Hallatar haaveilija

Hobby Hall lähetti meilin, jossa oli mukavia ystävänpäivälahjoja; -timanttisydänriipusta, -pörrötossut, -pop-cornikone, mutta paras kaikista oli kauratyyny niska- ja hartiaseudulle... -Ja se on helppo tehdä itsekin! Olen tuollaisia tehnyt tutuille ja sukulaisille... Leikataan vain tukevasta pellava, tai puuvillakankaasta vaikkapa 26cm x 60cm pitkä suorakaide, joka ommellaan "pötköksi", joka on suljettu toisesta päästään. Käännetään oikein päin. Avonaisesta päästä se täytetään puhtailla (luomu) kauroilla, ei aivan täyteen, että voit ommella pussin suun kiinni. Se "pötkö", eli meidän nimittämä "Kaurakissa" kuumennetaan mikrouunissa 4-5 minuuttia, tai sähköuunissa: ensin 150 asteen lämpö uuniin, lämpö pois päältä ja kaurakissa uuniin 15 minuutiksi. Kissa laitetaan kipeän paikan päälle. Kuumat kaurat ja niistä nousevat höyryt vaikuttavat tervehdyttävästi. Jos hartiat, niska tai selkä ovat jäykät ja kippeinä niin suosittelen! Sydämellisesti! Sitä voi käytt...

Aamulla oli pakkasta -18.6 ja vahdin kuin haukkanaaras, että poikaset laittoivat kerroksittain vaatetta päälleen. Kyllä nää itsekin toki osaavat ja älyävät, mutta se jokin meinaa unohtua, esimerkiksi kaulaliina on nyt ihan A j O tuolla viimassa ja pakkasessa. Villasukat on laitettava jalkaan ehdottomasti, sellaaset Mamin kutomat ja kädetkään eivät saa paleltua. -Miksi turhaan palella, kun kerran on vaatetta, jota päälleen voi laittaa!!? Ja onneksi tosiaan tässä koulussa ei nälvitä pukeutumisesta!! Tosin kyllä nää mun jälkikasvuni pukeutumis kilpailussa pärjäävät ihan hyvin! Ehkä näillä on hiukan vanhempaa mallia nuo vaatteet, kun kirpparilta niitä ostan, mutta ihan hyviä ja kenties jopa viime kauden mallia kuitenkii ovat. =))) Ei vaineskaan. Ei muoti ole meillä tärkeä asia. Vaan vaatteen materiaali, käytännöllisyys, värikin... Mutta muodin perässä ei tosiaan juosta. Nunnukalle nyt tulee tehtyä jotenkin enempi noita kirpparilöytöjä, niinkus viimeksikin löysin leveähihaisen (trump...

Blogeissa kiertää bloggaajan omituisia tapoja paljastava meemi =) Minut haastoi Jaana ! Kiitos meemistä! Minulla on kyllä niin PALJON omituisuuksia, että eh... Mutta jos laitan ihan semmosia tavanomaisia ja sutkoht ymmärrettäviä "omituisuuksia" tähän? =) 1. En osaa kantaa olkalaukkuani kuin oikealla olkapäällä. Vasemmalta olkapäältä laukku kertakaikkiaan putoaa ja tuntuu luonnottomalta kantaa. (Omaanko siis vinon selän?) 2. Tykkään kylmästä maksalaatikosta. Saarioisten maksalaatikosta. =) (Tämä oli himoruokaani odotusaikoina!) 3. Kun pesen hampaitani, pesen aina myös kieleni... ;D 4. En tykkää käyttää kokonaisia pippureita ruuissa... (Maistuvat suussa polttavilta, mieluummin käytän pippurimyllyä...) 5. Tykkään autolla ajosta pimeässä... (Varsinkin kaupungissa on kiva ajella yöllä, kun on hiljaista... ois vaan viel sellai auto! ;D ) Oishan noita, mutta taitavat muut olla niin omituisia tapoja, että huh... Mää puolestani haastan omituisista tavoistaan kertom...

Ihana katsella, kun kaikki kolme mussukkaani menevät kouluun. He tarpovat rivakasti yhtämatkaa tiiviissä rykelmässä, kuin heillä olisi yhdessä jonkinlainen Kolmen Voima. Vaikka he nahistelevatkin välillä ja kiukuttelevat, niin yhteishenki on kuitenkin hyvä. Kaikki ovat valmiit puolustamaan toisiaan tarpeen niin vaatiessa. Ja auttavat toisiaan läksyissä, atk:ssa, kotihommissa, pulmissa,... Pojat varsinkin muodostavat tosi tiiviin kaksikon, joka ei juuri mene edes kauppaan ilman toista puoliskoa. Nunnukka on hiukan jäänyt vähemmälle kaksikon tiiviydestä, mutta kolmen voimaan hänkin kelpaa. Näin aamuisinkin joissakin perheissä varmaan lapset lähtisivät eri aikaan ja yksinään tai kaverien kanssa kouluun, mutta nämä odottavat toisiaan. Sitä kolmattakin odotetaan ja sitten ripeästi kouluun. Usein kipitän katsomaan ikkunasta, kun he menevät. Ikäänkuin siitä saisin jotain turvallisuuden tunnetta, kun näen heidät. Että kaikki kolme ovat koossa. Että kaikki on hyvin. Onneksi he ovat jo noin iso...