Hallatar haaveilija

Rhodochiton atrosanguineus   Olen täydellisen hurmaantunut näihin... ...pieniin keijunmekkoihin. Ensin ne ovat hentoja kellokukkia sydämenmuotoisine lehtineen...  ...saaden myöhemmin lisää ulottuvuutta kellomekkoonsa... =) 

Puhutteleva teksti erään kyläpaikan huoneentaulussa...

  Automatkalla ihasteltuja pilviä... 

...siellä täällä... Jopa oven pielessä. =)

Cyclamen Lähisekatavarakaupasta kannoin kainalossani kotipihalle tämän hehkuvan suloisuuden... Kukat ovat kuin kärjestään murrettuja sydämiä... Se selviää pienistä pakkasistakin. Se jopa viihtyy viileässä.

Clematis Tangutica Ihastuin joskus tähän Kiinan(kelta)kärhöön nähtyäni sen talviaikaan, sen hassujen pörröisten hahtuvaisten talventörröttäjien vuoksi. No, se on tosin keltainen väriltään, mutta on se soma kärhö kesälläkin. PS: Onnittelut kaikille tänään nimipäiviään viettäville, niin kuin esimerkiksi Pikkusiskolle.

Nuuhkaisen syvään hentoa  liljan tuoksua  ja toivotan sinulle  hyvää viikonloppua. 

Enkeleitä matkaan koulutiensä aloittaville! 

Ensin kierrellään maailmaa sitten palataan kotiin syömään vaniljajäätelöä Maman mansikkahillolla... 

Tämän kukan piti olla mustanmerenruusu. =) Sellaisena sen tilasin. Minulla ei koskaan ole ollut sellaista... Mutta tämä olikin pegonia, jollaista myöskään ei miulla ole entuudestaan koskaan ollut. Niin sitä saattaa paketissa ollakin jotain aivan muuta kuin mitä on alunperin tilannut. Tässä tapauksessa tosin yllätys oli iloinen, koska tämä kukka onkin ehkä muhkeampi kuin mustanmerenruusu olisi koskaan ollutkaan. =)

Muutama näistä on bongattu omasta pihasta, mutta suurin osa ihan jostain muualta.  =) Mikä on Sinun lempikukkavärisi?

Mitä tapahtuu kun muutama sydän kohtaa toisensa? Sydänkohtaus. =) -Sellainen positiivinen... 

Lobelia Niissä ihan pienen pienimmissäkin kukissa on kyllä hennosti jotakin tuoksua...

Joskus halonhakkaaja löytää kauneutta pöllipinosta... =)  Tämä tykkäsi kiipeillä pitkin sormia... 

Suruvaippa koivun kupeessa,  mahlaa nautiskelemassa... Joskus perhosia on monta saman koivun rungolla. Imevät mahlaa koivuparan pintaan jonkun tekemästä haavasta... Tuossa kohtaa oli nimittäin vaijeri kiinni kun muutimme tälle tontille. Hani poisti vaijerin, emmekä raaskineet tätä puuta vielä kaataa. Onneksi, sillä perhoset tuntuvat jo kaukaa haistavan tämän perhosbaarin... =)