Hallatar haaveilija

- Mitä erakko tekee pimeinä iltoina? Vaeltaa ympäri kaupungin keskustaa. Kiertää toria myötäpäivään. Ottaa kuvia lainakameralla. Kuvaa Isopeikolle kettua... ...joka jahtaa jänistä, pitkin Aleksanterinkatua. Katselee ihailemiansa Mariankadun jouluvaloin koristeltuja puita Ihailee kaupungintalon jouluista profiilia. Silmäilee kauppaa, jonka viehkeät mainokset houkuttavat lähelleen. Ja kääntyy sitten kotia kohti jälleen... -

- Rakastan elokuvia ja kirjoja Tarinoita joissa voi hetken elää mukana Joistain tarinoista puuttuu loppuosa Kirjoista sivuja Una Reinman -

- Me näimme yöllä unta Aivan salaa satoi lunta Aamuun heräsimme aivan häikäistyksissämme Oi ihanuus, noita kauniisti sokerihuurrettuja hohtavia valkoisia puita! Ja nurmikon lumikerroksessa oli lapsen muovaama lumienkeli Vaan jo illan mittaan lumen pois pesi vesikeli -una reinman- -

. Aioin paistella pellillisen joulutorttuja jouluntuoksua tuomaan, mutta annoinkin sitten pakastetaikinapaketin Jakelle joka toi ylimääräisiä tavaroitaan meille, muuttoruljanssinsa tieltä pois ja haki kanssani varastosta lisää tyhjiä pahvilaatikoita. Esikoinen nimittäin muuttaa lauantaina yhteen tyttöystävänsä kanssa. =) ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Molemmat opiskelijat olivat ennakkovuokran maksettuaan hyvin vähissä varoissaan ja nälkäisiä, vain nuudeleita kaapissaan, joten tein ensihätäkassin, johon laitoin sitä mitä jääkaapista ja pakastimesta löytyi ja vähän rahaakin esikoisen mukaan. Pyysin poikaa aina ilmoittamaan, jos tuollainen tilanne joskus muulloin tulisi. Aina mie jotain voin antaa. Vaikka tämä onkin juuri se aika kuusta, kun piti taas oman asunnottoman-episodi-asuntolainan erä maksaa. Se kirpaisee aina. Mutta palatkaamme iloisempiin asioihin: Toivon, että joulutortut tuoksuivat onnellisuutta nuorten keittiönurkkauksessa, pikku kisunsa hääriessä uteliaana jaloissa. .

. Päivät kuluvat näköjään aivastellen ja nenää niiskutellenkin. Nenä on kohta niistelyistä nahattomana. Pehmeistä nessu-liinoista huolimatta. Sinnikkäästi pidän villasukkia, söin loput kanakeitosta ja olen nauttinut hunajateetä. Hanikin on flunssassa. Miten se sillai tarttui häneenkin... ? Olen vaaraksi ympäristölleni. .

. Hieman saduntuntua... Kinoksia ihan oikeasti on täälläkin päin Suomea. Keskellä toria upean kuusen vieressä on ihana lumivuori. Samanlaisia vuoria näkyy pitkin poikin kaupunkia. Paikallinen joulukausi valoineen on avattu viime viikonloppuna. Nuo samat tutut, jopa Idols-kisassa joskus vilahtaneet hahmot roikkuvat Aleksin yläpuolella taas huhtikuuhun? =) Pupu, kettu, kuu, lumiukot, aurinko, kuuset... Ei silti, kyllä niitä katselee aina mielellään. Nehän ovat iloisia valoja pimeyden keskellä. PS: Katso ESS.fi: Kuusen matka Lahden torille. .

. Maman antamasta isosta kaktuksesta tipahti suuri oksa muutama viikko sitten lattialle. Katkoin sitä oksaa pienemmiksi osiksi ja laitoin ne kaikki vesilasiin. Ja kas kummaa, oksat saivat latvoihinsa aivan herttaisensomat nuppujen alut! =) Istutin oksat pieneen jouluiseen ruukkuun ja nyt odotellaan, koska hän avaa kukkansa. Siinä hän vilkuttelee nuppujen koristamia kämmeniänsä. =) Ahkeraliisa ja sitruunamelissa jaksavat yhä kukoistaa kylmällä ikkunalaudalla. Pieni kaktusruukku saa olla hieman lämpöisemmässä paikassa pöydällä. Iloksemme ja niin kuin pikkupikkujouluksemme laitoin viikonlopuksi punaisten verhojen lisäksi keittiöön pöydälle punaisen pöytäliinan ja etsin viime jouluksi lahjaksi saamani koristeellisen kynttilän palamaan pöydälle. Punainen väri luo lämpöä. Lämpöä tarvitaan. Varsinkin, kun mie olen jostakin tempaissut mukaani käheän flunssanpoikasen. Sitä yritän tässä rahisevalta rinnaltani vieroittaa kuumalla juomalla johon kaipaan hunajaa. Hyrr... Pitänee pukea lämmintä ylle...

. Katselin talvikuviani arkistoistani ja totesin että on luonnossa tasan vuosi sittenkin pyryttänyt jonkin verran. Kunpa Miihkalin tänään alkavalla viiden päivän metsäleirillä ei olisi ihan kamala sää... .

. Armeijapoika Miihkali otti tämän lumikuusikuvan perjantaina kasarmilta kotilomille lähtiessään. Sen myötä toivotan kaikille hyvää sunnuntaita, toivoen, ettei povattu lumimyrsky kovin maatamme ravistelisi... PS: Meillä se ainakin ikkunoita ravistelee irti talon rungosta... .

. Me emme koskaan tulleet antaneeksi kunnon nimiä Ukko-hanhelle emmekä sen puolisolle, Akka-hanhelle. Ne olivat aivan erottamattomat ja sopeutuivat hyvin elämään erirotuisten kanojen, kukkojen ja muiden siivekkäiden sekaan. Päivät ne käyskentelivät pihalla vapaina koiran ja kissojen kanssa ja yöt nukkuivat navetassa, jossa oli siivekkäitä varten verkolla erotettu erikseen osa possulasta. Hanhipariskunta teki salaa pesän navetanvintille, mutta huomasimme Akan haudontapuuhat. Rouva hautoi viidestä pesämunastaan vain kolme ja jätti kaksi viimeistä munaa hautomatta, jolloin Mamani otti ne kaksi hylättyä hanhenmunaa hellään huomaansa ja laittoi ne kostean pyyhkeen päälle, lampun alle ja käänteli ja kostutti niitä aika ajoin. Joidenkin päivien kuluttua toinen muna alkoi säröillä ja me kaikki odottelimme innoissamme mitä sieltä syntyisi. Sieltä kovan kuoren alta kuului hentoa piipitystä ja esiin tuli nokka joka rikkoi lisää kuorta, pieni siipi ja osa linnunpojan pulleaa masua, josta verisuone...

. Meidän, lumeen tottuneiden, maailma on taas niin kaunis! =) Maisemat ovat joulukorttimaisen lumoavia. Aurinkokin yrittää kurkistella pilvimuurin takaa ihan inasen. Mutta siinä ajassa, kun pukisin ulkotamineet ja kipittäisin kuvaamaan jäähän pätkähtäneen järven rannalle ihania lumisia puita, pilvimuuri sulkisi jälleen auringolta pääsyn... Joten tyydyin postaamaan vanhoja kuvia Hanin takapihalta. Juuri tuollaiselta siellä näytti tänäkin aamuna. =) SPR muistutti tällaisella ilmoituksella sähköpostiani: "Tilasit muistutuksen seuraavasta mahdollisesta verenluovutusluovutuspäivästä Veripalvelun www-sivuilta. Ensimmäinen mahdollinen luovutuspäivä: 27.10.1962. Nähdään verenluovutuksessa! Terveisin Suomen Punainen Risti, Veripalvelu" =D Kun tuota... tuo päivä on mennyt jo vuosia ennen syntymääni! ;D Täytynee kysäistä, mitä päivää he oikeasti tarkoittivat. Kyllähän mie verta luovutan ihan mielelläni, jos nyt crohnintautilääkkeen kera edes huolivat enää luovuttajaksi. Kävin juuri enne...

. Sain untuvatakin. Käytetyn. Meille lahjoitetun. Oikeasti se takki oli tarkoitettu Nunnukalle, mutta tytär ei pitänyt siitä ja Nunnukalla sitäpaitsi on lämmin, ihanan paksu untuvatakki ennestään. -Tavallista toppatakkiakaan ei meinanut laittaa millään päälleen pakkasten tultua. Tosin kiitteli minua koulupäivän jälkeen kuinka oli ollut hyvä juttu, että hän pukeutui lämpimästi... Kyllä äiti tietää. ;) Miun omat takkini ovat muuttuneet liian isoiksi ja mää palelen niissä joten mie sain tämän takin. No, mie tämän uusvanhan takkini kanssa tässä toissapäivänä odottelin pysäkillä bussia ja söin minirasiallisen rusinoita. Kun rusinat loppuivat, ojensin käteni laittaakseni rasian roskiin jolloin valkoinen untuvahöyhen lensi muiden pysäkillä seisseiden naisten kasvojen editse jostain miun untuvatakkini kainalosta... Mie tuijotin hetken höyhentä ja hymyilin nolon pikahymyn naisille. -Hups. Mun siivet purkuu. =) Ne naiset taisivat peruuttaa taaemmas muutaman askeleen. =) Se pikkuvika tässä takiss...

. Nunnukka -tyttäreni lauloi itsensä jatkoon, eli SAKUstars kulttuurikisaan, oppilaitoksensa ammattiin opiskelevien karaokekisassa. Esiintymistä ja laulamista rakastava tyttäreni on aivan innoissaan. Tässä oli kyse siitä, että hän voitti itsensä ja uskalsi lähteä esiintymään ja teki siinä parhaansa. edit: Lauloi illalla suihkussakin koko 45 minuuttia. ;D Kala-luonteet rakastavat vedessä oleskelua... .

. Digiboximme, se käytettynä ostettu , hajosi maanantaina. Lopullisesti. Nyt miekin meen nukkumaan aikaisemmin. Tai siis pedilleni lukemaan, koska eihän tässä talossa nukuttua saa. Onneksi sain Mamaltani ison nipun Seura-lehtiä... Harmittaa, sillä oli ohjelmistossa muutama tv-sarja joita tuli katsottua. Ei mtn tosi -tv:tä vaan sarjoja ja luontodokkareita. Elämässä itsessään on tosi-teeveetä aivan tarpeeksi. Molemmat atk-nero-pojat yrittivät kikkailla boxia henkiin. Kuin myös Hani. Turhaan. Boxi on mennyttä. Ehkäpä sitä nyt tulee tehtyä paremmin vaikka käsitöitä. Heti ainakin, ilman tv:tä, valmistui keskeneräinen ja hieman korjausta kaivannut sängynpeite tuttavalle ja nuo omat keittiön punaiset verhot, jotka kuvassa lampun ylivalaisevasta vaikutuksesta näyttävät kovin tummilta. (Ja sellai yksi lyhty siellä yrittää taaskin näkyä, jollaisista jo niin paljon on muutenkin blogissani kuvia... ) Joulukortteja en tee itse. Olen kuullut, että ihmiset haluavat mieluummin kaupasta ostetun korti...

. Pääkaupunkimme seutu jää väkisinkin vieraaksi, kun sinne ei ole juuri mitään asiaa koskaan... Jokohan siellä kohta on joulukauden avaus? Auton ikkunasta kuvattua kuukausi sitten... Nämä vaan tarttuivat kameran linssiin. Ovia jälleen, ja ikkunoita. Lisänä kiehtovia kukka-asetelmia. Ja sokerina pohjalla tämä. Harmi kun en inasen aikaisemmin räpännyt tätä kuvaa... Tänään on Mamapäivä. Vietän sitä naapurikunnassa. =) Maahan on satanut märkälumikerros, joka kastelee sujuvasti lenkkarit, ja johon jäävät koiran ja ihmisten jäljet mukavasti näkyville. Lumikerros, josta voi jo tehdä lumipalloja... Kokeiltu on! =D Joko sie olet tehnyt lumipalloja? .

. Kuukausi sitten tehty reissu naapurimaahan, jälleen lukemani Eija Wager in kirjat; Tupaantuliaiset Italiassa , ja Koirani haukkuu italiaksi , sekä Jura Jukolan ihanat matkakuvat , iskivät taas kaukokaipuun niin kovin pintaan. Passittomana, (ja rahattomana) kaipuuta potiessani katselen ovi -kuviani joita otan melkeinpä huomaamattani. Kuvaan erilaisia mielenkiintoisia ovia, ja kuvittelen millaista elämä olisikaan oven toisella puolella. .

. Marraskuu on aivan liian harmaa. Siihen pitäisi saada jostain väriä. Esimerkiksi lohikäärmeistä? =) Siitä tietää, että lapsi on kasvanut kohti aikuisuutta, kun hän hylkää vanhat rakkaat lelunsa. Muokkaa huoneestaan riisutumpaa mallia. Ne lelut joko laitetaan pahvilaatikoihin odottelemaan tulevaisuutta, tai äidit saavat ne. =) Tämäkin Nunnukan lohikäärme on nyt (ainakin toistaiseksi) miun sänkyni koristeena. =) .

. Viime yön tuuli on puhuroinnut raivokkaasti ihan aamuun asti. Kova tuuli tuntuu jatkuvan yhä. Voin kuvitella kuinka lähijärven pintaa ovat aallot velloneet, pohjamutaa pintaveteen sekoittaneet. Aamuyöstä oli jopa pakkasta ja maisemassa on nyt ihan hentoisesti ensilunta. Lämpömittari näyttää nollaa parvekkeella. Varmaan siksi, kun oven raosta karkaa lämpöä jatkuvasti harakoille. .

. Parveke odottaa talvea. Vaikka parveketta ei juuri joidenkin ikuisen tupakoinnin vuoksi voi käyttää mihinkään. Edes kämpän raikastamiseen. Häthätää kynttilöiden polttamiseen. Mutta se siis on valmiina talven tulla. Ahkeraliisat, ne valtavat ja hirmuahkerat, jouduin heittämään pois yhtä lukuunottamatta. Se kaikkein pienin on keittiön ikkunalla ja se yhä jaksaa kukkia. Kyllä se onkin ahkera. =) Hassua olla tässä kämpässä ihan yksinään. Kaikilla muilla oli menoa. Toisaalta hyvä, että nukkuivat muualla. Naapurilla oli koko yön kestävät megabileet. Vasta aamuseitsemältä mekkala laimentui. Ja justiin perjantain taloon jaettiin järjestyssäännöt, joissa todetaan yörauhan olevan klo 22-7. Taisivat lukea sen paperin ihan väärin. Omat silmät ovat ihan kierossa unen puutteesta. Jospa hörppimäni Tiikerin päiväunitee auttaisi? Taidan ruveta ompelemaan keittiön ikkunaan punaisia verhoja. Ellen nukahda ommellessani. .

. Sen oman joulun rauhoittamiseksi valmistelut kannattaa aloittaa ajoissa. Pikkuhiljaa. Rauhallisesti. Mistä kukin haluaa aloittaa. Korteista? Leivonnaisista? Lentolipuista? ;D .

. Voi pintoja karheankuluneita Niiden tarinoita pitää osata oikein kuunnella Kuin parkkiintunutta ihoa vain varovasti silitellä Hiljaa hivelemällä Etsimällä -U.R.- .

. Naura pajatso Jossakin seurassa huomaan olevani se klovni Joka sekopäisenä yrittää pitää yllä nauramatonta naurua Kyyneleen kuva tatuoituna poskella Punainen irtonenä murtuneena taskussa -una reinman-

. Peikkotyttö Menninkäinen laittoi viestiä jotta hänellä ois miulle jotakin, ja se jokin osoittautui näin ihanaksi lahjaksi: Kiitos Peikkotyttönen! =) Olen tästä merkistä hyvin otettu. =) On erittäin vaikeaa laittaa vain jollekin tuota kunniamainintaa eteenpäin! Se on niin mahdoton tehtävä, että mieluummin suon merkin teille jokaiselle blogia kirjoittavalle ja täällä vierailijalle. Olkaatten hyvät ja napatkaa mukaanne. Merkki nimittäin... ;D Tuo on muuten jännittävä kuva. Näin siinä ensin linnun pään, sitten Venetsialaisnaamion ja vasta viimeiseksi punaisen ruusun... Mitä sinä näet kuvassa? .

. Huulirasva maistuu niin makealta, että onkohan sitä sallittua lainkaan laittaa hampaidenpesun jälkeen huulillensa... .

. Onnea kaikille teille, juhlapäivää viettäville. .

. Minusta olisi ihanaa olla kuin Äiti Amma. Antaa halauksin toivoa ja uskoa huomiseen kaikille, joita koskettaisin... Voisipa kaikki muille aiheuttamansa pahat mielet ja surutkin samalla, halaamalla poistaa... .

. Pikkuveljeni sai Maman kyyneliin. Ihan hyviin sellaisiin. On olemassa hetkisiä, jolloin kauneus saa silmämme väkisinkin kyyneltymään. Veli löysi rikkinäisen soittorasian koneiston joka soittaa tohtori Zhivago-elokuvasta tuttua Laran teemaa ja hän antoi tuon aarteen Mamalle. Juran tarina on Mamalleni rakas. Tiedän muitakin, jotka pitävät tuosta elokuvasta. Kuulun heihin itsekin. "Zhivago rakastaa kahta naista- ja menettää molemmat." -Nyt-liitteen leffa-arvostelu- .

. I got this one tribute from Today's Flowers : "We are offering you the Sunflower Award 2008 for dedication to the great participation... Hugs, Denise, Pupo and Luiz Team TODAY'S FLOWERS" Vaikka kukkakuvasivuni ovatkin jo tältä vuodelta jääneet kesäaikaan, painottuen eniten touko-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuuhun, sain tämän ihastuttavan kunnianosoituksen sähköpostina Today's Flowers-blogilta. Kiitos odottamattomasta iloisesta yllätyksestä, kukkien taikaa ympäri maailmaa esiin tuoneelle teamille! =) Thank you Denise, Pupo and Luiz very, very much! You make people happy for around the world! And hugs also to all you! =) .

. Tänään kauppatorilla oli huomattavasti vähemmän porukkaa kuin eilisenä marraskuun markkinatoripäivänä. Tänään jopa taas tuo muistolaattakin näkyi selvästi. Tarinan mukaan huolimaton piikatyttö Marolan talosta hiukan ennen juhannusta vuonna 1877 sytytti vahingossa navetan palamaan ja niin paloi koko silloinen, puinen Lahden kylä. Laatta on heikossa kunnossa. Jonkun pitäisi pitää huolta siitä, kuin Walk of Famen tähdistä. Olla laatan kummina. Puhdistaa ja kiillottaa laatta aika ajoin, jotta se ei aivan katoaisi kuin yhden ä-kirjaimen pilkut... Aura-autot taitavat kohdella sitä kaltoin talvisin? Torilla majailee puolikesy naakka. Se syö kukkamyyjien sille tuomia pähkinöitä. Syötyään se kävelee hitaasti kumarassa, kuin vanha mies pitkässä mustassa palttoossaan, hypähtää havukranssien päälle ja pyyhkii nokkansa koristekäpyihin. Sen naakan mie oisin vain torilta tänään mukaani halunnut. Olisi ollut joku eläväinen kaveri seuranani. =) Jos siis ostatte havukranssin jonka koristekävyissä on...

. Kristiinan blogissa odotti haaste, jossa pyydettiin kertomaan omituisia tapoja. Minullahan ei muuta olekaan kuin omituisia tapoja! =) "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi (5) ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. " 1. Puhun usein liian hiljaa. (Ja omituisesti! ;D ) Jos joku käskee miun puhua kovempaa, hiljennän vaistomaisesti ääntäni entisestään. Jo kouluaikoina kävi niin. En uskaltanut olla huomion keskipisteenä. Joskus pienenä Miihkali ei kuullut mitä hänelle toiseen huoneeseen huutelin ja hän vastasi: "Ihan kuin sä oisit sanonu mato-mato, etana-etana . " Ja nuo kuolemattomat sanat lausutaan miulle nykyään aina, kun mun puheesta ei saa selvää. Unissanikin juttelen jotain yhtä omituista. ;D 2 . Olen jo kertonutkin , ett...

. Illalla palelin niin kovin, että piti ihan sen vuoksikin sytyttää kynttilät olohuoneeseen pöytää leikkivän laatikon päälle kynttilälyhtyihin, että olisi lämpimämpi. Kylmyys tulee kämppään asti kaikista mahdollisista rakosista epätoivoisista tiivistysyrityksistä huolimatta tunkevasta tuulesta, liian ohuella takilla ulkonaliikkumisesta ja määrittelemättömästä haikeudentunteesta. Olin tosin aamulla levveessä hymyssä joka tuntui korvannipukoissa asti, kun luin blogeista, joissa oltiin minua nopeammin ehditty lukea maailman uutiset, että jonkinlainen vertauskuvallinen pienenpieni hyvitys USA:ssa oli tapahtunut. Toivottavasti se uudistus saa aikaan maailmassa jotakin uutta. Jotakin hyvyyttä. Tuli lämmin olo. Toiveikkuutta? Onnea Mr Barack Obama. Matkasin Maman luo linja-autolla halaamaan pientä äitiä ja molemmat silmät kostuen toivoimme, että se uusi ihme maailmassa tekisi tästä pallostamme onnellisemman paikan, sillai välillisesti sen ihmeen kautta. Paransimme maailmaa muutenkin Maman val...

. Näitä näkymiä ihana Hani vei miut eilen katsomaan. =) Näkymä sisäpihalle vuosisataisten kiviseinien liki... Ja kun siitä portista astui sisemmäs, näki valtakunnankin... Kiipesimme vallille ja varoimme liukastumasta. Putoaminen vallihaudan hyiseen veteen ei olisi ollut kovin mukavaa... Ensimmäinen ja viimeinen otos on kuvattu rannalta. Oli se upea paikka...! Kiitos reissusta Hani! Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. =) .