16.3.2009

Kuten aina tähän aikaan vuodesta

<3




















Multa kutsuu. Tai minulla on tarve
ja tilaus multapusseille ja -purkeille.
Mieleni minun tekevi...





















Niin kuin nytkin, kun isosta muratista
ei ole jäljellä, kuin pistokkaita keittiön
ikkunalaudalla.




















Syksyllä olohuoneeseen saapunut
suuri muratti kärsi vedosta ja nääntyi.
Vain sen poikaset ovat pirteinä
vesimaljassaan.
















Pistokkaat kurkkivat kohti kevään valoa
Tarvitsisivat jo kipeästi omia
purkkejaan ja sitä mustaa multaa
johon voisivat juurensa kovertaa








_

33 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Mulla kun ei ole minkään valtakunnan kutsua multaan...höh. Ja entisetkin sissi-kasvit, jotka jostain kumman syystä viihtyivät meillä, ovat nyt kaikki miltei muuton jälkeen suuttuneet ja kuolleet=(

Hallatar kirjoitti...

Jarna

Ei minulla ole mitenkään edes viherpeukalo.
Kaipaan vaan muuten...
Kai ikuisesti.

Jo lapsena se toi kevään,
kun Mama laitteli purkkeja ja laatikoita alituvan ikkunoille ja pöydille esikasvamaan.
Tomaattia, kaaleja, kurpitsaa, kukkia...
Siemenpusseja odotti kasakaupalla touko-kesäkuuta.
Istukassipulit kurkistelivat pussissaan...



Miullakin on kokemuksia siitä kuinka kasvit saattavat muuton jälkeen loukkaantua. Eivät ole ehkä enää saman ilmansuunnan ikkunalla tms.
-Tai paleltuvat muuttoautossa tjs... =(

Susanne kirjoitti...

Ihana kuvasarja. Minulle tuli niistä keväinen mieli:) Vaikka en ole mikään viherpeukalo odotan kovasti että lumi sulaisi pois ja pääsisin ulos kukkia istuttamaan.

Sooloilija kirjoitti...

Minun kasvit kuolevat aina muutossa. Ostin viime syksynä uuteen asuntoomme muratin, mutta se kuoli jouluun mennessä. Siinä oli pieniä ötököitä..En uskaltanut ottaa edes pistokkaita.

Minunkin ostoslistassani on multapussi. Kissalle ajattelin laittaa kissanruohoa kasvamaan.

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Susanne =)

On onni, jos omistaa tilkun maata... =)




Sooloilija

Ötökät ovat ikäviä.
Nyt voit keväällä yrittää uudelleen? Murattihan viihtyy kesän parvekkeellakin. =)

Rita kirjoitti...

Olen aina pitänyt murateista. Tuo lehden muoto on jotain peräti sympaattista. Kuvasi siitäkin syystä niin kauniit että vihreä ja punainen yhdessä sykäyttävät :) Kevättä kohti!

MammaMyy kirjoitti...

Sinulle on jotain blogissani.

tia kirjoitti...

Jos ei muuten kevään tuloa huomaa niin siitä, että multa monella alkaa kutsua ja kasvit kiinnostamaan.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Odotan mielelläni vielä kuukauden, että voin vaihtaa mullat ulkona...

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Odotan mielelläni vielä kuukauden, että voin vaihtaa mullat ulkona...

Peikkotyttö Menninkäinen kirjoitti...

Sinähän olit tosissaan ollut aikaisin hereillä..
Minä kyllä simahdin joskus kahden aikoihin, ja uni olisi kyllä maistunut, mutta pakko oli herätä..

Sooloilija kirjoitti...

Kerran omistin sellaisen vähän paksulehtisemmän ulkomuratin. Ja nythän mulla on pieni piha, joten sehän viihtyisi mainiosti aurinkoisella pihallakin. Pitääpä etsiä uutta murattia jostain, ja jos sattuisi löytymään vielä se paksulehtisempi..

Jerry Lee kirjoitti...

Kevättä ilmassa ja olohuoneessakin. Myös kaipausta ilmassa. Minä en tiedä mitään moisista istutusjutuista. Kesä menee silti paljolti pihahommissa koska vanhan talon vanha puutarha jaksaa ainavaan ryöpsähtää ja yllättää voimallaan :)

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Rita =)

Siinä on pala mun keittiön ikkunaa...

Minäkin pidän muratista. =)
Mutta muratit eivät pidä minusta. =)

Ajatella että jossakin muratti kasvaa villinä ja on suorastaan vitsaus.
Meillä se ei menesty kunnolla edes kukkaruukussa...





Hei Mamma Myy =)

Oi, tulen heti paikalla kurkistamaan. =))))





Tia =)

Miulle se vaiva iskee aina...
Tai se on jossain takaraivolla koko ajan. =)





Hannele

Ok.
Se onkin hyvä idea.




Peikkotyttö =)


Joo.
Vatsa taas tilttasi eikä antanut nukkua.
NYT kyllä nukuttaisi. =)






Sooloilija =)

Ai niin, siulla on pihakin... =)
Kohta niitä muratteja taas on viherpihoilla muiden ihanuuksin kera
tarjolla. Ah.





Jerry =)

Ja keittiössä. =)


Oi teidän ihanaa pihaa.

katriina kirjoitti...

Multa kutsuu. Kummallista, miten nuorempana se oli kiva kevään merkki ja iloitsin mullanvaihdoista. Nyt se on jo homma, joka vain pitäisi saada tehdyksi. Into on ehkä karissut, kun kasvit ovat olleen kauan niin isoja. Lehdissä vaihdetaan aina multaa vain pienille ja herttaisille kukille, ei kattoon asti ulottuville peikonlehdille ja palmuille.

Hallatar kirjoitti...

Wow, Katriina! ;D

Sellaisia ihanuuksia ei joka perheen olohuoneissa kukoistakaan. =)
Isot kasvit voi yrittää myydä lehti-ilmoituksella.
Tai ne voi jakaa ja laittaa sitten sen emokasvin pois.
Niinkos jouduin nyt tekemään muratille.
Palmua ei varmaankaan voi edes jakaa?
Mutta peikonlehden voi.

Heli kirjoitti...

Onpa kauniita kuvia! Vihreää lempiväriäni, valoa ja kapeaa syväterävyyttä.

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Heli =)

Sain taas leikkiä oikealla kameralla. =)

Sammalenvihreä ja viininpunainen sopivat yhteen, eikös?

Omenankukka kirjoitti...

Onnea pienille muratin taimille. Itselläni on ollut samat mielessä mutta multa on vielä kaupassa.... Aurinkoisia päiviä ja hyvää kasvua pienille taimille!

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Omenankukka =)

Mutta eivät ne pistokkaat vieläkään ole mullassa.
Vedessä ressukat odottavat yhä. =)

Taika kirjoitti...

Kuulostaa niin surulliselta se, että murattiemo nääntyi. Minäkin kärsin vedosta mutta en ole vielä täysin näännyksissä... Suklaata tekee mieli, ja se tarkoittaa sitä, että olen aika pirteä.

Onneksi muratin poikaset ovat kunnossa:):)

Iloa sinulle multatöihin!

Marge kirjoitti...

Kauniita keväisiä kuvia! Muratti on niin kaunis kasvi! Minunkin pitäisi lähteä Murattiostoksille. Talvella laitoin Murattini pois, kun oli niin huonokuntoinen (talven pimeys), yleensähän ne elpyy kyllä ihan hyvin taas keväällä, mutta tästä toivosta luovuin sen Muratin kohdalla.
Ihanata viikon jatkoa sinulle, blogiystäväni!

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Taika-pieni! =)


Sanotaan että muratti sekä kodinonni viihtyvät onnellisessa talossa.
Minun hoivassani nuo kumpikin kukka kuolevat...




Kiitos Marge =)


Emokasvin juurakosta on pari vihreää sirkkalehteä ilmaantunut.
Kuin pistokkaiden kilpailijaksi.


Siullekin mukavaa viikkoa, Marge-pieni.

aimarii kirjoitti...

Muuraatin poikasesi ovat virkeän näköisiä. Pitäisiköhän minunkin leikata murattini ja juurruttaa? Se on kitkutellut talven tuvassa. Kesällä oli kelloköynnöksen juurella.
Kyllä multa alkaa mukavasti kutkuttaa. Ämpäripottuni on jo laitettu kasvamaan.

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Aimarii =)


Pistokkaita on kymmenisen kappaletta ja kaikissa mukavat juuret.

Ah, kelloköynnös... =)

Ihana ämpäripottu. =)
Takuulla aikaista perunaa. =)))))

Heinähattu kirjoitti...

Kuvissasi tuoksuu multa.. Jospa minäkin kohta innostun ripottelemaan pieniä semeniä multaan. Haluan ojentaa hyvänmielistäjän Sinulle, käypäs hakemassa se blogistani.

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Heinähattu =)

*hali*

Taika kirjoitti...

Osaisinpa taikoa kukkasi henkiin♥

Hallatar kirjoitti...

Oi Taikaseni =)

Se olisikin ihana juttu. =)
Mistä tiedän, vaikka osaisitkin? =)))))


*halaus*

Ritviecav kirjoitti...

Meillä täällä Italiassa paistaa aurinko, ja ensimmäiset hedelmäpuut ovat jo kukassa mimoosojen lisäksi.

Minulla ei valitettavasti ole vihreää peukaloa, sen sijaan se on joskus musteessa.

Kukista kyllä tykkään. Ja ihmisistä, jotka osaa niitä hoitaa.

Hallatar kirjoitti...

Voi Ritviecav!

Saatan vain kuvitella... =D


Musteisia peukaloitakin aina tarvitaan. =)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Nättejä kuveja!

Hallatar kirjoitti...

Kiitoksia Harmaasusi. =)

Vieläkin näkymä on juuri samanlainen.
Unohdan aina raahata sitä multaa kaupasta...