Hallatar haaveilija

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa... Nurmitädyke on yksi lempikukkiani. Ei sitä voi olla rakastamatta! Lapsuuden kesinä  siskon kanssa  kerättiin näitä  nurmitädykkeitä  vesilaseihin keittiön pöydälle  Ja Maman valkoisella  puuvillapöytäliinalla  oli paljon varisseita  sinisiä kukkia -Una Reinman- 

Akileijan latinankielinen nimi Aquilegia viittaa kuulema kotkan (lat Aquila) kynsiin, joita katsoja näkee kukassa. Miksi minä näen valkoisessa akileijassa ryhmän joutsenia tanssivan piirissä? Englantilaiset näkevät kukassa ryhmän kyyhkysiä ja nimittävätkin kukkaa pigeoniksi. Mutta voi, voi, kyyhkysillähän on paljon lyhempi kaula kuin joutsenilla. =)

Ajelimme eilen Hanin kanssa pitkin ja poikin  pysähdellen välillä kuvaamaan kaikkea kiinnostavaa.  Toisen kerran elämässäni annoin hevoselle  jotakin kädestäni, nimittäin voikukanlehden, tuolle tummemmalle  orille. Tuo vaalea ei huolinut mitään, haisteli vain sieraimet suurina  ojentamaani voikukanlehteä.  Olen viimeksi nelivuotiaana Papan käskystä ojentanut porkkanaa  Liisa-nimiselle hevoselle, ja luulen että pyörryin, kun hevonen  käänsi päänsä minua kohti ja paljasti kaikki jättikokoiset likaiset hampaansa!  -En nimittäin muista mitään enempää siitä tilanteesta. =)  Eilen  käsi vapisten  onnistuin pyörtymättä ojentamaan lehden, kaksikin. =) Pysähtelimme niittyjen varsille...  Jättimäisiä heinäpaaleja siisteissä riveissä... Peltojen reunoille...  Järvien rannoille itikoiden ruuaksi....  Metsän reunamille pehmeää vihreyttä ihailemaan...  ...

Kukkaotoksia sieltä täältä,  Mamani puutarhasta. =)

Maman luona Juhannusjuhlissa oli Pikkusiskon asettelemia luonnonkukkia pöytäkoristeina. Välillä satoi,  välillä paistoi... 

Missä ruokailijat?

Mustavalkomaanantain aiheena oli Lomalla olo. Lomailusta voi haaveilla. Lomailua voi suunnitella. Lomailua voi muistella, vaikka ei nyt juuri voisikaan mitään lomaa pitää... 

Jos ei syystä tai toisesta nukuta,  voi kierrellä ulkona ihailemassa aamun sarastusta...

Lupiinit ehtivät kukkia jo ennen Juhannusta, niin kuin taisivat tehdä nuo koiranputketkin. Nyt on Juhannuskukiksi keksittävä sitten jotain muuta.

Saunakukka on jo kukassa Mustikka raakileilla... Puolukka kukkii... Kielo on jo kukkinut... Hiirenvirna on ajoissa... Nurmitädyke lumoaa minut aina... Koppelo vei poikasensa tien yli turvaan... ♥

Eräänä iltana rakkaan kanssa Porvoonjoen mutkassa, seisoskelimme kuuntelemassa satakieltä ja ihailimme alati kisailevia neidonkorentoja. Korennoista en ehtinyt saada kuvaa. Ne olivat liian nopeita ja ennustamattomia liikkeissään...