Hallatar haaveilija

Suuri, ihana kuisti kuiskii   menneiden kesien  huolettomista päivistä. Ihania kuisteja oli ollut yhteensä kolmella seinustalla,  joista tämä kuisti katseli kohti etelää.  .  Sen avoimet ovet olivat pysähtyneet odottamaan häntä, joka ei koskaan palannut. Sen rikotuissa ikkunoissa heilui hennosti rikkinäisiä verhonriekaleita kuin apeita haamuja.  Kaikki oli tuhottu ja hajallaan,  tuulen ja sateiden armoilla. Pihasauna yritti turhaan houkuttaa minua lauteilleen istumaan... Valtava vanha tammi ojentelee keskipihalla oksiaan kohti taloa.   Navetassa kaikuivat kuiskauksina vuosien takaiset äänet...  -Tsoh, Mansikki, olehan siinä... Autiotalon navettaa kuvasin jo tammikuussa.  Pihan jättimäisen kuusen oksien alle voisi järjestää puutarhajuhlat, niin mahtavan kokoinen se on. Joku vandaali on raahannut pikkuisen puulieden  piha...

Hänellä on ihana ääni. =)

It's not angry...

Jalkojen kastumisen seuraamuksena on aivastelua varsinkin kun aika on muutekin aivastuksille otollinen.

Vieläkö pikkukengissä tarkenee? Vai olisiko jo saapikkaiden aika?

Copyright © 2011 Una Reinman

Muuten: Vuoden luontokuva on Kai Fagerströmin Kettu . <3 Kaunis kuva. Sitä kuvaa miekin äänestin... =)

Ota kortti mukaasi piristämään päivääsi. <3

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ On tullut aika  järjestää arvonta  tässä blogissa.  Palkintona on runokirjaseni:  Ikävän syli . Runokirjanen arvotaan kaikkien kommenttinsa  tähän postaukseen jättäneiden kesken  27.11.2011. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥  Eikä tässä arvonnassa ole pakko  liittää blogiani seurattavien blogien listaasi,  ei ole pakko mainostaa blogiani omassa blogissasi,  eikä mitään muutakaan ylimääräistä, eikä pakollista.  Kaikki on vapaaehtoista.   Olet ainutlaatuinen.  Olet mukana arvonnassa yhdellä pienellä  kommentillasi  tasavertaisena muiden kanssa  ja saatat saada  miun hassun  roosanvärisen  runokirjaseni...    ♥  

Sieniä sateella...