Hallatar haaveilija

Päivällä  lentelee päiväperhosia   illalla iltaperhosia,  yöllä yökkösiä ja aamulla aamunkoi. ;)  Kaikenlaiset kaunokit kukkivat hurjasti joka puolella. Ainakin täällä Eteläisessä Suomessa. Ovat juuri nyt kauneimmillaan. Valitettavasti perhosia oli vähemmän kuin itikoita  ja paarmoja, jotka hyökkäsivät kimppuun heti kun  pysähdyin hetkeksi napatakseni kunkin kuvan...  Jossain seudulla panostetaan siihen esimerkiksi kilpailuilla, että allergia- ja astmaoireita aiheuttavat pujot poistetaan mm teiden varsilta yms, mutta ei täällä... Tuntuu että täällä suorastaan kasvatetaan niitä. Nämä yksilöt olivat parimetrisiä.  Neidonkorentoja on monesti vaikea kuvata, kun eivät pysy paikoillaan, mutta  tämän yhden ehdin napata kuvaan kamerallani.  Viisi vuotta sitten, tänne muuttaessamme, tämä joki oli vapaa ja avoin.  Nyttemmin se on paikoitellen pahasti umpeenkasvanut re...

Kävimme sunnuntaina viikko sitten kurkistelemassa  mustikkametsän antimia.  Muutaman tunnin saalis oli  mustikkaa, villivadelmia, metsämansikoita ja muutama  puolukka, yhteensä 4,5 litraa.  Villivadelmia saadaksemme meidän piti ylitellä  suuri oja ja kiivetä kallionreunamille keikkumaan, jossa pensaat kasvoivat.  Siellä ne olivat loistavasti säilyneet  muiden kanssakulkijoiden ulottumattomissa.  Vatulointi, tuo pöhkö uudissana, tarkoittanee tietenkin vattujen keräilyä. =D Saaliina oli myös viisi kantarellia. Ne ovat minirasiassaan puhdistettuna ja pakastettuna jos vaikka Mama sattuisi piipahtamaan,  ja voisin niistä kokata hänelle minikastikkeen... Tässä marjasaaliimme puhdistettuna.  - Onneksi molemmat poimivat marjansa  niin siististi ettei kahdesta puolikasämpäristä  löytynyt kuin ehkä yhteensä 10 mustikanlehteä.  Pitihän minun marjapiirakkakin heti...

Pihlajanmarjat punertavat jo... Kohta saa taas tehdä marmelaadia.  Rukiisen raaka-ainetta kypsymässä tuulessa. Todella lämmin huhtikuu aikaisti kevään ja kesän ja nyt kai syksynkin.  Kaikki vaikuttaa kaikkeen... Kaurapuuroaineksia tuleentuu toisella pellolla. Jättikokoisen karhunputken kukkatertuissa on kuhinaa. Kaikki tahtovat istua niissä. Karhunputken kukkatertut olivat kahden metrin korkeudessa. Siellä ne heiluivat  heinäkuun illassa...  Malvat hehkuvat vaaleanpunaisina kukkapenkin korkeimpina kasveina. Niitäkin pidempiä ovat gojimarjan muutamat esiin punkeneet versot, jotka ilmestyivät lohduksi talvella paleltuneiden tilalle, lomittuen nyt niiden yhteensolmittujen kuolleiden varsien sekaan. En kauheasti pidä isotähtiputkista, mutta  tässä kuvassa niiden taustalla on ikään kuin sydämiä,  jotka hymyilyttävät minua kovin.  Tähtiputki on tehnyt k...

Kesä on kuukauden etuajassa,  joten elokuun kasvit ja kukat ovat  kukkineet jo heinäkuussa.  Hani pysäytti kauppamatkalla auton tällaisen niityn varteen  Lahden Pennalaan ja me kahlasimme sinne  kameroidemme kanssa kuvaamaan  etupäässä perhosia ja tietysti niitä niittykukkia.  Ohdakkeet olivat päivän sana.  Myös näitä lapsena partasudeiksi kutsumiani  suuria ohdakkeita oli mielinmäärin.  Leppäkerttuja olisi tarvittu touko-kesäkuussa  kun kirvat valtasivat kaiken. Nyt niiden  läsnäolo on vähän myöhäistä  Niitä ei ollutkaan näkynyt meilläpäin  muutamaan vuoteen...  Ja apilaa... Punaisena ja valkoisena. Aika kaunista vai mitä? Niityn keskellä olo oli  kuin lapsuudessa     kun maailmani  oli vielä uusi. Oli mukavaa hurmaantua uudelleen niistä  samoista kukista kuin menneinäkin...

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen,  joten miksi stressata.  Virheet kuuluvat elämään.  Niin myös ilo ja suru.  Nauru ja itku.  Sama kuva runosivustolla . 

Muut liljani tuhoutuivat viime talvena.  Myös ihanat puuliljat joihin olin niin kiintynyt. Punaiset liljat olen keväällä ostanut  lähikaupasta siinä vaiheessa  kun niiden mukulapusseja sai 1 euron  kappalehintaan, kasvattanut  ruukuissa taimiksi ja siirtänyt  sitten kukkapenkkiin jatkamaan   kasvuaan. Ilman niitä euron pusseja  ei olisi enää paljoa väri-iloittelua  tähän aikaan pihalla.  Nämä muutamat oranssit vain putkahtivat esiin enää tänä kesänä  niistä jo kauan sitten maahan istuttamistani.  Jättiaukko jäi siis liljoistakin. =( Kaikki kärsivät,  jopa lilja, ruusu, kirsikkapuu:  Liljoista suurin osa katosi.  Äitienpäiväruusut tuhoutuivat,  samoin sininen ruusuni,  kirsikkapuukin on vähän huonoissa  kantumissa...  Kuunliljatkin ovat pienempiä kuin koskaan ennen.  Nekin ovat jotenkin toipumislomalla viime t...

Internetin ja somen maailmassa voi käydä näin  jos ei ole katsekontaktia...  Kuva löytyy myös runosivustoltani.   

Violetteja kelloja soittelemassa  sointujaan kesän tuulessa. Kaikessa alkaa olla  loppukesän tunnelmia. Vaaleanpunakirjavat sormustinkukat  tekevät vielä vasta nuppuja. Valkoiset sellaiset lopettavat jo  kukintansa pian tältä vuodelta. Kukkapenkistä saa leikata  jo paljon kuihtuneita  kukkavanoja...