Hallatar haaveilija

. Olympiatulta kierrätetään lentokoneilla maasta toiseen. 130:een maahan. 130:een kaupunkiin... Onko lentokoneissa todellakin avotuli mukana putkilossaan? Mitäs jos se traditio jätettäis pois, ja sytytettäis ihan paikan päällä sytkärillä tuo kisatuli? Jäisi kallis reissaaminen pois ja maailma pelastuis? Näin nykypäivänä... Pitäkö tulta oikeasti, fyysisesti liikutella? Pitääkö rahaa palaa niin paljon pelkkään liehuvaan liekinvarteen ennen kuin urheilijoita on mailla ja halmeillakaan? Eikö sen liekin voisi virtuaalisesti siirtää maasta toiseen, ilman että se oikeasti liikkuu? Digitekniikalla? No... Sitä vaan köyhä mielessään miettii, mitä kaikkea kansan(kansojen) hyväksi oikeasti noillakin palavilla rahoilla saisivat... Jos haluaisivat. .

. Lumia kuskataan lumenkaatopaikoille hurjaa kyytiä. Kilpaa auringonpaisteen sulatuksen kanssa. Kuitenkin ensi joulu on taas Etelä-Suomessa lumeton... Miksi ei siis nyt voitais kerätä lunta isoihin halleihin, tai entisaikojen tapaan purujen alle talteen, josta sitä voisi ostaa omalle pihalleen ensi jouluna? ;D PS: Pohjanmaallekaan ei tulis kevättulvia... Lumitykki-idea on sitten toinen juttu... .

. Minulle tämä kesäaika on ihan ok. Ihan mielelläni menen jo yhdeksältä nukkumaan ja aamuherätyksemmekin olisi sopiva, jos naapurusto ei aikaistaisi herätystä, reilulla puolellatoista tunnilla. Elän kai siis sisimmässäni kesäaikaa aina. =) -Se on tuo talviaika, joka sotkee systeemit! =) Kahvia, ja pullasta vain kuvia. =) Hyviä huomenia! .

. Iltahetki hurmaava laulaa unilaulua -UR- .

. Olipas keväinen päivä! Näimme pikkupojan kulkevan kadulla pipo päässään, syöden jätskitötteröä! =) Soon kesä tulossa ihan selvästi. =) Hani huomasi pikkuisella sulalla lätäköllä joutsenia ja pysäytti, jotta saisin kahtella ja kuvata niitä. Hän tietää että rakastan joutsenia. =) Kaivoin kamerani kassistani ja yritin kuvata noita upeita lintuja, mutta ei niistä tullut oikein minkäänlaisia kuvia... Hmmm... Mutta sain sentäs zoomilla laskettua että lintuja oli ainaskin 23 kappaletta. En halunnut kävellä korkosaapikkaissa pitkin multaista peltoa kuvaamaan ja häiritsemään niitä, niin kuin hyviä kuvia saadakseni olisin täytynyt tehdä. Siellä joutsenpariskunnat nyökyttelivät toisilleen, kuin sanoen: - Ihan kohta armaani, pääsemme pesäpaikoille. Iltaruskosta sain sentäs kotikaupunkiimme palatessamme paremman kuvan, kuin linnuista. .

. Kaikkea sitä keksivätkin! Niin kuin KAIPAUS -korunkin... =) Mie kaipaan jo kesää. Ei auta kuin katsella vanhoja kuvia niin kaipuu lientyy. Oli kyse sitten mistä tahansa kaipuusta. Vai satuttavatko valokuvat Sinua, jos kaipuu on suuri? .

. Hiljaisuuden voi joskus kuulla... .

. Onnittelut tänään kaikille Sauli-nimisille! =) Minulla ei ole koskaan radio auki. Siinä jää kaikki suosikkibiisit kuulematta. Musiikkimaailma jää vieraaksi. Tai ainakin vajaaksi. Kuuntelen vain rutiininomaisesti niitä omia jo kauan sitten löytyneitä suosikkejani suoraan kovalevyltä kun on sellainen hetki että haluan vajota musiikin ja lyriikan maailmaan. Miun varmaan pitäisi ruveta pitämään radiota auki? Mutta en osaa... se on tuolla kaapissa... Hiljaisuuden kuuntelu on mukavampaa silloin, kun siihen on mahdollisuus. Harmittavaa kyllä täten jäävät tuntemattomaksi kaikki ne uudet musiikilliset fantastiset hetket... Onneksi saan niistä ystäviltä vinkkejä, joita kannattaa kuunnella tarkemmalla korvalla. =) -Hani ei tosin vieläkään ole saanut mua tykkäämään Iron Maidenista. ;P .

. Toivottavasti luminietokset pysyvät tänään näin herkkinä Kuin pumpuli Josta mielin määrin voi ammentaa pehmeyttä Kyllä me taas kesähelteellä kaipaamme näitä kinoksia ja niiden viileyttä PS: Miun tekee mieli vaniljajäätelöä kun katson näitä kuvia... .

. Järven jää näyttää tyyneltä Täydelliseltä Pintaa kiristää Kuin silläkin ois stressiä Pinta ratkeaa Kumeasti pamahtaa Syntyy railoja Pieniä Isoja Kaloille ikkunoita -UR- Kuvat: Vesijärveltä .

. Ihana Kutuharju mietti tässä kerran, että miulla on liian viileä nimi . =D Kerroin hänelle, että joskus tyttäreni ehdottikin, jotta nimimerkkini voisi olla HELLatar. Olisiko se tarpeeksi kuuma nimi? =D -Tosin, nyt juur kuvanikin ovat aika viileitä... .

. Vaikkei aurinko nyt paistakaan löytyy kaupungista kaunistakin katseltavaa. Mutta se kaikki onkin sitten jo kaunista museokamaa . =) Ihan sananmukaisesti. =) Hyvä että on olemassa jäänteitä menneiltä ajoilta. Ihanaa, että on museoita! Terracottaväri tuossa seinässä ja ihana kaide kuistissa, t uovat mieleen tuhansien kilometrien päässä olevia, ihan muita maisemia, joissa ei ole lunta... =) PS: Toivottavasti tälle päivälle ennustettu myrsky jää lieväksi. Olen herännyt ihan liian aikaisin, ikkunoiden naksumiseen tuulessa... .

. Siellä ne taas uiskentelevat. Sorsat. Odottavat että joku toisi niille pullaa. Huolimatta kieltotauluista, jotka kieltävät ehdottomasti ruokkimasta sorsia. Sillä pulla tukkeaa vesiputket. Ja jos vesiputket ovat tukossa, ei kaupunki voi antaa vesiurkunäytöksiä. Ne uivat vauhdilla luoksesi. Tarkistamaan, onko sulla pullaa. Eikä minulla ole käsissäni kuin palelevat sormet. Ja ne saapuvat. Kaikki tavalliset. Ja se yksi valkoinen ... Jota koko talven olemme ihailleet. Ja se tietää sen. Se tietää olevansa ainutlaatuinen. Se pitää etäisyyttä muihin. Ja se on kaunis. Erilainen. .

. Lokitkin ovat saapuneet. On niitä täälpäi näkynyt ja kuulunut aiemminkin, jo muutaman viikon, Mutta kuvaa en ole aikaisemmin niistä saanut. Nyt Hani yhden sellaisen miulle pyynnöstä, lennosta kuvasi. Hani teki lenkin autolla, miun ääneen lausutusta toiveestani, miun lapsuudenkotiseudulleni. Kun minulla on Ikuinen Kaipuu Kotiin... Sain nähdä talon, jossa asuin lapsena. Vanhan navetan... Pihapiirin. Sen huoneen ikkunan, jonka takana oli miun oma huoneeni. Se oli hellyyttävää! Kaikkea Hani on valmis vuokseni tekemään. Se mies taitaa ihan pikkuisen tykätä miusta... =) .

. Pääsiäisenä kävimme Hanin kanssa hiukan reippailemassa Hollolan puolella, Pirunpesällä , kun mää halusin sinne kuvaamaan... Harmi, että tuossa edessä, avoimella paikalla ennen sijainnut upea laavu oli kadonnut... Kiipeilimme tuonne kallioiden alkuun mutta lunta oli liikaa. Kiipeily oli hankalaa kameroiden kanssa. Laskin pyllymäkeä alas. Mennään sitten uudestaan kun on kesä. Lapsena vaelsin usein tuonne kallioille kesäisin ihan yksinäni. Mutta silloin tulin paikalle toisesta suunnasta. Kallioiden päältä, pitkin Tiirismaan rinteitä. .

. Tinka haastoi miut kuvaamaan kynnysmattoani. Meillä on eteisessä tuollainen punainen kirpparimatto. Sellaista pitkin on mukava astella. Vaikka paljain jaloin. =) Haluaakos joku muu ottaa haasteen vastaan ja kertoa kynnysmatostaan? Kerro kommenttilaatikossa jos nappaat haasteeseen kiinni. =) . Eteisestä ja ulko-ovelta näkee käytävän päähän Nunnukan sinisävyiseen, rauhoittavaan huoneeseen. Nunnukan pöydällä lekottelee, tytön läksyjentekoa katselemassa synttärinukke Nex . Nunnukka on tehnyt itse kaikki Nexin vaatteet ja tämän söpön nojatuolin, jota pikkunallet tässä hiukan lainaavat. .

. . ...mutta en enää niin pahasti kuin ennen... .

Jos mämmin kuumentaa tuohkosessaan uunissa se ei tee vatsavaivoja. Se ikään kuin kypsyy. ...ja kerman kera siitä saa kaksinverroin parempaa. =)  .

. Kaunis päivä houkutteli eilen meidätkin jäälle. Pitkästä aikaa oikein pilkille. Ei muuta kuin kaira esille ja avantoa vääntämään. Veljekset päät yhdessä miettimässä kumpaako onkea käytettäis. Isoveli pisti mormuskan kiinni siimaan ja hiukan villakintaaseenkin. Pikkuveli odotti saalista. Saalis osoittautui aika niukaksi. Pieni kuhan poikanen vain nappasi koukkuun kiinni ja pääsi kuvauksen ja koukun poiston jälkeen takaisin järveen. Mutta saatiinpa ulkoiltua kauniissa säässä. Illemmalla kotona, kalansaaliin koosta huolimatta kaikkia odotti pannukakku kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Tässä pannari vielä uunissa... .

. Nosta jalat ylös ota pala suklaata ja hymyile. Et ole piilokamerassa. Mutta nyt on kevät. =) Edit 22.3. klo 18.20: Hani teki juur testin ja jätti mut hetkeksi kahdestaan ison Fazerin sinisen kanssa. Mä en voinut pitää näppejäni erossa äffästä... -En kuulemma läpäissyt testiä! ;D .

. Oi... Nunnukka tuli koulusta kotiin torin kautta, jossa piti kirppispöytäänsä monen muun ohella muuan nainen, jolla oli myynnissä kaikenlaisen tavaran lisäksi nukkia. Nunnukka Nukkienkeräilijä jäi ihailemaan erästä pientä nukkea. Nainen huomasi hänet ja huikkasi Barbien hinnaksi kolme euroa. Nunnukka pohti ettei hänellä varmaan ole mukanaan kuin hätäeuronsa ja että oli kovin kiinnostunut pienestä nukesta. Nainen sanoi, että tyttö saa nuken sillä eurolla. Nunnukka ilahtui ja ryhtyi etsimään euroaan, muttei löytänyt sitä! Totesi sitten pettyneenä että kai se hätä sitten on ollut jo, kun rahaa ei löytynyt mistään. Nainen ojensi nuken tytölle: - Saat sen ihan ilmaiseksi, lahjoitan tämän sinulle. - Mitä, ethän sä noin voi tehdä! Sähän jäät tappiolle sitten. - Eihän tää oo kuin vain kirpputoria. Niinpä tyttö saapui kotiin ilahtuneena siitä, että tästä kaupungista löytyi ihana nainen, joka antoi pienenpienen viehättävän keijunuken hänelle... Sydämelliset kiitokset sille ystävälliselle naise...

. Tosi hersyviä tuotteita löytyi, kun etsin halityynyjä yksinäisille. Nimittäin ihan kotimaisessa Mulletoi.comissa, jonka sivut tuovat ilonpilkahduksia arjen harmauteen, olisi kiva poikaystävätyyny sinulle sinkkunainen, joka et jaksa alituiseen katsella piereskelevää sohvaperunaa. Tämä poikaystävä ei myöskään kuorsaa. Eikä haise hielle. Sen kainaloon on mukava nukahtaa. Mutta jos tuo poikaystävänpuolikas tuntuu liian suurikokoiselta niin löytyypä naisille samasta kaupasta minikokoinen Hätäheilakin , josta myyjäfirma kertoo: "Tämä pienikokoinen, mutta pippurinen (ainakin ilmestyessään pussista) mies ei jätä sinua pulaan. Toimistomme naisten mukaan Hätäheilan ulkönäössä on selvä ripaus Brad Pittiä ja George Cloonyä. Huippujuttu Hätäheilassa on heilan jalkojen juuressa oleva venttiili, josta heilan ilmat voi päästää pihalle niin tarvittaessa." Myös miehille on olemassa oma Hätäheilansa . Niin pieni, että se mahtuu vaikka taskuun kurkkimaan. -Jos jollain miehellä on pokkaa sella...

. Meidän ovisummerimme ei ole tässä kämpässä toiminut olleskaan. Koskaan. Soon rikki. Sitä on yritetty korjailla muutamaan otteeseen. Vieraat meille tullessaan soittavat, kuka kiukkuisena ja kuka iloisena puhelimillaan: -Avaa ovi! Kun se summeri ei toimi... Viime viikolla kolme huoltomiestä eivät edes yhdessä osanneet korjata yhtä ovisummeria. Heistä kaksi seisoi eteisessä ja huuteli summerin luuriin -Toimiiko se? -Soiko se? Kolmas huuteli alaovelta; -Ei toimi! -Ai niin eihän se voi soida, kun mulla on tää luuri kädessä. Heh heh. Pois lähtiessään väittivät; -Nyt se toimii. -Kuin uusi. Soon kyl risa vieläkii. Nunnukka äsken sen kouluun lähtiessään testasi. Ei toimi. Olkoon sit rikki mokoma summeri, ihan piparina. .

. Hansu mietti blogissaan ettei ole uskaltautunut lähilammen jäälle astua. En miekään. Kokonaisen järven jäälle! =) Ihmettelin tässä pari kuukautta sitten sitä retkiluistelijaa joka pariöiselle jäälle uskaltautui. Ja kaikkia noita liitovarjoilijoita ja pilkkijöitä yms. Pilkkijöitä on joka päivä jossakin päin järveä. Antavatkohan he ne kalat kissoille? Ei kai ne itse syö niitä... Ugh... =)))) Minä en söisi tuon järven kaloja. Miten kissoillekin käy jos niitä syövät... ;D Pilkkiminen kuulema -ainakin joskus voittaa kotiolot . =) Itse en ou vuosiin pilkkinyt. Kai miulla ne kotiolot voittavat pilkkimisen. Kuitenkin. =) Tai ehkä se on se, että miun mielestäni pilkille tarvitaan kaveri. Joku jonka kanssa rupatella. Ja kahvia termariin. Ja eväät. Kun olin lapsi, me olimme usein sunnuntait pilkillä kaikkine mormuskoinemme ja paksuine vaatetuksinemme. Ja jää oli niin paksua, että jäälle saattoi ajaa autolla. Me lapset saimme luistella, ja tehdä nuotion jäälle, jossa paistelimme makkaroita.....

.     Meillä ei tässä talossa jätteiden kierrätys oikein hurjan hienosti toimi, koska kaatopaikkajätteelle on viisi laatikkoa, ja vain yksi energiajätteelle ja yksi biojätteelle. Se energiajätelaatikko täyttyy varmaan pelkästään meidän energy-jätteistä. Muutko laittavat kaiken kaatikselle? Ei siellä biojätteissäkään paljon muiden ekojätteitä näy. Meiltä puolestaan tulee kaatopaikkajätettä aivan tosi niukasti. Vain pieni pussukka kuukaudessa. Muita kierrätettäviä täytyy sitten kuskailla mukanaan muualle, keräyspisteisiin. Minullakin oli hetken tuollainen EI MAINOKSIA- lappu ovessa, kun en mie niitä mainoksia lue. Eipä miulla ois kuitenkaan varaa ostaa mitään niin miksi edes mainoksia katselisin. Ei vaan, kyllä mie mielikuvaostoksia joskus teen... Niinkus lapset pieninä, laittoivat esimerkiksi paksuun Anttilan kuvastoon oman nimikirjaimensa sen tuotteen kohdalle, jonka he haluaisivat. Ennen joulua varsinkin. Laittoivat sitten lehden pois. Eikä kukaan vaatinut eikä pyytänyt mitä...

. Kaikkina vuodenaikoina Tätä puukujaa en lakkaa rakastamasta Ihailemasta Kuvailemasta Se aina hurmaan mun kun luokseen saavun Aina jonkin deja vu'n koen nähdessäni kujan tuon .

. Yöllä oli satanut lunta Kuin valkoista hattaraa Ihan salaa Hentoa Aivan painotonta Kuinka se pysyikin kerroksin korkein kuin pumpulisäkistä ripotelluin, päällä kaikkien ohuimpienkin oksien? Ei silti Jopa talitintti sai hennon lumen putoilemaan oksilta Tullessaan huutelemaan hereille porukoita Tuntui sunnuntailta Onnelliselta Oli kaunista Nyt räystäistä tippuu taas pisaroita .

. . Muistojen kuvien arkistosta löytyy vanha ystävä. Tuota marakattia on yhä kovasti ikävä... ,

. Nunnukka sanoi, jotta hältä loppui piirustuspaperi... Pyysin häntä hiukan aiemmin tästä lähtien kertomaan, kun piirustuspapru loppuu... =) .