Hallatar haaveilija

.•♥•. ¸ ¸ .• ♥ •. ¸ ¸ .•♥•. Ensimmäiset sinivuokot kävimme bongaamassa  eilen vanhasta tutusta paikasta  Lahden Lanupuistosta.   En kyllä muista ikinä nähneeni näitä sinisiä ihanuuksia jo maaliskuussa. On tämä hassu kevät. =) Huomiseksi on kyllä sääennusteissa luvattu taas lunta...  Lanun patsaat ovat piiloutuneet pitkin puiston mäkistä maastoa...  Niin tuoksuu vihreä sammal vasta sulanut Sinisiä ihanuuksia silmät etsii Mielenkompassi antaa suunnan sielunkartta näyttää paikan Kuulet korkealta kiurun kertovan ajan aivan oikean ja se on juuri nyt -Una Reinman- 

.•♥•. ¸ ¸ .• ♥ •. ¸ ¸ .•♥•.  Murujen kanssa oli mukavaa viikonloppuna!  Tässä heidän tuliaisina tuomansa ihana neilikkakimppu.  Oli hauskaa avata grillikausi lettukesteillä  käydä yhdessä kaupassa, kokkailla heidän kanssaan,  maistella ihanaa omenapiirakkaa ,  ja jutella ja ja ja... Aina aika loppuu kesken ja  vasta lähtönsä jälkeisenä yönä mieleeni  tulee asioita joista unohdin puhua,  kysymyksiä jotka unohdin kysyä... Ralliautoja ja näköjään muitakin moottoriajoneuvoja harrastuksekseen kuvaava Hani  joskus ihmettelee, "kuinka monta kuvaa samasta kukasta täytyy ottaa."  Vastaus voisi olla: -Loputtomasti! Koskaan en saa kukista kyllikseni. =) 

Pyykit kuivuvat  jo loistavasti ulkona  tuulessa ja auringossa.  Ja miten ihana tuoksu  pyykeistä tuleekaan  kun ne illalla  tuo sisätiloihin.  Ah!  Sitä kevättuulen tuoksua  on ihan pakko nuuhkia  ja nuuskutella  oikein toden teolla.  #pajunkissat  #kevät  #willow  #paju  #pajukass  #catkins  #willowcat  Kirkkaus iskee täydellä teholla,  näyttää kaikki pölyiset paikat,  pesua kaipaavat ikkunat  ja minulle iskee migreeniä...  Soon tää suunnaton valo?  Vaikka päivä olisi aurinkoinen niin silti iltaisin yhä palelen...  Miun mamani oli neulonut minulle  reissumme aikana  tällaiset ihanat pitkät  villasukat,  jotka ovat puolireisi-pituiset! 💙

.•♥•. ¸ ¸ .• ♥ •. ¸ ¸ .•♥•. Kun omassa pihassakin on kaivettu eilen kesäkalusteet esille, nämä Funchalilaisessa katukahvilassa napsitut kuvat nyt  päättävät reissukuvien kavalkadin. Monien helpotukseksi. =) Alunperin ajattelin, että näistä kuvista voisin sitten  kotona tervehdyttyäni katsella  ihan rauhassa, millaista siellä saarella oikeastaan oli. Näin tässä nyt on käynytkin.  Voimien hiljakseen palatessa lievien jälkitautien välillä tökkiessä, (ehkä tästä lähtien otan influenssarokotuksen)  olen kuva kerrallaan  hakenut jälkikäteen tietoa siitä  millainen saari se oli  ja mitä oikein olin kuumeisena kuvannut. Koko reissu tuntuu siltä kuin olisin vain nähnyt siitä unta. Kuvat todistavat  olleeni hetken siellä...  Kiitos sinulle, joka kuljit pätkän matkaa kanssani ja onnellista kevääntaikaa  sunnuntaina siirrytäänkin jo kesäaikaan.  ...

¸¸.•♥•.¸ ¸.• ♥ •.¸ ¸.•♥•.¸¸ Minäkään en sentään tunne kaikkia kukkia,  joten annoin niiden kukkia  ja otin vaan ihastellen niistä kuvia. Tälle löytyikin nimi:  Kilkkaruoho eli rauniokilkka, Cymbalaria muralis .   Tätä käsittääkseni minulla on  paikallisen kukkakaupan juurakkona  kukkaruukussa jo kasvamassa.  PS: Mie en taittanut tuota!   Tällaista keltaista matalahkoa kevätesikkomaista kukkaa  kasvoi paljon pitkin poikin villinä.   Tässä oli apilamainen kukka.  Nämä ovat ehkä jokin malva-laji? Tätäkin kasvoi villinä miltein kaikkialla.  Nappasin niistä siemeniä mukaani ja nekin ovat jo multapurnukassa. Jännityksellä odotan, lähtevätkö taimina, juurakkoina ja siemeninä tuomani kasvit kasvamaan. PS: Kirjoitimme toisena reissupäivänämme ison nipun postikortteja koti-Suomeen, kiinnitimme niihin tarvittavat tarrapostime...

  ♥  

 .•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•. Ken tietää minkä niminen tämä ihastuttava puu on? Puut kasvavat mainiolla näköalapaikalla  josta voi ihailla merta, satamaa ja saarta.  Niitä oli muutama kasvamassa vuorenrinteentienmutkassa,  lähellä paikallista terveysasemaa ja apteekkia  joissa jouduimme käymään reissullamme. Riippui ihan vuorokaudenajasta,  millaisena puut minulle näyttäytyivät. Esim ylimmässä kuvassa on aamu ja  tässä kuvassa on iltapäivä  ja tuossa alempana on jo ilta. Ihastuin puiden hivenen kiemuraisiin oksiin ja kasvutapaan.   Puut olivat täynnänsä siemenkotaterttuja,  jotka kauempaa näyttivät punertavilta  lähempi tarkastelu osoitti ne kuitenkin  oranssinkeltaisiksi.    Puiden alle oli tipahdellut siemeniä,  ja yksi sellainen on jo itänyt  miun multapurnukoissani, joten sanokaan nyt joku, ...

 ¸.•♥♥• .¸¸.•♥•.¸¸. •♥♥•.¸  ¸.•.¸¸.•.¸¸.•.¸

¸¸.•♥•.¸ ¸.• ♥ •.¸ ¸.•♥•.¸¸ Ajelimme katsomaan saaren kolmanneksi korkeinta kohtaa Pico do Arieiroa ja sinne mennessä ajelimme ihan pilvessä kirjaimellisesti koska usva peitti serpentiinitien tuon tuostakin. Näkymät olivat mielettömät! Seisoa nyt pilvien reunalla ja katsella miten ne päällystävät vuoret kuin pumpuli... Ihan uskomatonta! Pumpulinäkymiä ilman mitään kaiteita... Ihan kuin tie johtaisi taivaaseen... ¸¸.•♥•.¸ ¸.• ♥ •.¸ ¸.•♥•.¸¸ Alaspäin ajellessamme olemme pilven sisällä jälleen, ja ajelemme hissukseen... 

 Hiiltyneitä puita...  Madeiralla on usein riehunut massiivisia maastopaloja ,  joiden jäljet ovat yhä nähtävissä. Näin liki tuli on tullut... Ihmeellisesti valkokalla (huonevehka) kukki villinä noissa entisissä hiiltyneissä maastopalopaikoissa. Sehän onkin perinteisesti surukukka.  -Joskus tosin sitä näkee morsiuskimpuissakin... Uusia puita ja pensaita on istutettu suojusverkkoineen laajoille alueille. Lähikurkistus vihreän suojaverkon sisään. Ei pääse jänikset, yms puputtajat syömään heti nuoria taimia vaan ne saavat kehittyä vahvoiksi omassa rauhassa ja tahdissaan. Myös mutavyöryt ovat olleet saaren vitsauksena. Mutta vaikka maasto oli rutikuivaa ja palon leviämisen vaara suuri, näimme ja haistoimme (savun haju satutti kipeätä kurkunpäätä) silti useita isoja, paikallisten sytyttämiä roihunuotioita maastossa, ja usein roihun vieressä ei ollut ketään tulta vartioimassa....