.
Jo ennen juhannusta näin tuon ruusun eräässä kaupassa.
Se näytti hylätyltä. Yksinäiseltä. Nuutuneelta. Nääntyneeltä.
Kukaan ei ollut aikoihin antanut sille valoa tai ravintoa.
Se suorastaan kiljui vettä juurilleen. Kaupan henkilökunta
vaan ei kuullut sen ääntä...
Sen nuput ja auenneet kukat aikoivat jo kallistaa
päätään väsyneesti kohti maata.
Ruusu jäi mieleeni. Pohdiskelin sen kohtaloa juhannuksena.
Antaakohan kukaan sille vettä? Ostaakohan joku sen?
Kauniin ruusun ruukussaan...
Sen väri oli ihmeellinen. Kuin ruusu olisi ollut vihreä.
Ja kuitenkin keskellä joissakin kukissa, oli ihana
vaaleanroosa herkkyys. Vihreänroosa ruusu.
Tänään pääsin siihen samaan kauppaan. Menin heti katsomaan
ruusua ja siellä se oli. Kuivuneena ja nääntyneenä. Vain hiukan
henkeään enää haukkovana.
Otin sen mukaani ja menin kassalle. Kysyin saisinko tämän
kukan alennuksella, sillä se on puolikuollut vedenpuutteesta ja
kaksi oksaakin on poikki?
Sain sen. Alennuksella.
Vein kotiin ja upotin sen heti pesuvatiin
Ja se joi.
Se joi melkein koko vadillisen.
Se paisui nuppujen alta ja nosti ne
jälleen pystyyn. Sen auenneet kukat heräsivät eloon ja alkoivat
ikäänkuin hehkua ihmeellistä väriään ja se nosti ja suoristi jo
kurttuun menossa olleet lehtensä ja aivan kuulin miten se huokaisi
kiitoksensa, kun mie olin sen pelastanut. Kun se oli tointunut,
leikkasin hellästi siltä kuolleet ja kuihtuneet osat pois.
Nyt se hehkuu parvekkeellani. Tuo ihmeellinen ruusu.
Tunnen siis vain ihan pikkuriikkisen huonoa omaatuntoa
siitä, että olen mennyt ja ostanut jotakin ihan itselleni. =)
Ruusun kauneudesta on iloa muillekin.
Ja sain tänään myytyä (huuto.netissä) yhden kirjan hyllystäni,
joita maitorahoiksi on pitänyt näinä vuosina myydä pois,
joten olen nyt oikeastaan ostanut kirjalla tuon ruusun. =)
Yleensä, jos raaskin ostaa jotain kaunista, en voi pitää sitä itse,
vaan minun on annettava se jollekulle muulle lahjaksi.
En ikään kuin tunne itseäni kelvolliseksi pitämään itselläni jotain kaunista,
vaan se on annettava eteenpäin sellaiselle,
joka on sen arvoinen...
PS2:
Haluaisin vielä kerran tuollaisen vihreävaaleanpunaisen ruusun...
Istuttaisin sen puutarhaan...
Jos vain jostakin sellaisen löytäisin.
Se oli niin ihmeellinen...
Kertokaa jos joskus löydätte sellaisen...
© Una Reinman
.
Jo ennen juhannusta näin tuon ruusun eräässä kaupassa.
Se näytti hylätyltä. Yksinäiseltä. Nuutuneelta. Nääntyneeltä.
Kukaan ei ollut aikoihin antanut sille valoa tai ravintoa.
Se suorastaan kiljui vettä juurilleen. Kaupan henkilökunta
vaan ei kuullut sen ääntä...
Sen nuput ja auenneet kukat aikoivat jo kallistaa
päätään väsyneesti kohti maata.
Ruusu jäi mieleeni. Pohdiskelin sen kohtaloa juhannuksena.
Antaakohan kukaan sille vettä? Ostaakohan joku sen?
Kauniin ruusun ruukussaan...
Sen väri oli ihmeellinen. Kuin ruusu olisi ollut vihreä.
Ja kuitenkin keskellä joissakin kukissa, oli ihana
vaaleanroosa herkkyys. Vihreänroosa ruusu.
Tänään pääsin siihen samaan kauppaan. Menin heti katsomaan
ruusua ja siellä se oli. Kuivuneena ja nääntyneenä. Vain hiukan
henkeään enää haukkovana.
Otin sen mukaani ja menin kassalle. Kysyin saisinko tämän
kukan alennuksella, sillä se on puolikuollut vedenpuutteesta ja
kaksi oksaakin on poikki?
Sain sen. Alennuksella.
Vein kotiin ja upotin sen heti pesuvatiin
Ja se joi.
Se joi melkein koko vadillisen.
Se paisui nuppujen alta ja nosti ne
jälleen pystyyn. Sen auenneet kukat heräsivät eloon ja alkoivat
ikäänkuin hehkua ihmeellistä väriään ja se nosti ja suoristi jo
kurttuun menossa olleet lehtensä ja aivan kuulin miten se huokaisi
kiitoksensa, kun mie olin sen pelastanut. Kun se oli tointunut,
leikkasin hellästi siltä kuolleet ja kuihtuneet osat pois.
Nyt se hehkuu parvekkeellani. Tuo ihmeellinen ruusu.
Tunnen siis vain ihan pikkuriikkisen huonoa omaatuntoa
siitä, että olen mennyt ja ostanut jotakin ihan itselleni. =)
Ruusun kauneudesta on iloa muillekin.
Ja sain tänään myytyä (huuto.netissä) yhden kirjan hyllystäni,
joita maitorahoiksi on pitänyt näinä vuosina myydä pois,
joten olen nyt oikeastaan ostanut kirjalla tuon ruusun. =)
Yleensä, jos raaskin ostaa jotain kaunista, en voi pitää sitä itse,
vaan minun on annettava se jollekulle muulle lahjaksi.
En ikään kuin tunne itseäni kelvolliseksi pitämään itselläni jotain kaunista,
vaan se on annettava eteenpäin sellaiselle,
joka on sen arvoinen...
PS2:
Haluaisin vielä kerran tuollaisen vihreävaaleanpunaisen ruusun...
Istuttaisin sen puutarhaan...
Jos vain jostakin sellaisen löytäisin.
Se oli niin ihmeellinen...
Kertokaa jos joskus löydätte sellaisen...
© Una Reinman
.
