksista hirmuisesti taiteilijalle! En mie itse ois noin hienoja osannut tehdä! Kurkistakaapas kaikki miten herttaisia kortteja Magin iloisilla sivuilla on . =) Hän on oikea hyvänmielen korttitaikuri. =) Abiturientti sai tänään ylioppilaslakin. Siis kaupasta. =) Ja kengätkin kävimme ostamassa pojalle, jolla ei koskaan vielä olekaan ollut mustia nahkaisia pikkukenkiä. =) Vanhojen tansseihin hän lainasi isoveljen kenkiä, jolla niin ikään ne ovat ensimmäiset. Ja ainokaiset. Ei olla tarvittu heille koskaan ennen kunnon kenkiä, tässä köyhällistöelämässämme... Puvut pojilla nyt ovat, molemmilla ihan omat. ;D Ei voi enää lainata toiselta, kun ovat molemmat yhtaikaa samoissa juhlissa. =) Nyt on siis varattu kerhohuone juhliin, on lakki, on puku, on kengät, on sinisiä lautasliinoja, on Mamin vanh...

. Viikonloppuna Hanin kanssa rantoja kävellessämme huomasimme kolme vanhaa mattoa lilluvan rantavedessä. Mie halusin nostaa ne matot rantakivien päälle. Ne olivat kunnon kotikutoisia, paksuja ja vahvoja. Kuin mummopuoleni mattopuilla kutomia. Mutta Hani kielsi koskemasta niihin. -Anna olla ne siellä. Ja mä uskoin... Matot kuitenkin jäivät vaivaamaan minua ja eilen kävin katsomassa, ovatko matot yhä tallella. Eivät olleet. Se suuri tuuli ja myrsky veivät ne jonnekin toiselle rannalle... Tai järven pohjalle. Pahus. Ne olivat niin hyvää tekoa.... Toivottavasti joku muu nosti ne pois liotuksesta. Pesi mäntysuovalla ja juuriharjalla, nosti tuuleen kuivumaan ja sai niistä mukavat matot. .

. Tällaista pilkistelee parvekkeella. Elämänlankaa. Haurasta ja toisaalta sitkeää. Kaikkeen tarraavaa, hetken kukkivaa. Kuin itse elämä... Blogilista näyttää olevan sekaisin. =) Eilen kurkistin, että miulla olisi blogini avainsanoina pienlennokit ja askartelu. Tänään kurkin huvikseni, koko ajan vaihtuvia avainsanoja, muun muassa näitä näytti miulla olevan: * arkielämää * marinointi * muut * pöytälaatikkoaktivismi * chili * moottoripyörä * ruoanlaitto * ruoka * ruokaohjeet * viini * paheet * sosiaalisuuden * töissä * ulkomaalaiset * ulkomailla * vuodatus * elämää * etsintä * juhliminen * kesäheila * opiskelu * pohdiskelu * sinkku * syysmasis Heheee. =) Just. Tuntuu arpovan avainsanoja huvikseen. ;D No, ehkä Blogilistan uudistukselle ei nyt juuri heti kannata tehdä itse mitään. Odotellaan vaan... Eikös ne Sampopankin sivutkin jo ole kunnossa, niin varmaankin listakin pian on ookoo. =D edit klo: 11.52: Nyt näkyy oikeat avainsanat: arki haaveilu ki...

. Minulla ei ole kahdeksaan vuoteen ollut omaa kulkuneuvoa. Muuta kuin jalat. Ja yhteinen polkupyörä tyttären kanssa. Mutta jos se on yhteinen, se ei ole oma. Varsinkin kun sitä pyörää on niin kolaroitu... Nyt miulla on oma polkupyörä. Ihan tavallinen. Peruspyörä. Jotain uutta ja omaa. Ei aina toisten vanhoja juttuja... Tai ei se vielä ole oma. Vasta sitten voin sanoa sitä omaksi, kun viimeinenkin osamaksuerä on suoritettu. Se on nyt siis osittain oma, koska eka erä vasta on maksettuna. Pyörästä puuttuu vain lukko... Tämä köyhimys on aika onnellinen. *Silittää uuden pyörän satulaa olohuoneessa* Edit: Hani ja pojat sanoo, ja näenhän sen itsekin, että etuhaarukan hitsauksessa on reikiä. Pyörä pitäis palauttaa takaisin ja vaihtaa... Reklamaatiota on jo tehty. Kuvia lähetetty... Palautus sovittu. Pyörä pois haettu... PS: Nyyh... Ei miulla sitten vielä olekaan kulkuneuvoa... *Huokaus* .

. Olipas eilen tosi hurja tuuli. Nyt on helpompi hengitellä kun siitepölyt saivat kyytiä. Heiluivat nuo rentukat eli sammakonkukatkin eilen niin, ettei niistä juur kuvaa ehtinyt näpätä. Tässä lisää, vaikka en itse pidäkään keltaisista kukista. Ne keräävät liikaa ötököitä kimppuunsa, niin kuin ylemmästä kuvastakin jo huomaa... Järvi kuohahteli eilen aamusta ensin näin kesysti, kauppareissuni aikana. Illan aallonvelloiluista ja tyrskyistä en tohtinut mennä edes kuvaa nappaamaan. Pysyin visusti sisätiloissa. En taida olla mikään myrskybongari. Onko tämä sitä samaa tuulta, joka maailmalla on aiheuttanut paljon tuhoa ja katastrofeja...? .

. Sitä miettii ja ihmettelee, miten sitä saattaakin omistaa ystäviä, jotka tekevät vuokseni hyviä tekoja. Ajattelevat minua. Auttavat minua. Auttavat perhettäni. Tukevat meitä... Sitä miettii, onko minusta itsestäni mitään hyötyä ja apua koskaan heille? Kellekään? Olenko heille hyvä ystävä? Annanko itsestäni mitään? Vai olenko kuin se hanhi, jonka selästä valuu vesi pois...? Mikä on minun osani, minun työni tässä maailmankaikkeudessa? .

. Onko se aatteen paloa kun ajattelen suven valoa Kun saan taas varpailla rannan kiviä kosketella Siitepölyissä aivastella Oi, se on kesäonnea (UR) Valokuva - ja Runo torstaille rustattua...

. Nunnukka sai vapputorilta mukaansa muksan pallon. Sen pallon viereen sopisi isoveljien kasvot. =) Heidän sijaansa palloa pitelee Nunnukan Nex-nukke, jolle tyttö on tehnyt hauskan amishaalarinkin... Pojilla onkin tulevaisuudensuunnitelmat aikalailla tarkasti mietiskeltynä. Nunnukalla on viikon päästä pääsykoe erääseen paikkaan, joka tosin ei liity tuon pallon tekstiin. Vaikka tyttö tosin Otaniemen-reissullaan paikkaan ihastuikin ja kiljui kotiin tullessaan juuri niin, kuin Nexin pallossa lukee. =) Onhan pallon teksti Nunnukallekin aina mahdollista. Mie itse en tiedä mikä minusta isona tulee... .

. Hiirenkorvia koivut täynnä. Ja mun murut korjasivat koneeni niin että konekin voi taas olla päällä... =) . .