Hallatar haaveilija

Joulun tunnelmaan voi valmistautua hankkimalla  joulukukkien sipuleita valmiina ruukuissaan, ja sujauttaa muoviruukun kotona kivaan suojaruukkuun.  Tämä yksilö on kirpputorilöytö. =)  Tässä hyasintteja vuoden takaisessa kuvassa. Odotan että niitä tulee jälleen myyntiin lähikauppaan.  Kotia on ihana koristella tähän vuoden pimeimpään aikaan, kunhan koristelu ei mene överiksi. Voi käyttää vanhoja koristeita ja kierrättää kaikkea mitä omista nurkista löytyy.

 Lumi joka katosi  jätti jälkeensä syksyisiä näkymiä.  Valamonruusuviidakossa on tuhansittain kiulukoita.  Loput harvat lehdet taisi myrskytuuli karistaa...  Nämä kuvat ovatkin tämän pihan ruusunlehdistä viimeisiä. Luultavasti nurkissa rymynnyt ja vähän kaikkea repinyt hurja  myrskytuuli haravoi miun puolestani ihan vihreiltä nurmikoilta myös kaikki sinne levittämänsä lehdet pois... I hope so. =)  

Mikä on yhtä herkkua kuin räiskäleet, letut, plätyt jne, mutta paljon nopeampi ja helpompi valmistaa? No köyhät ritarit tietenkin! Tässä hiljattain kun poikasia oli kyläilemässä, olin varautunut kahdella ranskanleivällä, marjoilla, lettuhillolla ja muutamalla kermapurkilla ja jossain välissä meidän piti paistella köyhiksiä , mutta aika loppui kesken kun poikasten pitikin jatkaa matkaansa aikaisin. Kyllä he tosin olivat varmasti saaneet masun jo täys muista ruuista jne, mutta ritareita pitikin tehdä vielä iltaherkuksi... Annoinkin sitten tarvikkeita mukaansa, jotta saavat kotonaan tehdä niitä itse... Köyhiä ritareita voi tehdä vaikkapa syntymäpäivän aamiaisyllätykseksi rakkaalle, tai lapsosille tai mummolle, tai... :) Ritarit voi taikoa lautasille varsin nopeasti, toisin kuin letut, joiden taikinan pitää tekeytyä jonkin aikaa. Jossain päin köyhät ritarit syödään hillolla, tuoreilla marjoilla ja/tai hedelmillä, ilman kermavaahtoa. Meilläpäin köyhiin ritareihin on yleensä kuu...

Näimme häämatkallamme tämän ihmeellisen vähän pelottavan, mielikuvituksellisen goottirakennelman, roomalais-katolisen kirkon nimeltään Temple Expiatori de la Sagrada Família .  Kirkon nimi merkitsee "pyhää perhettä". Ylläolevasta videosta näet, miten rakennus tulee muuttumaan kun sitä vielä ainakin 11 vuotta rakennetaan ja viimeistellään. Katalonialainen arkkitehti Antoni Plàcid Guillem Gaudí i Cornet s. 25.6. 1852 , k. 10. 6. 1926 , tuttavallisemmin Antoni Gaudi suunnitteli tämän ihmeellisen surrealistisen katedraalin. Kauempaa rakennus on kuin taidokkaasti kosteasta merenrantahiekasta tehty jättimäinen hiekkalinna ... Olisiko esikuvana ollutkin juurikin hiekkalinna, sillä Gaudi etsi muutenkin esikuvia töilleen luonnosta. Gaudi sairasti lapsesta asti vakavaa reumatismia, jonka aiheuttamien kohtausten vuoksi hän oli ajoittain liikuntakyvytön. On arveltu, että Gaudín sairaus olisi tehnyt hänestä tavanomaista lahjakkaamman luonnon ja ympäristön tarkkai...

Seuraavan postauksen voit  bongata Facebookin Runosivustoltani sen kunniaksi  että siellä on yli 6000 tykkääjää!  Kiitos teille ihanat! Olette tehneet minusta ihan uskomattoman onnellisen, sillai nöyrästi. Kiitos! Ilman mitään mainoksia olette löytäneet tämän vaatimattoman runosivuston , miljoonien sivustojen joukosta. Kiitoksena laitan kaikkien tästä tarinasta ja kuvasta tykänneiden kesken pystyyn arvonnan jossa palkintona olisi omin pikku kätösin neulomani ylipolven mittaiset palmikkoneulesukat. Väri on oranssi, valkoisin reunuksin ja sukkien koko 38 - 40. Ylipolvensukat arvotaan ensi keskiviikkona 25.11.2015 klo 20.00.  -Jos mieshenkilö voittaa sukat, hän voi valita, antaako sukat jonnekulle mielitietylleen.  Jos mieshenkilö taas haluaakin ikiomat sukat, lupaan neuloa hänelle normaalit miestensukat haluamansa värisinä. Siinä tapauksessa nämä ylipolvensukat arvotaan uudelleen. Olette ihania! Lämpimin terveisin U...

Tervehditäänkö asuinalueellasi?  Tuntevatko kaikki toisensa vai onko väki vain  niin ystävällistä että vieraitakin tervehditään?  Tervehditkö sinä naapuria?  Tervehditkö kaikkia?  Tänään on Maailman tervehdyspäivä ,   joilloin saat oikein luvalla tervehtiä ihan kaikkia tapaamiasi...

Jos vierailet Pärnussa, muista tämä: Rüütli-kadulla seisoo Johann Voldemar Jannsenin, vironkielisen sanomalehden isän, luonnollisenkokoinen veistos, silinterihattu toisessa ja sanomalehti toisessa kädessä hän on kuin hetkeksi seisahtunut vilkaistakseen tämän päivän Pärnu Postimehen toimituksen ikkunoihin!  Uskomuksen mukaan voit Jannsenin kädessä olevan Postimehe sivun  koskettamisella varmistaa, että sinä päivänä voit odottaa vain hyviä uutisia!  Lähde: Visitestonia.com 

Eikö nyt saakin jo alkaa vipuilla esille joulua?  Saako, saako, saako? Jooko?  OK. Mä vipuilen... =D 

Purin syksyllä loppuun sen, minkä tuuli oli jo aloittanut. Osa kasvihuoneen kattoa ja yksi seinä oli kärsinyt kovasta myrskystä jo aiemmin. Olin kuitenkin paikkaillut kasvarin keväällä vielä täksi kesäksi muoveilla ja jeesusteipillä, jotta vielä kerran siinä voisi kasvattaa kesän salaattisatoa ja tomaattia, persiljaa ja kurpitsaa ja vahvistuttaa kukkien alkuja jne... Ja voin näin jälkikäteen todeta, että kannattaa kyllä olla vähintään kaksi henkilöä purkamassa. =D Hyvä etten jäänyt itse kasvarin alle purkaessani, vaikka loogisesti koetin purkaa sitä sellaisessa järjestyksessä, että osat jäisivät ehjiksi ja että minua ei sattuisi. Ei siinä tosin paljoa olisi sattunut, kevyttekoinenhan se oli. Koetimme ensin myydä kasvaria osina, mutta ei siitä kukaan ollut kiinnostunut. Lopulta veimme sen osat pienjäteasemalle. Metalliosat metalleihin ja muoviosat paikan hoitajan neuvosta energiajätteisiin. Se oli sen kasvarin viimeinen palvelus. Kiitos. Oli kivaa niin kauan kuin sitä kest...

Jossain sataa jo lunta... Kun katsoo olohuoneen ikkunasta  näkyy harmautta. Kun meilläpäin ajelee autolla maailma on pelkkää harmaata. Tyypillinen sumuinen marraskuun päivä etelä-Suomessa.  Otan jo esille hieman harmaita koristeita... Uusin lempisisustusvärinikin on harmaata... Mutta huomaathan harmauden keskellä  muitakin värisävyjä? ❤️  Joskus jopa aurinko pilkahtaa, harmauden keskeltä.

On aina yllättävää ja hiukan masentavaakin  kun yltiövaloisan kesän jälkeen ihan tuosta vain  - pim- iskee kaiken kattava pimeys kimppuumme. Tietenkin kaikki seurasivat aamutaivaalla  jonkin aikaa selkeästi rivissä näkyneitä Venusta,  Jupiteria ja Marsia? Siellä ne avaruudessa  tanssivat riverdancea  nuo kolme planeettaa...   Mutta tässä kännykkäkuvassa  joka on keittiön ikkunasta napattu,  näkyvät Venus ja Mars yhtenä suurena valona, näyttäen siltä kuin ne olisivat asettuneet päällekäin,  huijaamaan maaplaneetalta katsojan silmiä. Toisinaan pitää valaistua ja hetki haaveilla kesäisiä ajatuksia cappuccinon kanssa maalitahraisin kynsin.  Minulle eivät todellakaan mitkään pitkät  rakennekynnet sopisi. =D Hetihän ne katkeilisivat  kun teen kynsilläni kaikkea mitä mieleen juolahtaa... Istutan kasveja multaan paljain käsin, kitken rikkaruohoja - k...

Ja kohta sataa...  Tämä kukkapenkkiensiivouskranssi on jo mennyttä, mutta tuollainen se oli. En vaan kertakaikkiaan raaskinut heittää kompostikuormaan saniaisen lehtiä ja ruusunkiulukoita sekä hopeapajun maahan heittämiä oksia. Niinpä kietaisin hopeapajun notkeat oksat kiepille ja kiinnitin niihin hetkellisesti palan syksyä. Tuuli sen sitten hajotti innoissaan, saadessaan hiukan puuhaa.  Illat, yöt ja aamutkin ovat hurjan pimeitä täällä etelässä,  kun ei ole vielä lunta valaisemassa.  Mutta en toki kauheaa kerrosta toivokaan sitä, onhan toki muitakin keinoja valaista maailmaa... 

Keravalaiselta kirpputorilta löydetty heppa.  Taidan ruveta keräilemään hevosia.  Leluina ja pienoismalleina.  Oikean lähelle en vieläkään uskaltaudu... 

Tämänpäiväinen Älä unohda minua -päivä , voisi olla toukokuussa, jolloin tienoot ovat täynnä villeiksi päässeitä sekä ihan omaan paikkaansa istutettuja tai kylvettyjä sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisia pieniä herkkiä forget-me-not -kukkia eli lemmikkejä . Ihan kuin lemmikki olisi saanut oman nimikkopäivänsä, mutta kuitenkin vasta loppuvuoteen, kymmenenteen marraskuuta? No, toisaalta puutarhassa on kyllä näkyvissä nytkin lehtiruusukkeita, joista ensimmäiset lemmikit keväällä puhkeavat ihanasti kukkaan, tulppaanien, narsissien ja muiden kevään ensikukkien kanssa. Voit muistella tänään niitä keväisiä kukkia, mutta päivän päätarkoitus on kuitenkin kyllä muistaa ihmisiä. Ehkäpä päivä muistuttaa sinua jostain rakkaasta ihmisestä. Tai päivä on ehkä merkki jollekulle muulle, jonka et haluaisi sinua ihan kokonaan unohtavan. Tänään voi myös muistella heitä jotka eivät enää ole luonamme... Tietenkin kaikkea tätä voi muistella todellakin joka ikinen päivä. Tai tehdä jotain sen hyvä...

Kun oli tasan kaksi kuukautta jouluun, laitoin komean lohenpunaisen ritarinkukan, Hippeastrum rosan , kotoisemmin amarylliksen eli aman jättisipulin veteen lavuaariin sen verran että juuret peittyivät. Samassa paketissa postitse saapunut hieman pienempi valkoisen aman sipuli sai saman kasteen. Molemmat saivat oleskella siinä huoneenlämpöisessä vedessä jonkin aikaa ennen ruukkuun istutusta, näin niiden juuret heräävät uteliaana eloon. Hän on muhkea! Tätä kukkasipulia sai nostella oikein kaksin käsin! Se ei mahtunut tavallisiin ruukkuihini, joten otin ripustuslenkit pois kesäamppelista, jossa oli kasvanut orvokkeja ja jonka olin jo pessyt varastoon. Siihen sipuli vihdoin mahtui. Sipulia ei muuten sitten upoteta multaan kokonaan,  ainoastaan n 1/3 mullan alle. Amaryllis ruukuttamisen jälkeen  uuteen olopaikkaansa tutustumassa.  Ulkona kanervat odottavat istutusta...  Tässä osa kanervista istutettuna terassille,  ...

Ajattelin ensin säästää tämän videon joulukuulle, mutta ei se oikeastaan ole joulua, vaan ihan yleismaailmallisesti muistutus siitä, miten tärkeitä me ihmiset olemme toisillemme. Jokainen tarvitsee edes yhden ihmisen, joka välittää hänestä... Video: John Lewis Christmas Advert 2015 - Man on the moon.

Varsinkin jos elämänmittaisella matkalla  joutuu hylätyksi yhä uudelleen ja uudelleen...

Kiitos kun olet olemassa!  Olet rakas,  ikuisesti!  ❤️

Olen vihjaillut Hanille tästä päivästä jo hieman etukäteen. =) Olisi niin hauskaa että mies kokkaisi joskus meille jotakin... =) Hän sanoo vaan että O-ou, ei onnistu! , vaikka kuinka olisi Miehet kokkaavat päivällistä -päivä ! Koetan muistuttaa miten kautta aikojen ovat maailman parhaimmat kokit yleensä olleet miehiä , mutta en saa vakuutettua tätä miestä, joka ei aikoinaan kotonaan saanut tehdä muuta kuin kuoria perunoita. Siinä puuhassa hän on kyllä loistava. =) Ei se tee ruuanlaittajaksi jos lapsuudenkotoaan pois muuttaessaan saa mukaansa kansiollisen lehdestä leikattuja ruoka-ohjeita. Ruokaa pitää päästä myös tekemään jo lapsena, sitä tavallista kotiruokaa ja samoin paljonkin jotain muuta mistä lapsi olisi itse kiinnostunut. Myös tiskaaminen ja keittiöhygienia on opittava oikeasti jo lapsena. =) Lapsemme tuovat tullessaan monesti ihanasti meillä käydessään jotakin itse kokkaamiansa tai leipomiansa herkkuja - ja oi - se tuntuu tosi hyvältä ja lämmittää sielunpohjuko...

"Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkaa 1.3. Lain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä maaliskuun alusta aina elokuun 19. päivään asti. Kiinnipitoaika varmistaa rauhan luonnoneläimille niiden lisääntymisajan aikana. Kiinnipitoaikana koira on pidettävä aina kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Kiinnipitoaikana koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella . Kiinnipitoaika ei koske poliisin, tullin, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen työtehtävissä olevia koiria tai paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävien koulutustilanteita. Kiinnipitoajan ulkopuolellakin metsästyslaki määrää pitämään koiran kytkettynä, ellei vapaana pitämiseen ole lupaa maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta.  Koiranomistajia velvoittaa myös järjestyslaki  Järjestyslain mukaan koira on pidettävä aina kytkettynä taajamassa. ...

Eilen oli kyllä ihmeellisen lämmin, kuin kevätpäivä,  kun taas kerran syyslehtiä haravoin pihalta. Jo pitkänhuiskeaksi venähtäneen vaahteramme lehtiä oli siellä täällä ja niitä katsellessa tuli mieleeni  tuollaisia ajatuksia... =) Löytyy myös runosivustolta.

25.10.2015 Koti ulkomailla -messuilla Wanhassa satamassa Helsingissä. Silloin siellä oli puissa vielä lehtiä, toisin kuin meillä ja lämpimämpää  kuin täällä siberiassa . =D Nyt tosin luulen näidenkin puiden jo pudottaneen lehtensä, tuolla tuulisen Suomenlahden rannalla...

Joskus saan tällaisia herkkuja!  Tämä gluteeniton tiikerikakku oli  aivan ihana. =) 

Tämä gluteeniton tiikerikakku oli  aivan ihana. =)  Poikasilla on jonkinlainen leikkimielinen jatkuva kakkukisa jonka tuloksista me muut saamme nautiskella... =) Lautaset hobby hall... 

Näin näyn tällaisen  kun puissa oli vielä lehtiä  ihan pikkuisen...  Nyt nuo ovat jo lehdistä tyhjiä koivun oksia  eikä ole näkynyt enää  näin ihania iltaruskotuksia... 

On Kirjailijoiden päivä . Samoin Oman ajan päivä . Omasta ajasta puheenollen on tietenkin mielekästä vaikkapa juuri lukea niitä kirjailijoiden  aikaansaannoksia, elää ja seikkailla hetki  ihan toisissa maailmoissa. Antaa sanojen viedä mukanaan. Mikä sen mukavampaa. Sanotaan,  että ihmisellä on vain yksi elämä.  Ei pidä paikkaansa. Kirjojen mukana  voit elää tuhansia elämiä... Yhden lempikirjailijani, Carlos Ruiz Zafón in suomennetuista puuttuu kirjahyllystäni vielä Marina. Nämä muut ovat jo aarteitani. Mutta älä pelkää, en kuitenkaan edelleenkään aio ryhtyä miksikään kotitekoiseksi kirja-arvostelijaksi, koska meistä jokainen kokee kirjaelämykset eri tavalla. Muutenkaan en pidä meteliä lukemistani teoksista vaan melkein mustasukkaisesti pidän niiden tarinat oman sieluni omaisuutena. Sitäpaitsi,  sellainen teksti,  joka puhuttelee ja koskettaa minua, ei ehkä tee samaa vaikutusta sinuun... ja toisi...