Hallatar haaveilija

Yksi hauska ja erityisesti halpa harrastukseni  on napsia kuvia liikkuvan auton ikkunasta.  Kuvat joko onnistuvat tai sitten eivät. =) Silmänräpäyksistä jää kuvattuina kuitenkin jotakin  konkreettisempaa muistoa kuin pelkkä maiseman pilkahdus mielen pohjalle.  Ei kai mistään huomaa  että mää rakastan puita? =) 

 Hipsin Pikkutalosta pihalle kameran kanssa sunnuntaiaamuna kuvaamaan  miten itätuuli oli huurtanut rapunpieluskoristekasvit  aivan kuin somiksi tekolumihuurretuiksi joulukoristeiksi. ♥ ♥  Sitten rappuharja käteen ja siivoamaan portaat.  Kasveista en raaskinut kauniita lumikoristeita kolhia pois. ♥    Vielä vilkaisu pihalle, hakemaan sisältä lisää vaatetta päälle  hurjaa nurkissa ujeltavaa viimaa vastaan  ja kolaamaan pihaa armaan kanssa. ♥    Päivän joulumaisemateemaan sopi hyvin,  jotta pakastimen viimeiset tähtitortut omenakanelimarmeladilla on nyt paistettu.  Joulukinkku odottaa yhä omaa vuoroaan... Sekin sopii teemaan,  jotta miepä löysin viimein ne kadonneet loput joulupostimerkit,  joulukortit sekä osoitekirjan,  jotka jo ennen joulua olivat menneet kadoksiin hyvään piiloonsa.  Olen kadottanut kovasti sanoja ja asioita  v...

Tai sitten ehkä ensi elämässä...

Viikonlopuissa  ihan liian vähän päiviä  Pitäisi niihin lailla säätää  ainakin yksi päivä lisää  -Una Reinman- 

On hauskaa aamuisin kurkistella ja tutkailla  kuka on yöllä hiippaillut Pikkutalomme ympärillä.  Yleensä kettu on jälleen tehnyt vakiokierroksensa ja poistunut pihan tutkittuaan takaisin tien yli muille maisemille. Sen kanssa risteävästi juoksentelevat monituiset jänikset ja jopa suuritassuinen rusakko. Käyvät säännöllisesti kurkkimassa, josko jo ylettävät jänisverkkojen yli nappaamaan oksan babyomenapuuta tai päärynää tai sitten vaan kurmuuttavat jo kovia kokeneutta koivuangervoa. Maistuisipa niille goji-marjan tai orapihlajan oksatkin. Villiruusujakin niiden on ihan pakko pureskella piikeistä huolimatta. Villikissa kulkee omia reittejään tai toisinaan seuraa minun jättämiäni jälkiä, kun vien pikkulinuille ruokaa tai kahlaan tunkionseuduille kippaamaan perunan- ja appelsiininkuoria niiden omaan paikkaan, josta tosin harakat ja varikset käyvät niitä puolestaan tutkimassa ja nokkimassa. Eivät ne vieläkään usko ettei se appelsiini ole hyvää. Voi tosin olla, että lei...

Aika tujua suklaata!  Esikoinen poikkesi Varusteleka.fi .ssa  ja toi sieltä Hanille synttärilahjaksi mm monta purkillista  tätä tosi vahvaa suklaata. =) Omnomnom, miten tummaa! 100 gramman purnukka sisältää kaksi kerrosta valmiiksi viipaloituja suklaapaloja.  Varustelekan sivun tietoja tuotteesta. "4 palaa Scho-Ka-Kolaa sisältää yhtä paljon kofeiinia  kuin vahva espresso." Miullekin poikanen toi oman purkin maitosuklaata,  joka sekin on aikamoisen tummaa, hyvää ja vahvaa. =)  Kiitos poikanen hauskoista lahjoista! 

♥ ♥ ♥  Meillä käväisi Hanin synttäreillä todella taitavia kuvaajia ja salaa toivoinkin mielessäni jotta he ottaisivat kameransa esille ja kuvaisivat jotakin Pikkutalossamme, (silleen: ota kuva, ota kuva, ota -please- kuva! ) edes komean ritarinkukan (Hippeastrum) keittiön pöydällämme, mutta ei kukaan ehtinyt hehkuvaa, kookasta katseenvangitsijaa edes huomata. Kait mie olen vain itse tuon nyt ainoan kukkivan kukan aikaansaamassa tainnuttavassa hurmoksessa ja siksi itse sitä tässä hiukan kuvailin... =) Ritarinkukan neljä kookasta kukintoa painoivat viime yönä kasvin hiukan etukenoon joten leikkasin sen leikkokukaksi maljakkoon. Oikeastaan ritarinkukka kestääkin kauemmin vedessä. Nyt sitten jälleen salaa mielessäni toivon, että kukkaruukussa köllöttelevään sipuliin ilmestyisi lisää kukkaputkia ja mie saisin ihailtavakseni lisää katseenvangitsijoita. =) Tammikuun aurinko  hehkutti ja väritti kukat oransseiksi. ♥ ...

Uusi versio: Mitä surevalle sanoisi Kertoisi   miten suru muuttaa muotoaan Vähä vähältä muokkautuu Uuteen asuun pukeutuu Tänään suru on musta Huomena harmaan sävyjä Ensi kesänä mukanasi kulkee kenties sinisenä Silti mustia raitoja silloinkin voi tuntea aaltoina  yhä tuskaisina Onko sanoja mulla silloinkaan Onko milloinkaan Vain möykky nielussani voin vain kuunnella Olla tässä Sulle läsnä -Una Reinman

...ja Kaija Koosta... =)

PS:  Loppuosan tästä runosesta voitte lukea myös  uusista Lambin rakkausruno - talouspapereista . =) 

Kauhian monen vuoden takainen ystäväni Tiina ,  blogin Pionihulluutta ja puutarhaunelmia kirjoittaja  heitti minua puutarhahaasteella. =)  Kiitos Tiina!  Kas tällaisia hän kyseli: 1. Mikä herätti sinussa puutarhurin? 2. Oletko säntillinen puutarhuri, joka työstää järjestelmällisesti projektin kerrallaan vai rönsyilevä rallattelija, jonka päivittäisen reitin voi määritellä matkan varrelle unohtuneiden työvälineiden perusteella? 3.Omistatko kasvihuoneen, huvimajan tai katetun pergolan? 4. Mikä on suhteesi puutarhataiteeseen? 5. Jos hyräilet puutarhassa hyöriessäsi, mitä tai kenen lauluja useimmiten? 6. Suhteesi poikkeavan värisiin kasveihin (kirjavalehtiset, tummat, limenväriset, hopeiset...) 7. Puutarhasi ei olisi puutarha ilman...mitä/ketä? 8. Paras vuorokaudenaika puutarhassasi? 9. Kasvi, jonka aiot hankkia seuraavaksi? 10. Ihanin puutarha, jossa olet käynyt tai josta olet lukenut? 11. Kuva jostakin kohdasta puutarhassasi johon olet...

♥ Ihan oikeasti nämä jokainen tuoksuvat  suloisen hentoisesti kielolle  ja niin keväälle...  Hän ei tuoksuile vaan hehkuu. Punainen ihana ritarinkukka hurmaa keittiössäkävijät. ♥ ♥ Varustauduin kahvikupin ja hymyilevän (g)piparin kera  keräten esille kaikki siemenet yms tarvikkeet, kuvatakseni  saalissaldoani tällä hetkellä.   Punaisiin lobelioihin ihastuin kesällä Saarenmaan reissulla ja niitä onkin nyt sitten monta pussukkaa odottamassa kasvukauttaan. Tsinniaa suositteli eräs mukava fb-ystäväni. Balsamit ovat mukana kokeilumielessä.  Anemoniat ovat tuoreita suosikkejani. Viimevuotisten anemonioiden juurakkomukulatestaus on meneillään.  Pärjäävätkö a.) paremmin kasvihuoneessa multaan haudattuina  vaiko b.) kylmävintillä pakkaspussukassa... -Varmuuden vuoksi niitä nyt on olemassa ihan uusina juurakkomukuloinakin, jos kummatkaan talvetuskeinot eivät tepsi. ♥ Kevättä o...

♥ Nyt se joulu loppui...      ♥   Siellä se on pihalla, yhä kiinni kuusenjalassaan,  meidänkin ihana joulukuusi . Saa siellä vielä kukoistaa  niin kauan kuin ikinä pystyy.    ♥ Kun kevät palaa ja jää sulaa,  saan kuusen irti jalastaan...           Virkattuja, tärkättyjä lumitähtiä  en aio vielä ikkunoista poistaa.    Saavat yhä loistaa. ♥              

 Aurinkoinen talvipäivä  saa hanget hohtamaan.  Ensi kesänä tässä kohtaa  kukoistaa taas villiruusujen valtakunta. ♥ Kun lintulaudan ympärille kietoo palloksi  kanaverkkoa, pääsevät laudalle vain pikkulinnut.  Isommat noukkikoot mitä pieniltä laudan alle tippuu.  Onni on paljon takkapuita  pakkaspäivän varalle. ♥

♥ Mahonian ( Mahonia aquifolium ) oksia laitankin tästä lähtien aina  talvisiin asetelmiin. Ikivihreänä se kestää pakkaset ihan pelkkänä  oksanakin rapunpielen istutuksessa.  Murattikin näyttää vielä ihan kelpoiselta, vaikka on jo tammikuu. Lumilintuni taitaa nukkua... Calluna, murattia, männynoksia ja auringonpilkettä. ♥