Hallatar haaveilija

Lapsuuteni hyvän-miehen-malli, oma enoni, jonka mukaan esikoiseni  sai nimensä, nukkui pois viime yönä.  Eno olikin ollut mielessäni kovasti.  Viime yönä näin enosta unta. Jossain unen kohdassa olin itse enon silmien takana, katselemassa sairaalaa siitä pedistä käsin jossa eno vaikeasti hengittäen lepäsi... Arvasin mitä on tapahtunut kun puhelin soi aamulla varhain ja kuulin äitini surullisen äänen...  Kun kerroin uneni, äitini kuiskasi minun olleen saattamassa enoa matkaan... Eno oli vuosia ollut hyvin sairaana ja kauan vuodepotilaana, muiden avustettavana.  Hän oli muutama päivä sitten sanonut äidilleni omaavansa vain yhden toiveen: Kunpa saisi sulkea silmät  eikä tarvitsisi enää herätä.  Voi eno! Tiedän, ettei sinulla ole enää kipuja, ei piinaavia sairauksia, olet kaikista maallisista kahleista vapaa. En voi silti olla tuntematta suurta surua. Yksi lapsuuteni kiinnekohta on poissa. H...

Maailma ei tahdo lumista peittoa  vaikka luonto yrittää kääriä  kaiken sellaisen alle  nukkumaan.   Suomalainen metsä on  kuin suomalainen sisu,  itsepäinen  viimeiseen asti.  Jossain vaiheessa  on kuitenkin  hyvä antaa periksi.  Jopa talventulolle. 

Talvikin saapui takaisin  korvalehtiä pistelevine pakkasineen,  kovan hyytävän tuulen kera. Meidän ulko-ovi on nyt sitten  jouluajan tämän näköinen.   Adventista tulee mieleen enkelit  ja enkeleistä muutama ystävä.  Tällaiset olivat siniset ystävälle menneet  unasukkaset.  Enkelitötteröt ovat joskus jonain muuna  joulunaikana askarreltuja ja kynttilät on tehty  Lidlin tiramisulaseihin ihan sattumalta, sillä  olin tekemässä sulasta kynttilämassasta takka-  ruusuja , steariinia jäi yli joten nappasin pari  sydänlankaa sulatetuista kynttilöistä,   sommittelin langat keskelle lasia saslik-tikkujen  avulla ja kaadoin kynttilämassan laseihin.  Valkoisista ja turkoosista kynttilöistä suli  yhteistuotoksena tuollainen haalea,  lempeän sininen väri. Kun kuivaa lahjaruusut,  niistä voi muistoineen  nauttia pi...

Ai niin, tämä oli se hankalan mallinen lintutalo!  Pitääkin miettiä miten pysyisin tässä tällä kertaa... Aina hyvä keino on pitää yksi takajalka katon reunalla.  Tosin voi olla että pikkukoipeen iskee suonenveto  siinä hassussa asennossa. Yksi hyvä kikka on istua hajareisin  reunuksen päällä mutta pitkän päälle  sekin asento väsyttää pientä jyrsijää.  Onneksi hupsut ihmiset ovat sitoneet  laudan alle kauralyhteen josta on  erinomaisen kätevää jalalla ottaa hieman  tukea, jotta kauan jaksaisi siemeniä popsia.  Konstit on monet. Tässä vielä yksi kuva kirjavasta   kulkurikissasta   nokisine tassuineen meidän sohvalla. 

Tänään on Älä osta mitään päivä .   Buy Nothing Day on kulutuskriittinen kansainvälinen tempaus, jota vietetään ympäri maailmaa marraskuun loppupuolella. Se sai alkunsa Vancouverissa, Kanadassa, vuonna 1992 nimellä No Shop Day. Atlantin itäpuolella nimike on ollut mm. Consumer Holiday, joka on erityisen sovelias 2000-luvulla kauppojen siirtyessä seitsenpäiväiseen myyntiin. Älä osta mitään -päivän ideana on viettää vuorokausi ilman tavaran hankintaa ja rahan kulutusta. Päivän tarkoituksena on haastaa jokainen miettimään omia ostotapojaan, ostopäätöstentekoaan ja impulsiivista ostamistaan sekä pyrkimään kohti ekologista tavaroiden ja palveluiden käyttöä. - Wikipedia  Paradoksaalisesti  edellä olevan  vastakohdaksi tänään  on myös Black Friday ...  TV, radiokanavat, sähköposti ja  some ovat täynnä mainoksia  niin kulutushyödykkeiden ja vaikkapa matkojen alennushinnoista...  Osta, osta, osta!!! ...

Minun kävi sääliksi kulkukissa  joka päivästä toiseen kävi terassillamme  niin että aloin laittaa sille sinne kissanruokaa  pieneen kippoon ja iltaisin ja aamuvarhain  se kävikin syömässä kulhon tyhjäksi.  Joskus syömässä kävi toisennäköisiäkin  kissoja, mutta yleensä tämä sama.  Lainasin sitten kissaloukun jotta  saataisiin kissa pois talven alta ulkoa.  Se jäikin loukkuun, oli meillä yön  ja seuraavana aamuna kun meidän piti  viedä se löytöeläintaloon, se väänsi  lattialle ihan kamalat kakat. Se lujahti ulos ovesta avatessani sen  ja minä jäin haukkomaan henkeäni  siivotessani sitä hurjalle haisevaa  läjää lattialta.  Meinasi vähän yököttää...  Muutamaa päivää myöhemmin  kissa tuli loukkuun uudelleen ja  taas illalla joten se yöpyi  kylpyhuoneessa koska itki vähän  väliä vaikka muuten kesy olikin. Aamulla kun Hani lähti t...

Säät sen kuin vaihtelevat.  Violetti perhoskämmekkä kukkii loppuja  kukkiaan. Ehkä sitäkin vaivaa auringonpuute,  joka tuntuu piinaavan ihmisiäkin. Tälle viikolle on luvattu jopa  +8 lämpöastetta!  Täytyykö se kesätakki nyt  kaivaa vintiltä esiin?  Välillä rätkii räntää... Toisinaan hieman pakastaa. Maailma on harmaa kuin syksyllä.  Vaikka jotkut fb:ssa väittävät  maailman olevan  - hah hah - ihan keväinen  niin eihän se voi olla  kun ei ole joulu vielä ollut  eikä vuosikaan vaihtunut.  Torstaina kuulemma on jälleen  lumisadetta pakkasta  vai kuinka se olikaan?  Ne ennusteetkin muuttuvat  tämän tästä...  Näkymät ikkunoiden takana  vaihtuvat kuin keskittymiskyvyttömän  somistajan jäljiltä.  Talitinttikin on ihan ymmällä...  Äiti-Maman nimipäivillä  viikonloppuna ol...

Hyvää sateista sunnuntaita  ja Kansainvälistä lasten päivää .  Meillä maailma näyttää jälleen  syksyiseltä ja vähän synkältä.  Toivotaan auringon pilkistävän  vähän tännekin maailman  kolkkaan.  Tänään niin ikään  on surullinen Maailman tieliikenteen uhrien muistopäivä.  Kuvat Pixabay

Tallinnassa sijaitsevassa  venäläisessä kahvilaravintola Machassa voi nauttia herkkuja laivaa odotellessa.  Tai odotella toisen  kahvikupillisen kanssa sitä  luvattua suklaakakkua... Silmänruokaa. Pienen odottelun jälkeen  saimme herkkulautasellisen.  Suklaakakkunen oli vaan  liian raaka minun makuuni.  Olin nääs odottanut ihan  vaan tavallista  suklaakakkupalaa.  =)  Jätskipallo oli hyvää  ja marjapuree.  Mutta crohnikolle  kaikkein tärkein paikka on wc  ja Machassa oli  maailman kaunein sellainen!  Vai mitä sanot tapeteista!  Haluaisin samanlaista!  Ei olisi hupsumpaa  omistaa näin kaunista  vessaakaan.  Tuo ovikin  oli ihastuttava...   

Tänään on Kansainvälinen kiusaamisen vastainen päivä .  Onko sinua koskaan kiusattu leikkipaikassa, koulussa, työpaikassa?  Melkein unohtui eilinen teemapäivä, koska minulla oli muuta puuhaa. Ethän ostanut eilen leipää kaupasta koska oli kotitekoisen leivän päivä.   =) No jos kuitenkin ehdit ostaa niin voihan sitä leipää leipoa viikonloppuna.  Onko sinulla lempileipäohjetta? 

Tällaiset Unasukat   lähtivät fb-ystävälle.  Neulon saajaa ajatellen  jolloin neule soljuu  sormien lomasta ja muodostaa  omia kuvioitaan  joten mitään ohjetta ei ole...    Nyt puikoilla kahdet  tilaussukat ja yhdet sukkaset  eräälle suloiselle ystävälle...  Toukokuun äitienpäiväkukka on vielä ihan ok.  Olen poistanut siltä uudet kasvut ja saanut  sen kukat sillä tavoin pysymään ja kukoistamaan.  Yleensä annan tulilatvan kasvattaa uusia lehtiä  jolloin se lakkaa kukkimasta eikä enää koskaan kuki.  Olenko siis viisastunut, en tiedä.  Ehkä kukkiminen  on vain silkka vahinko,  mutta mukava sellainen. =D 

Kuu loittonee maasta neljä senttiä vuodessa.  Silti sen voi tämän täysikuun ajan nähdä tavallista suurempana. Ei ehkä Suomessa mutta jossain muualla.  On jännää, miten minä olen aina erilainen kuin muut,  sillä täydenkuun aikaan minä nukun kaikkein parhaimmin,  ja sen ajan huonommin kun kuuta ei ole. Oli siis kuvaava se runoblogini,  ( joka ei enää muille näy, ) nimeltään Moonwoman .  Vaikka runoissani olenkin  - toisinaan -  käyttänyt hyväkseni kuu-unettomien  tuntoja, ne eivät todellakaan ole  omia tuntemuksiani. Pystyn kyllä sisäistämään niitäkin mielentiloja. On surullista, ettei tämä kaikki tuttu maailmankaikkeus  jatku tällaisena ikuisesti. 16.11.2016 on Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä .  Kaikkea pitäisi suvaita mutta joskus se on vaikeaa...

Taikametsää talvella. Vaikka lauantai oli harmaa,  ei se haitannut retkeämme  metsään ja suolle. Sinne vaan  metsäpolun alkuun  ja mars matkaan!  K aikkialla oli aika paljon lunta.  Onneksi muutkin ovat käyttäneet  polkua niin emme eksyneet  vieraille poluille.  Metsä oli tarunomainen  lumisine  puunoksineen. Etenimme polulla varovasti ettemme  pudottaisi oksilta kauniita lumikekoja. Luminen metsä oli kuin  suuresti rakastamani  Rudolf Koivun piirroksista  tai Disneyn elokuvista.  Koko ajan suorastaan odotin  puiden suojasta hypähtävän polulle oravia, kettuja, bambeja ja hirviä.  Mutta polulle ilmaantui vain  eräs mies joka käveli meitä  vastaan polkua toiseen suuntaan.  Emme nähneet muita eläimiä  kuin muutamia tiaisia korkealla  kuusten latvuksissa.  Jossain ...

Missä kivimiesten pohjalaispuserot ovat?  Niillehän täytyisi neuloa villapaidat,  pipot ja hanskat! Piipahdimme viime viikolla Hesassa.  Jätimme auton Keravalle Hanin entisen  työpaikan pihaan ja jatkoimme loppumatkan  junalla. Nyt näin kivimiehetkin. Viimeksi  tuolla käydessämme ne oli viety huoltoon. Joo, kovin monesti en ole käynyt maamme  pääkaupungissa. Käyntikerrat voisi melkein  mahtua yhden käden sormiin. Mutta voi herranen aika!  Olin uutisista kuullutkin että  Helsingissä on lumikaaos.   Laiskuudelta tuo meidän mielestämme  näytti hyvin paljolti!   Mieletöntä, ettei katuja oltu  aurattu vaan maassa oli parinkymmenen  sentin paksuudelta lunta jonka päälle  oli heitelty suolaa!   Siinä mössössä oli  todella ikävää kahlata.  Onneksi laitoin huonot kengät jalkaani.  Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa ...