Hallatar haaveilija

Kaupungin puistossa luonto heräämässä Kaikki linnut äänessä Valkovuokot kukassa Kuusten varjossa jotain koskematonta Pehmeää vihreää sammalta -Una Reinman-

Olavinlinna lämmittelee auringossa. Saimaa oli monin kohdin lauantaina sulana. Tyyni ja aurinkoinen aamu kutsui ihailemaan laivoja. Ihan kohta näissäkin koivuissa on lehdet... Viimeisiä jäälauttoja matkustajineen. Krookukset.... Jonkun kaunis koti-ovi...

Anna haastoi kertomaan pääsiäiskoristeista ja -perinteistä. Minulla ei oikeastaan ole mitään pääsiäiskoristeita enää, sillä jaoin kaiken mahdollisen nuorisolle, kun he muuttivat pois kotoa opiskelemaan lähtiessään. Jätin itselleni vain minimimäärän tavaroita. Lasten ollessa pieniä, he kulkivat virpomassa, eli niitä koristeoksia meillä tehtiin aina. Suklaamunat kuuluivat itseoikeutettuina pääsiäiseen, jokin rahkainen herkku, ehkä pashaakin. Keitettyjä kananmunia saivat kaikki maalata ja sitten maiskutella. Ja ne pajunkissat, niitä piti olla, jos ei sisätiloissa niin ainakin parvekkeella tai kuistilla, ilman vettä tietenkin, niin pysyivät kauemmin kauniina, eivätkä alkaneet kukkimaan astmaatikkoperheessä. Muksut tykkäsivät mämmistä kerman tai maidon kera ja makeahkosta pääsiäislimpusta. Lammasta meidän ruokapöydässämme ei ole koskaan ollut. -Pihalle mie niitä lampaita olisin halunnut! =) Lapsena maalla, saimme pääsiäisen jälkeen paikallisesta kanalasta niitä p...

Suklaalla on ihmeellinen taikavoima joihinkin meihin naisiin  En tunne montaakaan miestä jotka suklaasta tulisivat onnellisiksi  -Una Reinman-  PS: Kuvassa pähkinäsellaista... <3

Ihana Sylvi lähetti minulle haasteen ja tämän pokaalin, sekä myöskin Heli ja Laura : Kiitos teille kaikille! =)))) Minun pitäisi kertoa itsestäni kahdeksan asiaa, mutta muistan kertoneeni niitä aiemminkin aika paljon, joten komppaan hiukan jo erästä vanhaa bloggaustani, jossa on seitsemän tai enemmänkin seikkaa minusta... Kas tässä se oli: 7 things...

Tulppaanikimppu piristää....

... Vielä tässä vaiheessa kaikki saattaa näyttää kaaokselta...

Juostaan kilpaa! Kumpi ensin kaverien luona? Kuusi pientä joutsenta polski näin, vetistä peltoa eteenpäin... Tykkäätsää minusta varmasti?-Joo joo joo joo! Kesärenkaidenvaihtomatkall a näimme noin kolmisenkymmentä joutsenta lepäilemässä peltojen sulavesillä. Miun kamerallani niistä ei kummoisia kuvia saanut, kovasta yrityksestä huolimatta, (kengät paakkuuntuivat painaviksi savisesta peltomaasta) mutta Hanin kamera taltioi riemuitsevia ja tööttäileviä uljaita lintuja hiukan tarkemmin.

On siis kevät , eikäkö se aika vuodesta, jolloin miullekin kelpaavat keltaiset kukkaset. Muutoin en keltaisesta väristä oikein pidä, mutta näin keväällä keltaiset kukat ovat kuin minikokoisia aurinkoja...

Onko hällä niin väliä  onko se sukan kantapää tai kärki kaikkien sääntöjen mukainen? Kunhan jalan mukana kulkee... 

Huomaa auton katolla kahdet puiset sukset ja pienen pieni, joulupalloin koristeltu kuusi. Miten yksinkertaisen romanttista joulunviettoa ollutkaan kahdelle tiedossa toissa jouluna. =)

Kevätaurinko lämmittää... Mustasukkaisen sukat... =) Miten se ensimmäinen sukka on paljon mielenkiintoisempi tehdä, kun saa itse päättää minkä näköinen siitä tulee? Toinen sukka on mielenkiinnottomampi, kun sen kanssa pitää seurata sitä edellistä sukkaa ja laskea silmukoita ja mie kun tahtoisin tehdä jo seuraavan erilaisen sukan.    -Siksikö maailma on täynnä keskenjääneitä käsitöitä? =) Sitä paitsi ei kai se haittaa jos se toinen sukka on hieman erilainen...? Eriparisukissa on hauskaa olla! =)

...kevättunnelmissa... Kevään merkki  Voi sitä lapsuuden aikaa kun pääsiäinenkin oli taikaa Noitia tarinoissa lenteli navetoissa tuhojaan teki Ja pieni lapsenmieli kaiken sen todeksi eli -Una Reinman-

...näitä vaalihössötyksiä edelleenkään. Niitä tulee ihan liikaa joka tuutista, jopa kännykkään ilmestyi vaalimainos...? Mutta ok, en repinyt äänioikeusilmoituskorttiani. Lupaan mennä sunnuntaina äänestämään, ja vannon etten sentään Aku Ankkaa... =)

    Ajatuksen siivin     järvelle hiivin     Rannalla kuiskaan     toiveen hartaan     Anna kevään tulla     on ikävä mulla  Päästä sätees meille Sulata kohmeiset sormet Vie pois apeat mielet Laita lehdet hiirenkorville -Una Reinman-

Tie jatkuu... Heräsin kesken intiaaniseikkailuani kaukosäädin vierelläni Telkka kuiski ja välähteli Olin nukahtanut ääneen ohjelman silmälasit nenälläni Kurkoitin säätimen napista hiljaisuuden päälle jatkaen kesken jääneitä uniani     -Una Reinman-