Hallatar haaveilija

Lähikirpputorin aarteita  ovat nämä kolme särölasista sydäntä. ♥ ♥ ♥ Kirppiksellä oli tarjous, jossa  muovikassiin sai laittaa mitä tahansa  ihan pullollensa  vain viiden euron yhteishintaan.   Minä löysin juhlakatosseinämään sopivia vanhoja pitsiverhoja,  yhden t-paidan, seinäkellon, nämä sydämet ja pari pihviveistä.  Juhlakatos laitetaan kuntoon vasta ehkäpä sunnuntaiaamuna. Toivottavasti ei sitten sada vettä.  Eikä mitään muutakaan...  Minulla OLI kyllä pitsiverhoja suuri määrä  henkarilla pukupussissa, mutta se  pussukka on kateissa.  Niinpä kirppiksen tarjous houkutteli. Tietenkin huomenna löydän ne kadonneet verhot...  Vaan eihän pitsiverhoja voi olla koskaan liikaa? =) ♥ Ei ollenkaan hassummin shoppailtu  kokonaisella viidellä eurolla,  varsinkin kun taskussani oli alunperinkin vain 7 euroa.

♥  Puhdas pöytäpinta, jauhoja,  reilun puolisen tuntia noussut taikinamöykky puoliksi ja kaulin esiin.  Sitten vaan hihat ylös ja kaulin kolisemaan.  Vaikka korvapuustit näyttävät aluksi lähes samannäköisiltä ja -kokoisilta, ne kuitenkin muuttuvat paistuessaan jokainen omaksi  persoonalliseksi Unan pullaksi.  ♥ Nunnukka-tyttäreni on sanonut pullieni  näyttävän rakkaudella leivotuilta .  Miun rakkauteni on kai runsasta? =)  No ainakin se rakkaus pitää paikkansa. Rakkaille Murusille mie nytkin leivoin.  Toisesta taikinanpuolikkaasta leivoin muillekin, mutta tämän lopputulos tulee tarjolle vasta ensi sunnuntaina. Kranssi menossa uuniin. Kranssi tuli uunista  ja meni pakastimeen odottamaan kakkupohjien kanssa... ♥

Olen nykyään laiska silittämään pyykkejä,  koskapa siitä(kin) nousee pölyä, puhtaasta pyykistä,  ja nenu on sitten ihan tukossa.  Koskapa silityspäiviä pitää olla muutamia  kuukaudessa, vuodessa, tms,  ainakin silloin tällöin,  niin sopivasti silityspäivään latautuneena  ja  pienillä sinisillä tableteilla eli  antihistamiinilla hyvissä ajoin varautumalla  saa aikaan monta vinoa pinoa sileätä tekstiiliä. ♥ Keittiöpyyheliinassa kuultaa kohokirjaimin Maman  nimikirjaimet. Voi ahkera äitini. <3   Pyyheliinasi ovat aarteitani. <3 ♥ Silityksen päälle kahvia ja pull...  eikun riisikakkua. =)  Mutta missä mun maito on?  Olen varmaan lähtenyt etsimään maitopurkkia  ja löytänytkin Canonin. Toivottavasti en jääkaapista... =) 

Saunavihdan voisi jo sitoa... Hiuksissani vihreä tuoksu  Vihdan vihreä tuoksu seuraa mukanamme kaupungin hulinaan kuumaan asuntoon jonka pihalla huutaa lauma kaupunkilaislapsia Maalaiskasvattia ahdistaa taas Kunnes haistan hiusteni punaisia latvoja Niissä tuoksuu lohduttavasti yhä vihdalta 13.7.2008  -Una Reinman- 

Olin odottanut  Vuorijumaltenkukan ( Dodecatheon meadia) olevan vähintään noin puolimetrinen  pihan komistus!  Sen kerrotaan olevan n 40 cm... Sen yksi kutsumanimi, pikku jumaltenkukka,   sopiikin parmmin tälle ainokaisena  maasta esiin ilmaantuneelle kasville, jonka kukka  on aivan lilliputti-miniatyyrikokoa, hädintuskin  kahta senttimetriä, ja koko kasvi tuskin yltänee  kymmeneen senttimetriin pituudellaan. Vaan maastahan se pienikin ponnistaa.  ♥   Ihan pakko oli vielä  kuvailla kohta kukintansa lopettavia tulppaaneja  -kun ne ovat niin ihania. ♥   ♥  

Kukat ovat...  Kukat lohduttavat...  ♥  

Tämän omenapuun nimeä ei taimimyymälän myyjä viime syksynä osannut sanoa.  Puun nimilappu oli kadonnut... Mutta me halusimme puun omaksemme  ja niinpä istutimme sen pihaamme.  Sen nimenä kulkee Yllätysomenapuu  ja nyt se on vihdoin kukassa... ♥   

Kiirettä pitää talitiaispariskunnalla  joka kilpaa ruokkii jälkikasvuaan.  -Vie mennessään ruokaa  ja tuo tullessaan roskat ulos...  Ja kopista kuuluu joka päivä  kovempi sirkutus.  ♥

Mustaa ja valkoista   etsi kuvia keskeneräisistä asioista.  Tässä vielä kevään juhlapaikka  on ihan keskeneräinen... ♥ ♥ ♥

A rose is a rose is a rose...  Itse kullekin helluista helluntaita.  Ainakin meilläpäin tuntuu säänhaltija olevan  hyvällä päällä ja hymyilevän meille.  Hymyilköön siullekin...  PS:  Ei,  näitä ruusuja ei ole vielä  auenneina, mutta ihan pian on...  Suomi-Una-Suomi-sanakirja: Helluinen = suloinen... =) 

Tämä on tosi tärkeä pointti... =)  Kuva Pinterestistä. 

On suorastaan ylellistä juoda kupillinen murukahvia takapihalla. Ulkona tarkenee sortseilla ja hihattomalla paidalla, jaloissa pelkät lipokkaat. ♥ On se jännä tämä säätilojen vaihtelu tässä maassa. Ei siihen koskaanikuna totu.  Samalla saa ihailla kaikkia kukkivia kukkia... ♥ Yhä nuo ihkut tulppaanitkin jaksavat mua ilahdutella.  Niin kuin valitettavasti myös voikukat, joista tämä meidän nurmikko  taitaa ihan koostua...  Tänään on jälleen  nurmikonleikkausilta. Nurmikkoa ei kannata leikata aamulla eikä päivällä  jos on näin paahteista kuin meilläpäin tänäänkin on.  Nurmikko vaan kulottuisi ja kaunis vihreys katoaisi...  Muutamat mansikkamme ovat jo kukassa. =) ♥ ♥ Talitiaisella on poikaset pihamökin seinustan linnunpöntössä.  On hauska seurailla kun vanhemmat roudaavat ruokaa jälkikasvulle.  Kivilintu tässä vaan möksöttää vai nukkuuko se lie...  Phl...

Tässä eräänä iltana aika myöhään valvoin koneen ääressä kun Hani oli jo mennyt nukkumaan. Kuuntelin jostain kantautuvaa kummaa jyrinää. Mietin, kolisteleeko mies kenties makkarissa, mutta ei, se ääni ei tullut Hanista vaan kylpyhuoneen seinän välistä, vesimittarin tienoilta. Miulla nousi ihan tukka pystyyn, no jos nyt ei kokonaan niin ainakin vähän, koska se narskutus ja rouskutus oli aika mahtavan kuuloista. Meinasin mennä herättelemään Hanin, mutta luovuin siitä ajatuksesta. Miksi se miesparka nyt olisi pitänyt herättää kuuntelemaan jotain ääntä, kun mitään ei edes näkynyt missään? En sitten herättänyt. Hain sähköllä toimivan hiirenkarkottimen olohuoneesta, jossa se on kököttänyt pistorasiassa kiinni muutostamme asti, eli noin puolitoista vuotta, eikä tähän mennessä ole näkynyt eläviä hiiriä eikä rottia tässä huushollissa. Tökkäsin töpselin eteisen pistorasiaan ja ihmerouskutus lakkasi. Joko sähköisessä karkottimessa oikeasti on jotakin taikaa, tai sitten otus pelästyi valoj...

Öynöy ja voi ei. Täytyy olla inhottavaa katsella televisiosta exää, joka etsii siellä pokkana julkisesti uutta. Voiko olla inhempaa tilannetta? Tuttavat hihkuvat omien töllöjensä ääressä "Ai niille tuli sit ero!" kuka myötätuntoisena, kuka vahingoniloisena, kaikkien huulilla samainen toteamus: "Mitäs minä sanoin." Kukaan ei kai kuitenkaan liene toivottavasti läväyttänyt niitä sanoja sen ihmisen korville, jolle kauan sitten jo varoituksia siitä exästä lausuivat... Hänen joka ei uskonut niitä sanoja silloin. Olisi liian kamalaa, sanoa niitä sanoja juuri nyt. Halauksen hän tarvitsisi...

Löytö marketista,  pursotin sievässä peltilaatikossa.  Made in England.  Tämä löytyi tällaisesta, vain silloin tällöin auki olevasta Orimattilan Megamyyntiareenasta:   http://www.megamyyntiareena.fi/ Heillä on myös fb-sivu :  https://www.facebook.com/pages/MEGAMYYNTI-AREENA-Orimattila/223554274387   Seuraavan kerran se on auki juhannuksen jälkeen kuukauden verran. Se sijaitsee lakkautetun Virkkeen tehtaan tiloissa ja siellä on kaikkea mahdollista: vaatetta, keittiötavaroita, makeisia, astioita, kirjoja, tilpihööveriä... =)   

Poispuretun autiotalon   pihamaalla nukkuu hylätty puutarha  omassa hiljaisessa keväässään.  Laiminlyötynä ja niin unohdettuna  että ohikulkijalle tekee ihan kipeää katsella sitä.   Omenapuut täynnä jäkälää  ja kukkanuppuja.   Kenenkään kädet eivät ole hoitaneet  niitä vuosikymmeniin.  Vanhat perennat ovat karanneet  yli tontin rajojen jo kauan sitten.  Ne ovat valloittaneet itsenäisesti  melkein kaiken.  Itse ihanasta kolmen kuistin talosta  on jäljellä  vain kasa kivijalan kiviä...  Niin aika kulkee kulkuansa.  Mitä meistä jää jäljelle?  Joistakuista vain surullinen puutarha  ja kasa kiviä... 

Metsäorvokki   Viola riviniana ♥  Minttu-pieni  kyseli minulta tällaisia: 1. Mikä luonteenpiirteesi on sinussa vahvimpana arjessa? 2. Mikä viisu tai runo (tai loru tai poru) kuva sinua parhaiten? 3. Mikä on paheesi? 4. Mistä tahtoisit jäädä ihmisten mieleen? 5. Montako kertaa koko elämäsi aikana olet muuttanut? 6. Millainen olet kun suutut? 7. Milloin olet viimeksi suuttunut? 8. Mieluisin tapasi viettää aikaa? 9. Milloin viimeksi olet koskettanut (elävää)puuta (ett ninku huonekaluja tms. ei lasketa! ;) kädelläsi, halannut sellaista ja painanut posken vasten kaarnaa? 10. Mikä olisi mielestäsi ihanin/mieluisin lahja, mikä voisit saada läheiseltäsi? 11. Mitä tahtoisit/voisit kysyä minulta?  Ja tässä miun vastaukseni Mintulle: 1. Uteliaisuus maailmaa kohtaan. En siis ole tippaakaan   ns "julkkis"-ihmisten asioista utelias , ja siksi aikoinaan toimittajan työ ei miulle sopinutkaan, vaikka olin kuvitellut sitä työtä antoisan, innos...

Oi ei! Taaskin tulppaaneja, huudahtaa jo MONI näitä katsoessaan, mutkun tää ois taas ihan eri väriä kuin nuo edelliset. Tällai hehkuvan punainen ja samalla viehko...  ♥ ♥ ♥ 

♥ ♥ ♥  ♥ ♥ ♥  Pinkkejä tulppaaneja tuulessa...