Hallatar haaveilija

. always...

. Elokuu loppuu tähän. Tältä vuodelta. Kaikki alkaa olla jo valmista kauraa. ...Tai ohraa... =) Edit: Tänään tuli muutaman tunnin tauko bloggailuun kun tällä seudulla vedetään kaapeleita taloihin, ensi öistä analogisten lähetysten loppumista silmälläpitäen. =) Aika VIIME tippaan todella asian jättivät. No, siinä samalla, tämän talon nurkkaa kaivellessaan kaivinkoneellaan työmiehet katkoivat puhelinkaapelin... =) Meillä sammui netti samantien. Lähdin siis asioille ja kun palasin, oli nettikin palannut, kuopat täytetty talojen nurkilla ja työmiehet kadonneet. .

. Oxalis acetosella Mistä lie ketunleipä on nimensä saanut? Liekö vanhassa kansanperinteessä kettu leipänään pitänyt? Meilläpäin tätä on nimittäin juur sillä nimellä kutsuttu. Käenkaali on vieraampi nimitys. Nuo ovat siitä erikoisia kasveja että yön saavuttua ne kiepauttavat lehtensä suppuun, käyvät nukkumaan. Lapsena popsittiin noita suuhumme... Ja suolaheinääkin maisteltiin, jolla silläkin on monia kutsumanimiä kansan parissa: Hapankaali, hierukka, kiloruoho, kissansuolake, koiransuolake, kusisuolake, muikiainen, muiliainen, muikuheinä, peltosuolake, ruskoruoho, siansuolake, suolaheinä, suolakas, suolake, suolakka, suolakukka, suolaruoho, virnasruoho... Olisiko niin, että rakkailla kasveillakin on monta nimeä? MAKU-lehti neuvoo: Villiä syötävää .

. "Vanhempien täytyy siirtyä ajoissa sivuun jotta lapset voisivat levittää siipensä." TV-sarjasta Anastasia .

. Vielä ihan hiukan palaan puutarhaan katsomaan ja ihailemaan Maman ruusuja... Sade on koristellut ruusujen terälehdet. Onneksi se vain koristeli eikä kovistellut niitä. Omistan nämä ruusut hänelle . .

. Mun mussukat sanoivat pieninä kaikkia ryömiviä ja lentäviä pikkuhyönteisiä "ötöiksi". Yritin ottaa kuvaa Lilium martagon , varjoliljasta , ja vasta kuvia kotona koneella kahtellessani huomasin jokaisessa kuvassa tällaisen linssiluteen . =) .

. Palataanpa Maman puutarhaan. Vuorossa ovat keltaiset kukat. Tämän liljan nimeä en tiedä... Viisaammat mua valistakoon. Mutta kaunis se oli. Viehättävän erilainen. Keltaisia astereita. Kasapäin astereita. Pikku aurinkoja. Ja lopuksi jo aikoinaan mummolasta tuttu kultapallo. Saattaapi kasvaa minuakin pidemmäksi. =) .

. Malvan herkät terälehdet, ovat kuin satuperhosen siivet. .

. Puutarhan tärkein väri on tietenkin vihreä. Vihreä sammal siellä täällä ei ole lainkaan vaarallista eikä sammalta tarvitse mielestäni tuhota ja poistella. Sammal tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla. Ja se on niin hellyyttävänaskeettisen kaunista katsella. Humalasalko, tuo vanha perinne on löytänyt tiensä myös Maman uusvanhaan puutarhaan ja samantien kaikkien sydämeen kaariportin muodossa.. Kaunis ja herkkä se portti olikin kävellä... Kaikkia kasveja ei edes tarvitse tunnistaa. Riittää kun niitä rakastaa. Ja aika ajoin kastelee... ...Ja niiden vihreä hämärä palkitsee hoitajansa luomalla rauhoittavaa vehreyttä. Puutarhan ydintä. Ja tottakai tarvitaan myös katseenvangitsijoita. .

. Maman puutarhan vaaleanpunaisia unelmia. Digitalis purpurea, Sormustinkukka. Uusi tuttavuus Maman puutarhassa. Kaunis ja eksoottisen hypnotisoiva kukka. Tässä kuvassa yksi kukka mahtavan kukkaloiston saavuttaneista ruukkuastereista. Impatiens glandulifera, Jättipalsami. Lapsena syyshupiamme oli poksautella palsamin siemenkodista siemeniä kämmenillemme. Palsami on herkkä lennättämään siemeniään kauas ympäristöönsä. Palsamin siemenkota on kuin temperamenttinen nainen. Valmiina räsähtämään pienimmästäkin ärsykkeestä. =) .

. Tämänpäiväisiä sunnuntainäkymiä Vesijärvelle jonka Enonselkä oli valkoisia purjeita täynnään. Sää alkaa vaikuttaa syksyiseltä. Onko aika luovuttaa tästä kesästä? .

. Viime viikonlopun optimististen järvinäkymien myötä vilkutan teille pariksi päiväksi. Hallatar purjehtii Mamansa luo, kamera toisessa, ja oma tyyny toisessa kainalossa. =) .

. Netistä ollaan esikoisen kanssa seurattu, että Hesan päällä on aivan hirveä ukkosmyrsky! Ihmisiä on kehotettu pysyttelemään sisätiloissa. Kunpa mitään ei sattuisi... Kellekään. Nouseekohan se myrsky tänne ylemmäskin? Itse lähden kohta kävelemään asioille, nelisen kilometriä kohti keskustaa... Taidan ottaa puuvartisen sateenvarjoni jottei salama ja hallatar kohtaisi. PS: klo 11.52 alkoi sade täällä Lahdessakin... Miun on pakko ottaa töpselit pois seinistä ettei tietsikka yms laitteet hajoa. Näkemisiin. .

. Yritin eilen peruuttaa erään lehtitilauksen. Toisin sanoen yritin lopettaa tilauksen siihen, mihin asti se on on jo maksettu. Kyseessä on lahjalehti, jonka olin luvannut lahjaksi (vain) kahdeksaksi kuukaudeksi saajalleen. Oli vähän vaikeaa peruuttaa sitä. Olin yrittänyt ensin netin kautta. Joo, ei onnannu. Peruutustoiminto ei pelittänyt millään. Höh. No sitten puhelimen kampeen: Ensin linja aukesi ja soi kunnes vastattiin: "Tämä on xxxxx automaattinen puhelinpalvelu... Mikäli haluat tilata lehden paina 1. Jos haluat peruuttaa lehden paina 2. Jos sinulla on muuta asiaa paina 3." Mä painoin 2 :n ja samassa linja katkesi. Uusi yritys. Kuuntelin ensin höpötykset ja sitten painoin 2 :n ja taas linja poikki. Testasin välillä muita numeroita, ikäänkuin tekoälyä huijaten; E-e-enhän mää tässä ole mitään peruuttamassa kun ihan vaan ois muuta asiaa, mutta jokaisella numerolla puhelu heti katkesi. Pah! Sitkeästi yritin, varmaan 20 kertaa , ennenkuin kokeilin huvikseni painaa RUUTU-näp...

. Sähköpostiini saapui hetki sitten hyvä totuus: Arjen keskeltä pieni-suuri tervehdys! Niin kiire ei saa olla, että unohtaa ystävän! Sääntö nro 1: Älä murehdi pieniä asioita. Sääntö nro 2: Kaikki asiat ovat pieniä. Sanotaan, että tarvitset minuutin löytääksesi ihmisen, joka merkitsee sinulle jotain, tunnin oppiaksesi arvostamaan häntä, päivän, rakastaaksesi häntä, mutta kokonaisen elämän unohtaaksesi hänet. Kiitos... =) Laitoin eteenpäin... .

. Prisma: Hobittin mysteeri "Onko kyseessä puuttuva lenkki ihmisen sukupuussa vai kokonaan oma lajinsa? Australialaistutkijat väittivät löytäneensä uuden ihmislajin Floresin saarelta Indonesiasta. Metrinmittainen, pieniaivoinen naisen luuranko oli historian pienin aikuinen hominidi. Löytö ajoitettiin noin 18 000 vuoden taakse aikaan, jolloin aiempien tietojen mukaan nykyihmisen rinnalla ei elänyt muita ihmislajeja. Löytäjät väittivät, että floresinihminen, hobitti, olisi elänyt eristyksissä saarella jopa satojatuhansia vuosia. Esitettiin teoria, että laji olisi kutistunut muoto läheisellä Jaavan saarella aiemmin eläneestä homo erectuksesta. Pian alkoivat kuitenkin muiden tutkijoiden epäilykset herätä. Tiedetään, että homo erectuksen aivot olivat huomattavasti suuremmat kuin hobitin. Koskaan aiemmin ei ole havaittu, että ihmisen aivot olisivat evoluution myötä kutistuneet niin paljon. Lisäksi floresinihmisen kallonmuoto ja ruumiinrakenne olivat lähempänä nykyihmistä kuin muita homi...

. Vai kuin se nyt menikään! =) Miun ihaniin ruusuihini tuli kirvoja eikä ne lähde pois mäntysuopaliuoksella. Pitää turvautua raidiin, jakkas torstaina saan taas sellaista ostettua. Tänään ja huomena on vielä päiviä rahattomia, jolloin syödään mitä sattuu kaapeista löytymään. Eletään "kiinalaisina." Mutustellaan riisiä ja juodaan teetä. Ja ihaillaan ruusuja. Saadaan sielunruokaa. Hyräillyttää... .

. Ilman kuutamoakin nämä elokuun illat ovat niin fantasiamaisia iltaruskojen hurmatessa meidät haukkomaan henkeämme. =) .

. Keltasirkun poikanen piipahti olohuoneen puolella visertelemässä eilen. Miihkali sai sen kuvattua, kun se luottavaisesti katseli meitä aikansa pikkupippurinkokoisilla silmillään. Hetken, kun se istui parvekkeen kynnyksellä olohuoneessa, ja katseli silmiin, tuntui että jos ojennan käteni niin se tulee siihen istumaan. En tohtinut kokeilla. Ja miettiessäni tuo mahdollinen hetki meni ohi ja lintu siirtyi parvekkeelle tiirailemaan maisemia ja siitä se kohta lennähti matkaan jonnekin pois... Tulikohan sille äitiä ikävä? Lapsena miun hommaani syksyisin, oli seisoskella torilla myymässä puutarhamme ja kasvimaamme antimia. Sain pulut ja varpuset istumaan kämmenelläni, kun ne tulivat syömään vaikkapa herneitä ja ihmiset kerääntyivät ympärilleni kahtomaan lintuja. -Taisivat sitten ostaakin jotain tyttöpoloiselta koska aina oli korit tyhjinä kun menin takaisin kotiin. =) PS: Tarkennetaan nyt, että siis muutama lintu tuli syömään kädestäni. Ei koko torin linnusto! ;D .

. Mamani sai hauskan tarinapostikortin jonka teksti meni suurinpiirtein näin: Olipa kerran kolme karhua. Äitikarhu, Isäkarhu ja Pikkukarhu. Eräänä päivänä Isäkarhu ja Pikkukarhu tulivat metsästä kotiin ja kävivät pöydän ääreen. Isäkarhu murisi -Kuka on syönyt minun puuroni? Pikkukarhu vikisi -Joku on syönyt minunkin puuroni! Jolloin Äitikarhu karjaisi -Turvat tukkoon! Puuroa ei ole vielä edes keitetty! Nunnukan piti tehdä kuvitus tähän, muttei ole vuorokaudessa ehtinyt... =) .

. . Menisikö vielä sohvalle köllöttelemään kun ei nukuta? Vai keittäiskö jo vettä ja laittaisi murukahvia? Tai cappuccinoa? Eli pitäisikö siis jo herätä? Jos vaan löytäisin sen purkin mihin laitoin nuo loput Pirkka-cappucinot... Kun kaikki ruokatarvikkeet pitää olla purkeissa kaapeissaan, kun siellä edellisessä kämpässä oli niitä ötököitä ja itseasiassa täältäkin olemme kaikenlaisia ylimääräisiä ötöjä löytäneet... Soon mentävä etsimään. Cappuccino alkoi niin kutsua. Jos löydän sen... Ei miusta tosiaan koskaa tiedä vaik laittaisin epähuomiossa haarukoita pakastimeen. =) Olenhan löytänyt tv:n kaukosäätimenkin joskus jääkaapista. Ja sakset. Samasta paikasta. Ja roskista pikkulusikoita, jogurttipurkeissaan...;D ..

. Mitäs hyvää perheelle antaisi tänä ensimmäisenä raskaan koulutyön aloittamisen jälkeisenä viikonloppuna? Mitä lie inspiraatiossa syntyykään? Kenties käytän hyväkseni marjoja ja syntyy piirakka poikineen? (Miksi nekin ovat poikia? Miksei piirakka tyttöineen ? Hmm... kuullostaa tosin höpsöltä...=) Ja miksi aina hoetaan että Pojat on AINA poikia ? Ovathan tytötkin aina tyttöjä... ) Mikähän piirakka olisi maistuvinta? Riippuu tietenkin siitä mitä löydän pakastimesta. -Ja inventaario kertoi, että ois herukoita ja puolukoita... Jos säätila on viileää niin mikä mukavampaa kuin lämpimikseen uunia kuumentaa ja valmistaa jotain makeaa. Mut jos lämpötila on helteinen tyydymmekö vain jäätelöön lisukkeineen? Ja tietenkin viikonloppuna käymme kurkistamassa esikoisen *purnukkaan . Ehkä siivoillaan siellä... Poika sain nimittäin jo avaimen ja luvan viedä tavaroita. Ja voidaan viedä jo muutama muuttolaatikkokin... -Nyyh... Tuo *purnukka on hauska sana, jota hipinen Sukulaissielu omasta asunnostaan ...

. Mie tyttö sain vielä toisenkin rockimimmimerkin tällä kertaa Juulialta ! Kiitos kiitos hirmusti! *rokkaa yksinään tytöt tykkää-kipaleen tahdissa* Öh, ei ole lempikappaleitani mutta sattuu tulemaan just nuorison radiosta... ;D Kaikilla varmaan on jo ko nappula, mutta joilla sitä ei vielä ole, ottakee tästä. Kaikki ovat omalla tavallaan rock- ja cool-tyyppejä. =) Ja kerta kiellon päälle, lisätään tähän Katjalta saapunut nappi joka annetaan hyvälle blogiystävälle. Kiitoksia Katja! Ja menestyksekästä opiskelua! Iloisen pupunapin voisin niinikään lähettää eteenpäin kaikille listassani oleville. .

. Päivän motto: "Kun on Hyvin Pieniälyinen Karhu saattaa joskus käydä niin että kun Ajattelee Asioita, sitä saattaa Ajatella Sellaisia Asioita jotka ovat aivan Asiallisia silloin kun ne ovat vielä päässä, mutta muuttuvat kokonaan kun ne tulevat esiin kaikkien nähtäviin..." Nalle-Puh .

. . . Ne kaikkein makeimmat. Mamin tomaatit. . .

. Yksinäisen tuolin yksinäinen varjo seinässä. Istuisitpa sinä tässä... .

. Vastaa niin tiedät. =D Missä elokuvassa voisit olla mukana ? -Ja miulle tullut vastaus: The Treasure of the Sierra Madre (1948) Sierra Madren aarre. -En muistakaan nähneeni tuota leffaa. Kieltämättä Bogartin kanssa olisi ollut mukava olla samassa elokuvassa... Tosin mie tuskin tulen olemaan koskaan missään elokuvassa, mutta hauska testi. =) Ja mikäs olisi unelmiesi auto ? Ja miun vastaus: Peravus Ecomobile Turbo Hahaa! ;D Mulleko? Eiiii! Oh noooooooouuuu! Entäpä suositeltava hiustyyli? Tämä tuli ja olis kyllä aika cool. =) Sopisikos miulle??? Komeat kulmakarvat... =) PS: Tommosen auton huolisin kyllä... =)

. Joo, ja ikkuna on tarkastettu. Samalla koko huusholli. Jos vaikka pois muutetaan muutkin, kuin pelkkä esikoinen... Mutta että mun sydäntä lämmittää, kun sain meiliä poikien talkoopaikan tiimoilta ja siinä niin kehuttiin heitä. Kiitos ja anteeksi nyt lähettäjä, mutta miun on ihan pakko lainata sitä, sydän on niin täynnä äidinylpeyttä: "...hyviä poikia ovat, ahkeria ja tunnollisia. Molemmissa on miestä enemmän kuin monessa nelikymppisessä. Käytökseltään miellyttäviä ja ihmisten kanssa toimeen tulevia. ...Töitä nämä veijarit tekivät noin kymmenen edestä..." Vähänkö olen siis ylpeä. =) Virnistelen suu virneessä korvasta korvaan. =D Pitäisi saada päällensä T-paita jossa lukisi vaikkapa näin: Mutta väkisin samalla hiukan ryppyä pyrkii otsaan, kun muistiinpanoihini listaan, mitä kaikkea esikoinen tarvii omaan uuteen kotiin... Millaisen T-paitatekstin sinä haluaisit juuri nyt? .

. Koulut alkavat. Kouluruuat tulevat puhuttamaan perheitä taas seuraavat kuukaudet. Niin suosikki- kuin inhokkiruuat. =) Mitenkäs, jos sää oisit kouluruoka, niin mikä ihmeen ruoka sie oisit? Tee Ellit ideakeittiö -testi. Miun vastaukseni testiin: Jos olisin kouluruoka, olisin Tilliliha Olen sitkeä rauhallinen sissi... .

. Olen aina tuon ruususen kimpussa kameroineni! Jos se osaisi puhua, se sanoisi, että laita se kameras, sanonko minne! ;D Nyt sen rakkaan ruususeni kimpussa on vielä lisäksi kirvoja! Suihkuttelin niitä ensin mäntysuopaliuoksella ja odottelin että kukin kirva alkaisi puhaltaa kivoja saippuakuplia. ;D Ei näkynyt kuplia, mutta kirvat selvästi jähmettyivät saippua-aamiaisestaan. Leikkelin sitten ne märät, kirvaiset ja saippuaiset lehdet ja oksat pois. Nyt ruususeni on ihan kynityn näköinen... Voi ressukkaa! Riivatun kirvat! =/ .

. Chilin kukka "Sade tekee hyvää meidän perunoille ja naapurin kuiville heinille", kuuluu vanha, suomalaiskansalliseen tyyliin hiukan hirtehinen sananparsi, jota mummani usein kesäsateella toisteli. =) Mutta sama sade kastelee nyt Historiikki rallin viimeisenä päivänä tiet. Ja talkoolaiset... Ja kuvaajat... Aijai. Ei silti. Eilen näiden miun talkoolaisten nahka helteessä hiukan kärähti, vaikka aamulla tuputin heille aurinkovoidetta pintaan. Aika punanahkoina saapuivat illalla kotiin, uusia tarinoita mukanaan. Olen aikas ylpee pojistani. =) .

. Angela haastoi miut kertomaan 10 asiaa mistä itsessäni pidän... Ja tämä oli tosi vaikeaa... Muista ihmisistä löydän vaikka kuinka hyviä puolia, mutta harvemmin itsestäni. Mietitytti... Mutta ehkä nämä: 1. Olen harvoin kade kellekään. 2. Näen asioita eri tavalla kuin monet muut... 3. Tarkoitan mitä sanon. 4. Olen luova. 5. Olen empaattinen. 6. Rakastan ehdoitta rakkaitani. 7. En etuile. 8. Näen seikkailu-unia. 9. En hamuile tavarataivasta. 10. Arvostan yksinkertaisia asioita. Tuntuu hassulta kehuskella tällä tavoin itseään. =) Näiden kymmenen kohdan miettimisessä meni aikaa. Huonompia puoliani löytäisin paljon helpommin ja nopeammin. =) Tämänkin haasteen saa tästä napsasta ken haluaa. =) .

. Maistuisiko jäätelö? Mikä on suosikkiannoksesi? =) .

. Tämä ruusu ei lakkaa ihastuttamasta... Nuita kun oisi sylillinen ja valtava ämpärin kokoinen maljakko... Sitä voisi olla vaikka viikon syömättä sellaisesta onnesta... .

. Yhä ollaan partsillani. Kivitipu. Kivinen tipu kuljettaa mukanaan kolmea munaa. Vai hautoneeko se niitä? Vai suojeleeko? Vai yrittääkö karkuun päästä...? =) Puuta männynkuoren sydämellisessä muodossa. (Ruuvit olivat seinissä jo silloin kun muutimme tähän... =) ) Allergia- ja astmaperheen lemmikki: kivinen kissa. =) Ei tee tuhmuuksia... Eikä käy kenenkään nenään. =) .

. Voi Tarjuska sekä Auringonkukkametsä! He antoivat tämän kunniamaininnan miullekin! Olen aivan otettu ja herkistynyt... Kiitos hirrrmusti. =) Itse suon tuon nimikkeen jokaiselle, jonka nimi on miun omalla blogilistallan i. Miehille kunniamaininta on sitten nimikkeellä Rockin' Boy Blogger! Ladies and gentlemen olkaatten hyvät ja ottakaa omanne. =) Ps: Joku voisi tosin mun osalta Rockin' Girleistä sanoa kuin Irina ... ;D .

. Pankissa oli kova ruuhka. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat ihmiset olivat päättäneet käydä nostamassa rahojaan suoraan pankin tiskiltä samaan aikaan. Pankki- tai automaattikortit eivät sitten liene kovin suosittuja täälläpäin? Jonossa oli myös naishenkilö sähköisellä pyörätuolilla ja hänen tapauksessaan oli ymmärrettävää ettei hän mennyt pankkiautomaatille, jonne hän ei olisi edes yltänyt omin avuin ilman avustajaa. Ja ymmärrettävää on sekin, että ainakin yksi asiakas oli pankkijonossa siksi, että hänen pankkitilinsä saldo oli pienempi kuin 20 euroa, joka on pienin automaatilta nostettava summa. Hänenkin oli pakko asioida pankin tiskillä, nostaakseen rahaa ruokakaupan ostoksiin. Sähköisen-pyörätuolin-käyttäjä-naisen edellä olleen miehen kännykkä alkoi soitella kovaäänisesti. Mies vastasi, soittajan nimeä aikansa tiirailtuaan, kotvan kuluttua puhelimeensa ja hihkui ja kiljahteli kuulumisiaan soittajalle. Tuli miehen vuoro mennä pankin luukulle. Mies meni, tuijotti naista tisk...

PI. Pajun Taivaan tarinoita -pilvipostauksesta tuli mieleeni, kuinka mie kanssa aina olen huvittanut itseäni sepittämällä pilvitarinoita. Ja olen opettanut tavan lapsilleni, ja lähimmäisillenikin. =) Tiedä sitten olenko huvittanut muitakin sillä tavallani. Aina taivaalle tiiraillessani näen jossain pilvessä jonkinmoisen hahmon... =) Ilokseni siis huomasin että samanlaisia pilvitarinoitsijoita on muitakin. Blogisiskokin ilmoittautuu eräänlaiseksi pilvibongariksi. Puuhalle on olemassa eräänlainen kirjanenkin; Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas , josta Anna kirjoittaa blogissaan. Sekin on tuttua touhua. Siis pilvien silmäily ja viaton ihailu ilman tarinointiakin. =) Pilvissä ON jotakin todella kiehtovaa. Sekö niissä kiehtoo, että täällä pojolassa suurimman osan vuodesta koko taivaan peittää eri harmaan sävyistä koostuva pilvipeitto, ja vain pakkas- ja kesäpäivinä meillekin näkyy sininen taivas monimuotoisine hallavine pilvineen? Ukkos- ja myrskypilve...

. Nyt alkavat taasen, ne juhlavat iltaruskot, kun taivas iskee kuvainnollisesti tulta. .