Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2006.

Tahdon

"Tahdon, että tiedät, että olet minulle tärkeä. Tahdon, ettet lähde luotani pois mitään sanomatta. Tahdon, että annat anteeksi ilkeät sanani ja muut vikani. Tahdon, että voimme pitää hauskaa keskenämme ja nauraa. Tahdon kiittää kaikesta mitä olet tehnyt vuokseni. Tahdon olla iloinen siitä, että olet ystäväni. Tahdon, että vielä monen vuoden päästä olemme ystävät. Tahdon hymyillä sinulle tänään, huomenna ja aina. Tahdon, että vietät mukavan elämän. Tahdon, että löydät onnen elämääsi. Tahdon, ettei kukaan särje sydäntäsi. Tahdon, että löydät rakkauden. Tahdon, että olet onnellinen. Tahdon, että elät pitkään. Tahdon sinulle pelkkää hyvää." Saatu sähköpostina...

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan

Kuva
"Tytöistä kasvatetaan naisia ja pojista miehiä monin tavoin syntymähetkestä lähtien. Vanhempien, päiväkotihenkilökunnan ja opettajien käytös, lelut, leikit, kirjat, vaatteet – kaikki muokataan tietoisesti tai tiedostamatta sellaisiksi, että tytöistä tulee passiivisia, kilttejä ja avuliaita ja pojista aktiivisia, äänekkäitä ja vaativia. Siitä pitäen kasvatus ja arvot leimaavat ihmisiä koulussa, elämässä ja erityisesti työelämässä, jossa naisen on miestä vaikeampi tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Naisella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet menestyä, kun hän oppii olemaan naisellisella tavalla luja ja kääntää vallitsevat miehiset toimintamallit naisten ehtoihin sopiviksi."    Lainaus: Akateeminen kirjakauppa  Varmasti mainio opus! =) Pitänee lukaista pikimmiten! =D PS:  Ne tuntemanne yh:tkin voivat tarvita naisellista apua, seuraa ja neuvoja, olkapäätä ja juttukaveria...  Naisystävät ovat naisille tärkeitä!  Edit 4.8.2022:  En tiedä miksi tä...

Miksei kierrätetä?

Yritinpä *punastus* tänään kalusteliikkeen roskalaatikosta raahata Hanin autoon ruskeaa nahkatuoliakin , kun hää käväisi ja otti mut mukaansa kauppakierrokselle, ja mää livahdin kalusteliikkeen roskalavalle tutkimaan... Tuoli oli hieno vaaleanruskea, mutta kissankynsimä, ja eihän se mahtunut autoon sisälle... Onneksi! Kaikki olisivat pärskineet kissantuolia... Oli noloa raahata se tuoli parkkipaikalta kalusteliikkeen sisäpihan roskalavalle takaisin, kun viellä eräästä pakettiautosta yksi nainen seurasi puuhiani. -Ensin mää tein töitä, että sain tuolin hivutettua korkeiden laitojen takaa... (no justiin ite yltyin edes katsomaan lavan reunoilta mitä siellä on!) Tuolin jaloista kääntelemällä ja hauiksia käyttelemällä ja kampeamalla sain vivuttua tuolin ensin lavan reunalle ja siitä pääni päälle, jollalailla kannoin sen Hanin Sierran luo levveesti tuolin alta virnistellen. Hani hyppäsi ulos autostaan ja kysyi mihin ihmeeseen olen sitä hökötystä kuskaamassa. Noh, avasihan hän sitten taka-...