Sisäinen kriitikkoni
.
Kukin on itselleen kriitikoista kriittisin.
Usein itseltään vaatii enemmän,
kuin itse pystyy itselleen antamaan.
.
Kukin on itselleen kriitikoista kriittisin.
Usein itseltään vaatii enemmän,
kuin itse pystyy itselleen antamaan.
.
Kommentit
Katriina on oikeassa; on aina iloinen yllätys nähdä sinun kuvat. Mun yks suosikeista on se tuoli jolle aurinko paistoi.
Kiitos kovastipaljon. =)
Mutta eivät ne ole yksin miun ottamia. =)
Sukulaissielu
Omakritiikki on aina vaikeinta.
Tuolikuvakin syntyi niin että kiljuin Miihkalia tulemaan kameran kanssa ja ottamaan äkkiä siitä näystä kuvan. =)
Olisipa oma kamera... =)
Nukkumatti ei ole vielä käynyt täällä. Ei yhtään väsytä :D aamulla tämä kostautuu...
Ohos.
Sää vielä valvot ja mä olen jo nukkunutkin...
Niin, ja runosi puhuttelee. Vaaditaan tänään itseltämme vähemmän ja annetaan enemmän: lempeää hyväksyntää ;)
Se onkin niin kaunis kappale... =)
Miten muiden hienoista epätäydellisyyttä on helpompi ymmärtää.
Se ikään kuin kuuluu kuvaan.
Ihminen on erehtyväinen,
kukaan ei ole täydellinen, jne...
Mutta jos itse huomaa omat erheensä,
-se on niin vaikeaa hyväksyä.
Tuo olisikin hyvä saavutus.
Tuntea olevansa parempi kuin mitä onkaan...=)
Minun ongelmani on,
että tunnen olevani huonompi...