Hallatar haaveilija

. . Jokin aika sitten postin seassa tuli kunnallisvaalilappu. Mää en ymmärrä mitään politiikasta. Olen kiinnostunut ihan muista asioista. Minusta se on se ihminen joka asioita ajaa eikä puolue... Puolue on vaan sen ihmisen "jengi" jossa se hengailee. Ja kun he eivät osaa hengailla yhdessä ja samassa jengissä, jengeillä pitää olla eri reviirit. Mutta kun mää en tunne näitä ehdokkaitakaan... Ja ne lupaukset ovat kuitenkin vaalilupauksia. Olisi mukava tutustua johonkin ehdokkaaseen oikeasti. Katsoa silmiin ja kysyä, mitä asioita hän aikoo saada ajettua toisten ihmisten hyväksi. Vai onko hänellä vain euron merkit silmissään... Entä jos kovin monessa kunnassa sitä Aku Ankkaa äänestetään, niin haetaanko se tänne USA:sta? Vai kelpaako eurooppalainen kopio tuolta Pariisista? Esimerkiksi seuraavanlaisesta vaaliehdokkaasta voisi kuntalainen olla montaa mieltä: Xxx XXx , Sitoutumaton Kahden lapsen eronnut isä nyt sitoutumattomana ehdokkaana... ... vapaa päättämään asioista kaik...

. Vaikka tapahtuisi mitä ihmiselämässä Uusi aamu on näkyvissä Odottamassa yön hämärässä Vaikkei sitä tänään voikaan käsittää silti aurinko lämmittää surevankin kämmenselkää -Una Reinman- .

Teille, joilla sydän on raskas, toivon lohdutusta ja voimia Uskoa tulevaisuuteen Halauksia Myötätuntoisia sanoja Läsnäoloa Kauniita muistoja Rakkautta  Valoa tunnelin päähän  Koko sydämestäni  Vaikka tapahtuisi mitä ihmiselämässä Uusi aamu on näkyvissä Odottamassa yön hämärässä Vaikkei sitä tänään voikaan käsittää silti aurinko lämmittää surevankin kämmenselkää - Una Reinman- ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ -Ruusulaji on Queen Elisabeth, Mamani puutarhasta . Label Kauhajoki

. Sitä ei koskaan etukäteen tiedä kauanko sielun täytyy surra Suru tekee sydämeen reikiä Eikä sydän ole enää koskaan eheä Jokainen uusi päivä on sille lääkettä Huomaat reikien olevan jo arpia Uusi suru avaa arpikudosta Tekee sieluun muutosta Sitä ei koskaan etukäteen tiedä loppuuko kipu milloinkaan Mutta arpia ja muistojaan oppii kyllä varovasti kantamaan -Una Reinman- 21.4.2008 Suru on mustaa rautalankaa Mulla on sua niin ikävä kiertää sururinki sydäntä Välillä rinki pienenee rutistaa ja vääntää Se pistää kärjillään rautalangan väkäsillä Ruostuakseen etsii kyyneliä Niillä ruokin sitä surun mustaa rautalankaa -Una Reinman- . .

. Rakkaudesta jää meihin jälkiä Silmien väritys Askeleen keveys Hiusten kiharuus Otsan kaarevuus tai hassu varvas Hymykuoppa tai kaks Tahi vino hammas Hiusten heilautus Naurunremahdus Kaikki ovat muistoja esivanhempien rakkaudesta -Una Reinman- .

. Hymyile. Hän on osa sinua. Kysy miten hänen päivänsä on mennyt. Kysy onko hänellä jotain murheita tai iloja. Kysy mitä hän haluaisi huomenna ruuaksi. Ota hänet mukaan kokkailemaan. Syö yhdessä hänen kanssaan. Ei ole itsestäänselvyys, että hän on olemassa. Halaa häntä aina kun siihen on mahdollisuus. Kerro kuinka paljon häntä rakastat. Mene leikkiin ja peliin mukaan. Tiskit ja villakoirat kyllä odottavat, aika ei, vaan vuodet vierivät. Anna hänelle tehtäväksi hänen kokonsa mukaisia vastuualueita. Muista kiittää häntä. Kannusta kun siihen on tarvetta. Kieltokin on rakkautta, kun kielto on paikallaan. Nukkuminen on tärkeää. Nukkuessa kasvaa ja vahvistuu. Älä katkaise sidettä esivanhempiin. Kaikkien ei tarvitse olla täydellisiä. Erilaisuus on persoonallista. Maailma on täynnä erilaisia persoonia. Kerro että hän on rakas, vaikka hänellä olisi joitain puutteita. Ihan jokaisella on omat puutteensa. Toisilla ne ovat enemmän esillä, toisilla hieman piilossa. Kerro, että hän kelpaa sellaisenaa...

. Maman puutarhan kauniita yksityiskohtia. Tänään pitäisi tehdä pakastimeen omenatuoremehua. Syksy on käsinkosketeltavaa. Kirpeästi pureskeltavaa. Se vie lehdet pois. Rapistellen niitä kuin sateena pitkin maanpintaa. Se värittää maailman uudella tavalla. Silti minä näin kesästä unta. .

. Keltaisten lehtien sanotaan leikillisesti syntyvän siten, että sininen väri pakenee taivaalle puiden lehdistä, tehden taivaan syksyllä entistä heleämmän siniseksi. Lehtiin jää jäljelle vain keltainen, koska sinisestä ja keltaisestahan tulee yhdessä vihreää... Kuinka punainen ruska sitten selittyy, en tiedä. Kerro sinä. Kaupunki hehkuu syysauringossa. Harmi että tämä hetkinen... ...kestää vain vähän aikaa. Pienen silmänräpäyksen. .

. Mama-äitini, jolla on tänään syntymäpäivä, (hän vietti sen syöpäsairaan ystävättärensä luona) sanoi eilen jutellessamme; -Kaikkein tärkeintä maailmassa, on kuulla rakkaansa sanomana: Minä rakastan sinua. Ja kaikkein kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua, on joutua katsomaan kuollutta lastaan... ********************************** Media on rauhoittavan eleen sijaan ottanut pelottelevan, suorastaan hypnoottisen jankkaavan asenteen. Se luo uhkakuvia tulevaisuudesta. Kaikkea ei olisi tarvinut, eikä edelleenkään tarvitsisi julkaista. Tieto/huhu lisää tuskaa. Se pelottaa. Varsinkin pienet lapset tulisi suojella liialta tietotulvalta. Nyt pitäisi keskittyä sensaatioiden ja levikkimyynnin sijaan siihen, miten tästä eteenpäin. Siihen, ettei näin koskaan enää tapahtuisi. Siihen, miten kaikkia särkyneitä sieluja autettaisi. Tragedioiden kohteeksi joutuneita tuettaisi. Huomioitaisi apua tarvitsevat. Ajoissa. ********************************** Kaikki he, joita tämä järkyttävä tapaus koskettaa lä...

. Katsoin peilistä ja ihan totta miun poskillani on nukkaa Sitä jota sanoit tahtovasi silittää Silittäisitkö nyt sitä Halaisit suureen syliisi Maailmalta piilottaisit Nyt Kun itkettää -una reinman- Sururuno

. Sen ajan kun nukuin, tuli ei palanut. Näin unta, ja olin siinä taas muualla. Heräsin ja heti muistin... Nyt kynttilä palaa taas. Läikehtivin sydämin. Kunpa media ei mässäilisi... Miusta ei olisi koskaan tullut hoitoalan ihmistä. Olisin kantanut murheitaan aina mukanani. Surrut kanssaan. Omien murheideni lisäksi. Sydän kipeänä. Enkä nytkään voi olla tuntematta kollektiivista suurta surua. Sattuu kun ajattelee sitä valtavaa kipua ja tuskaa... Syvälle sydämeen sattuu, eikä tässä osaa ajatella mitään muuta. En osaa edes kirjoittaa mitään enempää. Ei löydy sanoja... Suuri möykky on vatsassa. Olen niin pahoillani... Otan osaa tuskaan. ********************** Kirjoitin tämän viime marraskuussa: Ehkä Ehkä vuoden päästä itkettää vähemmän Muistat enemmän kaikkia kauniita ajatuksia Hänestä Sydäntä ei niin tuskaisesti purista Jokainen sana ei niin tikarin lailla satuta Kuvaansa saatat jo katsella Varovasti hymyillä Ajatella häntä Lämmöllä Aivan kuin hän olisi yhä tässä Lähellä Hymyilemässä K...

. On järkyttävää kun lapsi laittaa oppilaitoksesta tekstiviestin, olenko kuullut uudesta kouluampujasta... Äkkiä kaikki linkit auki ja tarkistus pala kurkussa. Miksi taas ? Voi miksi? Kävi hirveämmin kuin kukaan koskaan osasi kuvitella... Mihin maailma on menossa? Miten saamme pidettyä rakkaamme turvassa? Henkistä tukea Lasten- ja nuorten päivystävä puhelin

. Sininen ruusukuvani on paraikaa Today's flowers - sivulla kolmen muun kukkakuvani kera. Moni kommentoi, että on kyllä kuullut sinisistä ruusuista, muttei ole koskaan nähnyt oikeasti sellaisia. =) Tai että onko ruusuni ihan oikea? Vai kenties käsitelty photo shopilla, tms.? On se. Ihan aito sininen ruusu. Miihkalin ja Nunnukan kevätjuhlissaan saama. Molemmilla oli oma siniruusunsa, mutta vain toista mie kuvasin. Muttei se ei ole sillä lailla aito, että niitä voisi poimia puutarhasta koriinsa kuin kukkaistyttö. Äläkä laita samaan maljakkoon sen kanssa missään tapauksessa valkoisia kukkia. Paitsi jos haluat niidenkin muuttuvan sinisiksi... ;D Apteekissa on myytävänä, niin kuin muistatte, elintarvikevärejä joilla voi värjätä vaikkapa (omaa marmeladia), marsipaania tai sokerikuorrutusta.=) Samoin siellä myydään mm sinistä elintarvikeväriliuosta johon valkoiset kukat laitetaan vähintään yöksi. -Jos haluat vaaleamman sinisen ruusun, laita liuokseen myös vettä. -Jos taas tahdot vielä tu...

. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi tavattiin, soiteltiin tai oikein kunnolla juteltiin! Mitä sulle kuuluu? Ai että sää luet blogiani? Tiedät kuulumiseni? Mutta mää en tiedä susta mitään. Kerro siis jotain itsestäsi. Ihan mitä vain! No, vaikka, oletko ollut terveenä? Miten töissä menee? Onko mitään uutta tapahtunut? Tai tulevaisuudensuunnitelmia? Koska nähtäisiin oikein kunnolla? Häh, mulla niin paljon uusia ystäviä? No en ole unohtanut teitä vanhojakaan. Tai siis et sää mikään vanha ole, kyl sää tiedät mitä tarkoitan. =) Muista, että sääkin mahdut aina mun sydämeeni. Jos sulla vaan itselläsi on enää aikaa mulle... Ihan oikeesti! .

. Monilahjakkuus Savisuti ilahdutti upealla kortillaan jonka taiteilija hän itse on, sekä erilaisilla teemerkeillä, muutama päivä sitten postaamani tee-jutun ideoimana. =) Kiitos Savisuti. =) Kaikki teepussukat olivat miulle uutuuksia. =) Tee tosiaan tekee vatsalle paremman olon kuin kahvi. Mutta alitajuisesti vaan siihen kahviin vieläkin tarttuu... =) Ainakin muutama kuppi kahvia pitää saada päivässä, ettei ala päätä särkeä. Paha tapa? =) .

. Tänään puistossa lehdet rapisivat jaloissa. Haikeaa ja kaunista. Ihastelin syksyn värejä. Samalla oli jo kesää ikävä. Kesä mennä vilisi taas niin nopeasti ohi. Vuosi vuodelta se juoksee nopeammin. Onko maapallo nopeuttanut kulkuaan? Hitaampi ei ehdi lainkaan mukaan. Jokaista ruusunmarjaa oli jokin pieni suu maistanut. Syksyherkuksi luullut. Kesken syöntistä jättänyt. Osa maailmasta pitää kii kesäpuvustaan. Vihreistä lehdistään. Viimeiseen asti. Osa on jo luovuttanut. Osa on antanut vain palan itsestään ja sinnittelee yhä kauneutensa lämmittäminä. Hetken... .

. Schlumbergera Ensi yöstä alkaen on päivä - mummoni vanhan sanonnan mukaan - kukonaskelta lyhyempi. Pimeys saa taas vallan. On syyspäiväntasaus. Mutta ei se meitä kynttilänvalon rakastajia haittaa. Antaa iltojen pimetä. Meillä on valoa. Sitä on jopa sieluissamme. =) Niin, voi sen tietty kirjoittaa kukon askelkin. Muttei soo sit enää sama asia. ;D .

. Today's Flowers Rose is a rose is a rose is a rose. And a pink waterlily. =) My Mother's rose's. My own different rose's... Ps: Noista neljästä isosta kuvasta teetin postikortteja...

. Kapealla kujalla, pienessä puodissa myytiin erilaisia leivonnaisia joita jäimme Mamani kanssa katselemaan puodin ikkunanlasin taakse, ihan vain ihaillaksemme. Miesmyyjä astui valkoinen esiliina vyötäisillään ulos puodin ovesta ja kysyi: -Finlandese? -Si, si, finlandese, vastasimme nyökytellen. -Ah! Ja samassa mies näytti nappaavan huuliltaan sormillaan suukkoja, ja osoitti kaikkia leivonnaisia, elehtien kuinka kaikki Finlandeset rakastavat kaikkia hänen herkkujaan. Varmaan täysin totta. =) Niinpä mekin valitsimme kaksi ihanaa banaanileivosta mukaamme ja mies kääri ne hellästi ohueen valkoiseen rapisevaan paperiin. Aamiaismajoitushotellin tyyliin sopien päätimme että syömme leivokset aamulla kahvin kera, jonka hakisin tarjottimella alakerran reseptionista huoneeseemme. Olisi vaihtelua rapean jättisämpylän lisukkeeksi. Kaloreille emme tuhlanneet ajatustakaan. =) Mutta yöllä nukkuessamme mustat isot muurahaiset päättivät toisin, löytäen herkkumme. Aamulla niiden leveä jono kulki parvek...

. Sen lisäksi, että tänään oli mukavan aurinkoinen ja sateeton syyspäivä, näin blogiystävän. =) Kaunis Juulia saapui söpön tyttärensä kanssa kylähän ja toivat ihan mahdottomasti tuliaisia! Mie sain ihanan punaisen Taika-mukin ja Nunnukka ikioman valkoisen Taikan . Oiiii! =D Ja ihanat, just miunväriset kynttilälyhdyt kaksin kappalein! Juulia sanoi, jotta ovat nekin niinkos äidille ja tyttärelle. Ja tuo kaikki oli silmiähivelevän hienostuneesti pakattu huolellisesti ihanaan Iittalan lahjarasiaan... Voi kiitos, kiitos, kiitos Juulia, vielä muustakin! =D Minulla ei ollut muuta heille antaa kuin Juha Tapion uusin cd ja tyttärelleen pari Nunnukan vanhaa heppakirjaa... Aika hujahti rupatellessa ja hiukan kaupungillakin, kunnes Juulia tarjosi miulle ja tyttärelleen kahvila- aterian sekä hauskan hetken Kung Fu Pandan parissa. Siitä on hirmu kauan kun olen viimeksi elokuvissa istunut. =) Taisi olla Kaksipäisen kotkan varjo miun edellinen leffakatseluni elokuvateatterissa. Kiitos ihan hirm...

. Jokaisessa naisessa asuu pieni naisellinen Lady... Yleensä kuljen näyteikkunoiden ohi niihin katselematta, koska tiedän, ettei minulla ole mihinkään varaa. Nyt kuitenkin satuin syrjäsilmällä havaitsemaan nuo ihanuudet kenkäkaupan ikkunassa. Hetken saapikkaille lasin takaa hymyiltyäni menin ja kysyin kaupasta, saanko kuvata noita saapikkaita. (Yleensä niitä varmaan halutaan sovittaa tjsp...;D ) Sain kuvausluvan ja palasin ulos kiskomaan kameraa esille. Ja sain kuvan. Huoh. Upeat. Niiden kanssa vaalea jakkupuku ja saapikkaiden värinen olkalaukku. Lääh... Siis jonkun päälle. Ei mitenkään välttämättä miulle. Kaikkea kaunista voi aina ihailla. Sitä ei tarvitse itse omistaa. =) Pyyhkikäämme kuola ja palatkaamme maan pinnalle. Miun kaupunkiasiani oli mennä vaan postiin ja hakea Miihkalille armeijakamera. Kuvataikuriparka ei kestä enää yhtään kauempaa armeijassa ilman kameraa. =) Hän tilasi postitse sellaisen näppärän taskuun mahtuvan kameran jotta saisi kuvattua kaikkea mahdollista. Miihka...

. Acer platanoides Kunpa maailma pysyisikin näin värikylläisenä eikä saapuisi lainkaan harmaata ajanjaksoa, jolloin rätkii räntää ja kengät kastuu ja missään ei näy mitään väriä eikä järkeä ja tekee mieli tilata liian kallis matka velaksi kauas lämpöiseen maahan kuukaudeksi tai kahdeksi! (Pakko hengittää välillä näin pitkän lauseen jälkeen! Kokeile vaikka lukea toi ääneen! =) ) Pysyisivät edes puiden lehdet erivärisinä ja peittyisivät sitten kiltisti pariksi kuukaudeksi lumen alle, oikeaan talveen. Kunnes kevät ne herättelisi uuteen kukoistukseen. Eiksniin? .

. Näkymä edellisen kodin ikkunasta... Ikkunoiden pesu ei ollutkaan yksinkertaista. Ne ovat isot ja aikas lahot... Pelotti että joka uloin ikkuna hajoaa kun sain ne auki. Ne oli vaikea avata ja vaikea pestä jo kokonsakin vuoksi. Ei siinä tiennyt, miten olisi pitänyt esim kiinni ikkunasta lastalla niitä kuivatessaan. -Kaverin oisin tarvinut siihen puuhaan... Yritin laittaa ikkunatiivistettä. Sillä seurauksella etteivät ikkunat sitten enää suvainneet mennä kiinni lainkaan! Aikani tuskailin, työnsin ja väänsin ikkunoita ja opin kiroilemaankin samalla, mutta ikkunat eivät menneet kiinni. Suuri osa huolella laittamistani tiivisteistä piti repiä irti. Harmitti... Se tiivisteiden paikka oli ikkunakohtainen. Joka ikkuna käyttäytyi eri tavalla. Tosin joka ikkuna oikutteli avaamisessa ja sulkemisessa. En HALUA enää KOSKAAN pestä noita ikkunoita! Vaihdoin verhot talvisemmiksi ja sain pohkeet helliksi. Se olisi ollut jonkun pidemmän immeisen hommaa. =) Verhoja joutui kääntämään kaksin- kerroin rip...

. Kokkausintokin lopahtaa kun ei oo porukkaa jolle kokata. Nyt ostan vain illaksi tytölle valmisaterian ja itselle purkin salaattia ja yhteisesti jogurttia. Tytär saa sentäs koulussaan kunnon lounaan. Yksinäni syön vaikka paketin popsi-nakkeja lounaaksi. Suoraan paketista. Kylminä. =) Tai keitän vettä ja lisään sen kauraryynien joukkoon lautaselle ja yksi ateria on valmis. Varsinainen gormeekukki, eikun gurmeekokki... Viikonloppuina yritän aina ryhdistäytyä kun sotilaspoika saapuu kotilomille. PS: On se vähän rahakysymyskin... . .

. . Nimittäin vuokraisäntä toi vihdoin maalia! =) Saan maalata eteisen, keittiön sekä Nunnukan huoneesta yhden seinän, jossa on ollut palapeilikokoelma... Mie sitten tykkään maalaamisesta! Pakkelit ja hiomapaperi esiin ja maalarinteippikauppaan, mars. Saimme myös jättirullan ikkunatiivistettä, koska joka ikkunasta vetää ja ikkunat suorastaan heiluvat kun laittaa ulko-oven kiinni. Toivottavasti eivät tipahda kadulle... Ovat alkuperäiset, vuodelta 1963. Tulossa olisi kuulema joskus ikkunaremontti . Mie tässä siis joutessani pesen ikkunat talvea varten, tiivistän ne ja laitan moninkertaiset verhot, jotta pysymme ensi talven lämpiminä. .

. Clematis Savisudin postauksessa oli ihana violetti clematis. Siitä muistui mieleeni etten ole postannut vielä Maman puutarhan metsäköynnöstä joka kiipeilee pitkin syreenin oksia, ja kauempaa näyttää, kuin siinä kohtaa kasvaisi puu, jossa on mahtavia sinivioletteja kukkia. Kukat nököttävät nimittäin parimetrisen puun latvuksessa. Miun piti kurkotella, että sain kukkia kuvatuksi. =) Eli siinäkin voi käyttää mielikuvitusta, mihin köynnöksensä laittaa kiipeämään. Sellainen patio tai pergola, jossa kiipeilisi monia lajikkeita olisi myös viehko paikka puutarhakalusteille ja kesän oleskelutilalle. Siellä lehvien suojassa olisi ihanaa lukea kirjaa kesäpäivänä, koira lepäilisi siinä vieressä... Viime vuonna clematis ei ehtinyt avata ennen kylmiä säitä yhtään kukkaansa, mutta nyt siinä on kukkia viime vuodenkin edestä. =) Ja kukat ovat läpimitaltaan mahtavia! Nämä vaan on kuvattu kovassa tuulessa. Kukkaa piti tukea, jotta tuuli ei heiluttelisi sitä pois kuvasta. =) Laitoin (kalpean) käteni kuk...

. Ikinä en oo teestä pahemmin piitannut. Nelivuotiaasta asti kun kahvia olen lipitellyt... =) Mutta nyt vatsa tuntuu pitävän enemmän teestä kuin kahvista. Lievällä varauksella tosin. Tuo tiikerin päiväuni on nyt ihan lempiteeni. -Ja kun soon sellai lempee tee... Eilen odottelin ystävääni juomaan teetä kanssani mutta hänellä olikin kiire. Oli mukava kun hän sentäs rupattelemaan ehti hetkeksi. =) Tee on lisäksi riittoisaa. Yhdestä teepussukasta mie juon kolme, jopa neljä kupillista. Yksi pussukka per kuppi, on tuhlaamista. ;D Sain Mamalta tuollaisen teekannun ja kun tulin sen kanssa kotiin, ilmoitti Nunnukka, että kun hän muuttaa omaan kämppäänsä niin hän ottaa tuon kannun mukaansa . =) Okay. =) Hänpä saa sen ja paljon muuta. Muutenkin tässä mietin, mitä antaisin mukaan Miihkalille ja mitä Nunnukalle, sitten vajaan vuoden päästä, heidän tuleviin omiin pesiinsä... Kuinka kattiloita heille jakaisin. Jakellekin tarvittaessa löytyy lisää tavaraa, liinavaatetta, astiaa. Samalla saan pien...