Hallatar haaveilija

. Hymyilen korvasta korvaan. Vinosti. Sillä olin jälleen hampilekurissa ja vasen poski on tunnoton ja hymy on ihan vinossa. =) Mie pyydän aina puudutuksen. Jo valmiiksi. =) Mun hampaissa on vielä paljon tehtävää ennen kuin tää operaatio on ohi. Mutta silti siis hymyilen. Sillä olen ostanut jotain ihan itsekkäästi itselleni. =) Kaksi CD:llistä Jipun musiikkia . =) Herkkää. Kaunista. Tosin kuuntelen välillä Nunnukalta lahjaksi saamaani Josh Grobaniakin. Aah... Kaihoa ja tunnelmaa... Pitää sytyttää kynttilöitä palamaan niin tunnelma on täydellinen. Joskin yksinäinen... .

. Hörpin teetä taikamukistani ja koetetaan tehdä Nunnukan kanssa ennätystä siitä, kuinka monta teekupillista voi yhdestä vanilja-teepussista saada. =) Tähän aikaan vuodesta sormet syyhyävät. En tiä mitä muiden biologiset kellot juttelevat, mutta mun biologinen kelloni sanoo, että ois aika laittaa multaan siemeniä ja koristaa huushollinsa savi- ja pahviruukuilla joista tursuaa jotain vihreää ja hentoa. Mullan kutsu huutelee mua. Tulee läpi betoniseinien ja houkuttelee... Tekee mieli nähdä kasvun ihme jälleen kerran, niin kuin olen jo lapsesta asti keväisin nähnyt, kun Maman ruukut ja multa- astiat valtasivat alakerran pikkuhuoneen ja odottivat kesää. Mutta miun tilat ovat nyt niin ahtaat, että ehkä annan esikasvatusvaiheen heille, joilla siihen on mahdollisuus ja tyydyn vastahakoisesti ostamaan taimina muutaman kasvin parvekkeelleni, joka tulee olemaan kuuma ja helteinen. (JOS iso arska ensi kesänä näyttäytyy.) *Jää teetä hörppien uneksumaan päiväunia viileästä ja runsaasta puutarhasta...

. Tällaisena räntäpäivän iltana lämmittää ja lohduttaa ihanasti iso kupillinen cappuccinoa. =) Maistuisko muillekin? .

. Minusta ei tule koskaan kerrostaloihmistä. Aamulla kova rymäys herätti syvästä unesta. Vilkaisin kännykkään. Se näytti 5.05. Ihmettelimmekin, miten tässä uudessa asunnossa oli ihanan hiljaista, kunnes selvisi, että yläkertahan on tyhjä! Puolessa välissä kuuta asuntoon tuli uudet asukkaat. Heillä on näköjään sitten herätys aamuviideltä. Paperikaton läpi kuuluu väkisin, kun siellä juostaan, kolataan, käydään suihkussa, koira juoksee, lapsi huutaa, vanhemmat huutavat, tavaroita tipahtelee... Mie yritin hiljaa kahtella eilistä Rakkautta vain- leffaa, mutta videot alkavat olla ihan sököt. Nekin. Nunnukka ja Miihkalikin heräilivät väkisin yläkerran meluun. Keräännyimme juomaan aamuteetä ja kaakaota silmät sirrissä ja kovasti haukotellen. *Huokaus* Ei näin aikaisia herätyksiä, kiitos, please... Meillä piti olla herätys tänään 6.30. On Miihkalin viimeinen varsinainen koulu- päivä ja sitten hänellä alkaa lukuloma. Rakastan rauhaa. Haluan maalle takaisin. Kuva SKV :n yx päivä postiluukusta t...

. Nykyajan sadut eivät enää ala sanoilla: -Olipa kerran. Eikä nuoren neidon tarvihe kysyä ken on maassa kaunehin, sanoilla: -Kerro kerro kuvastin. Nyt istutaan tietokoneen äärelle mietitään taikasanat: -Kerro, kerro googletus. Sitten klikataan, googletetaan, ja selviää mo-o-onta asiaa. Joista jotkin ovat totta, ja jotkut silkkaa satua. .

. Osaatko sinä jakaa itseäsi moneen paikkaan? Onnistuuko se vaivatta? Ovatko päiväsi täynnä kompromisseja? . .

. Pitkästä aikaa takana hyvin nukuttu yö Päivälle toivon hitusen aurinkoa Kaikille -ur- .

.     Kuuntelen musiikkia täällä yöpaidassa.  Taikamukillinen teetä käsissä, ja kahdet villasukat jaloissa. Silti varpaat paleltaen. Kohta ruuaksi kanakeittoa. Jospa se lämmittäisi varpaatkin. .

. Tämä on ihana... Ehkä niin... .

. Meidän bussilinjamme on oikutellut ja myöhästellyt koko viikon. Ja busseja on hajonnut ja pitkin viikkoa on pysäkillä näkynyt erilaisia busseja. Mutta tänään ollessani tulossa kotiin monen kassin kanssa, hajosi tämänpäiväisen bussin ovi. Juur miun pysäkilläni. =) Kukaan ei päässyt aikoihin pysäkiltä bussiin... Se oli sellainen pikkuinen reissuauto, jossa on asiakkaille oma ovensa, kuskilla oma ovi ja edessä vielä lisäksi pieni apuovi. Aikansa varsinaista ovea räpellettyään kuski päästi meidät autoon siitä pikku etuovesta, jolloin pitää harpata ensimmäisten penkkien yli. Mitään bussimaksua hän ei huolinut keltään. Perillä kuski koetti taas töniä ovea muttei se toiminut. Vaikka hän kokeili vipua jossa oli kyltti: "Hätätilassa käännä vivusta", ei ovi auennut. Hän sanoi kohta soittavansa Iltasanomat paikalle. =) Kuski-parka manasi ettei tällaista ole sattunut koskaan ennen, etteivät asiakkaat pääse kyydistä pois. =) Noo, me kömmimme naureskellen kuskin avustamina, miltein nost...

. Kunpa kaikki saapuisivat myrskyisiltä teiltään turvallisesti koteihinsa... .

. En taida vähään aikaan keittää kahdeksan litran kattilallista makkarakeittoa... Viisi päivää samaa ruokaa alkoi kummasti tökkiä. =) Liika oli liikaa. =) En halua edes nähdä saatikka haistaa moista litkua pitkään toviin! Ja uskon, että jälkikasvu on samaa mieltä. =P .

. Ei ollutkaan hirveän hyvä idea antaa ainoita talvikenkiään lapselleen. Nimittäin itse ei sitten pääse ulos, ennen kuin lapsi on tullut koulusta kotiin. =) .

. Mitä ajattelisit, jos ystäväsi sanoisi: -Älä luota koskaan keneenkään. Älä edes minuun! Minä kyllä vielä luotan. Aika moniin... .

. Ei anna nukkua. .

. Olisipa taikapallo, josta voisi nähdä tulevaisuuteen. Josta voisi katsoa etukäteen, ovatko ne omat ratkaisut oikeita vai ihan vääriä. Näin unia menneistä... Pitkien päikkäreiden lisäksi nukuin pitkät yöunet, joka oli tosi harvinaista. Särkylääkkeenkö mahdollistamana? Univelkaako kenties? Ostin hiljattain itselleni talvipopot, kun ei mulla ollut sellasii. Mielestäni kalliit. 60e. Hieman liian isot. Kun ei muita kokoja ollut... Ne jalassa huomasin eilen etteivät ne kastuneet lainkaan loskassa. Mutta ne ovat liian painavat miun kipeille jaloilleni. Joten annoin ne aamulla Nunnukalle, jonka jalat eilenkin kastuivat pahasti. Nunnukan jalka onkin mun jalkaani isompi joten hän oli mielissään. Sanoi mukavan- tuntuisiksi kengiksi. No hyvä. Niistä oli hyötyä jollekulle. =) Kierrätystä tämäkin? =) Eilen muutes kotiin tullessa bussi jäi punaisiin valoihin ja mie katselin, kuinka tietä ylitti vanhempi mies sukellusmaski silmillään, ja veden alla juoksuun tarkoitettu painovyö mukanaan, kohti uima...

. .

. Savisuti haastoi mukaan seuraavaan: Ottamalla nämä ruusut vastaan Sinut on haastettu "Ekoteko-päivässä" kampanjaan. Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä. Maailmaa parannetaan teoilla, ei puheilla! Itse lupaan tänään pestä astiat käsin. Lupaan myös kerätä vihdoin kaapeista kaikki ne alumiiniset tuikkukynttilöiden jämät, pestyt peltipurkit, alumiinivuoat ja purkinkannet ja kerätä ne muovipussukkaan odottamaan jätekeräyspisteen metallijätteisiin pääsyä. Samalla reissulla menevät oikeaan paikkaansa tyhjät, pestyt lasipurkit ja pullot. Muuten meillä harrastetaankin jätteiden lajittelua, mutta tuo varsinainen jätteiden keräyspiste onkin sitten kauempana. Sinne viedään paristot, lasit ja metallijätteet, kun satutaan sinne suunnalle menemään, vaikka kauppa-asioille. En lähde erikseen haastamaan ketään vaan haasteeseen...

. Onnea on koko perhe koossa. Mamin tekemät villasukat jalassa. Onnea on että on lunta maassa. Onnea on sekin kun Nunnukka teki lumeen jalanjäljillään sydämen. Tuli sisään, ja pyysi ikkunasta katsomaan. ♥ .

. Uniteppo on taas karannut jonnekin... .

. ...Voisit vaikka hymyillä enemmän... =) .

. Huonompikin aamu alkaa paremmin kun juo aamujuomansa lempimukistaan. Tässä uusi lempimukini: Taikamuki . Joulupukki toi. =) Siitä nautittuna kupillinen kuumaa suklaajuomaa on nannaa. =) .

. Tuolilla istuminenkin on vaarallista! -Ainakin miulle... ;D Kun aamusella kirjoottelin tässä, tuli Nunnukka pyytämään, että letittäisin hänen hiuksensa. Mutta miepäs en päässytkään tuolista niin vaan pois, koska yöpaitulini oli jumiutunut tuolin metalliosiin. =) Oli se hyvä että Nunnukka oli vielä kotona niin hän saattoi pelastaa yöpaitulissa haahuilevan äitinsä, vihamielisen tuolin syövereistä. =) .

. neuvoi meille lapsilleen, miten lahjojen kanssa tulee menetellä. Kas näin hän opetti: Lahjanantaja ei saa koskaan enää puuttua antamansa lahjan kohtaloon, eikä kysellä että -missäs sulla on se ja se, mun lahjaksi antamani juttu? =) Kun se lahja on kerran pois annettu, se ei enää kuulu antajalle. Se on sen jälkeen lahjansaajan omaisuutta ja hän saa tehdä sillä mitä itse haluaa. Näinhän se on. =) .

.     Tuossa jonkin aikaa sitten Postipate soitteli ovikelloa ja mie pokkana menin yöpaituli päälläni ja tukka vastapestynä avaamaan ja sain syliini ison paketin jossa luki päällä teksti: "On kotona, soita ovikelloa" =) Ja kotonahan mie. =)) Kiitos x! Nyt miulla on oikea ladypäivyri. =) Ja uusia sukkapuikkoja ja virkkuukoukkuja...! =) Tosin, en ole kehdannut aikoihin esitellä mun käsitöitäni täällä julkisuudessa, jotta ette putoilis tuoleiltanne ja pissisi housuihinne, ihan silkasta vahingoniloisesta riemuhörönaurusta. ;D En mie viitti tehdä itseäni naurunalaiseksi sillä saralla esittelemällä kieroonmeneviä ja kurovia kudelmiani kun tarjolla on muiden tekemiä upeita käsitöitä. =) Jotain itsesuojeluvaistoa sentääs mullakin... Mie tyydyn ihailemaan teidän neuleita, virkkuuksia, pistoja ja nypläyksiä. =) Ja täytyy sanoa, että ihan pikkusen karehdin teitä, käsityöntaitureita. =) On rikkautta osata luoda jotain uutta. =) .

. On KUULEMMA suosittua nykyään, että naiset (ja miehetkin?) hankkivat itselleen tai ystävättärelle, työkaverille, yms:lle, tsemppauskukkia työpisteen pöydälle, ilostuttamaan ja piristämään työpäivää. Aivan valloittava ajatus! =) Mikä kukka siun pöydälläsi on? Tai VOISI olla...? =) PS: Voihan sen kukan hankkia piristeekseen ihan kotiinkin... =) PS: Kukkaiskieli Jos joku vaikka innostuu viemään kukan mielitietylleenkin. =) .

. Ehkä eilen kävelin liikaa tms, koska yöllä vasen jalka puutui taas kovaksi ja tunnottomaksi reidestä varpaisiin. Piti nousta vähän väliä kävelemään ja hieromaan alaselkää. Eilen kun se jalka oli kengässä, tuntui kuin mulla ei ois ollu varpaita lainkaan vaan oisin jonkun jäätyneen jalantyngän, ilman jalkaterää työntänyt kenkään. Kiva kävellä sillä tuntemuksella... Ja ensin ei meinaa edes saada jalkaa kenkään kun se on niin tönkkö. Pöh... Ehkä en tänään laita sit kenkiä. Sukkasillani vaan hipsuttelen. Nuoriso tuo kauppatavarat ja vie postia, yms. Onneksi. =) He, miun Onnenmuruseni, ovat aina olleet ahkeria. Ehkä mie keskityn ihan itseeni ja harjoittelen Hanilta joululahjaksi saamallani kihartimella tekemään kiharoita hiuksiini. =) Kuulostanko aivan inhottavan laiskalta???? PS; Miullahan on peräti huomiseen asti virallisesti sairaslomaa... P. .

. Kävelen välillä, venyttelen selkääni ja ja verryttelen puutuneita osiani. Pitäisi tehdä abiturientti-Miihkalille penkkaripuku. Teemana on sarjakuva... Nunnukalla on kivoja ideoita ja meillä melkeen ois päähine jo nyt olemassa. Pitänee ostaa ruskeaa fleeceä tai teddykangasta... Näytän sitten joskus mitä saimme aikaan. Nunnukka on oiva ompelija. Alun perin selkäni paukahti, kun jumppasin. Ja siitä se välilevy ei pitänyt. Nyt selkäni paukahti uudelleen oikein kunnolla, kun yritin roikkua. Ehkä jotain meni paikoilleen? Sain roikkumis-idean sekä ystävältä, että Mamiltani. Olihan se kokeiltava. Toivottavasti väliovi ei vaurioitunut. =) Ei ollut muuta missä roikkua. Ellen sitten mene parvekkeelle ja roiku kaiteelta? =) Jalat on jotenkin heikot mutta vielä kulkee askel. Eli ei (ainakaan) tänään päivystykseen... Puutuneita varpaita hassusti kutittaa. PS: yöllä: Nyt jalat ovat niin totaalisen puutuneet pökkelöt, että menen kiltisti päivystykseen huomenna... .

. Heräsin äskettäin... Eilisessä kommenttilootassa kerroin edellisestä yöstä, kun toinen jalka, yms oli puutunut. Nyt molemmat jalat ovat tunnottomat. Pitäisikö tästä huolestua? Mulle annettiin tk:sta ohje, että jos jalka menee kokonaan alta niin sitten päivystykseen. Kyllä näillä tönkköjaloilla voi vielä kävellä. Olisiko paree mennä kuitenkin suihkuun, pestä hiukset ja itsensä tuoksuvan puhtoiseksi, sheivata sääret ja varautua jo lekurireissuun? (Se pieni turhamainen nainen asuu aina meissä, naaraspuolisissa.) Jakekin saapui viikonloppua viettämään kotikotiin. Nukkuu kovalla patjalla veljensä huoneen lattialla. Annan kyllä ensin nuorison nukkua rauhassa. Katson sitten miten tää puutuneisuus etenee. Nyt meen vielä lepäämään. Nimimerkki: lääkärikammoinen .

. Kun herää kello kolme yöllä, mitä voi tehdä? Vaikka kuunnella hiljaa Kenny G :tä. =) Vetoketjusydänkuva ollut joskus ESS :n lehdessä josta olen laittanut sen kehyksiin seinälle. Taiteilijaa en tiedä.

. Olin taas tänään työpaikkahaastattelussa, ensimmäisellä kierroksella, jossa itseasiassa hain kahta erillistä työpaikkaa. Haastattelun lopuksi miusta otettiin digikuva. Ihan vaistomaisesti huudahdin, jotta eiiih! =) Inhoan (yli kaiken) olemista kameran sillä puolella ja olin ihan jähmettyneen totinen. -Vai totisen jähmettynyt? Vasta kotona katsoin peilistä ja mietin, että oisinhan mää voinut jopa hymyilläkin siinä kuvassa, paljastaa toisen poskeni lievän hymykuopan, mutta toisaalta, työhän on vakava asia. =) .

. Kuulin tänään ystävältäni tärkeän viisauden joka meni suurin piirtein näin: "Sinun on opittava rakastamaan itseäsi. Vasta sitten muut voivat rakastaa sinua." Näin se on, viisas ystäväni. Minä yritän... .

. .

. Eikö olekin herttainen? Sain joululajaksi Savisutilta mm (paljon muun sydämellisen lisäksi) tämän juur mun lempiväreihin sointuvan, hänen omatekemänsä keraamisen saippuakulhon ja siihen sopivan, lempeästi tuoksuvan sydänsaippuan. Hymyilen aina, kun menen pikkuvessaamme ja lavuaarin reunalla näen tuon herkän yhdistelmän. Minäkin haluaisin osata työstää savea... .

. Otsikon niminen kirjakin on olemassa... Täällä uudessa kämpässä tosiaan vetää kaikista ikkunoista ja ovista. Olen yrittänyt tiivistellä ikkunoita ja parvekkeen ovea, josta suorastaan tuulee . Huoltomies on räplännyt lämpöpatterien termostaatteja ja ainakin Nunnukan huone on saatu lämpiämään. Onneksi. Tyttöparka olikin ihan jäässä. Rahapuun poikanenkin kuoli pelkästä vedosta. Aika kuvaavaa, kun ei edes raha puu meillä menesty. =) Mie olen kasannut kaikki ylimääräiset tyynyt parvekkeen ovelle, tuulta estämään. Yritän suunnitella siihen ovelle sellaista täkkiväsäystä, joka estäisi vedon. Ovesta ja sen pihtipielistä näkee, miten joku on jopa teipannut sen kiinni joskus. =) En mie halua teipata parvekkeen ovea kiinni. Miusta on ihanaa kun on parveke. Siitä näkyy ihan pieni pala taivasta ja sieltä voi ihailla tähtiä pakkasöinä. =) .

. Nunnukka huudattaa Billy Joel in Piano man-kipaletta huoneessaan ja mie huudatan Ari Koivusen Pianomiestä omassa huoneessani. Mutta tuo Angels are calling on sykähdyttävä... Muistuttaa kaikista enkeleistä... Myös laulajan pikkusiskosta... .

. . Katsoin ekaa kertaa elämässäni (kuinka olenkin jäänyt näin paitsioon) Bridget Jonesin päiväkirja-leffan. =D En tosin jaksanut sitä illalla katsella vaan otin nauhalle. Onhan mukava että on paljon videonauhoja joita katsella, kun kohta ei enää näy edes tv. =) Voi, mulla on paljon klassikkoja sekä hömppää VHS:na. Heräsin yöllä hiukan ennen neljää, eikä uni enää saapunut luokseni, joten aloin ihan hipihiljaa katsella leffaa. =) Ja yllätyin positiivisesti. Miss Joneshan sählää siinä aivan kuin mie konsanaan. ;D Elokuva piti katkaista siksi aikaa kun herättelin Nunnukan ja Miihkalin kouluunsa, tein heille aamupalat ja naurettiin yhdessä sellaiselle hupsulle keksinnölle kuin banaanirasialle . =) Kaipa joku sellaistakin tarvii... Onhan se banaani aika herkkä litistymään, enkä miekään pidä kolhuisesta banskusta. Enkä tummuneista... yäh. Oikeastaan pidän puoliraaoista banaaneista. Ja banaanista tuli mieleeni, että niissä on kuulema jotakin keskushermostoon vaikuttavaa ainetta, joka tekee sy...

. Pähkinä-rusinasuklaata... Suklaa auttaa sydänsuruihin, migreeniin, flunssaan ja kaikkeen... Se on taika-herkku-ihmelääke-lohtu-sulostuttaja... Tässä eräänä päivänä tuli tv:stä suklaadokumentti. Katselimme Nunnukan kanssa kuolaten. Kunnes näytettiin kuinka kaakaopavun sisuksia kuivatettiin ja pidettiin käymistilassa ja suklaa-asiantuntija kertoi, että siinä vaiheessa se massa haisi aivan etikalle? Taisimme lakata hetkeksi kuolaamasta. =) Toisessa ohjelmassa näytettiin, miten suklaasta voi teettää itsensä näköisen suklaapatsaan, josta kaikki voivat vaikkapa kutsuilla puraista... Kaikkea ne keksivätkin... =) Suklaalla on käyty jopa kauppaa muinoin intiaanikulttuureissa. Tai oikeammin sillä kaakaopavulla sitä kauppaa tehtiin. On se arvokasta ja rakasta. Suklaa. ;D Siis eikös tuota vaihtokauppaa voisi käydä nytkin? Kun miun joulusuklaavarastot pääsivät loppumaan, niin enkös voisi vaihtaa jotain nuorison kanssa, heidän suklaavarastojaan vastaan...? Iltaruokaa? Kenties... ;D .

. Nyt maailma näyttää joulupostikorttimaisemalta. Se vetää suupielet väkisin ylöspäin. *hyräilee otsikkoon innoittanutta kipaletta...* "...kuurankukkia mä kannan sylissäin..." .

. Kukin on itselleen kriitikoista kriittisin. Usein itseltään vaatii enemmän, kuin itse pystyy itselleen antamaan. .

. Haaveillut... .

. Kylläpä olikin pirtsakka pakkaspäivä. Toivottavasti ulkona liikkuneet eivät paleltuneet... .

. Lähimmille voi antaa olkapäänsä Hetken aikaansa Tai edes hymyn. Kauempana oleville lähimmäisille voimme onneksi monin keinoin lähettää näin teknisenä aikakautena virtuaalisen halauksen tai silityksen Tsemppauksen, toinen toisillemme. .

. Norsuja, norsuja, napajäällä, sydämiä, kukkia... Monta peltirasiallista... =) . .

. Aiemmin syystalvella, eräänä pimeänä aamuna sympaattinen bussikuskimme kertoi punasilmäisenä koko bussikuormalle, isänsä nukahtaneen ikiuneen edellisenä päivänä. Mie olin mielessäni niin pahoillani, että hänen arkensa jatkoi kulkuaan ihan samaan tahtiin kuin aina muulloinkin, vaikka hän oli juuri menettänyt isänsä... Niinhän se tekee. Elämä. Ei se pysähdy. Vaikka mitä yksilötasolla tapahtuisi. Kun nousin pois bussista, meninkin etuovesta, laskin käteni hänen olkapäälleen, lausuin pahoitteluni ja toivotin hänelle voimia. Ennen joulua meidän piti antaa hänelle joululahjaksi suklaalevy. Ihan siksi, että hän on perhettäni kuskannut edes takaisin, niin monena kymmenenä päivänä tänä vuonna. Ja siksi että hän on sympaattinen. Juttelee. On kuin pala mennyttä maailmaa. Mutta unohdin sen suklaalevyn, tai oikeammin annoin sen huoltomiehelle , joka sai pikku-wc:n vihdoin ennen joulua hajuttomaksi. Nyt sopii vieraidenkin mennä siihen. Soon hyvä nyt. =...

. Voi miten kaipaankaan juuri nyt tuota ruusun aikaa... .

. Eikä jäätä vieläkään. Räntää rätkii yhtenään. .

. Nukahdin vahingossa ja väsyneenä jo hyvissä ajoin illalla. Tosi sikeästi. Raketteja kuulematta. Pommac kiko niin nukutti? =) Niinpä nukahtivat kaikki muutkin. Heräsin yöllä kahdelta, silmälasit päässäni ja tv auki. Miihkali yski keuhkoputkentulehduksen kourissa huoneessaan kovasti.... Vein hänelle yskänlääkettä, sammutin telkun ja riisuin lasini, ja jatkoimme kaikki uniamme. Siinä meidän juhlintamme. =) Joten meillä ei ole uudenvuoden rakettikuvia. Tuokin kuva on itsenäisyyspäivältä... Jos väsyttää niin pitää nukkua. Mieluummin juur silloin kun nukuttaa... .