Hallatar haaveilija

... Aamusella teetä juodessa tipahti riisikakkusesta palanen mukiin ja siinä se taas oli! Sydän! Hani väittää että mie näen sydämiä kaikkialla, mutta tämän kyllä näkevät kaikki muutkin. Eikö vaan? Selvä sydän se on. Sellainen pyrstötähtinen sydän. Tuo valoa mukanaan. ♥ Me Hanin kanssa teimme suurlumiurakan eli putsasimme talon katon lumesta. Paksuimmillaan lunta oli yli puoli metriä tuolla aikas monen kymmenen neliön alueella. Nyt se sama lumi on painavana tylppähuippuisena alppijonona maan tasalla talon ympärillä. Mutta me olimme, niin kuin Mama sen ihanasti totesi tekstiviestissään, oikeita ritareita, kun lumet poistimme. Tuntee tehneensä jotakin hyödyllistä eikä tarvii enää pelätä että katto tippuu niskaan. Sauna teki tuon lumisodan päälle toosi hyvää. Mie harvoin pidän saunomisesta, mutta nyt se oli paikallaan. Ja ainakaan tulppaanin sipulit eivät nouse liian aikaisin kevätaurinkoa katsomaan, kun takapihalla on lunta kokonainen vuoristollinen. Kyllä minulla on ideoita senkin lumen...

,,, Eli handy hostess... Aurinko jaksaa taas vaeltaa ja paistaa pidemmän aikaa. Se paljastaa keväisen ilouutisen: ikkunanpesutarpeen. Käsi ylös joka ei pidä ikkunanpesusta? *viittoo itse täällä vinhasti käsi pystyssä* Mun tekniikalla sillä sanolehtipaperikuivauksella saa aikaan entistä sotkuisemman lasin ja kaikki on alettava alusta. Vähän kuin tässä ikkunanpesuketjussa ... =) Ikkunankuivausvälineeni on ehdottomasti lasta. Tässä Kätevän emännän ikkunanpesuohjeita. =) Kotiliesi neuvoi aikoinaan näin, joka on muuten ok ohjeistus, mutta itse aloittaisin puhtaimmista laseista, joista aina tarpeen niin vaatiessa uutta pesuvettä vaihtamalla, lastaa ajoittain huuhtomalla ja kuivaamalla jne siirryn viimeiseksi niiden likaisempien ulkolasien kimppuun. Mutta tapansa tässäkin kullakin... ...

... Hän ja minä Lumisateessa Tuijotimme toisiamme Kunnes oli molempien jatkettava matkaansa -Una Reinman- Edit: Olin liittänyt mielestäni kivan lumisade-efektin sivuilleni mutta se sade vei voimat koko sivustolta, joten päätin luopua siitä... Harmi. Se sopi talvikuviin. ...

... Höyhenensä pörröön nostaen lämpiminä pysyäkseen lintuset siemenet syöneet Näillä pakkasilla talventörröttäjät tyhjiltä näyttävät Kaikkensa antaneet Una Reinman ...

... -10 astetta ja sataa hiljakseen lunta... Lumi pakkaantuu yllättäviin mutkiin ja lumensieppareihin. Koska tässä välillä ei ole ollut niitä suojaisia kosteita säitä, on kaikki lumi pakkaslunta jonka tuuli saa katoamaan mukanaan vaikkapa kokonaan joltakin tietyltä tuulelle alttiilta kohdalta, ja se kasaantuu ihan jonnekin muualle. Tuuli vie lumikiteitä kuin hiekkaa mukanaan. Muutttuvat lumidyynit kukoistavat ja ilmestyvät sinne, missä niitä ei ennen ole ollut. Oli yllätys, että lumi kasaantui pieneen Suomen-maahamme, eikä esimerkiksi Kanadan Vancouveriin, jossa sitä sisun lisäksi nyt olisi tarvittu... ...

Lumi on tuiskuttanut valkoisuutta ovenpielen k ukkaruukkuun piilottaakseen sen katseilta kokonaan. Aurinko kurkisti ruukkuun torstaina ja herkistytti minut napsaisemaan kuvan siitä sydämellisestä näystä. Nyt koko ajan kun katson tuota leikkaamaani kuvaversiota, mielessä soi Jipun: Kaunis, vanha, surullinen mies , joka kristallivirran reunalle jätti sydämen ... En tiedä miksi se kipale nyt niin soi ja soi. Se on vaan sellainen surul lisenkaunis. ♥

... Lunta edelleen. Onneksi. En toivo yhtään vesisadetta täksi talveksi. ...

... Maanantaina taivas oli hetken kauniin sininen. Silmänruokaa ja samalla tosiluomua linnunruokaa. Kun kuvasin vaahteran oksia, käveli vanhempi mies luokseni ja kyseli: -Filmaatko sä tota koivua, osoitellen selkänsä takana seisovaa komeata lumihuuruista puuta. -En. Kuvaan tätä vaahteraa. -Tuo koivu on komea. Harvoin näkee näin komeaa näkyä. Filmaa tota koivua. Hymyilin ja nyökkäsin miehelle. Kerroin kuvanneeni jo aiemmin paljon lumisia koivujakin. -Kaunis se kyllä on, niin kuin kaikki muutkin lumenhuuruttamat puut. Mies lähti pois pettyneen näköisenä. Ensi kerralla lupaan kääntää kameran sitä kohdetta kohti, mitä ohikulkija ihailee, vaikka minulla olisi siitä jo sata ja yksi kuvaa... ...

... Tähtiä voi olla joskus vaikea nähdä Lumisista pensaista niitä saatat kerätä Varovasti etteivät sulamaan ennätä Una Reinman ....

... Samaisen, alempana olevan aidan portti jostakin päin Suomea. Minulle ei ole koskaan merkinnyt ihmisen koulutus, oppineisuus tai titteli mitään erityistä nöyristävää ja ihailtavaa statusta. En arvosta ihmistä oppineisuuden perusteella, vaan sen perusteella, millainen hän on sisimmältään. Käytös, rehellisyys, sydän ja sielu ovat tärkeimmät seikat ihmisyydessä. Sen saman olen opettanut myös lapsilleni. Kuin myös sen, ettei koulutus ole ollenkaan pahitteeksi, oman kyvyn ja tavoitteiden mukaisesti. Kukin elää, kouluttautuu ja työskentelee niin, kuin se itselle on mahdollista. Meistä toiset pärjäävät elämässä pienemmällä kirjaviisaudella ja opinahjojen penkkien kulutuksella, kuin toiset. Se on henkilökohtainen asia, kunkin ikioma, kuinka kauan ja hartaasti on halua ja tahtoa opiskella. Opiskeluhan ei lopu varsinaisesti koskaan ihmiselämän aikana. On asioita joita oppii vain kirjoista, mutta suurimman osan elämästä oppii vain elämää elämällä. On sama, mitä ihminen tekee työkseen, kun vaa...

... Yhä lunta tulvillaan on raikas talvisää... Tänään pitää lähteä ystävän kanssa laskemaan mäkeä... =) ...

... Tällainen yönäkymä oli tammikuussa takapihan kulmalla kun kävin tähtiä tuijottamassa talven ihanassa ihmemaassa. Sama maisema pilvisenä tammikuisena päivänä, kauniina yhä. Sama maisema helmikuussa metsurien jäljiltä. Paljon on muuttunut. Lumous on haihtunut... PS: 12.2.2010: Eilen kokeilin uutta Google Maps karttapalvelua jossa haikeansurullisesti näkyy viime kesältä tämä seutu kaikkine ihanine suojaisine puineen, joihin syksyllä ihastuin ja tahdoin tämän paikan... Mikä hirmuinen ero onkaan tällä hetkellä pihan ja seudun ulkonäöllä. Netin kartassa hakkuiden kohdalla menee ihana metsäinen ulkoilureitti... Haikeata. Valkoisella merkittyjen puiden luo on tuotu kyltti jossa muistutetaan metsänhoidollisista hakkuista. Ne hakkuut kun vievät kaikki puut... =( Puistometsien harvennus = kaikki puut pois... =( Metsurit palaavat, jos eivät tänään niin ensi viikolla. =( Edit: Ei takapihan seutuville loppujen lopuksi jäänyt pystyyn, kuin se me...

... Minut on haastettu paljastamaan 7 (+ 2) asiaa itsestäni. Laitanpa tähän kuvina asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Tosin vain näin vähäinen määrä tärkeitä ja omimpia seikkoja oli vaikea valita, joten hieman yhdistelin... ♥ ♥ ♥    Ensimmäisenä tietenkin mun kaikki rakkaat Muruseni, joista kuvassa tärkeä ydinosanen, mutta rakkaita on toki enemmänkin. Halaukset. ♥ Estetiikka. Kaikenlaiset kiviset ja puiset pinnat. Puut.  Luonto. ♥ ♥ Taivas. Pilvet. Vesistöt. Koti... ♥ Kukat. Kevät.  Syksy. ♥ Lukeminen. Kirjoittaminen. Sanat. ♥ Joulunpunainen ja joulun tunnelma. Tällainen vanhanaikainen talvi, tietenkin. Ja jalassa rakkaat villasukat... ♥  ♥   Istahtaminen pöydän ääreen syömään yhdessä rakkaiden kanssa. Kynttilät, lyhdyt, takat. Lämpö. ♥ Kahdeksantena kohtana olkoon, että remontoimme Hanin kanssa vanhaa pikkutaloa, ja tähän remonttiaikaank...

... ...

... Olisin voinut kirjoittaa taivaalle sydämellisiä ajatuksia kaikille Mutta silloin muut eivät olisi nähneet samaa kuin minä nyt ...

... Noita maisemia katsellessaan tajuaa olevansa mukana elämyksellisessä elämän ja luonnon extreme-seikkailussa. Tuntee saavuttaneensa jotakin ainutlaatuista. =) ...

... Joku lensi juuri tästä... Niin monta puuta katosi lähitienoolta, että se on aivan uskomatonta! En ole murheissani saanut edes päivitettyä nykynäkymiä. Jotenkin kädet eivät halua nostaa kameraa tallentamaan tämän hetkistä takapihaa. Onneksi minulle jäi paljon kuvia ajalta, jolloin kaikki puut saivat vielä kasvaa rauhassa jolloin oravat loikkivat puusta toiseen ja lumi peitti ihastuttavasti oksia ja mie sain ihailla ja kuvata niitä... *niisk* PS: klo 9:28: Puiden raivaaminen pois, on siitä vielä niin hermoja raastavaa touhua että se jatkuu näköjään viikosta toiseen ja pätkittäin. Eli juuri kun luulee, että nyt se on ohi, nyt ei viedä enempää puustoa, niin metsurit saapuvat takaisin ja moottorisaha soi... =( Jotkut rakastavat olutta. Jotkut autoja. Jotkut itseään. Mie rakastan (läheisteni lisäksi) luontoa ja olin hyvin kiintynyt noihin puihin ... ...

... Iltapäiväauringon viime säteitä... Heli kertoi eilisessä omassa valoisassa postauksessaan kuvin ja sanoin mikä on hänen mielestään ihaninta talvessa ja kannusti minutkin kertomaan samasta aiheesta. Tässä talvessa on ollut upeaa se, ettei ole (vielä ainakaan) ollut loskakelejä. Pakkanen on paljon siedettävämpää. Pitää vaan pukea päälleen kerroksittain lämmintä. Saa kuivin jalkinein vaellella paikasta toiseen. Ei vilustukaan niin helposti kuin sellaisena vetisenä talvena jolloin kengät kastuvat, maassa on likaista lunta ja taivaalta sylkee vettä. Sellaisella kelillä on huomattavasti vaikeampaa etsiä päällepantavaa vaatetta ja jalkinetta ulos mennessään... Lumisten puiden ja lumihankien puhtaus ja neitseellisyys ovat kaltaiselleni luontoa rakastavalle esteetikolle tärkeitä elementtejä ja suovat hyvää mieltä, eli kävely vasta sataneen lumen jäljiltä on ollut ihanuutta. No juu, toki aura saa olla mennyt siitä ensin. =) Kuvassani on pieni palanen tuota talven ihmemaata. Mikä Sinun miele...

... Jonkun koti se on tuokin... ...

... Kyllä minä yhä etsin sitä. Kotia. Jonka luulin joskus (muutaman kerran) jo löytyneen... Katselen siellä täällä ihaillen taloja. Toisten koteja. Valkoisia. Punaisia. Kaiken värisiä... Mutta ne ovat jotenkin minulta piilossa. Tämän vuokra-asuntomme ympäriltä sahattiin sitten kuitenkin niin paljon ihanaa puustoa pois, ettei tämä ole enää se suojainen ja rauhaisa paikka, kuin mitä se oli syksyllä tähän muuttaessamme. Noh, tämähän olikin vain vuokra-asunto joksikin aikaa. Lainakoti, johon ei kannattanut juurtua ja ihastua. Silti harmittaa puiden puolesta... Ja niiden kymmenien linnunpesien... =/ ...

... ...ja hohtava helmen puolikas taivaalla... Sain mainion viestin eräältä uudelta fb-ystävältäni: "Nyt vasta tänään huomasin että sinähän olet se kuuluisa Hallatar blogimaailmasta. Hassua, minulla, oli sinusta ihan erilainen kuva. En tiedä mistä, mutta olin saanut Hallattaresta sellaisen kuvan että hän oli vanha mummo huonosti kävelevä nainen joka jutteli kissalleen ja kukilleen ja jakoi blogitseen hyvää mieltä ja tahtoa maailmaan. No viimeiset pitää kyllä paikkaansa, mutta et taida olla mikään vanha mummo :D" Ihana! En nyt kyllä tierä tuon kuuluisuuden kanssa, eikä minulla ole kissaa. =) Polvikierukkaleikkauksestakin on vuosia ja kävelen ihan ok. =) Kaikille kukille ja puille juttelisin jos kehtaisin aina sellaisia nähdessäni. Mummo en sentäs vielä ole, mutta joskus tunnen itseni sielultani 100-vuotiaaksi... Tuo viesti sai minut hyvälle tuulelle. Sai suorastaan harkitsemaan Hallatar-nimen ottamista takaisin bloginimeksi? Ottaisinko? Ystävälle kiitos pirist...

... Ja helmikuu alkoi... Voimme kääntää uuden lehden elämässämme. Kalenterista! =) ...